Puhe Kehitysvammaisten Palvelusäätiön vuosipäivien avajaisissa

Kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Irene Roivaisen avauspuhe Kehitysvammaisten Palvelusäätiön konsernin vuosipäivien avajaisissa 20.9.2012 Tampereella

Hyvät Kehitysvammaisten Palvelusäätiö Konsernin vuosipäivien osallistujat, hyvät naiset ja herrat!

Minulla on ilo ja kunnia tuoda tähän tilaisuuteen Tampereen kaupungin tervehdys. Haluan heti aluksi onnitella teitä 20-vuotisen toimintanne johdosta. Olette merkittävä ja tunnettu toimija myös täällä Tampereella. Sosiaalineuvos Sirkka Merikoski tunnetaan täällä hyvin paitsi entisenä kaupunginvaltuuston puheenjohtajana myös Tukiliiton ja Palvelusäätiön pitkäaikaisena toiminnanjohtajana. Myös nykyinen toiminnanjohtaja Markku Virkamäki on ollut hyvä yhteistyökumppani jo vuosien ajan.

Valtioneuvoston valtakunnallinen kehitysvammaisten yksilöllisen asumisen suunnitelma edellyttää laitosasumisen lopettamista Suomessa vuoteen 2020 mennessä. Tämän periaatepäätöksen mukaisesti toimimme myös Tampereella ja valmistaudumme tarjoamaan oman, yksilöllisen asunnon kehitysvammaisille ihmisille, johon he saavat tarvitsemansa tuen ja palvelut. Asumispalvelujen lisääminen on keskeinen tavoite kehitysvammaisten yhdenvertaisuuden ja itsenäisen elämän kannalta. Kuluvana syksynä Tampereella käynnistetään laaja selvitys kehitysvammaisten palvelutarpeista ja sen pohjalta tehdään suunnitelma palvelujen järjestämisestä. Tampereen seudulla kehitetään mm. perhehoitoa EU:n rahoittamalla hankkeella, jonka tavoitteena on turvata perhehoitajien saatavuus ja koulutus. Hyvä uutinen kaupungin säästöpaineiden keskellä on linjaus tukea vammaispalvelutoimiston asiakastyötä uudella sosiaalityöntekijän vakanssilla.

Tampereen kaupunki ja monet järjestöt tekevät hyvää yhteistyötä Kehitysvammaisten henkilöiden itsenäisen elämän tukemiseksi ja asumisen järjestämiseksi. Tampereella suuri osa kehitysvammaisten asumispalveluista ostetaan järjestöiltä, kuten Kehitysvammaisten Palvelusäätiöltä, ev.lut.seurakuntayhtymältä ja Tampereen Kaupunkilähetykseltä. Kehitysvammaisten palvelusäätiö Tukena Oy on toiminut jo pitkään kaupungin kumppanina tilapäishoitoa tarjoavassa Tulppaanikodissa ja päivätoimintakeskus Sinikellossa. Laitoshoidon vähentämisen myötä uudenlaiset asumisen vaihtoehdot ovat tervetulleita. Tästä hyvinä esimerkkeinä ovat Kehitysvammaisten palvelusäätiö Oy:n Pappilanpuiston asumispalvelut kotoa muuttaville nuorille ja Vuoreksen asuntomessuilla esitelty palvelukoti, jonne tulee viisitoista pysyvää asuntoa laitoshoidosta muuttaville kehitysvammaisille ja lisäksi kaksi huonetta tilapäisasumiseen.

Hyvät kuulijat!

