Tampereen päivän puhe Raatihuoneella 1.10.2012

Arvoisat kutsuvieraat

Tervetuloa Tampereen päivän vastaanotolle. Nostakaamme malja 233-vuotiaalle kotikaupungillemme! Onnea Tampere!

Hyvät naiset ja herrat

Juice Leskinen tunsi Tampereen hengen. Näin hän kuvasi sitä vuonna 1983:

”Aamu Tampereen,

Tehtaat vetää henkeä meiltä itselleen.

Taakse näyttämön, siellä vaihtuu vaatteet.

Oi Tampere, oi kaikki aatteet.”

Juice ehkä vaelsi joltain keikkamatkalta kotiin aamun varhaisina tunteina keskustorin poikki, kun tämän laulun sanat syntyivät. Laulussa on haikea tunnelma, ja se kuvaa hienosti paitsi öisen hiljaista Tampereen keskustaa, myös tamperelaista sielunmaisemaa.

Tampere on tehtaiden, teattereiden, aatteiden, mutta myös yksilöiden kaupunki. Juice oli aito individualisti, hän katseli ikään kuin ulkopuolelta yhteiskuntaluokkia ja lauluissaan nosti yksilön kokemuksen järjestelmän edelle. Juice oli aikaansa edellä. Tänään näemme Tampereen katukuvassa ja kulttuurielämässä entistä enemmän yksilöitä ja yhdenmukaisten luokkien ja aatteiden sijasta monen kirjavia pienyhteisöjä, jotka luovat omaa kulttuuriaan.

Se on hienoa. Sille meidän on annettava tilaa ja mahdollisuuksia.

Tampere on Suomen paras kunta. Eikä tämä ole minun mielipiteeni, vaan Apu-lehden äänestäjien. Olemme voittaneet useita kertoja kertaa peräkkäin myös kyselyn Suomen vetovoimaisimmasta kaupungista. Mikä Tampereessa vetoaa?

Jos vastaus pitää kiteyttää yhteen sanaan, valitsen sanan ”syke”. Tampere on riittävän suuri, jotta elämä sykkii täällä. Niin yrityselämä, koulutus kuin kulttuuri tarjoavat mahdollisuuksia työntekoon, opiskeluun ja elämyksiin. Olemme myös sopivan pieni ja intiimi kaupunki, jotta ihmiset löytävät toisensa ja sitä kaivattua verkostoitumista tapahtuu.

Hyvät juhlavieraat

Kaikki ei ole silti hyvin Tampereella. Elämän syke uhkaa hyytyä talouden taantumaan.

Mikään kunta ei pääse maailmantalouden ja eurokriisin aiheuttamaa taantumaa karkuun. Tampereenkin talous notkahti tänä vuonna pahasti alijäämäiseksi. Sen vuoksi kaupunginvaltuusto joutui kesäkuussa avaamaan budjetin ja toteuttamaan 20 miljoonan euron säästöt. Se koskee palveluihin ja tekee kipeää, ja siksi on tärkeää keskustella siitä, miten säästöt kohdistetaan niin että haitat ovat mahdollisimman vähäisiä.

Tampereen suurin sosiaalinen ongelma on vähätuloisten ihmisten toimeentulovaikeudet. Köyhyys. Se johtuu osaltaan korkeasta työttömyysasteesta, mutta myös siitä, että Tampereelle muutetaan, koska täällä on esimerkiksi vuokra-asuntoja tarjolla. Positiivinen uutinen on, että Tampereella on onnistuttu puolittamaan asunnottomuus viime vuosina.

Sivistystasomme mitataan lopulta sillä, kuinka me kohtelemme heikoimmassa asemassa olevia. Ihmisroskia ei ole olemassakaan. Pohjoismainen hyvinvointimalli perustuu siihen, että jokaisella kansalaisella on oikeus avun saamiseen silloin, kun hän on vaikeassa elämäntilanteessa. Pidetään huolta siitä, että tämä eetos säilyy edelleenkin suomalaisessa yhteiskunnassa ja täällä Tampereella.

Hyvät kuulijat

On ikävää, että Tampereella valtuustokauden alussa tehty laaja valtuustosopimus ei ole pysynyt kasassa enää valtuustokauden loppumetreillä, vaan on palattu vastakkainasettelun aikaan. Taustalla on tietysti myös lähestyvät vaalit. Toivon kuitenkin, että vaalien jälkeen haetaan rakentavaa yhteistyötä mahdollisimman laajalla pohjalla uudelle valtuustokaudelle.

Siihen on painavia syitä. Tampereen talous on saatava tasapainoon. Se edellyttää säästöjen lisäksi tulopohjan vahvistamista. Tämä on tärkeää, jotta emme joudu karsimaan välttämättömiä hyvinvointipalveluja, mutta myös siksi, että suuret investoinnit on vietävä maaliin.

