Vaalianalyysia maallikkopohjalta

Kaupunkilehti Tamperelainen taisi ottaa vakavasti palautteeni: lehti julkaisi viime lauantaina kommenttini ja haastatteli vaaliasiantuntijana Jussi Lähdettä. Hyvää yleisanalyysia vaalimenestyksestä häneltä saatiinkin, mutta kuka kirjoittaisi paikallisanalyysia Tampereen kuntavaalien 2012 tuloksesta: Pertti Timonen, Sami Borg vai isompi tutkijaryhmä?

Ehdolla ollut tuttavani lähetti sähköpostia ja ihmetteli vaaliasiantuntijan kommentteja: pitäisikö jättää ehdolle asettuminen, jos ei ole selkeää kohderyhmää? Tai kuinka voidaan olettaa, että kaikilla olisi samanlaiset mahdollisuudet edes kampanjoimiseen? ”Pienimuotoisen kampanjan syynä voi olla rahan taikka ajan puute. Syynä voi olla myös se, että ehdokas lähtee kisaan vain ollakseen puolueen täyte-ehdokas, sillä heitäkin tarvitaan, jotta puolue saa kasaan mahdollisimman monta ääntä”, hän kirjoitti. Niinpä.

Monilla ryhmillä oli tekemistä, että saatiin ehdokaslista täyteen. Vihreät taisivat olla ainoa ryhmä, joka ilmoitti, kuka maksoi mainoksen. Itselleni se ei ainakaan tuottanut ongelmia, lahjoitustilille tuli vain itse myymämme omenamehun tuotto: 112 euroa, eli kolmen tonnin edestä maksetaan laskuja loppusyksy. Rahaa tärkeämpi on hyvä tukiryhmä. Tässäkin on eroja puolueiden välillä: vanhoilla on järjestönsä, nuoremmilla ne ovat heikommat. Omaan tukiryhmään kuului kokoaikaisesti vain puoliso, mutta hänellä on toki tehoja puolen joukkueosaston verran.

Henkilökohtainen menestys ei siis ole pelkästään ehdokkaasta kiinni. Ja tärkeämpää onkin ryhmän saama kannatus. Perussuomalaiset eivät saaneet niin suurta jytkyä Tampereella kuin odotettiin: tässä kaupungissa Kokoomuksen ja Demareiden vanha akseli on edelleen päävedenjakaja vaaleissa. Uusi ilmiö on kuitenkin poliittisen pirstaloitumisen lisääntyminen Tampereella; kymmenen ryhmää taitaa olla Suomen ennätys!

Mutta ilman takinkääntöä tunneliasiassa sekä Demareille että Vasemmistoliitolle olisi käynyt huonommin, ja ehkä Perussuomalaisille paremmin. Vastuu tunnelin puolustamisesta jäi XL-ryhmien harteille. Joskin valtuuston selkeät päätökset tunneliasiassa eivät tuntuneet painavan myöskään kaikkien XL-valtuutettujen vaalikonevastauksissa: osa taktikoi ja eteni sammutetuin lyhdyin, vaikka oli valtuustosalissa ollut painamassa tunnelin puolesta. Suoraselkäisimmät puolustajat saivat takkiinsa, näin esimerkiksi Vihreiden kaupunginhallituksen jäsen Vesa Eskola, joka menetti valtuustopaikkansa. Ja uskonpa, että Satu Hassinkin äänimäärä olisi ollut vielä nykyistä muhkeampi ilman selkeäsanaista tunnelin kannattamista.

Tunnelin vastustajien jytky jäi kuitenkin tulematta ja vastustuksen suhteellinen etu jakaantui useammalle ehdokkaalle. Edellisvaaleissa tunnelivastaisuudellaan valtuustoon pompannut Petri Siuro putosi tällä kertaa valtuustosta. Tunnelin vastustajien ”tosiuskovaisten” joukko sulki hänet tarkoitushaluisesti loppupeleissä listoiltaan. Harmi, hyvä valtuutettu hänkin.

Vaalien alla kannattaisi harjoittaa tutkivaa journalismia tai jalkautua politiikan kenttätutkijaksi. Toreilla voisi kuulla myös hurjia legendoja kampanjoiden pimeistä puolista:  suoranaisesta valehtelusta, pelottelusta, toisten ehdokkaiden mustamaalauksesta ja toisten lobbaamisesta. Tämä raadollinen puoli on monen ehdokkaan tiedossa, kukin valtuustoryhmä voisi pitää moraalin kohotuskampanjan ja valtuustotyöskentelyn etiikan perusteet vielä syksyn kuluessa ennen uuden kauden alkua.