Järjestöjen ja kaupungin välinen kumppanuus on arvokas asia, jota pitää jatkossakin vaalia. Järjestöjen rooli palvelujen tuottajana on ollut esillä Tampereen kaupunginhallituksessa tänä syksynä. Huolta on kannettu siitä, kuinka turvata laadukkaat palvelut kiristyvässä taloustilanteessa ja kuinka turvata luotettavien palveluntuottajien asema kilpailutustilanteessa. Tiedän, että te omaisjärjestötaustaisena toimijana kannatte erityistä huolta vammaisten ihmisten ja heidän läheistensä äänen kuulumisesta. Kehitysvamma-alan asumisen neuvottelukunta on esittänyt hankintalain ja hankintakäytäntöjen muuttamisesta siten, että vammaisten henkilöiden asumispalvelut ja muu jokapäiväisen elämän apu ja tuki irrotetaan hankintalain piiristä. Samoin on vaadittu kehitysvammaisten henkilöiden ja heidän läheistensä aseman vahvistamista hankintaprosessissa ja kunnan mahdollisuutta toteuttaa hankintoja sosiaalipoliittisin perustein ja suorahankintoina. Nämä esitykset ovat perusteltuja ja onneksi meillä on jo hyviä esimerkkejä. Kun Tampereella toteutettiin Pappilanpuiston asumispalveluiden kilpailutus, kartoitettiin muuttajien avun- ja tuen tarpeet ja huolehdittiin valmentautumisesta tulevaan elämäntilanteeseen. Myös vanhempien näkemykset henkilökunnan kriteereistä otettiin huomioon. Suorahankintojen mahdollistaminen on ollut esillä tänä syksynä kaupunginhallituksen epävirallisissa keskusteluissa, apulaispormestari Tulonen selvittää asiaa.

Hyvät kuulijat,

olen seurannut tänä syksynä yli viisikymppisen kehitysvammaisen naisen itsenäisen asumisuran alkua. Puolisoni sisar sai pysyvän paikan kehitysvammaisten hoitokodista Kokkolassa ja 90-vuotias äiti malttoi vihdoin päästää irti vastuun moraalisesta velvoitteesta. Oma huone, omat tavarat, oma musiikki, omat ystävät: tuntuu kuin tuon tilan myötä Anneli olisi kasvanut päätä pidemmäksi. Äidin huoli aikuisen lapsensa tulevaisuudesta väistyi, kun hän koki, että tämä on toinen koti, jossa pidetään yhtä hyvää huolta ja välitetään yhtä paljon kuin lapsuuden kodissakin.

Kahdenkymmenen toimintavuotensa aikana Kehitysvammaisten Palvelusäätiö on rakentanut 400 asuntoa palvelukoteihin ja 30 tilapäiskoteihin sekä hankkinut 150 yksittäistä asuntoa kehitysvammaisille henkilöille. Tämän lisäksi olette tuottaneet tilapäishoitoa lähes 1000 perheelle. Haluan kiittää hyvästä yhteistyöstä ja toivottaa teille parhainta menestystä myös tulevina vuosina tärkeän tehtävän toteuttamisessa, samoin kuin antoisia koulutuspäiviä!

Valtuustosta ja vaaliasetelmista

Lyhyeksi enteilty maanantain valtuustonkokous sai yllättävän käänteen, kun valtuutettu Heikki Luoto (PS) esitti, ettei Amurin koulun peruskorjauskaavaa hyväksyttäisi, vaan kansainvälinen koulu siirrettäisiin toisaalle ja suomalaistettaisiin. Kevyt kokoustunnelma latautui välittömästi: kantaa otettiin kansainvälisyyden edistämisen puolesta niin salin oikealta kuin vasemmaltakin laidalta. Myös ministeri Jukka Gustafsson arvosteli jyrkin sanoin sekä Luodon esitystä kuin Pertti ”Veltto” Virtasen kannatuspuheenvuoroakin. Syntyi vaikutelma, että perussuomalaiset joutuivat hieman kiusalliseen tilanteeseen joutuessaan puolustamaan ryhmänjohtajansa esitystä, sillä Laila Koskela äänesti tyhjää, Tiina Elovaaran argumentit menivät pahasti ristiin esityksen perustelutekstin kanssa, eikä Veltto Virtasen puheenvuorokaan oikein vakuuttanut kuulijoita.

En ole tällä valtuustokaudella allekirjoittanut valtuustoaloitteita, mutta nyt tein poikkeuksen perustellusta syystä. Olimme luvanneet Jari Heinosen kanssa köyhyysmarssilla viedä eteen päin aloitteen 75 euron ehkäisevästä toimeentulotuen maksamisesta toimeentulotuen saajille. Aloitteen kolmantena allekirjoittajana oli Aila Dundar-Järvinen (sd.).