Monet kauhistelevat kaupungin suurhankkeita, kuten tunnelia, ratikkaa ja keskusareenaa. Tampereella ei kuitenkaan ole tavattu pelätä isoja kehittämishankkeita. Nykyhetkessä on jotain yhtymäkohtia 1960-lukuun. Silloin Erkki Napoleon Lindfors järjesti Tampereelle yliopistollisen keskussairaalan 1958, yliopiston 1960, jäähallin 1965 ja TV Kakkosen 1968. Myös Särkänniemi Oy:n kaupunginjohtaja Lindfors kerkesi perustaa vuonna 1966. Tämä kaikki pantiin käyntiin noin kymmenessä vuodessa. Isoja hankkeita suorastaan ostettiin Tampereelle osallistumalla valtion puolesta investointeihin, vaikka kaupungin talous oli kuralla.

Nyt monet kansalaiset asettavat vastakkain investoinnit ja palvelut. Me päättäjät emme voi niin tehdä. Tampereen on pidettävä huolta pienimmistäkin asukkaistaan, mutta samalla huolehdittava suuristakin investoinneista. Ne eivät ole vaihtoehtoja. Harva tulee ajatelleeksi, että kaksi tämän vuoden suurinta investointia tuottavat uusia hyvinvointipalveluja juuri pienimmille ja heikoimmille – ne ovat Tipotien sosiaali- ja terveyasema ja Vuoreksen koulu. Kaupunki käyttää niihin enemmän rahaa kuin esimerkiksi Rantaväylän tunneli lopulta tulee kaupungille maksamaan.

Uuden valtuuston tärkein päätös on kaupunkiraitiotien rakentamisen aloittaminen. Se on historiallinen avaus uuteen joukkoliikennejärjestelmään. Olkoon kunnia-asiamme, että Tampereesta tulee Suomen toinen ratikkakaupunki – ennen Turkua.

Kiristyvän taloustilanteen ja suurten investointien ohella kolmas puheenaihe tänä vuonna on ollut kuntauudistus. Helsingin Sanomat esitti äskettäin kiinnostavan ajatuksen: laajennetaan pääkaupunkiseudulle suunniteltu metropolihallinto myös Tampereen ja Turun suunnalle.

Metropolihallinto tarkoittaisi muun muassa yhteistä maankäytön, asumisen ja liikenteen päätöksentekoa. Siihen on selkeä tarve, mutta tarvetta on myös demokraattiseen seutuhallintoon. Minun suosikkini on vaaleilla valittava aluekunta, joka keräisi verot, vastaisi yleiskaavoituksesta, joukkoliikenteestä, sosiaali- ja terveystoimesta ja toisen asteen opetuksesta sekä elinkeinopolitiikasta. Lähikunnat järjestäisivät lähipalvelut ja turvaisivat lähidemokratian.

Hyvät kuulijat

Pormestarimalli on tullut jäädäkseen Tampereelle. Timo P. Nieminen on toiminut pormestarina pian kuusi vuotta ja johtanut kaupunkia taitavasti ja laajasti eri ryhmiä kuullen. Hänen kaudellaan Tampere on aloittanut suuria kehittämishankkeita, mutta myös turvannut hyvät peruspalvelut. Kuntatalouden vaikeuksista huolimatta olemme toiseksi vähävelkaisin suurista kaupungeista.

Myös apulaispormestarit ovat hoitaneet osuutensa kunnianhimoisesti. Tämä pormestariviisikko on ollut Tampereen kasvot kuntalaisiin päin. Haluan valtuuston puolesta kiittää heitä hyvästä työstä.

Tänään Tampereen päivänä kaupunginhallitus on perinteen mukaisesti päättänyt palkita erityisen ansioituneita kaupunkilaisia. Tampereen palkinto on myönnetty kahdelle henkilölle, Tampereen yliopiston lastenpsykiatrian professori, ylilääkäri Tuula Tammiselle sekä vuorineuvos, Nokian Renkaat Oy:n toimitusjohtaja Kim Granille. Tampereen kaupungin I luokan kultaiset ansiomitalit myönnettiin viidelle henkilölle: runoilija ja kirjailija Hilja Aaltoselle – hän muuten täytti viime viikolla 105 vuotta ja palkinto luovutettiin hänelle Koukkuniemessä tänään – kirjailija Seppo Jokiselle, kulttuuriohjaaja Tuula Kivistölle, Chemnitzin kaupungin kansainvälisen yksikön Tampere-yhteistyön vastuuhenkilölle, herra Andreas Lieselle sekä toimittaja Matti Pitkolle.

Palkittujen malja!

Lopuksi haluan kiinnittää huomionne muutamaan tämän illan vieraaseen. Tervetuloa Tampereen päivän vastaanotolle tamperelaiset Olympia- ja Paraolympiaurheilijat Jere Bergius, Timo Mustikkamaa ja Krista Leppänen. Tervetuloa myös Miinalaiva Hämeenmaan kapteeni, komentajakapteeni Jarmo Holopainen puolisoineen. Miinalaiva Hämeenmaa on Tampereen kaupungin kummilaiva ja laiva täyttää tänä vuonna 20 vuotta. Onnittelumme!