Oma äänimääräni putosi edellisistä vaaleista 440 äänellä. Se on todella paljon. Tilannetta voi selittää sillä, etten ollut tällä kertaa pormestariehdokas. Itse pidän suurimpana syynä sitä, että puolustin näkyvästi valtuuston linjauksia niin tunnelikysymyksessä kuin valtuutettujen palkkioasioissakin. Sitä en kadu. Jouduin välillä ikävään valoon mediassa, siitä olen pahoillani. En ole katkera, mutta haluan tällä sanoa, että näkyvyydellä on aina hintansa.

 

Kommentti Tamperelaisen päätoimittajalle

 

”Vielä kerran vaalit: Tässä jyvät ja akanat”, julistaa päätoimittaja Nupponen tänään (7.11.-12) ilmestyneessä Tamperelaisessa. Huolellisen vaalianalyysin asemesta päätoimittaja sortuu leimaamiseen ja hutkimiseen.

Kaupunginvaltuutetun paikka on luottamushenkilöpaikka, ei sijoitus rankinglistalla. Vaaleissa läpimenneiden välillä ei tehdä eroa jyviin ja akanoihin, kaikki ovat lähtökohtaisesti samanarvoisia kaupunginvaltuutettuja. Eivätkä niitäkään, jotka eivät onnistuneet uusimaan valtuustopaikkaansa, voi luokitella ”luusereiksi”; lyödyn lyöminen osoittaa vain sivistymättömyyttä.

Henkilökohtaisten äänimäärien vaihteluun on aina useita syitä, niitä voisi toki analysoida. Jos toimituksen asiantuntemus ei  siihen riitä,  analyysia voi aina pyytää asiantuntijoilta. Luokittelun ongelmallisuudesta kertoo sekin, että ”laskussa” listalla on joukko tunnettuja kansanedustajia. Henkilökohtaisesti olen otettu päästyäni tähän seuraan.

Näitä vaaleja luonnehti Tampereella myös paikallismedian voimakkaat kannanotot ja ikävät ”moskajournalismin” piirteet.  Toivoisin, että jatkossa media keskittyisi enemmän tosiasioihin ja huolellisiin analyyseihin.

 

IRENE ROIVAINEN

Kaupunginvaltuuston puheenjohtaja (vihr.)

 

Vaalit ohi, kiitos!

Vaalit on käyty, iloitsen Vihreiden tuloksesta, joka ei olisi ollut mahdollista ilman Satu Hassin vetoapua. Menetimme vain yhden valtuustopaikan.

Vastustajille ei tullut tunnelijytkyä, mutta tietysti takinkääntäjäryhmät hyötyivät suunnanmuutoksestaan; yksittäiset vastustajat  menettivät ääniosuuksiaan.

Henkilökohtaisesti olin varautunut jopa paikan menetykseen, koska valtuuston puheenjohtajana puolustin valtuuston päätöksiä ja tehtyjä sopimuksia. Lopputulos oli kuitenkin tyydyttävä. Ehkä parempi taktiikka kuin vaikeneminen, olisi XL:ltä ollut rohkea julkitulo ja tunneliratkaisun perustelut, jotka on koeteltu monta kertaa valtuustossa.

Kiitokset luottamuksesta äänestäjät, teen jatkossakin parhaani!

Sosiaalitakuu on toteutettava Tampereella

(Mielipidekirjoitus Aamulehteen ja Tamperelaiseen 25.10.-12)

Tampere on onnistunut toteuttamaan terveydenhuollossa hoitotakuun, mutta sosiaalisen tuen palveluissa ei toteudu sosiaalitakuu. Lain mukaan toimeentulotukihakemus tulee käsitellä seitsemän päivän kuluessa.  Toimeentulotukihakemuksista 31 prosenttia ylitti käsittelyaikansa osalta sosiaalitakuun mukaisen määräajan tammi-elokuussa 2012. Länsi-Suomen aluehallintovirasto on ottanut sen vuoksi Tampereen tilanteen tarkasteluun.

Tamperelaisten köyhyyskokemuksia tarkastelevassa selvityksessämme (Roivainen, Heinonen & Ylinen 2011) havaitsimme, että  köyhyys vaikuttaa ylisukupolvisesti perheiden  elämänkulkuun. Yksinhuoltajaäidit sinnittelevät pienten lasten kanssa muutaman euron päiväbudjetilla. Apua ei saa sosiaalitoimistosta, vaikka omat laskelmat osoittavat, että toimeentulotukea olisi pitänyt saada. Monet vanhukset eivät edes hae apua, mieluummin tingitään jopa lääkehankinnoista ja yritetään pienestä eläkkeestä antaa vielä vaikeassa elämäntilanteessa eläville lapsillekin.

