Kategoria: Yleinen

Viime lauantaina juhlimme Montessoritoiminnan 20 -vuotistaivalta Tampereella. Perheemme kaksi nuorinta lasta kävivät Iso-Heikkilän Montessoripäiväkotia ja sen jälkeen alakoulua Annalassa ja Karosessa.

Perheemme tutustui Montessoripedagogiikkaan ensimmäisen kerran 1980 -luvun alkupuolella teoriassa, kun Pauli kirjoitti kirjaa Vaihtoehtoinen elämäntapa. Luvussa Ihmiseksi kasvamisen yhteisöjä on alaluku Pedagogisia herätysliikkeitä, jossa hän esittelee Steiner-koulun ja Freinet-pedagogiikan ohella myös Montessoripedagogiikkaa Käytännössä Montessorikasvatuksessa minua on puhutellut sen lapsilähtöisyys ja lapsen yksilöllisen kehityksen huomioiminen herkkyyskausien kehyksessä. Olin aina hyvin vaikuttunut siitä, kuinka lastemme kehitystä havainnoitiin, dokumentoitiin vihkoihin ja havaintoja huomioitiin kasvatuksessa. Toinen kiehtova piirre oli arjen askareiden luonteva yhdistäminen laboratoriomaiseen työskentelyyn Montessori-välineillä. Ehkä kuitenkin eniten sykähdytti iltapäivällä eteiseen tullessa se, ettei vastassa ollutkaan korviavihlova hälinä, vaan hiljaisuus. Olen vakuuttunut siitä, että työrauha varmisti stressittömän ympäristön lapsille ja keskittymiskyvyn kehittymisen. Arvokasta oli myös se, että lapset saattoivat siirtyä päiväkodista suoraan tuttuun koululuokkaan. Tietysti oma lukunsa ovat leirikoulumatkat Italiaan ja niihin liittyvät muistot. Luulenpa, että meidänkin perheen rakkaus Italiaan syntyi niillä matkoilla.

Italialainen Maria Montessori (s.1870) oli ennakkoluuloton nainen, jonka haaveammattina oli tulla insinööriksi, mutta joka päätyi opiskelemaan lääketiedettä, toista tuon ajan miehistä alaa. Hän suuntautui kurssinsa ainoana naisena kehityksessään viivästyneiden lasten hoitoon ja kasvatukseen. Sensaatio oli se, että toivottomina pidetyt tapaukset oppivat hänen opastuksellaan lukemaan ja kirjoittamaan. Myöhemmin Montessori havaitsi kehittämänsä menetelmän ja välineiden helpottavan kaikkien lasten oppimista.

Meillä ei olisi Tampereella montessoripäiväkoteja, kouluja ja gaalailtaa ilman omia maria montessorejamme: Hanna Hjeltiä, Eeva Närhiä, Leena Kostiaista, Kirsi Nummista ja muita. Kätilönä ja kummitätinä hääräsi syntyvaiheessa Seija Pettrsson kaupungin sosiaali- ja terveystoimessa, sillä uuttahan oli se, että Montessoripäiväkoti aloitti Tampereella kunnallisena päiväkotina. Iso-Heikkilän päiväkoti perustettiin ensimmäisenä vuonna 1991, sittemmin Hikivuoren koululla aloittivat montessoriluokat vuonna 1994. Näiden jälkeen montessori on tullut Jussinkylän ja Orimuksen päiväkoteihin sekä Johanneksen kouluun.

Nyt Länsi-Tampereelle kaavaillaan kunnallista Montessori-päiväkotia. Hanke on mukana pormestari Niemisen pormestariohjelmassa, jonka mukaan kaupungin läntiseen osaan tulisi myöhemmin myös Montessorikoulu. Montessoriväellä on pullat muutenkin hyvin uunissa, sillä lasten ja nuorten palvelujen toimialan apulaispormestarina istuu Karosen koulun entinen Montessoriopettaja ja rehtori Leena Kostiainen.

Tämä aika tarvitsee Montessoripedagogiikkaa vaihtoehtona yksiniittisille koulutusputkille, joissa helposti unohdetaan oppijan yksilölliset piirteet ja kehitysedellytykset. Täyteen mittaansa kasvaminen, lahjojensa ja itsensä löytäminen ei ole vain huippulahjakkaiden etuoikeus, vaan , kuten jo Maria Montessorin aikana, jokaisen ihmisen perusoikeus. Kasvaakseen persoonaksi ihminen tarvitsee yhteisöä, jossa voidaan kohdata erilaisuus rikkautena ja haasteena. Montessoriryhmät ja -luokat ovat olleet tätä kaikkea meidän lapsillemme ja heidän kauttaan meille vanhemmillekin.