Ja nyt arvoisat kutsuvieraat.

Toivotan teille kaikille oikein hyvää Tampereen päivää! Viihtykää Raatihuoneella!

Puhe Kehitysvammaisten Palvelusäätiön vuosipäivien avajaisissa

Kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Irene Roivaisen avauspuhe Kehitysvammaisten Palvelusäätiön konsernin vuosipäivien avajaisissa 20.9.2012 Tampereella

Hyvät Kehitysvammaisten Palvelusäätiö Konsernin vuosipäivien osallistujat, hyvät naiset ja herrat!

Minulla on ilo ja kunnia tuoda tähän tilaisuuteen Tampereen kaupungin tervehdys. Haluan heti aluksi onnitella teitä 20-vuotisen toimintanne johdosta. Olette merkittävä ja tunnettu toimija myös täällä Tampereella. Sosiaalineuvos Sirkka Merikoski tunnetaan täällä hyvin paitsi entisenä kaupunginvaltuuston puheenjohtajana myös Tukiliiton ja Palvelusäätiön pitkäaikaisena toiminnanjohtajana. Myös nykyinen toiminnanjohtaja Markku Virkamäki on ollut hyvä yhteistyökumppani jo vuosien ajan.

Valtioneuvoston valtakunnallinen kehitysvammaisten yksilöllisen asumisen suunnitelma edellyttää laitosasumisen lopettamista Suomessa vuoteen 2020 mennessä. Tämän periaatepäätöksen mukaisesti toimimme myös Tampereella ja valmistaudumme tarjoamaan oman, yksilöllisen asunnon kehitysvammaisille ihmisille, johon he saavat tarvitsemansa tuen ja palvelut. Asumispalvelujen lisääminen on keskeinen tavoite kehitysvammaisten yhdenvertaisuuden ja itsenäisen elämän kannalta. Kuluvana syksynä Tampereella käynnistetään laaja selvitys kehitysvammaisten palvelutarpeista ja sen pohjalta tehdään suunnitelma palvelujen järjestämisestä. Tampereen seudulla kehitetään mm. perhehoitoa EU:n rahoittamalla hankkeella, jonka tavoitteena on turvata perhehoitajien saatavuus ja koulutus. Hyvä uutinen kaupungin säästöpaineiden keskellä on linjaus tukea vammaispalvelutoimiston asiakastyötä uudella sosiaalityöntekijän vakanssilla.

Tampereen kaupunki ja monet järjestöt tekevät hyvää yhteistyötä Kehitysvammaisten henkilöiden itsenäisen elämän tukemiseksi ja asumisen järjestämiseksi. Tampereella suuri osa kehitysvammaisten asumispalveluista ostetaan järjestöiltä, kuten Kehitysvammaisten Palvelusäätiöltä, ev.lut.seurakuntayhtymältä ja Tampereen Kaupunkilähetykseltä. Kehitysvammaisten palvelusäätiö Tukena Oy on toiminut jo pitkään kaupungin kumppanina tilapäishoitoa tarjoavassa Tulppaanikodissa ja päivätoimintakeskus Sinikellossa. Laitoshoidon vähentämisen myötä uudenlaiset asumisen vaihtoehdot ovat tervetulleita. Tästä hyvinä esimerkkeinä ovat Kehitysvammaisten palvelusäätiö Oy:n Pappilanpuiston asumispalvelut kotoa muuttaville nuorille ja Vuoreksen asuntomessuilla esitelty palvelukoti, jonne tulee viisitoista pysyvää asuntoa laitoshoidosta muuttaville kehitysvammaisille ja lisäksi kaksi huonetta tilapäisasumiseen.

Hyvät kuulijat!

Järjestöjen ja kaupungin välinen kumppanuus on arvokas asia, jota pitää jatkossakin vaalia. Järjestöjen rooli palvelujen tuottajana on ollut esillä Tampereen kaupunginhallituksessa tänä syksynä. Huolta on kannettu siitä, kuinka turvata laadukkaat palvelut kiristyvässä taloustilanteessa ja kuinka turvata luotettavien palveluntuottajien asema kilpailutustilanteessa. Tiedän, että te omaisjärjestötaustaisena toimijana kannatte erityistä huolta vammaisten ihmisten ja heidän läheistensä äänen kuulumisesta. Kehitysvamma-alan asumisen neuvottelukunta on esittänyt hankintalain ja hankintakäytäntöjen muuttamisesta siten, että vammaisten henkilöiden asumispalvelut ja muu jokapäiväisen elämän apu ja tuki irrotetaan hankintalain piiristä. Samoin on vaadittu kehitysvammaisten henkilöiden ja heidän läheistensä aseman vahvistamista hankintaprosessissa ja kunnan mahdollisuutta toteuttaa hankintoja sosiaalipoliittisin perustein ja suorahankintoina. Nämä esitykset ovat perusteltuja ja onneksi meillä on jo hyviä esimerkkejä. Kun Tampereella toteutettiin Pappilanpuiston asumispalveluiden kilpailutus, kartoitettiin muuttajien avun- ja tuen tarpeet ja huolehdittiin valmentautumisesta tulevaan elämäntilanteeseen. Myös vanhempien näkemykset henkilökunnan kriteereistä otettiin huomioon. Suorahankintojen mahdollistaminen on ollut esillä tänä syksynä kaupunginhallituksen epävirallisissa keskusteluissa, apulaispormestari Tulonen selvittää asiaa.

