Valtuustosta, tunnelikäännöksestä ja homoillasta

Kiireinen valtuustoviikko on takana. Keskiviikkoiltapäivänä tapasimme pormestarin huoneessa Superin edustajat. Ottaessani vastaan heidän Koukkuniemeä koskevan adressin, totesin mm., että omaisille suunnatun kyselyn mukaan vastaajista lähes 89 prosenttia koki, että läheinen saa hyvää hoitoa Koukkuniemessä. Tästä kiitos kuuluu erityisesti henkilökunnalle, joka tekee arvokasta työtä, vaikka se julkisuudessa saa liian usein kielteistä palautetta. Valtuuston tietoon ovat toki tulleet haasteet ja vaikeudet, työoloihin liittyvät epäkohdat, työn raskaus, henkilöstön riittämättömyys, sairauspoissaolot, samoin johtamiseen ja työkulttuuriin liittyvät ongelmat. Viime kesänä valtuusto lisäsi 4 miljoonaa euroa Koukkuniemen toimintaan. Koukkuniemen alueen kehittämissuunnitelma valmistui viime keväänä, joka toteutuessaan parantaa sekä vanhusten asuinolosuhteita että henkilöstön työolosuhteita osastoilla. Myös toimintatapa uudistuu Koukkuniemessä, kun esimerkiksi Jukola-rakennuksen ryhmäkotimuotoisen asumisen tuottajaksi suunnitellaan yhteiskunnallista palveluyritystä, jonka omistajina voisi olla Koukkuniemen henkilöstö. Lupasin, että esitys otetaan vakavasti ja henkilöstömitoitusta selvitetään.

Valtuusto hyväksyi yksimielisesti uudeksi kokouspäiväksi maanantain. Muutos astuu voimaan ensi vuoden alusta. Se merkitsee sitä, että ainakin kansanedustajien on nykyistä helpompi osallistua kokouksiin, ja valtuustoryhmien johtajatkin voivat keskittää kokouksensa yhdelle ja samalle päivälle, mutta ennen kaikkea muutos merkitsee valtuutetuille noin viikon lisäaikaa kokousmateriaaliin tutustumiseen.

Valtuustoviikon suurin kupla oli demareiden perääntyminen tunnelihankkeesta sillä perusteella, että raideliikenteen kehittäminen pitäisi aloittaa jo seuraavalla valtuustokaudella. Ratikan osalta esityksessä ei ole mitään uutta avausta, sillä kaupunginvaltuusto on jo seudullisessa rakennemallissa linjannut katuraitiotien rakentamisen aloittamisen ensi valtuustokaudella. Mutta uutta on tietysti se, että demarit ovat valmiita hylkäämään valtion 57 miljoonan tunneliavustuksen. Demarit käyvät tosi kallista vaalikampanjaa, ja vielä veronmaksajien rahoilla.

Katsoimme tiistai-iltana Ajankohtaisen Kakkosen homokeskustelua turhautuneina. Mistä näitä fundamentalisteja oikein tulee? Täytyy sanoa, että sympatiat olivat pelkästään homojen ja heitä puolustaneiden puolella. Oras oli tietysti omaa luokkaansa, mutta myös kirkkovaltuustoon pyrkivä Kenneth Liukkonen esiintyi vakuuttavasti vuoropuhelua rakentaen. Ilman Leena Huovista olisi kyllä usko mennyt koko kristikansaan. Ja melko monella on tainnut mennäkin, sillä kirkosta eroaminen on voimistunut tällä viikolla. Harmillista on vain se, että vahinko menee kokonaan luterilaisen kirkon piikkiin, vaikka konservatiivisista keskustelijoista osa taisi olla vapaakirkollisia.