Odotettu valtuuston tunnelipäätös lykkääntyy, sillä opposition voimin tunnelipäätökseen liittyvät päätöspykälät pöydättiin tämän illan valtuuston kokouksessa. Demareiden ja Vasemmistoliiton kunniaksi on kuitenkin sanottava, että pöydällepanoesitys tehtiin heti käsittelyn alussa, eikä ennakoimaani puherulettia viety jo tänään kertaalleen läpi.

Pöydällepano oli toki pettymys XL:lle, ja varmasti myös lehteriyleisölle ja medialle, mutta näillä mennään. Käytävällä huhuttiin ylimääräisen valtuuston kokouksen koolle kutsumisesta, toivottavasti sille tielle ei lähdetä. Vaikka kuukauden viivästys onkin turha ja harmillinen, on prosessin kannalta tärkeää, että mahdollisimman moni varsinainen valtuutettu pääsee painamaan nappia tässä tärkeässä asiassa. Pöydällepano on turha siksi, että tuskin kukaan kokousasiakirjansa läpikäynyt valtuutettu voi vakavissaan väittää, ettei ole saanut riittävästi tietoa käsiteltävistä kaavoista. Päätöksiin liittyvän parituhantisen liiteaineiston olisi kuvitellut varmistavan sen, ettei tiedonpuutteen vuoksi olisi tarvittu ylimääräisiä viikkoja. Mutta kiusaa se on pienikin kiusa, ja iso se vasta kallista kiusantekoa onkin.

Täytyy heti aamutuimaan korjata ja täydentää Aamulehdessä julkaistua haastatteluani Tampereen kaupungin tonttipolitiikasta. Totesin haastattelussa, ettei nykykäytännössä ole mitään hämärää: virkamiehillä on toimivalta asiassa niissä raameissa kuin poliitikkoina olemme sen heille delegoineet.Kaikki yli 500 th euron tontit tulevat luottamushekilöiden päätettäviksi. Nykykäytännöllä pyritään käsittääkseni monipuoliseen tonttien jakoon niin, etteivät vain suuret toimijat menestyisi jaossa. Mutta prosessia kannattaisi tarkistaa Helsingin mallin mukaan avoimen tontinluovutuskilpailun suuntaan. Totesin toimittajalle, että nykykäytäntö on ollut voimassa ainakin kj Rantasen ajoista lähtien, varmaan pitempäänkin. Sillä kaiketi ainakin Pekka Paavolan aikana virkamiehillä oli valta jaella tontteja.

Edessä jännittävä valtuustoilta. Nähtävästi oppositio jätättää tunnelikaavat pöydälle pyöritettyään ensi puherulettia tuntikausia. Toivoisin, että edes kaikki kansanedustajat salissa ymmärtäisivät, että valtion kanssa ei leikitä tässä asiassa: jos hanke nyt torpataan, Tampereen on turha jatkossa viedä hankkeitaan valtion suuntaan.

Tänään valtuuston talous- ja strategiaseminaarissa valtuustoryhmät linjasivat budjettivalmistelun painopisteitä. Tampere-lisä säilyy näillä näkymin nykyisellään, sillä päivähoitojonot halutaan pitää kurissa. Lisästä luopuminen vaikeuttaisi entuudestaan lisän varassa elävien pienituloisten naisten toimeentuloa. Joissakin ryhmissä tuntui olevan valmiutta avata myös valtuustosopimus kiinteistöveron osalta. Kiinteistöveroa ei ole aikaisemmin saatu läpi, koska esimerkiksi paikalliset kulttuurilaitokset on vapautettu siitä. Läpinäkyvämpi vaihtoehto olisi avoimesti tukea niiden toimintaa.

Ennen valtuustoryhmien kokoontumista valtuustosalissa järjestettiin valtuutetuille myös infotilaisuus Rantaväylän tunnelihankkeen kaava-asioista, jotka ovat tulossa käsittelyyn ensi maanantain valtuuston kokouksessa. Ilmeisesti laajaan tausta-aineistoon ei oltu ehditty vielä perehtyä, sillä monet kysymykset käsittelivät perusasioista pitkän tunnelin vaihtoehdoista. Tai mikä luultavampaa, on asetuttu jo valmiiksi poteroihin, eikä enää olla valmiita ottamaan vastaan uutta informaatiota.

Syyskuun alkaessa kiireettömyys loppui kuin seinään. Yliopiston lukukausi alkoi viime torstaina. Avajaisissa puhunut opetusministeri Jukka Gustafsson analysoi mm. koulutuserojen kasvua suomalaisessa yhteiskunnassa. Ministeriys pukee Jukkaa: miehessä on aatteellisuutta, pohdiskelijaa ja lämmintä huumoria, kuten vanhemmassa valtiomiehessä pitääkin. Tätä todisti myös puhe Työväenteatterin 110 -vuotisjuhlassa, johon osallistui myös Tasavallan Presidentti Tarja Halonen. Tampereen teattereissa osataan. Sirkku Peltolan Työväenteatterille ohjaama Anna-Liisa on tavattoman koskettava juhlanäytelmä: yhteisön julmuus ja sukupuoleen kohdistuva vallankäyttö eivät ole vain historiaa, vaan myös osa tätä päivää. Modernin kansanmusiikin ja tanssin keinoin ahdistava teema etäännytettiin taitavasti pois iholta.