Hyvät kuulijat,

olen seurannut tänä syksynä yli viisikymppisen kehitysvammaisen naisen itsenäisen asumisuran alkua. Puolisoni sisar sai pysyvän paikan kehitysvammaisten hoitokodista Kokkolassa ja 90-vuotias äiti malttoi vihdoin päästää irti vastuun moraalisesta velvoitteesta. Oma huone, omat tavarat, oma musiikki, omat ystävät: tuntuu kuin tuon tilan myötä Anneli olisi kasvanut päätä pidemmäksi. Äidin huoli aikuisen lapsensa tulevaisuudesta väistyi, kun hän koki, että tämä on toinen koti, jossa pidetään yhtä hyvää huolta ja välitetään yhtä paljon kuin lapsuuden kodissakin.

Kahdenkymmenen toimintavuotensa aikana Kehitysvammaisten Palvelusäätiö on rakentanut 400 asuntoa palvelukoteihin ja 30 tilapäiskoteihin sekä hankkinut 150 yksittäistä asuntoa kehitysvammaisille henkilöille. Tämän lisäksi olette tuottaneet tilapäishoitoa lähes 1000 perheelle. Haluan kiittää hyvästä yhteistyöstä ja toivottaa teille parhainta menestystä myös tulevina vuosina tärkeän tehtävän toteuttamisessa, samoin kuin antoisia koulutuspäiviä!

Marssi köyhyyttä vastaan. Puhe Tampereen keskustorilla

Hyvät tamperelaiset ja muualta tulleet,

minulla on ilo ja kunnia tuoda tähän tilaisuuteen Tampereen kaupungin tervehdys. Tuon terveiset myös Suomen Setlementtiliiton liittohallituksen kokouksesta Turusta.

Tampereen keskustori on historiansa aikana ollut suurten tapahtumien näyttämö. Tällä torilla on esimerkiksi jaettu kaupunkilaisia kahteen leiriin, kuten vuonna 1918 sisällissodan aikana, kun torilla seisotettiin punavankeja odottamassa kohtaloaan. Vastakkainasettelun aika ei tunnu olevan edelleenkään ohi. Keskustelu päihteidenkäyttäjien oikeudesta oleskella torilla kertoo siitä, että huono-osaisuus ei saisi näkyä kaupungin keskeisellä paikalla, Poissa silmistä, poissa mielistä. Järjestyshäiriöitä ja rikollista toimintaa emme kukaan hyväksy, mutta eihän näillä ihmisen pojilla ja tyttärillä ole paikkaa, mihin päänsä kallistaisivat. Ja sitten vielä joillakin on kanttia leimata nämä lähimmäisemme ”ihmisroskiksi”.

Yksi tamperelaista köyhyyttä ja syrjäytymistä selittävä tekijä on korkea työttömyysaste. Vaikka vuoden 2009 15,6 työttömyysprosentista on tultu alaspäin, ovat työttömyysluvut edelleen korkeat. Myös pientuloisia on Tampereella huomattavasti enemmän kuin seutukunnassa ja koko maassa. Samoin tuloerot ovat Tampereella suuremmat kuin muualla. Osittain tämä johtuu siitä, että seutukunnan ihmiset muuttavat kaupunkiin esimerkiksi ympäristökunnista puuttuvien vuokra-asuntojen vuoksi. Tampereella on myös onnistuttu vähentämään asunnottomuutta viime vuosina.

Tutkimme pari vuotta sitten, köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen teemavuotena, Satu Ylisen ja Jari Heinosen kanssa tamperelaisten köyhyyskokemuksia ja haastattelimme köyhyydessä eläviä yksinhuoltajia, vanhuksia ja yksineläviä miehiä, kuulimme monta elämänkohtaloa ja -tarinaa. Naisten tarinoissa pysäytti niiden ylisukupolvisuus. Se, että köyhyys vaikuttaa lapsiin ja naisten koko elämänkulkuun. Yksinhuoltajaäidit sinnittelevät pienten lasten kanssa muutaman euron päiväbudjetilla. Yksi haastateltu kertoi seuraavasti:

”Mä saatan laskea, että on nyt tän verran rahaa, et meil on seitsemän euroa per päivä. Niin sit mä en osta sen seitsemän euron yli. Sit jos tulee joku, et täytyy ostaa just joku pesuainepaketti, niin se saattaa viedä neljä euroo siitä yhdestä päivästä.” Vaikeat valinnat kaupassa, häpeä siitä, ettei lapsille voida tarjota kunnollisia vaatteita, harrastuksia, leluja ja laitteita. Apua ei saatu sosiaalitoimistosta, vaikka omat laskelmat osoittivat, että toimeentulotukea olisi pitänyt saada. Väsyttiin lippusten ja lappusten kiikuttamiseen virastoon, kun luvassa oli eioota. Pätkätyöt eivät ennusta näille naisille myöskään hyvää vanhuuden turvaa, kuten saatoimme todeta köyhyydessä elävien vanhempien naisten haastatteluissa. Nämä vanhukset eivät edes hakeneet apua, se oli vierasta heidän sukupolvelleen. Tingittiin jopa lääkehankinnoista ja yritettiin pihistää pienestä toimeentulosta vielä omille vaikeassa elämäntilanteessa eläville lapsillekin. Palvelujärjestelmän pitäisi olla niin lähellä ihmisten arkitodellisuutta, että huono-osaisuus huomattaisiin ja apua tarjottaisiin silloinkin, kun ihminen ei sitä osaa pyytää.

Pari vuotta sitten toteutettu palveluverkon keskittäminen heikensi kaupunkilaisten pääsyä sosiaalityöntekijän vastaanotolle. Lautakunta äänesti asiassa ja enemmistön kanta voitti: alueelliset sosiaalitoimistot ajettiin alas ja palvelut keskitettiin keskusta-alueelle. Näin saatiin ehkä jonot hetkeksi kuriin ja toimeentulotukimenot tasaantumaan, mutta on tilastollinen harha, että köyhyys olisi tästä kaupungista hävinnyt.

Sosiaalityön johdolta saamieni tietojen mukaan toimeentulotuen hakijoiden määrä ei ole kasvanut kaupungissa, mutta toimeentulotukimenot ovat kasvaneet runsaalla 10 prosentilla. Asumismenojen ohella tätä kasvua selittää täysin tulottomien suhteellisen osuuden lisääntyminen Tampereella kuten muissakin suurissa kaupungeissa. Tämä tarkoittaa sitä, että syrjäytyneiden ydinjoukko kasvaa myös Tampereella. Toimeentulotukimenojen kasvua suurissa kaupungeissa selittää myös lasten asiakkuuden lisääntyminen.

Kun kysytään lääkkeitä köyhyyden poistamiseen, tarvitaan toimenpiteitä niin valtakunnan kuin kunnan tasolla. Kunnallisella tasolla palvelujärjestelmää on kehitettävä niin, että apua saadaan vaikeassa elämäntilanteessa jonottamatta. Tämä taas tarkoittaa sitä, että toimeentulotukimäärärahoja ja työntekijöitä sosiaalityön asiakastyössä on lisättävä. On myös jalkauduttava virastoista ihmisten arjen keskelle. Vaikka joku muu väittäisi toista, tunnelirahoja ei voitaisi käyttää köyhyyden korjaamiseen. Sopimukset valtion kanssa on pidettävä ja investointeja on tehtävä, jotta kaupunki pysyy elinvoimaisena, mutta samalla on pidettävä huolta, että investointitaso pysyy kohtuullisena ja ettei tingitä käyttötalousmenoissa peruspalveluista. Kaupungilla, jolla on varaa mittaviin hankkeisiin on oltava varaa huolehtia myös huono-osaisista asukkaistaan. Yhteisön sivistys mitataan sillä, kuinka se kohtelee heikoimmassa asemassa olevia jäseniään.

Hyvät ystävät,

Seurakunnat ja järjestöt ovat kaupungille elintärkeitä yhteistyökumppaneita. Ne ovat kuitenkin joutuneet kantamaan vastikkeetta vastuuta myös korjaavasta työstä, joka kuuluisi kaupungin hoitaa. Seurakuntien diakoniatyöstä on autettu kaupunkilaisia silloin, kun jono sosiaalitoimiston luukulle ei ole vetänyt. Myös ilman Mustaa Lammasta moni jäisi vaille välitöntä apua. Kun nyt etsitään päivätoimintapaikkaa keskustasta päihteidenkäyttäjille, toivon, että se saadaan vihdoin toteutettua yhteistyössä kaupungin kanssa.

Ihmisroskia ei ole olemassakaan. Pohjoismaisessa hyvinvointimallissa lähdemme siitä, että meillä kuntalaisina ja kansalaisina oikeus avun saamiseen silloin, kun olemme vaikeassa elämäntilanteessa. Muiden yhteisöjen tarkoitus on täydentää tätä järjestelmää, ei korvata sitä. Pidetään siis huolta siitä, että tämä eetos säilyy edelleenkin suomalaisessa yhteiskunnassa ja täällä Tampereella.