Tänään pidetyssä seminaarissa keskusteltiin johtosääntöuudistuksista. Vaikuttaa siltä, että kaupunginhallituksen valta sen kun vain lisääntyy. Se alkaa todellakin muistuttaa professori Ryynäsen kuvaamaa ”pikkuvaltuustoa”, jolle pormestarimallissa siirtyy yhä enemmän valtaa valtuustolta. Tämä on huolestuttava kehityssuunta, ellei asiaan puututa. Johtosääntöesitykset tulevat päätöksentekoelinten käsittelyyn syksyn kuluessa.

Kuntavaalien ehdokaslistat on jätetty tänään. Ainakin demarilistalla yllättää ex-kaupunginjohtaja Jarmo Rantasen nimi. Tilaajajohtajan paikalta äskettäin eläköityneen Lasse Eskosen ehdokkuus oli jo tiedossa aikaisemmin. Kiinnostavaa nähdä, heräävätkö vanhat asetelmat eloon valtuustosalissa, jos ja kun siellä istuu näiden kahden herran lisäksi vihreiden Satu Hassi.

Marssi köyhyyttä vastaan. Puhe Tampereen keskustorilla

Hyvät tamperelaiset ja muualta tulleet,

minulla on ilo ja kunnia tuoda tähän tilaisuuteen Tampereen kaupungin tervehdys. Tuon terveiset myös Suomen Setlementtiliiton liittohallituksen kokouksesta Turusta.

Tampereen keskustori on historiansa aikana ollut suurten tapahtumien näyttämö. Tällä torilla on esimerkiksi jaettu kaupunkilaisia kahteen leiriin, kuten vuonna 1918 sisällissodan aikana, kun torilla seisotettiin punavankeja odottamassa kohtaloaan. Vastakkainasettelun aika ei tunnu olevan edelleenkään ohi. Keskustelu päihteidenkäyttäjien oikeudesta oleskella torilla kertoo siitä, että huono-osaisuus ei saisi näkyä kaupungin keskeisellä paikalla, Poissa silmistä, poissa mielistä. Järjestyshäiriöitä ja rikollista toimintaa emme kukaan hyväksy, mutta eihän näillä ihmisen pojilla ja tyttärillä ole paikkaa, mihin päänsä kallistaisivat. Ja sitten vielä joillakin on kanttia leimata nämä lähimmäisemme ”ihmisroskiksi”.

Yksi tamperelaista köyhyyttä ja syrjäytymistä selittävä tekijä on korkea työttömyysaste. Vaikka vuoden 2009 15,6 työttömyysprosentista on tultu alaspäin, ovat työttömyysluvut edelleen korkeat. Myös pientuloisia on Tampereella huomattavasti enemmän kuin seutukunnassa ja koko maassa. Samoin tuloerot ovat Tampereella suuremmat kuin muualla. Osittain tämä johtuu siitä, että seutukunnan ihmiset muuttavat kaupunkiin esimerkiksi ympäristökunnista puuttuvien vuokra-asuntojen vuoksi. Tampereella on myös onnistuttu vähentämään asunnottomuutta viime vuosina.

Tutkimme pari vuotta sitten, köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen teemavuotena, Satu Ylisen ja Jari Heinosen kanssa tamperelaisten köyhyyskokemuksia ja haastattelimme köyhyydessä eläviä yksinhuoltajia, vanhuksia ja yksineläviä miehiä, kuulimme monta elämänkohtaloa ja -tarinaa. Naisten tarinoissa pysäytti niiden ylisukupolvisuus. Se, että köyhyys vaikuttaa lapsiin ja naisten koko elämänkulkuun. Yksinhuoltajaäidit sinnittelevät pienten lasten kanssa muutaman euron päiväbudjetilla. Yksi haastateltu kertoi seuraavasti:

