Arvoisa Setlementtiliiton toimitusjohtaja ja kansainvälisen setlementtiliiton IFS:n (International Federation of Settlements and Neighbourhood Centrers) puheenjohtaja Pentti Lemmetyinen, toinen juhlapuhujamme professori, Helena Ranta, ohjelmapäällikkö Carita Prokki Tampereen kaupungilta, hyvät juhlavieraat! Tervetuloa Setlementti Tampereen 30-vuotisjuhlaseminaariin. Kiitos Tampereen korkeakouluyhteisölle tästä hienosta juhlatilasta.
Pitelen kädessäni vuonna 2001 julkaistua setlementtijulkaisua Yhteisöt hyvinvoinnin tuottajina. Se palauttaa mieleen yhdistyksemme alkuajat ja setlementti Naapurin, jonka ja sittemmin perustetun Oma Polun perustalle Setlementti Tampere on rakentunut.
Naapuri perustettiin keskellä taloudellista lamaa, jolloin oli syntynyt sosiaalinen tilaus syrjäytymisen vastaiselle toiminnalle. Tuolloin julkinen sektori, paikallistasolla kaupunki ja seurakunta, siirsivät sellaisia toimintojaan kolmannelle sektorille. Naapuri oli jo syntyessään kovin erilainen kuin vanhemmat setlementtitalot, joita silloin oli vielä kolme: Ahjola. Saukkola ja Rientola. Myöhemmin setlementtiperheeseen syntyi vielä Naistari, joka liittyi sittemmin osaksi Naapuria. Yhdistyksen alkuaikoina henkilökuntaan kuului ainoastaan projektityöntekijänä aloittanut toiminnanjohtaja ja Rikosuhripäivystykseen työllisyysvaroin palkattu erikoissairaanhoitaja. Toiminta laajeni kuitenkin nopeasti, sillä jo ensimmäisen toimintavuoden lopussa vapaaehtoisten määräksi kirjattiin 130 henkilöä. Palkattua työvoimaa korvasi myös suuri työllistettyjen joukko. Vähitellen voitiin lisätä myös palkattujen työntekijöiden määrää. Yhteistyötä rakennettiin seurakuntien, Mummon Kammarin ja kaupungin sosiaali- ja terveystoimen kanssa sekä muiden kolmannen sektorin toimijoiden kanssa Verkosto 2000:ssa.
Tämän päivän näkökulmasta voi nähdä alkuaikojen kehityksessä juonteita, jotka ovat kantaneet tähän päivään asti. Nuori yhdistys käynnisti lukuisia projekteja, mutta jo tuolloin huomattava osa Setlementti Naapurin työstä liittyi asiakkaiden sosiaalisten ja psyykkisten voimavarojen tukemiseen, Rikosuhripäivystys käynnistyi vuonna 1994 kuuden järjestön yhteistyöhankkeena. Toisena juonteena oli sosiaalipalvelujen tarjoaminen heikoimmassa asemassa oleville ryhmille, mistä esimerkkinä Tesoman sosiaalityöpajan toiminta ja yhdyskuntatyö Ristimäen alueella. Lisäksi Tuetun asumisen projektilla voi nähdä jatkuvuutta tähän päivään. Jo tuolloin työntekijät kokivat olevansa ammattilaisia, mutta eivät viranomaisia.
Nuoren setlementin toiminnanjohtajaksi oli valittu Pentti Lemmetyinen Kyröskosken setlementistä. Tänään ilmassa on historian siipien havinaa siinäkin, että Pentti on jättämässä työnsä Setlementtiliiton toimitusjohtajana ja siirtymässä eläkkeelle, seuraajakin on ilmeisesti jo valittu. Miten aika kuluukaan: olin taannoin liittohallituksen jäsenenä rekrytoimassa Penttiä Setlementtiliiton pääsihteeriksi.
Setlementti Tampere perustettiin 1.8.2016, kun Setlementtiyhdistys Naapuri ry ja kehitysvammaisten henkilöiden oikeuksien puolestapuhuja Oma Polku ry yhdistyivät. Setlementti Tampere perusti Pirkanmaan Setlementtipalvelut Oy:n loppuvuodesta 2018. Yhtiö perustettiin, jotta avustusrahoitteinen järjestötoiminta ja myytäviin palveluihin perustuva liiketoiminta ovat selkeästi toisistaan erillään. Uusin yhtiön tuottama palvelu on 2022 käynnistetty kehitysvammaisten henkilöiden päivä- ja työtoiminta, joka hyödyntää OmaPolun parikymmenvuotista kokemusta. Mervi Janhunen toimii tällä hetkellä sekä yhdistyksen toiminnanjohtajana että yhtiön toimitusjohtajana. Yhtiön hallituksen puheenjohtajana toimii Satu Laitinen.
