Kategoria: Yleinen

Tampereen kaupunginvaltuusto teki tänään päätöksen keskusjätevedenpuhdistamohankkeesta selvin äänestysluvuin. Jarrumiehinä toimivat pääasiassa perussuomalaiset. Pääsin käyttämään oman puheenvuoroni heti pormestari Ikosen jälkeen ja totesin seuravaa:

”Uuden keskuspuhdistamon rakentaminen on perusteltua nimenomaan kaupunkikehityksen kannalta. Nykyinen Viinikanlahden puhdistamo on kaupungin keskustassa paraatipaikalla Pyhäjärven rannalla. Kun joka tapauksessa joudumme uudistamaan nykyiset puhdistamot ja myös viemäriverkoston, on järkevää siirtää puhdistamo pois keskustasta.

Sulkavuori on päätynyt sijoituspaikaksi sen jälkeen kun Pirkkala ja Nokia kieltäytyivät ottamasta keskuspuhdistamoa. Molemmat silloin selvitetyt sijoituspaikat olisivat olleet sikäli järkevämpiä kuin Sulkavuori, että jätteen purkuputki olisi saatu kauemmaksi alavirtaan, eli sinne minne puhdistettu jätevesi joka tapauksessa virtaa.

Sulkavuoren vaihtoehdosta tehty YVA-selvitys osoittaa, että keskitetyn puhdistamon ja hajautetun vaihtoehdon, jossa kehitetään Raholan, Viinikanlahden ja Lempäälän nykyisiä puhdistamoja, välillä ei ole suuria ympäristöeroja. Molemmissa vaihtoehdoissa saadaan samantasoinen eli nykyistä huomattavasti parempi puhdistustulos. Ekologisessa mielessä ei sillä, lasketaanko puhdistettu vesi yhdestä vai kolmesta putkesta Pyhäjärveen, ole juurikaan eroa. Pyhäjärven veden luokitus säilyy hyvänä molemmissa vaihtoehdoissa. Olennaista on se, että puhdistustasoa yleisesti parannetaan, jolloin Tampereen seudun lisääntyvä asutus voidaan ottaa kestävästi vastaan.

Sulkavuoren ratkaisulla on myös eräitä selviä ympäristöhyötyjä. Purkuputki sijoitetaan keskemmälle Pyhäjärveä. Näin Viinikanlahdessa, Vihilahdessa ja Raholan rannoilla – ja tietysti myös Lempäälässä – vesien kuormitus vähenee. Kallion sisään rakennettava puhdistamo on myös ympäristölle haitattomampi kuin maan päällä oleva puhdistamo. Tämän huomasimme, kun vierailimme Turun keskuspuhdistamolla, joka on rakennettu Kakolan mäen sisään. Ei melua, ei hajuja, ei saasteita. Ympäristöhyötynä kannattaa noteerata myös se, että keskuspuhdistamoon voidaan rakentaa jäteveden lämmön talteenottojärjestelmä, joka tuottaa merkittävästi uusiutuvaa energiaa kaukolämmön tarpeisiin.

Suurimmat ympäristöhaitat syntyvätkin puhdistamon rakentamisajan aiheuttamista häiriöistä. Kun rakentaminen kestää vuosikausia, on näihin haittoihin, kuten räjäytysten aiheuttamaan meluun ja tärinään, louheen kuljetuksiin ja muihin liikennehaittoihin suhtauduttava vakavasti ja lähiseudun asukkaiden huolia kuultava. Hyvällä ja osallistavalla suunnittelulla ja asukkaiden näkemysten huomioon ottamisella voidaan haitat minimoida siedettäviksi. Tällaisissa suurhankkeissa ei riitä, että lain vaatimat kuulemiset hoidetaan. On tehtävä paljon enemmän ja luotava toimivat vuorovaikutuskanavat asukkaiden kanssa. Näin ehkä NIMBY-ilmiö (Not in my backyard) vaihtuu YIMBY-ilmiöksi (Yes in my Backyard!).”

 

 

 

Tammikuu on kulunut tekemisen meiningissä niin, että blogimerkinnätkin ovat jääneet tekemättä. Kokousputki on käynnistynyt pitkän joululoman jälkeen, uutena käytäntönä aloitamme kaupunginhallituksen kokoukset joka maanantai jo klo 13.

