Neljän ja puolen tunnin kaupunginhallituksen kokous tällä helteellä oli hikinen urakka, mutta kyllä kannatti. En muista, että aikaisemmin olisimme ottaneet kaupunginhallituksessa kantaa sosiaaliasiamiehen selvitykseen. Esitin, että kaupunginhallitus ilmaisee huolensa siitä, että yli 90% toimeentulotukihakemuksista käsitellään kirjallisesti ja että ehkäisevän toimentulotuen osuus on huomattavasti alle valtakunnallisten suositusten. Esitys hyväksyttiin lopulta yksimielisesti, samoin kuin esitys selvityksen viemisestä valtuustolle tiedoksi. Lisäksi ponteen liitettiin huoli käsittelyaikojen pituudesta. Sosiaalityön asiat veivät kerrankin suuren ajan keskustelusta.
Taloustilanne ei jaksa enää keskusteluttaa, menoraami lähtee jatkovalmisteluun, tulopuoli, kuten veroprosentin korotuspaineet jäävät syksyyn. Laskeskelin kokousmateriaalin diasta, että Suomessa on vain 45 kuntaa, joissa veroprosentti on 19 tai sen alle: katoavaa kansanperinnettä selvästikin.
Kun Persut esittivät tunnelimäärärahojen poistoa, ymmärrän sen oppositiopolitiikkana, mutta kun demarit ja vasemmistoliitto lähtevät esitystä kannattamaan, rikotaan jo sovittuja pelisääntöjä. Demareiden apulaispormestari on itse todennut, että voimassa olevia valtuuston linjauksia on noudatettava, nyt hänen oma ryhmänsä on esityksen takana, joka johtaisi sopimusrikkomukseen.
Ratikkalinjaus etenee toistaiseksi kuin juna suunnittelukokouksen linjausten mukaisesti. Mutta ennakoitavissa on, että sekin hanke saa omat vastustajansa, osittain samat kuin tunnelilla. Nykyisessä poliittisessa kulttuurissa ei ilmeisesti voida enää luottaa yli valtuustokausien kestäviin linjauksiin. Kansan kosiskelu ja populismi ajavat pitkän linjan yli.