Vastaus Jari Heinoselle Tori-lehdessä

Valtuuston tunnelipäätöksiä on noudatettava

 

Valtuutettu Jari Heinonen vaatii mielipidekirjoituksessaan Tori-lehdessä (6.10.), että Rantaväylän tunnelihanke on torjuttava. Heinonen unohtaa kuitenkin näin vaatiessaan valtuuston enemmistön tekemän päätöksen rakentaa Rantaväylän tunneli ns. pitkän tunnelin vaihtoehdon pohjalta.

Viime aikaiset käänteet tunnelihankkeen osalta ovat olleet sen verran nopeat, että on ymmärrettävää, että rivivaltuutetun on vaikea pysyä kelkassa mukana. Kun Näsinkallion ramppihanke ilmaantui kaupunginhallituksen suunnittelujaoston esityslistalle, esitin itsekin, että hanke poikkeaa sekä kustannuksiltaan että sisällöllisesti siinä määrin valtuuston aiemmista linjauksista, että se olisi tuotava uudelleen valtuuston käsittelyyn.

Mutta kun suunnittelujaosto linjasi 4.10. että ramppeja ei tässä vaiheessa rakenneta, ja kun valtion suunnalta vahvistettiin lupaus maksaa kolmasosa kustannuksista mukaan lukien sprinklerijärjestelmä, en näe tässä vaiheessa tarvetta valtuustokäsittelyyn.

Valtion lupaama 33%:n tuki hankkeelle on euroissa noin 60 miljoonaa ja suurin Tampereen saama tuki tähän mennessä. Jos kaupunki irtautuisi tästä sopimuksesta, se vaarantaisi seuraavankin suurhankkeen, eli valtion tuen raideliikenteen kehittämiseen.

Rantaväylän tunnelihanketta koskeva YVA -selvitys valmistuu lähiviikkoina. Sen jälkeen kaupunginhallituksen on arvioitava, antavatko esitykset aihetta uuteen valtuustokäsittelyyn.

Irene Roivainen

kaupunginvaltuuston pj.

Vastine Esko Vuoristolle Hervannan Sanomissa

Vastine Esko Vuoristolle

 

Valtuuston asukasillat ovat tilaisuuksia, joissa kuunnellaan asukkaiden terveisiä päättäjille ajankohtaisista asioista. Alvarit tuovat heti tilaisuuden alkuun yhteisiä alueen huolia. Näin tapahtui myös Pohjois-Hervannan koululla 5.11., jossa Ari Hyvärinen esitteli ns. Herukka -hanketta valtuutetuille. Valtuutetut keskustelivat myös etukäteen toimitetuista kysymyksistä, esimerkiksi työuupumuksesta sairautena. Valtuutetuilla on kaupunginvaltuuston kokouksissa kolmen minuutin puheenvuorot, asukasilloissa puheenvuorot ovat voineet olla pidempiä.

Olemme jo aiemmissa asukasilloissa sopineet, ettemme keskittyisi illoissa puhumaan jo tehdyistä päätöksistä, siksi viittasin tähän lähtökohtaan myös Hervannassa. Esko Vuoristo sai aikaa esitellä omaa asiaansa valtuutetuille, jotka osallistuivat keskusteluun asiasta siinä määrin kuin he olivat siinä perillä. Tarkimmin asiaan olivat perehtyneet kaupunginhallituksen suunnittelujaoston jäsenet ja yhdyskuntalautakunnan jäsen. Ennen seuraavaan asiaan siirtymistä tiedustelin vielä sekä valtuutetuilta että yleisöltä, halutaanko tähän asiaan vielä lisätä jotakin; tällaista tarvetta ei tuntunut olevan myöskään Vuoristolla.

Mitä tulee rantarakentamiseen, olen sitä mieltä, että Hervantajärven yleiskaavaehdotus turvaa varsin hyvin ranta-asukkaiden tarpeet mahdollistaessaan asuin- ja loma-asuntojen kunnostamisen, vähäisen laajentamisen ja uuden rakennuksen rakentamisen tuhoutuneen tilalle. Linjaus turvaa myös maakuntakaavan edellyttämän seudullisesti merkittävän vihervyöhykkeen säilymisen alueella.

