Uskollista äänestäjää etsimässä

En ole näissä vaaleissa jalkautunut kaduille ja toreille kampanjoimaan kuin pari kertaa. Ikävä on tullut aikoja, jolloin vaalikopit oli pystytetty Keskustorille, kahveja keitettiin ja syötävää tarjoiltiin ohikulkijoille, ja juttu luisti. Nyt on toisin: maskit naamalla tuskin näkee ohi pyyhältäviä kaupunkilaisia, eivätkä hekään taida erottaa kovin hyvin ehdokkaita.

Viime viikonloppuna lähdin kuitenkin tervehtimään Vihreän liiton puheenjohtajaa Keskustorille, takavuosina olimme tavanneet Maria Ohisalon kanssa yliopistoyhteyksissä. Puheenjohtajan kampajakierros jatkui Hervantaan, itse suuntasin kotilähiöön Kaukajärvelle jakamaan Vihreiden vaalilehteä muutaman muun ehdokkaan kanssa.

Siinä S-Marketin edessä seisoessamme joku ohikulkija pysähtyi juttelemaankin, suurin osa paineli ohi kauppaan tai kaupasta, olihan koulujen lopettajaispäivä. Parissa tunnissa saattoi kuitenkin tehdä pikapäätelmiä tämän kaupunginosan äänestäjäprofiilista: yksi rouva sanoi potevansa huonoa omaatuntoa vaihdettuaan kepun persuihin, toinen kivahti vihaisena, että vihreitä on muutenkin liikaa. Mutta oli niitäkin, jotka antautuivat keskusteluun aluksi ehkä kriittisellä mielellä, mutta kun saivat kertoa asiansa ja kokivat tulleensa kuulluksi, mieli olikin muuttunut.

Jäin pohtimaan erilaisia äänestäjätyyppejä. Eräs vanhempi naisihminen näytti pahoittavan mielensä tarjotusta vaalilehdestä: hän oli äänestänyt samaa ehdokasta vuosikausia, eikä vaihtaisi toiseen. Jokainen ehdokas olisi onnellinen tällaisesta uskollisesta kannattajasta, mutta tällainen lojaalius taitaa olla katoavaa kansanperinnettä.

Tämä aika suosii markkinahenkistä basaaritouhua, jossa puolueet ja ehdokkaat kilpailutetaan keskenään, äänestäjä tietää olevansa kuluttajana kuningas. Tässä toimintaympäristössä ehdokkaat koettavat sitten sukkuloida saadakseen äänet itselleen: joskus se tapahtuu selkeän profiloitumisen kautta, joskus epäpyhemmin osaoptimoimalla ja leimaamalla muita ehdokkaita ja puolueita.

Uskollisen äänestäjän ja kuluttajaäänestäjän välimaastoon toivoisin kolmannen tyypin: kumppanin. Siinä puoluetta ja ehdokasta ei katsottaisi etäältä, vaan antauduttaisiin hänen kanssaan vuoropuheluun ja vuorovaikutussuhteeseen ainakin yhden vaalikauden ajaksi. Vaalien välissä vaihdettaisiin ajatuksia, rohkaistaisiin ja annettaisiin palautetta, ja kampanjoinnin aikana tuettaisiin kullekin sopivin tavoin. Tällaisesta itse tykkäisin.

Ennakoäänestyksen päätyttyä haluan jo tässä vaiheessa kiittää kaikkia niitä ihania ihmisiä, jotka ovat tukeneet minua tämän kampanjan aikana. Vaalipäivä on ensi sunnuntaina.