Kategoria: Yleinen

Valtuuston viime viikon kokouksen pääasia oli keskustelu Pormestariohjelmasta. Valtuustokauden 2013-2016 ”Uusi Tampere. tervetuloa” –ohjelma rakentuu neljän peruspilarin varaan: tasapainoisen talouden, toimivien palveluiden, elinvoimaisuudellaan houkuttelevan kaupungin sekä uudistuvan organisaation varaan.

Toisin kuin monet ennakoivat, Rantaväylän tunneli ei hallinnutkaan keskustelua valtuustosalissa. Asiaa sivuttiin toki sekä ryhmäpuheenvuoroissa kuin rivivaltuutettujenkin keskustelussa, mutta suuria tunteita asia ei salissa herättänyt. Hypetys jätettiin ehkä hygieniasyistä vähemmälle, olivathan demarit ja vasemmistoliitto tehneet melkoisen irtioton koalitiosta allekirjoittamalla aloitteen yhdessä opposition kanssa.

Pormestari Ikonen vetosi omassa puheenvuorossaan tietoon perustuvaan päätöksentekoon. Jos tunnelivastustuksessa faktoista ja järkisyistä olisi kysymys, asia olisikin  helposti pois päiväjärjestyksestä.  Kyse ei ole enemmistön osalta myöskään suurista tunteista. Kyse on poliittisen päätöksenteon moraalista. On ennenkuulumatonta, että kaupunginvaltuusto ei kunnioita aikaisempien valtuustojen tekemiä linjauksia, vaan lähtee niitä populistisesti purkamaan.

Vastustajat haluavat säilyttää kasvonsa hinnalla millä hyvänsä, vaikka jarrutusprojekti ohittaa kaupungin edun.

Aamulehti julkaisi valtuustoaloitteeseen nimensä kirjoittaneiden nimet. Vaatii todellista siviilirohkeutta toimia ensi syksynä päätöksiä tehtäessä toisin, vaikka äänestystilanteessa annettaisiinkin jokaiselle omantunnon vapaus. Ulkopuolisen on vaikea ymmärtää, kuinka tämä sataprosenttinen yksimielisyys ryhmissä on saatu aikaan, sillä tiedän että todellisuudessa allekirjoittajien keskuudessa on erilaisia näkemyksiä tunnelista: osa vastustaa, osa haluaisi vain siirtää hanketta ja osa on sitä mieltä, että jo tehtyjä päätöksiä tulisi kunnioittaa.

Toivottavasti syksyyn mennessä asiaan löytyy tietoon perustuva ratkaisu, joka ei romuta jo tehtyjä päätöksiä ja sopimuksia.

 

 

Viime viikon kokousputki alkoi maanantain valtuuston strategiaseminaarilla maanantaina. Seminaarin anti oli hyvä, mutta työryhmien työskentelyä rasittaa usein se, että niissä on mukana muitakin kuin valtuutettuja, jolloin puhutaan enemmän aidasta kuin aidanseipäistä.

 

Tiistaina aloitti uutena toimielimenä kaupunginhallituksen suunnittelukokous (suko), jossa on tarkoituksena käsitellä perusteellisesti varsinaiseen kaupunginhallituksen kokoukseen tulevia asioita. Tosiin kuin sukon edeltäjässä sujassa (suunnittelujaosto) kokouspöydässä istuvat siis kaupunginhallituksen varsinaiset jäsenet, eikä kakkosketju. Tämän uskotaan tuovan linjakkuutta päätöksentekoon. Tämän uskon toteutuvan, mikäli aikaa keskustelulle jää riittävästi. Tällä kertaa ylimääräinen kaupunginhallituksen kokous lohkaisi melkoisen osan kokoukselle varatusta ajasta.

 

Tiistain kokouksissa pääsimme kuitenkin ottamaan kantaa kuntarakenne- ja sote –uudistuksen valmistelutyöhön. Tampereen seudulla meneillään oleva omaehtoinen selvitystyö antaa hyvät eväät valmistelutyöhön. Tosiin kuin joissakin kehyskunnissa, keskuskaupungissa edetään prosessia kunnioittaen ja eri vaihtoehtoja toistaiseksi avoimena  pitäen. Sote-uudistuksen valmistelussa on vielä monia avoimia kysymyksiä. Erva- alueiden kehittelyssä painottuvat tällä hetkellä erikoissairaanhoidon kysymykset. Jotta uudistus ei olisi vain

te-uudistus, olisi jatkovalmistelussa huomioitava myös sosiaalipalvelujen kehittämistarpeet. Omana kysymyksenä on koulutuksen ja tutkimuksen organisointi yhteistyössä korkeakoulujen kanssa. Yliopistosairaaloiden ohella tarvitaan yliopistollisia sosiaalikeskuksia.