Irene Roivainen

Kaupunginvaltuuston puheenjohtaja (vihr.)

Kokouksia, teatteria ja hääpäivän viettoa

Kaupunginhallituksen suunnittelujaosto merkitsi odotetusti Näsinkallion rampit vain tiedoksi ja jätti vain varaumat liittymille. Ainakin tässä vaiheessa näyttää siltä, ettei valtuustokäsittelyä tarvita, sillä ramppien pois jättäminen alentaa kustannuksia ja valtio on vahvistanut, että se maksaa 33 prosenttia nykyisestä kuluarviosta. Olen tyytyväinen siihen, että valtuuston linjaus piti, olkoonkin, että demarit yrittivät luistaa yhdessä tehdyistä päätöksistä. Jäämme odottelemaan YVA-prosessin johtopäätöksiä, joiden pitäisi tulla lähiviikkoina.

Tiistai-illan asukasilta Pohjois-Hervannan koululla oli kerännyt vain kaurallisen asukkaita yli-ilmastoituun koulun liikuntasaliin, joka näyttäisi olevan pikaisen energiaremontin tarpeessa. Alvarit tekivät Ari Hyvärisen suulla tärkeän esityksen ns. Herukka-ulkoilureitin (Hervanta-Rusko-Kaukajärvi) avaamisesta. Siinä kannetaan huolta yhtenäisten viherreittien varaamisesta kaavoihin, ennen kuin rakentaminen ehtii viedä pohjan niiltä. Tilaisuudessa keskusteltiin myös työuupumuksesta ja vanhustenhoidon tilanteesta. Esko Vuoriston Hervantajärven kaavaan liittyvistä näkemyksistä ehdimme myös keskustella.

Torstaiaamuna vedän junassa juoman väärään kurkkuun, kun luen Hesarin juttua professoriehdokkaista eduskuntavaaleissa. Siellähän on minun nimeni kovassa herraseurassa. Nimikkeen perästä on tipahtanut pois lyhenne ma., määräaikainen. Pätevyys kyllä on vakituisiin professuureihin, mutta pysyvää vakanssia ei. Toivottavasti Tampereen yliopisto vakinaistaa edes dosentti- ja professoritasoiset tohtorinsa, jos ei muita.

Lapset yllättivät maanantaiaamuna 30-vuotishääpäiväonnitteluilla Aamulehdessä. Kuva on herättänyt hilpeyttä tuttavapiirissä: Paulia Marx-partoineen on harva tunnistanut. Meillä piti olla maalaishäät Sotkamossa, mutta ne peruuntuivat pikkuveljeni sairastuttua syöpään. Niinpä matkasimme vihille Suomenniemen pappilaan kirkkoherra Heikki Palmun kotiin ystäviemme Peräkylien kanssa. Hääasumme olivat yksinkertaiset, slaavilaistyyliset pellava-asut. Minä olisin halunnut ruiskukkakimpun, mutta sitä ei lokakuun alussa saanut. Siihen aikaan lempikukkaani ei oltu vielä omittu poliittiseen käyttöön. Ehdotin nyt Paulille, että veisimme I & P 30v-lukon Patosillan kaiteeseen juhlapäivän kunniaksi, saapa nähdä, milloin tämä toive toteutuu.

Minuun on iskenyt teatterikärpänen: olen käynyt Työviksessä Eilan ja Rampen ja Parasta ennen-näytännöissä ja todennut, että nauru voimaannuttaa ihmeesti. Tänään lähdemme juhlistamaan hääpäiväämme musiikkiteatteri Palatsin Ava ja Frank -näytökseen.

Puheenvuoro Turkulaiset -näyttelyn avajaisissa

Silloin kun pormestari ja apulaispormestarit ovat kiireisiä, yritän ehtiä avaamaan myös tärkeitä tapahtumia, kuten eilen Turkulaiset -näyttelyn saapuessa kaupunkiin. Kommenttini Tamperelainen -lehdelle on suoraan puheestani. Kannattaa käydä tutustumassa kontteihin ja jättää terveiset Tampereelta, nääs.