Puhe Vuoreksen Asuntomessujen avajaisissa 13.7.2012

Asuntomessujen avajaiset sujuivat eilen aurinkoisessa säässä, vielä yöllä oli satanut kaatamalla! Olen tavannut Asuntomessujen johtoa ja suuren joukon kutsuvieraita. Eilen illan vastaanotolla oli suuri joukko kokkolalaisia. Kokkolan messuilla vieraili viime kesänä n. 130 000 kävijää. Jo ”viran” puolesta toivon, että meillä luku alkaa kakkosella. Omasta avakaispuheesta jouduin vaihtamaan vain puhuttelua, sillä eduskunnan puhemies Eero Heinäluomakin oli paikalla; lounaspöydässä oli tilaisuus keskustella myös hänen kanssaan. Lounastilaisuudessa puhunut vuoreslainen omakotirakentaja ja äiti palautti mieleeni oman rakennusurakkamme 1990-luvun lopulla: Krokotiili Geena -kirjan sanoin: ”Ja me lakensimme, lakensimme ja lakensimme…” Toivon sydämestäni, että lopputuloksena on uusien kotien ohella aidosti ”ystävyyden taloja”!

”Arvoisa eduskunnan puhemies, herra ministeri, hyvät kutsuvieraat, hyvät messuvieraat!

Minulla on iloa ja kunnia toivottaa teidät tervetulleiksi vuoden 2012 asuntomessuille Tampereelle, Vuoreksen uuteen kaupunginosaan, jonne lähivuosina rakentuu koti noin 13000 asukkaalle. Vuores onkin yksi suurimpia aluerakennushankkeita ei vain tällä seudulla, vaan koko Suomessa.

Näillä asuntomessuilla Tampere haluaa näyttää suuntaa tulevaisuuden kaupunkiasumiselle. Monia asuntomessuilla esiteltäviä ratkaisuja tullaan soveltamaan koko Vuoreksessa ja varmasti myös muualla Tampereella.

Asuntomessujen keskeinen teema, moderni puutarhakaupunki, kuvastaa koko Vuoreksen kaupunkisuunnittelun tavoitetta. Vuoreksen tunnuslause ”Pikkukaupungin elämää luonnon kainalossa” kertoo ajatuksesta rakentaa keskuskaupungin kupeeseen puutarhakaupunkimainen asuinalue. Luonnonläheisyydessään Vuores edustaakin hyvin puutarhakaupunkien aatteellista perintöä. Modernin siitä tekee kuitenkin kaupunkimainen elämäntapa, tiivis rakentaminen, sujuva joukkoliikenne ja hyvät julkiset palvelut. Vuoreksessa varaudutaan myös ratikan rakentamiseen; toteutuessaan se yhdistää Vuoreksen kantakaupunkiin ja muihin kaupunginosiin.

Asuntomessutaloissa yhdistyy laadukas arkkitehtuuri energiatehokkuuteen, huipputekniikka luonnonläheisyyteen. Vielä tänään messualue on keskellä ison Vuoreksen rakennustyömaata, mutta suunnittelun periaatteita voi jo nähdä itse messuilla ja sen ympäristössä. Näitä ovat energiatehokas rakentaminen, korkeatasoinen arkkitehtuuri ja viihtyisä asuinympäristö.

Kaikki talot on rakennettu uusien määräysten mukaan, ja talojen energiaratkaisuista kerrotaan erityisillä infotauluilla. Messuilla on myös yhdeksän passiivienergiataloa ja kaksi nollaenergiataloa, jotka näyttävät suuntaa tulevaisuuden ekotehokkaaseen ja hiilineutraaliin asumiseen.

Messualueen ja koko Vuoreksen rakentamista luonnehtii erilaisten asuntotyyppien ohella myös sosiaalinen monimuotoisuus. Tänne on rakennettu sekä omistus- että vuokra-asuntoja sekä asuntoja myös erityisryhmille, kuten kehitysvammaisille.

Hyvä asuinympäristö edellyttää myös yhteisöllisyyttä, joka ei aina rakennu itsestään, helposti eikä nopeasti. Hyvä asuinalue vaatii sosiaalisia innovaatioita, joita syntyy kansalais- ja asukastoiminnan tuloksena, ei niinkään viranomaistyönä. Siksi järjestöjen, yritysten ja seurakuntien panos on tärkeä niin asuntomessuilla kuin koko Vuoreksen kehittämisessä.

Hyvät kuulijat

Tampere kasvaa noin 2000 asukkaalla ja koko Tampereen seutu noin 4000 asukkaalla vuodessa. Tampereen seutukunnan haasteena on tarjota vuoteen 2030 mennessä koti 90 000 uudelle asukkaalle. Tampereen kaupunki on sitoutunut ottamaan vastaan puolet tästä kasvusta. Se merkitsee mittavia haasteita kaupunkisuunnittelulle, rakentamiselle ja palveluille.

Tampereella on Vuoreksen rinnalla monia muitakin isoja kehityshankkeita.