 

Viikon kuluessa levisi sisäpiirissä tieto, että demarit ja vasemmistoliitto olisivat allekirjoittaneet 35 nimen valtuustoaloitteen opposition kanssa. Kun asia oli tämän aamun Aamulehdessä, otan asiaan kantaa. Ensinnäkin  aloite perustuu väärään tietoon aikataulusta. Kuten valtuustoryhmien yhteisesti laatimassa pormestariohjelmassa todetaan, asia tulee käsittelyyn syksyn aikana. Tässä suhteessa ei ole ilmennyt uutta, joten kyseessä on pelkkä populistinen veto. Demarit näyttävät jatkavan oppositiopolitiikkaa vielä koalitiossakin, ja vasemmistoliitto seuraa lampaana perässä. Kaiken takana on Perussuomalaisten pelko, vaikka kuntavaalit on juuri käyty. Tämä on vakava hyökkäys uutta koalitiota ja erityisesti pormestari Ikosta vastaan. Kun koalitioon lähdettiin, Rantaväylän tunneli –kysymys laitettiin hygieniasyistä hattuhyllylle, nyt se tipahtaa suoraan syliin jo koalition alkumetreillä. Apulaispormestareiden tuolit ovat vielä lämpimiä xl:n jäljiltä, olisi ehkä aika palata lähtöruutuun?

Kulunut viikko on ollut kiireinen kokousviikko. Kaupunginhallitus nimesi maanantain kokouksessaan edustajat lauta- ja johtokuntiin. Nimesimme Vihreiden kh -ryhmässä Ikäihmisten lautakuntaan Anna-Kaisa Heinämäen ja Toisen asteen koulutuksen ja TKL:n johtokuntiin Jaakko Mustakallion. Tällä tavoin jaoimme vastuuta varajäsenille.

Tulevien viikkojen yhtiövalinnat tulevat olemaan yksi linjakkuuden koetinkivi. Ryhmille on jo viime kaudella suositettu, etteivät ne valitsisi osakeyhtiöiden hallituksiin kaupunginhallituksen jäseniä, koska kaupunginhallitus vastaa omistajaohjauksesta. Vaikuttaa siltä, ettei aika ole vieläkään kypsä tähän ratkaisuun. Toinen, lähinnä poliittinen korrektiuskysymys liittyy värisuoriin yhtiöissä. Kuten tunnettua, joiden yhtiöiden toimitusjohtajina toimii puoluetaustaisia henkilöitä, jolloin ei ole sopivaa valita hallituksen puheenjohtajaksi saman puolueen edustajaa. Aseveliakseli loi aikoinaan päällystakkijärjestelmän, jossa kaksi ryhmää vahti toinen toistaan. Takkeja tarvitaan edelleen, mutta ehkäpä laajemmille hartioille levitettynä. Ehkäpä tällekin jakomallille pitäisi saada selkeät pelisäännöt.  Ja valintaperusteena tulisi olla aina kaupungin etu, ei niinkään henkilöiden palkitseminen.

Kaupunginhallitus kävi perinpohjaisen keskustelun Perussuomalaisten varavaltuutetun eroanomuksesta ja totesi yksimielisesti, ettei eroa voida esitetyillä perusteilla myöntää. Ryhmän sisäiset ristiriidat eivät ole riittävä syy valtuustosta eroamiseen.

Sosiaalidemokraatit olisivat olleet aluksi  palauttamassa uudelleen valmisteluun Tampereen Aterian sopimusluonnosta. Asiaa on valmisteltu pitkään edellisellä valtuustokaudella, joten siinä ei pitäisi enää tässä vaiheessa olla mitään isompaa selvitettävää, mutta varmaan viikon tuumaustauko selvittää loputkin epäselvyydet. Uusi koalitio etsii selvästi vielä neuvottelukäytäntöjään.