PUHE

Minulle on suotu harvinainen ilo toivottaa turkulaiset ja turkulaisen kulttuurin näyttely tervetulleiksi Tampereella. Näiden konttien saapuminen Tampereelle kertoo ainakin siitä, että tamperelaiset teekkarit eivät vieläkään ole onnistuneet tamppaamaan Turkua irti mantereesta, niin pontevasti kuin he sitä yrittävät joka vuosi tehdä ristiretkellään Aurajoen varrelle.

Ja hyvä niin. Tampere tarvitsee Turkua niin kuin Tapparan kannattaja Ilveksen kannattajaa. Tamperelaiset kisasivat melkein tosissaan Kulttuuripääkaupungin tittelistä, mutta oikeastaan me vain sparrasimme turkulaisia hakemaan sitä ihan tosissaan, jotta Helsinki ei ainakaan voittaisi.

Nyt olemme hyvin tyytyväisiä siihen, että Turku joutuu etsimään 50 miljoonaa euroa kulttuuripääkaupunkivuoden järjestelyihin ja me pääsemme katselemaan teidän tuhansiin nousevia kulttuuritapahtumia, toivottavasti ilmaiseksi. Ja olemme tietysti erittäin iloisia siitäkin, että tuotte tänne Tampereelle kulttuuria oikein konttikaupalla. Se on ystävällistä ja arvostamme sitä suuresti.

Tässä näyttelyssä on hauskaa se, että sitä ei ole tehty otsa ruvella, vaan pilke silmäkulmassa. Katsoja pääsee itsekin osallistumaan ja kertomaan näkemyksiään turkulaisista. Hauskaa olisi sekin, jos tämä konttikulttuuri synnyttäisi uusia turkulaisvitsejä – ja miksei myös turkulaisten tamperelaisvitsejä. Vanhat vitsit alkavat olla puhkikuluneita, kuten sekin että miten turkulaiset Anna Mäki ja Usko Kylmänen esittäytyivät treffeillä. Mä en anna vastausta, koska kyl mä se uskon, että kaikki ovat vitsin jo kuulleet.

Mutta tiesittekö miten erottaa tamperelaisen turkulaisesta? – Toist puolelt koskee.

Tampereen ja Turun kilpailu on enimmäkseen leikkimielistä, eikä turkulaisvitsejä ole kriminalisoitu. Siitä on oikein Tampereen poliisin tekemä päätös tämän vuoden elokuulta. Mutta jos kilpailu on leikkiä, yhteistyötä kannattaa tehdä tosissaan. Tampereen ja Turun seudut ovat Suomessa tärkeimmät vastapainot pääkaupunkiseudulle. Suomen talouden, koulutuksen ja kulttuurin kärkikolmio on Helsingin, Turun ja Tampereen kolmio.

Tässä kolmiossa asuu valtaosa suomalaisista, siellä tuotetaan valtaosa taloudellisesta kasvusta, sinne tullaan hakemaan yliopistosivistystä ja sieltä haetaan kulttuurin uusimpia virtauksia. Meidän kannattaa pitää yhtä ja tehdä yhteistyötä, koska siten olemme vahvempia ja voimme toteuttaa sellaisia hankkeita, joihin yksin kenenkään rahkeet eivät riitä.

Tamperelaiset ovat mielellään mukana myös kulttuuripääkaupunkivuoden tapahtumissa, niin tänne tuoduissa kuin Turussa järjestetyissä. Uskon että moni matkailija lähtee ensi vuonna Turkuun – ei tamppaamaan Turkua irti mantereesta, vaan tankkaamaan itsensä täyteen kulttuuripääkaupungin antia.

Näillä lyhyillä, mutta vaatimattomilla sanoilla tämän näyttelyn tervetulleeksi Tampereelle ja toivon sille paljon kävijöitä.