”Mä saatan laskea, että on nyt tän verran rahaa, et meil on seitsemän euroa per päivä. Niin sit mä en osta sen seitsemän euron yli. Sit jos tulee joku, et täytyy ostaa just joku pesuainepaketti, niin se saattaa viedä neljä euroo siitä yhdestä päivästä.” Vaikeat valinnat kaupassa, häpeä siitä, ettei lapsille voida tarjota kunnollisia vaatteita, harrastuksia, leluja ja laitteita. Apua ei saatu sosiaalitoimistosta, vaikka omat laskelmat osoittivat, että toimeentulotukea olisi pitänyt saada. Väsyttiin lippusten ja lappusten kiikuttamiseen virastoon, kun luvassa oli eioota. Pätkätyöt eivät ennusta näille naisille myöskään hyvää vanhuuden turvaa, kuten saatoimme todeta köyhyydessä elävien vanhempien naisten haastatteluissa. Nämä vanhukset eivät edes hakeneet apua, se oli vierasta heidän sukupolvelleen. Tingittiin jopa lääkehankinnoista ja yritettiin pihistää pienestä toimeentulosta vielä omille vaikeassa elämäntilanteessa eläville lapsillekin. Palvelujärjestelmän pitäisi olla niin lähellä ihmisten arkitodellisuutta, että huono-osaisuus huomattaisiin ja apua tarjottaisiin silloinkin, kun ihminen ei sitä osaa pyytää.

Pari vuotta sitten toteutettu palveluverkon keskittäminen heikensi kaupunkilaisten pääsyä sosiaalityöntekijän vastaanotolle. Lautakunta äänesti asiassa ja enemmistön kanta voitti: alueelliset sosiaalitoimistot ajettiin alas ja palvelut keskitettiin keskusta-alueelle. Näin saatiin ehkä jonot hetkeksi kuriin ja toimeentulotukimenot tasaantumaan, mutta on tilastollinen harha, että köyhyys olisi tästä kaupungista hävinnyt.

Sosiaalityön johdolta saamieni tietojen mukaan toimeentulotuen hakijoiden määrä ei ole kasvanut kaupungissa, mutta toimeentulotukimenot ovat kasvaneet runsaalla 10 prosentilla. Asumismenojen ohella tätä kasvua selittää täysin tulottomien suhteellisen osuuden lisääntyminen Tampereella kuten muissakin suurissa kaupungeissa. Tämä tarkoittaa sitä, että syrjäytyneiden ydinjoukko kasvaa myös Tampereella. Toimeentulotukimenojen kasvua suurissa kaupungeissa selittää myös lasten asiakkuuden lisääntyminen.

Kun kysytään lääkkeitä köyhyyden poistamiseen, tarvitaan toimenpiteitä niin valtakunnan kuin kunnan tasolla. Kunnallisella tasolla palvelujärjestelmää on kehitettävä niin, että apua saadaan vaikeassa elämäntilanteessa jonottamatta. Tämä taas tarkoittaa sitä, että toimeentulotukimäärärahoja ja työntekijöitä sosiaalityön asiakastyössä on lisättävä. On myös jalkauduttava virastoista ihmisten arjen keskelle. Vaikka joku muu väittäisi toista, tunnelirahoja ei voitaisi käyttää köyhyyden korjaamiseen. Sopimukset valtion kanssa on pidettävä ja investointeja on tehtävä, jotta kaupunki pysyy elinvoimaisena, mutta samalla on pidettävä huolta, että investointitaso pysyy kohtuullisena ja ettei tingitä käyttötalousmenoissa peruspalveluista. Kaupungilla, jolla on varaa mittaviin hankkeisiin on oltava varaa huolehtia myös huono-osaisista asukkaistaan. Yhteisön sivistys mitataan sillä, kuinka se kohtelee heikoimmassa asemassa olevia jäseniään.

Hyvät ystävät,

Seurakunnat ja järjestöt ovat kaupungille elintärkeitä yhteistyökumppaneita. Ne ovat kuitenkin joutuneet kantamaan vastikkeetta vastuuta myös korjaavasta työstä, joka kuuluisi kaupungin hoitaa. Seurakuntien diakoniatyöstä on autettu kaupunkilaisia silloin, kun jono sosiaalitoimiston luukulle ei ole vetänyt. Myös ilman Mustaa Lammasta moni jäisi vaille välitöntä apua. Kun nyt etsitään päivätoimintapaikkaa keskustasta päihteidenkäyttäjille, toivon, että se saadaan vihdoin toteutettua yhteistyössä kaupungin kanssa.