Olen toiminut yhdistyksen hallituksen puheenjohtajana vuodesta 2022, kun pitkään hallitusta johtanut Risto Karttunen päätti jäädä rivijäseneksi. Paikalla olevat nykyiset ja entiset yhdistyksen ja yhtiön hallitusten jäsenet puheenjohtajineen voisivat nyt nousta hetkeksi ylös, aplodit heille.
Olen iloinnut siitä, että yhteistyö on viime vuosina tiivistynyt sekä Setlementtiliittoon että kansainväliseen setlementtiliittoon, IFS:n. Toiminnanjohtajamme Mervi toimii nykyisin liittohallituksen jäsenenä ja on sitä kautta voinut osallistua myös maailmanjärjestön toimintaan. Tänään on aika kiittää osaavaa henkilökuntaamme (nouskaapa seisomaan kaikki entiset ja nykyiset työntekijämme). Tampereen kaupungin kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunta palkitsi tällä viikolla Hyvä haltijakunniamaininnalla Jelena Saldukenen, Minna Leponiemen ja Raija Kotilaisen. Palkintoperusteiden mukaan he ovat ”Tesoman sydän ja syli ja ovat toimineet jo vuosia lasten, nuorten ja perheiden hyväksi ja auttaneet monia yli haastavien elämänvaiheiden”. Aplodit heille!
Toimintaympäristön muutos on asettanut meidät, kuten koko kolmannen sektorin vaikeaan tilanteeseen leikkaamalla järjestöjen avustuksia. Myös kumppanuussuhteet ovat olleet murroksessa hyvinvointialueiden perustamisen jälkeen, kun sosiaali- ja terveyspalvelut ovat siirtyneet kunnilta maakunnille. Tämäkin on synnyttänyt epätietoisuutta tulevaisuuden suhteen. Huolestuttava kehityssuunta uusilla alueilla on, että palveluverkkoa karsitaan ja toimintoja keskitetään. Mieleeni tulee liittohallituksen opintomatka Manchesteriin vuosia sitten Pentin johdolla. Setlementtitalo oli perustettu entiseen kirkkoon, konservatiivihallitus oli antanut setlementille tukun rahaa palvelujen käynnistämiseksi, mutta häipynyt sen jälkeen kuvioista ja jättänyt setlementin ilman julkista tukea selviämään köyhyydestä ja sosiaalisista ongelmista kärsivien ihmisten kanssa. Tällaista kehitystä kohti ”suurta yhteiskuntaa” emme halua, siksi meidän on tartuttava toimeen.
Tässä tilanteessa olemme valmistelleet uutta strategiaamme, jota esitellään tänään lähemmin. Sitä voi hyvällä syyllä luonnehtia radikaaliksi. Monet ajatukset, joita kirjasimme raporttiimme yli 20 vuotta sitten, laitetaan nyt käytäntöön, ei kuitenkaan äkkirysäyksellä, vaan hallitusti yhteistyössä henkilöstön kanssa. Haluamme palata setlementtityön juurille, naapurustoihin, lähelle ihmisiä ja heidän yhteisöjään ja viedä asiantuntemustamme sinne, missä sitä kipeimmin tarvitaan. Toimintamme keskeisiä painopisteitä ovat edelleen jo kolmekymmentä vuotta sitten käynnistetyt yhteisötyö ja rikosten uhrien tukeminen eri muodoissaan (Nollalinja. Rikosuhripäivystys, Didar, Perheväkivaltaklinikka, Kun lapsi satuttaa, Välitä- ja Välitä rajoista-hanke), lisäksi edistämme yhdenvertaisuutta monin eri tavoin (Tyttöjen talo, Omavoima, Teatteri Neo, Kipinä, Voimavirta). Uusia kehittämishankkeita tällä hetkellä ovat: Romanityö, Verkkoon kadonneet ja Rajat Rikki.
Opin itse tämän strategiaprosessin aikana, ettei erikoistuneiden palveluiden ja yhteisöllisten palveluiden tarvitse olla toistensa vastakohtia tai toistensa kilpailijoita, vaan ne voivat täydentää toisiaan, kun työtapoja uudistetaan.
Samalla kun palveluverkkoa karsitaan lähiöissä, me jalkaudumme sinne ja alamme toimia yhdessä asukkaiden ja muiden yhteistyökumppaneiden kanssa. Sillä edelleen, kuten Jane Addamsin aikoina, setlementtitalot edustuvat tasavertaista kohtaamista naapurustossa ja vuorovaikutusta erilaisten ihmisten kesken. Ne ovat alueidensa demokratiakouluja, joissa opitaan puolustamaan omaa ja muiden hyvinvointia. Sillä siellä, missä yhteiskunta sammuttelee valoja, meidän paikkamme on niiden rinnalla, joilla ei ole mahdollisuutta lähteä. Emme jätä heitä yksin, sillä olemme heidän naapureitaan.