Tiistaina olikin sitten Tampereen seutuselvityksen ohjausryhmä ja keskustelutilaisuus ministeriöiden edustajien kanssa. Ohjausryhmän muodostavat seudun valtuustojen ja hallitusten puheenjohtajat, mikä merkitsee sitä, että kahta keskustalaista lukuun ottamatta jäsenet ovat Kokoomuksesta ja SDP:stä. Kohtalaisen väännön jälkeen saimme kuitenkin aikaiseksi, että siellä on nyt kolme ylimääräistä jäsentä muista ryhmistä: Vihreistä, Vasemmistoliitosta ja Perussuomalaisista, yksi kustakin ryhmästä.  Selvitysmiehenä toimii Rauno Saari, jonka sovitteleva ja maltillinen toimintatapa saa varmasti aikaan parhaan mahdollisen lopputuloksen.

 

 

Alkuvuosi on ollut odottelun aikaa: uudet toimielimet ovat lähtökuopissa. Valtuustoryhmien paikkajakotyöryhmät ovat neuvotelleet ahkerasti ja päässeet lopulta yksimielisyyteen. Ryhmien sisäisissä paikkajakoryhmissä on käyty omat vääntönsä, niissä on varmaan saatu kovimmat kähinät aikaan. Valintakulttuurit ovat eri ryhmissä erilaiset, eikä kaikkia tyydyttävää ratkaisua voida koskaan saavuttaa: traumoja tulee ja tarvetta vertaistukeen näyttää olevan ainakin sosiaalisessa mediassa. Eikö joku sosiaalipsykologian kurssi voisi tehdä poliitikkojen virtuaalisen sosiogrammin eli ihmissuhdekaavion esimerkiksi Facebookissa tapahtuvista peukuttamisesta ja puukottamisesta.

Eilen aloitti uusi kaupunginhallitus toimikautensa ja valitsi jäseniä mm. seutuhallitukseen ja seutuselvityksen ohjausryhmään. Itse jätän huomenna seutuhallituksen, mutta jatkan seutuasioiden parissa kuntauudistusselvityksen ohjausryhmän jäsenenä. Kaupunginhallitus kokoontui suurelta osin tutulla kokoonpanolla, sillä jo edellisessä kaupunginhallituksessa mukana olleiden lisäksi kaksi meistä valtuuston entiseen puheenjohtajistoon kuuluvista istuu nyt päättäjän paikalla. Helppo meidän olikin Elina Sirénin kanssa vaihtaa tuolia kokouksessa, kun oli jo entuudestaan kartalla käsiteltävistä asioista. Valinnat kertovat siitä, että kaupunginhallitukseen on istutettu pääsääntöisesti kokeneimpia poliitikkoja, opettelun paikka se ei olekaan.

Valtuusto kokoontui jo toista kertaa tammikuussa. Viikko sitten valitsimme valtuuston puheenjohtajan, pormestarin ja johtokuntien jäsenet, nyt apulaispormestarit ja lautakuntien jäsenet. Valinnat sujuivat hyvässä yhteisymmärryksessä, yhtään äänestystä ei ollut. Tämä kertonee siitä, että myös oppositioon jäänyt ryhmä 16 (Perussuomalaiset, Keskusta, Kd, Tampereen Sitoutumattomat ja Skp) saivat myös tyydyttävän sopimuksen paikkaneuvotteluissa. Sen sijaan pormestariohjelmaa kaikki ryhmät eivät näytä tunnustavan, eikä siitä päästy vielä eilen keskustelemaan, vaikka ohjelma oli jo viikko sitten jaossa kokouksen yhteydessä.

Vastavalitut apulaispormestarit ovat kaikki ryhmiensä puheenjohtajia. Ovi tälle ratkaisulle avattiin jo viime valtuustokaudella, kun apulaispormestareiksi valittiin kesken kauden Olli-Poika Parviainen (vihr.) ja Leena Kostiainen (kok.). Olen kannattanut kokeilua yhtäältä poliittisen linjakkuuden, toisaalta ryhmänjohtajien ansiomahdollisuuksien vuoksi. Nyt valitut neljä apulaispormestaria ovat kaikki ryhmiensä kärkinimiä ja paikkansa ansainneita.

Kokemukset tuplaroolista ovat olleet myönteisiä, ja niinpä viime vuonna pidetyissä Uuden sukupolven organisaatiot ja johtaminen (USO) –seminaareissa kaupungin keskeiset päättäjät kallistuivat suosittelemaan tätä mallia. Vaalien jälkeen ei kuitenkaan ryhmissä käyty lähempää keskustelua salkkujaon periaatteista. Luontevaa toki on, että Parviainen ja Kostiainen jatkavat nykyisillä toimialoillaan, mutta toisaalta olisi voinut odottaa, että salkut jaettaisiin ryhmien koon mukaisessa järjestyksessä. Nyt budjettivaikutuksiltaan (ja myös vastuultaan) painavin salkku meni pienimmälle ryhmälle eli Vasemmistoliitolle.