Pari vuotta sitten toteutettu palveluverkon keskittäminen Tampereella heikensi kaupunkilaisten pääsyä sosiaalityöntekijän vastaanotolle. Alueelliset sosiaalitoimistot ajettiin alas ja palvelut keskitettiin keskusta-alueelle. Vihreät vastustivat tätä päätöstä. Näin saatiin ehkä jonot hetkeksi kuriin ja toimeentulotukimenot tasaantumaan, mutta nyt jonot ovat totta jälleen. Työntekijöiden vastaanotolle on vaikea päästä, sillä yli 90 prosenttia toimeentulotukihakemuksista käsitellään Tampereella kirjallisesti.

Palvelujärjestelmää on kehitettävä niin, että apua saadaan vaikeassa elämäntilanteessa jonottamatta. Tämä edellyttää toimeentulotukimäärärahojen ja asiakastyötä tekevien sosiaalityöntekijöiden lisäämistä. Valtuusto myönsi kesäkuussa lisätalousarviossa 120 000 euroa etuuskäsittelijöiden palkkaukseen, ja käsittelyajat saatiinkin kesän ajaksi lain määräämälle tasolle.

Sosiaalityöntekijöiden on jalkauduttava virastoista ihmisten arjen keskelle. Kaupungilla, jolla on varaa mittaviin investointeihin, on oltava varaa huolehtia myös huono-osaisista asukkaistaan.

IRENE ROIVAINEN

Tampereen kaupunginvaltuuston pj. (vihr.)

YTT, sosiaalityön erikoistumisalaprofessori (ma.) Tampereen yliopisto

 

 

 

 

 

Terveisiä valtuustosta!

Valtuuston esityslistalla oli tiedoksiantona hankkeen Vt 12 Tampereen tunneli  Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätös 20.8.2012. Totesin heti alkuun, että  emme ota tässä kokouksessa kantaa tunneliin tai Allianssi-sopimukseen sinänsä ja ettei ponsiesityksiä voida  asian käsittelyn yhteydessä tehdä. Olin pohjustanut asian lakimiesyksikön kanssa. Yhtään puheenvuoroa ei asiasta käytetty, mikä selvästi yllätti monet.

Jätin yhteisen valtuustoaloitteen tunnelivastustajan, kollegani Jari Heinosen (skp) kanssa virtuaalisen sosiaali- ja terveyspalvelukeskuksen perustamisesta Tampereelle. Alueellisten sosiaaliasemien lakkauttamisen seurauksena yli 90 % toimeentulotukihakemuksista käsitellään kirjallisesti, eivätkä kuntalaiset ja asiakkaat saa riittävän nopeasti yhteyttä sosiaalityöntekijään vaikeissa elämäntilanteessaan. Kaupunkilaiset joutuvat odottamaan aikaa myös terveysasemille, eivätkä saa näin välittömästi apua akuutteihin kysymyksiinsä.

Esitämme, että Tampereella kehitettäisiin ja otettaisiin käyttöön virtuaalinen sosiaali- ja terveyspalvelukeskus Pohjois- Suomessa (http://www.sosiaalikollega.fi/sosiaalijaterveyspalvelut/) käyttöön otetun järjestelmän mukaisesti. Keskus palvelisi kaikkia kaupunkilaisia, sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaita ja työntekijöitä.

Paljon on hyvää saatu Tampereella aikaan tällä ja edelliselläkin valtuustokaudella. Pormestari Niemisen tänään julkistama toimintakertomus ”Kuusi kehityksen vuotta” esittelee hyvin hänen pormestarikautensa saavutuksia. Aina riittää parantamista, mutta kyllä meidän pormestarimme ja apulaispormestarimme ovat tehneet tälläkin kaudella parhaansa.

Itseäni jäi hieman kiusaamaan valtuutettu Riitta Ollilan puheenvuoro, jossa hän harmitteli, ettei Koukkuniemen Jukola-rakennusta aikanaan purettu! Akka- akseli on yhä ylpeä saavutuksestaan, vai mitä Anneli Kivistö (sd) ja Riitta Koskinen (kok)? Aina kun laitan Aino-tossut jalkaani, muistan uhkauksemme kytkeä itsemme Jukolan seinään, jos purkutraktorit ajavat paikalle. Se taisi tepsiä.

Illan kolmen kokouksen jälkeen on hieman euforinen olo, pitäisi malttaa mennä nukkumaan, kun on varhainen lähtö työmatkalle ja pitkä työpäivä! Toivottavasti Pauli ehtii vaalikopille päivystämään!