Viime viikolla osallistuimme Palatsiteatterissa myös Juicesta kertovan ”Taiteilijaelämää” -musikaalin ensi-iltaan. Yleisö vapautui vasta viime metreillä hoilaamaan mukana tuttuja ralleja. Juice -raitin viime keväänä avanneena ihmettelin, kun henkilögalleriasta puuttuivat kokonaan Mikko Alatalo ja Harri Rinne.

”Köyhä byrokratian rattaissa” -tutkimusraporttimme julkistettiin runsas viikko sitten Kunnallisalan Kehittämissäätiön sivulla os. www. kaks.fi . Raportti on suunnattu päättäjille: kansanedustajille, valtuutetuille, lautakunnan jäsenille. Ainakin kansanedustaka Oras Tynkkynen kuuluu perehtyneen siihen.

Kaimani riehuu Yhdysvaltain rannikolla. Lupaan itse pysyä rauhallisena ja hyväntuulisena syksyn merkeistä huolimatta mm. hoitamalla säännöllisesti pojanpoikaamme Toivoa, joka osaa jo sanoa selvästi ”mummu”.

Viime viikko oli varsin vauhdikas, sillä maanantaiaamuna saavuimme Paulin kanssa yöjunalla Lofooteille suuntautuneelta nuorison hakumatkalta; Vilja ja Kalle ajelivat muuttokuormansa kanssa kohti Tamperetta. Siitä sitten samaa soittoa töihin ja valtuuston kokoukseen illaksi.

Tiistaina kaupunginvaltuusto suuntasi opintomatkalle kohti Turkua. Melkoista porua sekin herätti kuntalaisissa, vaikka perinteisesti kerran valtuustokaudessa toteutettu opintomatka on suuntautunut ulkomaille. Esitimme valtuuston puheenjohtajiston kanssa jo alkukaudesta, että ulkomaanmatkasta luovuttaisiin. Yhtenä perusteluna oli sittemmin talouden taantuma, mutta myös se, että lähes kaikki valtuutetut istuvat lautakunnissa, kaupunginhallituksessa ja muissa toimielimissä, jotka voivat tehdä omia opintomatkojaan tarvittaessa vaikka ulkomaille.

Matka onnistui hyvin, vaikka tiistaina vettä tuli kuin aisaa istuessamme oopperassa Turun linnan kattamattomalla sisäpihalla. Kiitos upouuden Dalen villapaidan, sadeviitan ja -takin, en kastunut enkä palellut. Pohjolan vahvoista naisista (amatsooneista) kertova Alvilda oli hieno oopperakokemus barokkimusiikkiorkestereineen ja autenttisine ympäristöineen.

Keskiviikkoaamun vierailu jätevedenpuhdistamolle oli myös kiinnostava kohde. Asukkaat olivat vastustaneet hanketta etukäteen peläten mm. haju- ja meluhaittoja, mutta laitos oli erittäin siisti ja hajuttomampi kuin monet navetat. Laitoksen viereen oli rakennettu kalliinnäköisiä kerrostaloja, joten laitos ei tuntunut leimaavan kielteisesti aluetta.

Turkulaiset ottivat meidät lämpimästi vastaan, toivon mukaan voimme kutsua Turun valtuuston vastavierailulle Tampereelle tutustumaan pormestarimalliimme, sillä se tuntui edelleen epäilyttävän Turussa.

Perjantaina ja lauantaina pidimme Setlementtiliiton strategiakokouksen Tampereella. Haikeissa tunnelmissa hyvästelimme kaksi toisiin tehtäviin siirtyvää työntekijäämme, jotka jäävät kuitenkin onneksemme liikkeen piiriin.

Huomenna kaupunginhallitus ottaa kantaa Ranta-Tampellan tunnelikaavaan. Asiaa käsitellään useassa pykälässä; esityslistassa liitteineen oli taas lähes 1600 sivua! Uskon, että XL:n äänin asia saadaan eteenpäin. Ajelimme Lofooteilla monien tunneleiden läpi, pisin oli yli kuusi kilometriä, jotkut kulkivat matkan vuonojen alitse. Näen tunnelihankkeen kaupunkikehityshankkeena, joka yhdistää Näsijärven rantamaisemat kaupunkiin ja tuo mukanaan paljon uusi asuantoja keskustaan, Toivoisin demareiden kääntävän vielä kerran takkiaan ja tulevan alkuperäisen tunnelia tukevan linjauksen taakse, muuten yhteistyö ei ole oikein uskottavaa jatkoa ajatellen.