Viime keväänä näihin aikoihin laitoimme omakotitaloamme myyntikuntoon. Koko kevät oli tehty pientä pintaremonttia, kirjoja kannettu kassitolkulla Pispalan kirjastoon ja lopulta oli jo lähdetty katselemaan uutta kotia kaupungin keskustasta. Ajattelimme, että pihan hedelmäpuiden kukkiessa olisi hyvä aika aloittaa markkinointi. Korona jylläsi kyllä taustalla, mutta se saataisiin kyllä aisoihin, uskoimme. Aikuiset lapsemme toppuuttelivat ja kyselivät, missä heidän lastensa mummola olisi sitten tulevaisuudessa? Hui hai, tottakai siellä, missä mummo ja vaarikin. Mutta sitten koitti aamu, jolloin ”mie romahin” ja aloin itkeä hillittömästi: onko meidän pakko myydä tämä talo? Puoliso järkyttyi nähtävästi niin harvinaisesta tunnereaktiostani, että lupasi heti kättelyssä, ettei asiasta tarvitse puhua ainakaan vuoteen.
Ja täällä me asumme edelleen vähän yli 20-vuotiaassa puutalossa Kaukajärvellä. Näihin seiniin olemme sijoittaneet rahamme, viimeinen asuantolainan eräkin maksettiin vähän ennen eläkkeelle jäämistä. Meitä huoletti, kuinka eläkkeemme riittäisivät asumiskuluihin, ainakin sähkölasku oli luvattoman korkea talvisaikaan. Mutta sitten teimme taas rohkean ratkaisun ja teimme vielä yhden investoinnin velkarahalla ja siirryimme maalämpöön; nyt eivät sähkölaskut enää pelota.
Myönnän, että ekologinen omatunto on kolkuttanut jo vuosien aijan, sillä hiilijalanjälki on ollut suuri juuri omakotitalossa asumisen vuoksi. Kun hetki sitten laskin hiilijalanjälkeäni ympäristo.fi-sivustolla, asuminen selittää edelleen suuren osan jalanjäljen suuruudesta, mutta se on huomattavasti suomalaisten keskiarvoa pienempi, mihin olen kovin tyytyväinen.
Hiilijalanjäljen mittaaminen on tarpeellista toteuttaa säännöllisin väliajoin, mutta samalla on hyvä muistaa eri elämän- ja asumismuotojen mahdollistaminen suomlaisessa yhteiskunnassa. Ekologisuuden ohella on vaalittava myös sosiaalista elämää ja yhteisöllisyyttä. Kun kesä koittaa, suuntaamme taas lapsuuskoteihimme, nekin vaativat hyvää huolenpitoa ja kunnostusta, vanhempiemme jättämää perintöosaa on tietenkin vaalittava.
Vuosi on kulunut, eikä me taideta raaskia luopua tästä kodistamme vielä vähään aikaan, kun jalka vielä nousee ketterästi portaissa ja kun pihan hedelmäpuut ovat taas aloittamassa kukintaansa!