Ihmisroskia ei ole olemassakaan. Pohjoismaisessa hyvinvointimallissa lähdemme siitä, että meillä kuntalaisina ja kansalaisina oikeus avun saamiseen silloin, kun olemme vaikeassa elämäntilanteessa. Muiden yhteisöjen tarkoitus on täydentää tätä järjestelmää, ei korvata sitä. Pidetään siis huolta siitä, että tämä eetos säilyy edelleenkin suomalaisessa yhteiskunnassa ja täällä Tampereella.

Valtuustokauden viimeinen syksy on alkanut

Tampereen kaupunginvaltuusto kokoontui kesätauon jälkeen viime maanantaina. Edessä on tämän valtuuston viimeinen puolivuotiskausi ja vaalisyksy. Tulevissa vaaleissa ratkaistaan Tampereen tulevaisuus ei vain neljäksi vuodeksi, vaan useiksi eteen päin. Tällä kaudella olemme vakiinnuttaneet vuonna 2007 käyttöön ottamamme pormestarijärjestelmän. Kiinnostavaa on, etteivät muut suuret kaupungit ole seuranneet perässä, vaikka niissä kehitellään samantyyppisiä ratkaisuja minipormestarimalleista kokopäiväisiin kaupunginhallituksen puheenjohtajuuksiin. Eikö Tampereelle haluta antaa kunniaa toimivan järjestelmän kehittämisestä?

Tämän aamun Aamulehdessä oli Pirkkalan Risto Koivistolta jälleen hyvä kolumni aiheesta. Valtuutetut ovat olleet varsin tyytyväisiä pormestarimalliin. Pormestari Nieminen on ollut tähän asti ensimmäinen ja ainoa pormestari. Apulaispormestarit ovat sen sijaan vaihtuneet kuluneella kaudella turhankin usein, mutta hyvin ja asiantuntevasti ovat uudet ”apotkin” tehtävänsä hoitaneet. Apulaispormestareiden määrä pysynee tulevalla kaudellakin neljänä. Veikkaan, että jatkossa paikoille saattaa nykyistä useammin rekrytoitua valtuustoryhmien puheenjohtajia, Tällä kaudellahan tätä tuplaroolia on kokeiltu kahdessa ryhmässä, kokoomuksessa (Leena Kostiainen) ja Vihreissä (Olli-Poika Parviainen). Järjestelyä puoltaa ainakin se, että valtuustoryhmien puheenjohtajat saavat tätä kautta mahdollisuuden keskittyä muusta ansiotyöstä vapaana politiikan tekemiseen. Tämä tuottaa myös linjakkaampaa politiikkaa, vaikka toisaalta on tietysti riski, että valta keskittyy yksille ja samoille henkilöille. Siitä, ettei näin pääse käymään, on huolehdittava valtuustoryhmissä.

Julkisuudessa on esitetty kritiikkiä pormestariehdokkaiden nimien panttaamisesta. Niin kauan kuin laki ei salli suoraa pormestarivaalia, käydään normaalit kuntavaalit ja sen jälkeen valitaan pormestari. Mutta mitä tulevalta pormestarilta edellytetään, kun muodollisia valintakriteereitä ei ole? Lähtökohtaisesti hänen on tietysti nautittava valtuuston enemmistön luottamusta, mutta mitkä voisivat olla sisällöllisesti painavia perusteita uuden pormestarin valinnassa? Vaikka kuntareformi ei Tampereella nousekaan vaalikeskustelun kärjeksi, on keskuskaupungin pormestarin kannalla suuri merkitys, kuinka uudistusta viedään eteenpäin seutukunnassa. Tulevina vuosina Tampereella on suunniteltu toteutettavan suuria investointeja. Toisin kuin populistit antavat ymmärtää, Rantaväylän tunneli on paketissa; sopimus valtion kanssa on tehty, eikä hanketta peruta, pahimmassa tapauksessa hidastetaan vain. Sen sijaan esimerkiksi kaupunkiraitiotie ja Kansi-Keskusareena -hanke tulevat ajankohtaisiksi tulevalla kaudella. Mm. näiden kysymysten suhteen pormestariehdokkailla on varmasti erilaisia näkemyksiä.