Keskustan ja koko Tampereen kantakaupungin täydennysrakentamisen avulla pyrimme saamaan uusia asuntoja jopa 30000 asukkaalle esimerkiksi Ratinan ja Ranta-Tampellan alueilla keskustassa, Härmälänrannassa, Niemenrannassa ja täydentämällä vanhoja asuinalueita.

Asuntorakentamisen ohella meidän on huolehdittava myös uusista työpaikoista ja liikenneyhteyksistä. Esimerkiksi tänne Vuoreksen lähelle rakentuu suuri Lahdesjärven työpaikka-alue ja kaupallinen keskus. Liikennehankkeista merkittävämmät ovat Rantaväylän tunneli, joka mahdollistaa Näsijärven rantojen saamisen keskusta-asumisen käyttöön, ja kaupunkiraitiotie, jonka ensimmäinen linja yhdistää Hervannan ja Lielahden alueet keskustaan – ja toivottavasti jo seuraava ratikkalinja yhdistää Vuoreksen keskustaan.

Arvoisat vieraat,

Asuntomessut on tärkeä instituutio, joka on jo vuodesta 1970 lähtien antanut vaikutteita suomalaisten kotitalouksien asumisen suunnitteluun. Messuilla on merkittävä rooli myös rakentamisen innovaatioiden toteuttamiselle, mikä tänä vuonna täällä Tampereella näkyy esimerkiksi passiivi- ja nollaenergiataloina, hulevesien käsittelynä tai jätteiden imuputkikeräyksessä. Uskon että ne näyttävät suuntaa tulevaisuuden asuinrakentamiselle.

Haluan tässä yhteydessä Tampereen kaupungin puolesta kiittää Osuuskunta Suomen Asuntomessuja hyvästä yhteistyöstä, samoin Tampereen asuntomessujen messutoimistoa ja Vuores-projektia ja kaikkia messualueen rakentajia – niin rakennusliikkeitä kuin yksittäisiä rakentajaperheitä samoin kuin muita yhteistyökumppaneita ja sponsoreita.

Toivotan teidät kaikki tervetulleiksi Tampereen Asuntomessuille. Messujen aikaan Tampereen kesä on täynnä tapahtumia, toivottavasti messuvierailla on aikaa tutustua kaupunkiimme.

Vielä kerran: tervetuloa!”

Puhe Tampereen kaupunginkirjaston 150-vuotisjuhlavastaanotolla

Arvoisat kutsuvieraat,

Tampereen kaupungin puolesta minulla on ilo ja kunnia toivottaa teidät tervetulleiksi tänne Raatihuoneelle juhlimaan 150 -vuotiasta Tampereen kaupunginkirjastoa.

Nostetaan aluksi malja päivänsankarille!

Hyvät kuulijat!

Kirjasto on paitsi julkinen tila, Space, myös käyttäjälleen merkityksellinen paikka, Place, Kirjastossa tilallistuu kolme erilaista sfääriä: koti, työ/opiskelu ja vapaa-aika. On sanottu, että kirjasto on samaan aikaan olohuone ja katedraali: kohtaamisen paikka ja tila ja tilaisuus hiljaisuudelle.

Kiitos kirjastotoimenjohtaja Tuula Haaviston, minulla oli tilaisuus tutustua aiheeseen liittyvään tuoreeseen norjalaistutkimukseen (Audunson et al: 2010: ”How do public libraries function as meeting places?”). Tutkimus vertaa kirjastoa yhtäältä toriin, jolla on mahdollisuus kohdata entuudestaan tuntemattomia ja erilaisia ihmisiä. Julkisena tilana se tarjoaa paikan erilaisille aktiviteeteille myös suljetummissa piireissä ystävien ja kollegoiden kesken. Se on myös metakohtaamispaikka ja virtuaalisen verkoston yksi solmukohta, Toisin sanoen: yhdessä ja samassa tilassa toteutuu yhteisöllisyys eri muodoissaan kevyestä kohtaamisesta vieraiden kesken tiiviiseen kanssakäymiseen tuttujen välillä.

Kirjastonkäytöllä ja sosiaalisella pääomalla on myös todettu olevan selkeä yhteys, vaikka selvää ei olekaan, onko kirjastonkäyttö yhteisöllisyyden syy vai seuraus. Tuon saman tutkimuksen mukaan kirjasto madalsi eri kaupunginosissa kynnystä tasa-arvoiseen osallistumiseen eri sosio-ekonomisissa ryhmissä. Kirjastolla havaittiin olevan tärkeä merkitys myös vähemmän koulutetuille ihmisille ehkä yllättäenkin myös torina, jonne voi tulla ilman sen kummempia tarkoitusperiä ja tavoitteita.

Tutkimus päättelee, että kirjastolla onkin tärkeä tehtävä myös Toiseuden kohtaamisessa ja siltojen rakentamisessa erilaisten monikulttuuristen heimojen välillä jälkimodernissa yhteiskunnassa. Tämä ajatus tulee lähelle Tuula Haaviston visioimaa ”Kulttuurien sorinaa” – konseptia, jossa – Tuulan sanoin – tarjotaan suomalaista kulttuuria maahan muuttaneille ja muita kulttuureja sopivina annospaloina paljasjalkaisille suomalaisille.

