”Nyt on lokakuu ja minusta näkee sen”, laulaa Juice Syksyn sävelessä. Tältä tuntuu nyt minustakin, sillä takana on vauhdikas kesä ja työntäyteinen alkusyksy.
Tyttäremme Viljan innostamina kokeilimme tänä kesänä kodinvaihtoa. Meille saapui vaihtoon ensin perhe Italiasta pariksi viikoksi, myöhemmin espanjalainen perhe vajaaksi viikoksi lomailemaan ja Etelä-Euroopan helteitä pakoon. Oli melkoinen stressi saada koti siihen kuntoon, että vieraat voisivat asettua taloksi ja tietysti oli huoli, viihtyvätkö he meillä ja missä kunnossa koti on palatessamme. Kaikki sujui kuitenkin hienosti!
Vieraiden saapuessa me puolestamme pakkasimme kamat kassiin, vaihdoimme maisemaa ja matkustimme kotimaisemiimme Kokkolaan ja Sotkamoon. Helle otti voimille ainakin lakkasuolla rämpiessä, mutta hienoa oli seurata myös Kokkola Cupin otteluja, kun yksi lapsenlapsistamme, Niilo pelasi siellä TPV:n väreissä. Kesän yksi kohokohta oli vanhimman lapsenlapsemme Toivon ripillepääsy. Mutta työtä ja touhua riitti kesälläkin, sillä Paulin kotitalo laitettiin myyntiin ja alkoi sen tyhjennys. Haikein mielin hyvästelimme kesäkotimme syyskuussa, toivottavasti uudet asukkaat viihtyvät siellä ja osaavat nauttia talosta ja sen miljööstä.
Myös luottamustoimet vaativat tekemistä. Olin keväällä lupautunut jatkamaan kaupungin yhtiöissä vielä vuoden, kun kuvittelin, että kaikki sujuu vanhalla rutiinilla, mutta yllättäen puheenjohtajan pöydälle tulikin keskellä kesää Tampereen Sarkan toimitusjohtajan vaihdos. Onneksi asia saatiin hyvin maaliin hyvän hallituksen ja kaupungin tuella.
Ja jottei aika kävisi pitkäksi, sukuseuran hallitus valitsi minut puheenjohtajakseen tulevaksi kolmivuotiskaudeksi. Kun kesän aikana suoritin vielä kesäyliopistossa kaksi italian alkeiskurssia ja aloitin syyskuussa kolmannen, huomasin, että takki alkaa olla jo tyhjä syyskuussa ja alan olla loman tarpeessa. Nyt odottelen jo Italian auringon alle pääsyä kodinvaihtopisteillä. Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen mukana ei kulje käsikirjoitusta, sillä keväällä löytyi vihdoin kustantaja, joka oli kiinnostunut sen julkaisemisesta, toivottavasti se onnistuu vielä tämän vuoden puolella.
Ikä ei ole vain numero, 70-vuoden iän saavuttaminen loppuvuodesta muistuttaa, että ehkä olisi jo aika hidastaa tahtia ja kiirehtiä hitaasti; festina lente, kuten latinan tunneilla opittiin.