Valtuuston puheenjohtajana olen tyytyväinen, että olemme tällä kaudella tehneet monia tärkeitä uudistuksia valtuustotyöhön kokouspäivän muutoksesta puheenvuorojen pituuteen. Valtuuston ja muiden toimielinten kokouspalkkioita emme ole kuitenkaan nostaneet v. 2005 jälkeen, minkä vuoksi Tampereen kaupungin luottamushenkilöiden palkkiot ovat jääneet pahasti jälkeen muista suurista kaupungeista. Vanha hyvä tapa Tampereella on ollut, ettei istuva valtuusto nosta omia palkkioitaan, vaan tekee korotukset uudelle valtuustolle. Luottamustehtäviä ei tehdä rahasta, mutta kohtuullinen korvaus tehtävästä on maksettava, muuten kokouksissa istuu kahdenkerroksen väkeä, kun virkamiehille ja pormestarikunnalle juoksee palkka kokouksista istumisesta.

Huomenillalla on valtuuston ja pormestarin asukasilta Kaukajärvella; kuntalaisiakin kuullaan säännöllisesti, olipa vaalivuosi tai ei.

Puhe Vuoreksen Asuntomessujen avajaisissa 13.7.2012

Asuntomessujen avajaiset sujuivat eilen aurinkoisessa säässä, vielä yöllä oli satanut kaatamalla! Olen tavannut Asuntomessujen johtoa ja suuren joukon kutsuvieraita. Eilen illan vastaanotolla oli suuri joukko kokkolalaisia. Kokkolan messuilla vieraili viime kesänä n. 130 000 kävijää. Jo ”viran” puolesta toivon, että meillä luku alkaa kakkosella. Omasta avakaispuheesta jouduin vaihtamaan vain puhuttelua, sillä eduskunnan puhemies Eero Heinäluomakin oli paikalla; lounaspöydässä oli tilaisuus keskustella myös hänen kanssaan. Lounastilaisuudessa puhunut vuoreslainen omakotirakentaja ja äiti palautti mieleeni oman rakennusurakkamme 1990-luvun lopulla: Krokotiili Geena -kirjan sanoin: ”Ja me lakensimme, lakensimme ja lakensimme…” Toivon sydämestäni, että lopputuloksena on uusien kotien ohella aidosti ”ystävyyden taloja”!

”Arvoisa eduskunnan puhemies, herra ministeri, hyvät kutsuvieraat, hyvät messuvieraat!

Minulla on iloa ja kunnia toivottaa teidät tervetulleiksi vuoden 2012 asuntomessuille Tampereelle, Vuoreksen uuteen kaupunginosaan, jonne lähivuosina rakentuu koti noin 13000 asukkaalle. Vuores onkin yksi suurimpia aluerakennushankkeita ei vain tällä seudulla, vaan koko Suomessa.

Näillä asuntomessuilla Tampere haluaa näyttää suuntaa tulevaisuuden kaupunkiasumiselle. Monia asuntomessuilla esiteltäviä ratkaisuja tullaan soveltamaan koko Vuoreksessa ja varmasti myös muualla Tampereella.

Asuntomessujen keskeinen teema, moderni puutarhakaupunki, kuvastaa koko Vuoreksen kaupunkisuunnittelun tavoitetta. Vuoreksen tunnuslause ”Pikkukaupungin elämää luonnon kainalossa” kertoo ajatuksesta rakentaa keskuskaupungin kupeeseen puutarhakaupunkimainen asuinalue. Luonnonläheisyydessään Vuores edustaakin hyvin puutarhakaupunkien aatteellista perintöä. Modernin siitä tekee kuitenkin kaupunkimainen elämäntapa, tiivis rakentaminen, sujuva joukkoliikenne ja hyvät julkiset palvelut. Vuoreksessa varaudutaan myös ratikan rakentamiseen; toteutuessaan se yhdistää Vuoreksen kantakaupunkiin ja muihin kaupunginosiin.

Asuntomessutaloissa yhdistyy laadukas arkkitehtuuri energiatehokkuuteen, huipputekniikka luonnonläheisyyteen. Vielä tänään messualue on keskellä ison Vuoreksen rakennustyömaata, mutta suunnittelun periaatteita voi jo nähdä itse messuilla ja sen ympäristössä. Näitä ovat energiatehokas rakentaminen, korkeatasoinen arkkitehtuuri ja viihtyisä asuinympäristö.