Hyvät kuulijat,

Kuten Matti Wacklinin kirjoittamasta historiikista ilmenee Tampereen kaupunginkirjaston edeltäjä lainakirjasto perustettiin Seurahuoneella sivistysseuran, ”lukuyhtiön”, aloitteesta huhtikuussa 1861 ajatuksenaan ”työkansan tiedon ja sivistyksen kartuttaminen”. Kaupunki tuli mukaan kuvioihin vasta parikymmentä vuotta myöhemmin ja pitkään saatiin odottaa kunnollisia tiloja. Ilman tehtailija Emil Aaltosta ne olisivat voineet jäädä rakentamatta. Vähitellen ymmärrettiin myös vapaan valistustyön tukeminen yhteiskunnan tehtäväksi ja kaupungin laajetessa perustettiin myös ensimmäiset sivukirjastot 1920 -luvulla. Tampereen kirjastolaitoksen kannalta keskeinen merkitys on ollut kirjastojohtajilla, jotka ovat olleet aikansa kulttuurivaikuttajia, kuten Juho Kemiläinen 1920-luvulla, Mikko Mäkelä 1940 -luvulta 1970 -luvun alkupuolelle saakka, Tuula Martikainen vuodesta 1986 vuoteen 2006 ja tämän jälkeen nykyinen kirjastotoimenjohtajamme Tuula Haavisto.

Tänään täällä Tampereella kirjastonkäyttöaste on korkea suhteessa valtakunnallisiin keskiarvoihin ja erityisesi suhteessa muihin isoihin kirjastoihin, Kaupunkilaiset käyttävät ahkerasti kirjastopalveluja, tosin kirjoja kysytään yhä vähemmän suhteessa muihin aineistoihin. Lehtilukusalit ovat yhä tärkeämpiä niiden kuntalaisten kannalta, joilla ei ole varaa tilata lehtiä omaan talouteen.

Globalisaatiokehitys vaikuttaa kirjastoon paitsi monikulttuurisuuden lisääntymisenä myös virtualisoitumisena digitaalitekniikan myötä. On ennakoitu, että tulevaisuudessa osa kirjastopalveluista ja vähitellen myös aineistot siirtyvät nettiin ja kokoelmien suhteellinen osuus pienenee. Tällöin myös kirjastotilaa vapautuu yhä enemmän yhteisölliseen käyttöön tapaamis-, tapahtuma- ja oleskelupaikoiksi, eräänlaiseksi kansalaistaloksi. Tilan hyödyntämisen kannalta laajat, aukioloajat ovat tärkeitä: sunnuntaiaukiolon mahdollistaminen onkin yksi ajankohtainen haaste täällä Tampereella. Tästä enemmän Tuula Haaviston puheenvuorossa.

Globaalisaatio virittääkin mahdollisuuden uuteen paikallisuuteen. Tämä haastaa pohtimaan palveluverkkoa ja kirjastotilojen tiheyttä ja palvelujen peittävyyttä täällä Tampereellakin. Kansalaisten tiedon ja kulttuurin tasa-arvoisen saatavuuden turvaaminen on keskeinen haaste tietoyhteiskunnassa. Kirjastojen käyttö Tampereella noudattaa yleistä trendiä: käyttö keskittyy isoimpiin kirjastoihin, joilla on laajimmat aukioloajat ja monipuolisimmat resurssit. Kirjaston koon lisäksi sijainti merkitsee paljon: ne kannattaa sijoittaa liikenteellisesti – ja nimenomaan joukko- ja kevyt liikenteellä – helposti tavoitettaviksi, jolloin niitä käytetään mahdollisimman paljonVuonna 1972 kirjasto sai maakuntakirjaston oikeudet ja se nimettiin Pirkanmaan maakuntakirjastoksi. Sittemmin täällä Pirkanmaalla kirjastojen vapaaehtoista yhteistyötä on jo toteutettu menestyksekkäästi ja alueelle on saatu yhteinen kirjastotietojärjestelmä sekä kokoelmien yhteiskäyttö kuljetusjärjestelmineen. Tämä luo hyvän perustan kirjasto- ja tietopalvelujen entistä tiiviimmälle ja laajemmalle seudulliselle toteuttamiselle.

Kirjastonjohtaja Tapani Kärki varoitti vuonna 1862 niistä haavoista, joita kirjastojen lakkauttamisesta voisi koitua: ”sillä haava suureksi pääsneenä on monta kertaa vaikeampi parata.” Toivon, että tulevaisuudessakin Tampereen kaupunginkirjasto voisi olla tässä kaupungissa ja koko Pirkanmaalla ”kaikkien sielujen apteekki”!

Vielä kerran, tervetuloa!