Ilmeisesti ryhmien puheenjohtajat sopivatkin ensin keskenään jyvityksestä. Jatkossa on meneteltävä toisin. Valintoja ei pidä tehdä ”henkilö edellä”, vaan ryhmien ja salkkujen painoarvon mukaan. Ryhmänjohtaja voi olla edelleenkin apulaispormestari, tai pikemminkin toisin päin: apulaispormestari voi olla halutessaan ja ryhmänsä suostumuksella ryhmänjohtaja. Muutoin löydämme itsemme takavuosien tilanteesta, jossa ”pitkät pojat” linjasivat vuosikaudet kahdestaan Tampereen politiikan tahdit, jatkossa tahdittajia olisi näillä näkyminen neljä.

 

Huomenna on vuoden viimeinen päivä, ja tämä valtuustokausi päättyy. Laskin, että olen kuluvana vuonna osallistunut valtuuston puheenjohtajana 13 valtuuston kokoukseen, lähes kaikkiin (n. 30) kaupunginhallituksen kokouksiin  ja  tarkastustoimikunnan kokouksiin ja erilaisiin työryhmiin (Asuntomessutoimikunta, Rantaväylätyöryhmä, kaupungin ja seurakunnan yhteistyöryhmä).

Samalla päivitin myös poliittisen cv:n.Valtuuston puheenjohtajuuden ohella päättyy kauteni myös Tampereen seudun kuntayhtymän seutuhallituksessa ja Tampereen Särkänniemi Oy:n puheenjohtajana.  Tätä ennen listassa olivat seurvaat ansiot: Tampereen kaupunginhallituksen jäsen 2003-2004, 2007-2008: varajäsen 2005-2006; kh:n henkilöstöjaoston varajäsen 2003, 2005-2006; kh:n suunnittelujaoston jäsen 2004, 2007-2008. Lisäksi olen ollut Tampereen Vuokratalosäätiön hallituksen jäsen vv. 2001-2004 ja Pirkanmaan Sairaanhoitopiirin hallituksen varajäsen vv. 2001-2004,  Tampereen kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen (1997-1998, 2001-2004; varajäsen vv. 1993-1996, 1999-2000), Kaupunginvaltuutettu vv. 1999-2012; varavaltuutettu 1993-1998. Saapa nähdä,  mihin nämä ansiot riittävät jatkossa.

Valtuuston puheenjohtajuus jatkuu vielä kolme viikkoa, kunnes uusi puheenjohtaja valitaan 21. tammikuuta. Vanha valtuusto ei enää kokoonnu tammikuussa, mutta muut toimielimet jatkavat, kunnes uudet valitaan. Niinpä esimerkiksi kaupunginhallitus ja tarkastustoimikunta kokoontuvat vielä vanhalla kokoonpanolla. Edustusmenoja on vielä pari, ensimmäinen jo 1.1., kun vien kummilusikan vuoden ensimmäiselle tamperelaisvauvalle synnyttäneiden osastolle.

Valtuuston puheenjohtajan paikka menee toiseksi suurimmalle valtuustoryhmälle, sosiaalidemokraateille. Vielä arvuutellaan, kenet tehtävään valitaan. Julkisuudessa on pohdittu myös valtuuston puheenjohtajalta edellytettäviä ominaisuuksia. Mielestäni pitkä kokemus valtuustotyöstä ja yhteistyökyky ja muut sosiaaliset taidot ovat keskeisiä ominaisuuksia; toki kielitaitokin on aina eduksi, mutta valtuuston puheenjohtaja joutuu/pääsee nykyään melko vähän ulkomaille edustamaan; nämä vastuut ovat siirtyneet pitkälti pormestarikunnalle. Toivoa sopii, että sellaiset konkarit kuin Anneli Kivistö ja Jarmo Rantanen ovat käytettävissä tehtävään, sillä arvovaltaa puheenjohtajalla pitää olla tehtävään lähtiessä. Mutta valittiinpa tehtävään kuka tahansa, on hänen saatava paitsi oman valtuustoryhmänsä myös muiden ryhmien varaukseton tuki taakseen. Valtuuston puheenjohtaja on edelleen korkein luottamushenkilö myös Tampereella. Tämä unohdetaan usein. Henkilökohtaisesti toivon, että olen omalta osaltani täyttänyt ne odotukset mitä minulle asetettiin.  Kiitos hyvästä yhteistyöstä, onnea vuodelle 2013!