Kaikki talot on rakennettu uusien määräysten mukaan, ja talojen energiaratkaisuista kerrotaan erityisillä infotauluilla. Messuilla on myös yhdeksän passiivienergiataloa ja kaksi nollaenergiataloa, jotka näyttävät suuntaa tulevaisuuden ekotehokkaaseen ja hiilineutraaliin asumiseen.

Messualueen ja koko Vuoreksen rakentamista luonnehtii erilaisten asuntotyyppien ohella myös sosiaalinen monimuotoisuus. Tänne on rakennettu sekä omistus- että vuokra-asuntoja sekä asuntoja myös erityisryhmille, kuten kehitysvammaisille.

Hyvä asuinympäristö edellyttää myös yhteisöllisyyttä, joka ei aina rakennu itsestään, helposti eikä nopeasti. Hyvä asuinalue vaatii sosiaalisia innovaatioita, joita syntyy kansalais- ja asukastoiminnan tuloksena, ei niinkään viranomaistyönä. Siksi järjestöjen, yritysten ja seurakuntien panos on tärkeä niin asuntomessuilla kuin koko Vuoreksen kehittämisessä.

Hyvät kuulijat

Tampere kasvaa noin 2000 asukkaalla ja koko Tampereen seutu noin 4000 asukkaalla vuodessa. Tampereen seutukunnan haasteena on tarjota vuoteen 2030 mennessä koti 90 000 uudelle asukkaalle. Tampereen kaupunki on sitoutunut ottamaan vastaan puolet tästä kasvusta. Se merkitsee mittavia haasteita kaupunkisuunnittelulle, rakentamiselle ja palveluille.

Tampereella on Vuoreksen rinnalla monia muitakin isoja kehityshankkeita.

Keskustan ja koko Tampereen kantakaupungin täydennysrakentamisen avulla pyrimme saamaan uusia asuntoja jopa 30000 asukkaalle esimerkiksi Ratinan ja Ranta-Tampellan alueilla keskustassa, Härmälänrannassa, Niemenrannassa ja täydentämällä vanhoja asuinalueita.

Asuntorakentamisen ohella meidän on huolehdittava myös uusista työpaikoista ja liikenneyhteyksistä. Esimerkiksi tänne Vuoreksen lähelle rakentuu suuri Lahdesjärven työpaikka-alue ja kaupallinen keskus. Liikennehankkeista merkittävämmät ovat Rantaväylän tunneli, joka mahdollistaa Näsijärven rantojen saamisen keskusta-asumisen käyttöön, ja kaupunkiraitiotie, jonka ensimmäinen linja yhdistää Hervannan ja Lielahden alueet keskustaan – ja toivottavasti jo seuraava ratikkalinja yhdistää Vuoreksen keskustaan.

Arvoisat vieraat,

Asuntomessut on tärkeä instituutio, joka on jo vuodesta 1970 lähtien antanut vaikutteita suomalaisten kotitalouksien asumisen suunnitteluun. Messuilla on merkittävä rooli myös rakentamisen innovaatioiden toteuttamiselle, mikä tänä vuonna täällä Tampereella näkyy esimerkiksi passiivi- ja nollaenergiataloina, hulevesien käsittelynä tai jätteiden imuputkikeräyksessä. Uskon että ne näyttävät suuntaa tulevaisuuden asuinrakentamiselle.

Haluan tässä yhteydessä Tampereen kaupungin puolesta kiittää Osuuskunta Suomen Asuntomessuja hyvästä yhteistyöstä, samoin Tampereen asuntomessujen messutoimistoa ja Vuores-projektia ja kaikkia messualueen rakentajia – niin rakennusliikkeitä kuin yksittäisiä rakentajaperheitä samoin kuin muita yhteistyökumppaneita ja sponsoreita.

Toivotan teidät kaikki tervetulleiksi Tampereen Asuntomessuille. Messujen aikaan Tampereen kesä on täynnä tapahtumia, toivottavasti messuvierailla on aikaa tutustua kaupunkiimme.

Vielä kerran: tervetuloa!”