Sodan vai rauhan vuosi?

Hyvää alkanutta vuotta!

Kylläpä siitä on aikaa, kun viimeksi olen kirjoitellut tänne. Kotisivuni taustakuva on kesäinen, viime päivät on kuitenkin pakkanen paukkunut yli kahdessakymmenessä asteessa. Olemme lämmittäneet talon uunia joka päivä, kalleimpana pörssisähkön päivänä otimme sähkölämmityksen pois päältä. Lämpöä riitti uunin ansiosta ja rahaa säästyi.

Vuodenvaihteessa on ollut aika katsoa niin menneeseen vuoteen kuin pohtia tulevaa. Viime vuonna toteutimme pitkäaikaisen haaveemme ja asuimme pariin otteeseen Italiassa: huhtikuussa kävimme ottamassa kesää vastaan Umbrian Orvietossa ja lokakuussa hyvästelemässä kesän Toscanan Arezzossa. Vuokrasimme huoneistot vanhoista kaupunginosista ja käytimme osan ajasta kirjoittamiseen, kiitos Suomen Tietokirjailijoiden apurahan!

Olen saanut Koti lähiössä -tietokirjan käsikirjoituksen hyvään vaiheeseen, loppuvuodesta aloitin asiantuntijoiden haastattelut. Työ kuitenkin katkesi yllättäen, kun jouduin sairaalaan ja leikkaukseen. Äkilliset vatsakivut osoittautuivat sappikivien aiheuttamiksi, sappirakko piti poistaa. Hyvinvointialueen palvelut tulivat testatuiksi parissa päivässä, kun Acutasta käännytettiin vielä kotiin ja terveysasemalle hakemaan lähetettä CT-tutkimukseen ja toimenpiteeseen. Siinä ajassa sappirakko ehti jo tulehtua. Jälkikäteen ajatellen kivulias potilas olisi kannattanut ottaa suoraan sairaalaan tutkimuksiin ja leikkaukseen. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Hoito Tampereen yliopistollisessa sairaalassa oli erinomaista, koin koko ajan olevani turvassa ja osaavissa käsissä, ehkäpä myös kokemus liittyy myös työhistoriaani siinä talossa. Oli hienoa seurata, kuinka ulkomaalaistaustaiset hoitajat olivat luonteva osa työyhteisöä.

Alkavaan vuoteen suhtaudun mielen tyyneydellä.  Toivon, että perhe pysyy terveenä, etenkin viisi lastenlastamme yksivuotiaasta Sulosta kolmetoistavuotiaaseen Toivoon. Suunnitelmissa on perinteinen talviloma Vuokatin maisemissa ja ehkäpä Italian matka, jos olemme terveinä. Olemme aloittaneet italian opinnot työväenopistossa, lisäksi klikkailemme päivittäin Duolingossa italian sanastoa.

Tammikuun lopulla on presidentinvaalit. Oma ehdokkaani on Pekka Haavisto, tietysti kokenut ja maltillinen Pekka! Hänellä on ehdokkaista vahvin ulkopoliittinen kokemus, hän on rauhantekijä, keskusteleva ja diplomaattinen, kuten presidentin pitääkin.

Toisin kuin eduskuntavaaleissa, näissä vaaleissa kannattaa taktikoida. Tein itse niin taannoin, kun Tarja Halonen oli TP-ehdokkaana, lähdin vihreänä kuntapoliitikkona, yhdessä vasemmistoliiton Marjatta Stenius-Kaukosen kanssa, vetämään Pirkanmaalla Halosen vaalivankkureita jo vaalin ensimmäisellä kierroksella. Omat eivät siitä välttämättä pitäneet, mutta onneksi porukassa oli myös Kalle Könkkölä Helsingistä. Se oli silloin tärkeää, nyt on varmistettava, että Haavisto pääsee toiselle kierrokselle. Sen jälkeen alkaakin tiukka taisto.

Siviilien tilanne Ukrainassa ja Gazassa ahdistaa, rauhan saavuttaminen ja sotiin käytettyjen rahojen suuntaaminen jälleenrakentamiseen on suurin toiveeni.