Ehkä merkittävin poliittinen avaus tammikuussa on ollut ”Elinvoimainen Tampereen kaupunkiseutu”-selvitysraportin julkistaminen tänään. Selvitysmies Rauno Saari on tehnyt hyvää ja perusteellista työtä. On ollut ilo toimia ohjausryhmän yhtenä tamperelaisjäsenenä ja todeta omin silmin, kuinka yhteistyö ja luottamus ovat vahvistuneet kuluneen vuoden aikana. Vielä tämän kevään kuluessa seutukunnan kunnat joutuvat kuitenkin ottamaan kantaa selvitysmiehen esitykseen: lähdetäänkö yhdessä kehittämään kaupunkiseutua? Tarjolla on kaksi vaihtoehtoa: yhden uuden kaupungin ja kaksiportaisen seutukaupungin malli. Lähes satavarmaa on, että yhden kunnan malliin eivät seutukunnan kunnat ole tältä istumalta valmiita, eikä tämä vaihtoehto saa välttämättä Tampereellakaan yksimielistä kannatusta. Tärkeää kuitenkin olisi se, että koko seutukunta sitoutuisi kuntarakenneuudistuksen jatkovalmisteluun. Uskon, että prosessi on jo tähän mennessä osoittanut, että seutuyhteistyön nykykäytäntö on monin tavoin riittämätön. Voi olla, että jo seuraava sukupolvi tällä seudulla elää todeksi yhtä kuntaa, mutta suora harppaus siihen ei taida olla realistista. Olisi hyvä muistaa, että yhtä tärkeää kuin lopputulos, on siihen johtava prosessi.

Lasken piikkejä aamukammasta ja Iloitsen siitä, että tämä on viimeinen vuosi kaupunginhallituksessa. Kahdeksan vuotta vallan ytimessä riittää: kaksi vuotta kaupunginhallituksessa, neljä valtuuston puheenjohtaja ja nyt taas toista vuotta kaupunginhallituksessa. Tämä aika on ollut kiinnostavaa, mutta kuluttavaa. Kukaan ei ole korvaamaton, uusi sukupolvi on kasvanut tehtäviinsä.

Tänä keväänä käydään Eurovaalit. Lupauduimme Paulin kanssa Tarja Cronbergin tukijoukkoihin heti, kun selvisi, ettei Satu Hassi jatka enää tehtävässään. Tarja on oppinut nainen ja ansioitunut meppi, joka tuntee niin Suomen syrjäseudut kuin isot ”kylätkin” maailmalla. Silti uskon, että myös Oras Tynkkysellä on erinomaiset edellytykset mennä läpi vaaleissa.

Maanantaina olivat viimeiset kaupunginhallituksen ja -valtuuston kokoukset. Valtuusto on istunut kuluneena vuonna 14 kokouksessaan keskimäärin 5 tuntia per kokous, kaupunginhallitus joka maanantai myös useamman tunnin. Loma onkin tarpeen rankan kokousvuoden päätteeksi.

Viime viikolla kaupunginhallitus teki ratikkamatkansa Zürichiin ja Strasbourgiin. Matka oli antoisa, ja ohjelma tiivis. Päällimmäisinä terveisinä matkalta on varmaan pitkäjänteinen julkisen liikenteen suunnittelutyö ja määrätietoinen autoliikenteen rajoittaminen. Saatoimme havaita omin silmin, kuinka viihtyisiä kaupunkikeskustoja on voitu toteuttaa rajoittamalla niissä henkilöautoilua ja panostamalla ratikkalinjoihin. Aluksi muutokset olivat herättäneet asukkaissa vastustusta, mutta jo seuraavia linjastoa suunniteltaessa asenteet olivat olleet myönteisempiä. Esimerkiksi Strasbourgissa työantajat osallistuivat raideliikenteen rakentamiskuluihin, ja siellä oli käytössä aktiivipassia muistuttava taksoitusjärjestelmä vähävaraisimmille asukkaille. Uutena innovaationa meille esiteltiin myös yksiraiteinen ratikkamalli, jota oltiin kokeilemassa harvemmin asutuilla ja vaikeakulkuisemmilla alueilla. Tässä ratkaisussa raidetta käytettiin ohjaukseen, paino oli pyörillä. Tästä kumipyörävaihtoehdosta jotkut kollegat innostuivat selvästi, mutta trollikka tämäkään ratkaisu ei ollut, vaan selvä raidevaihtoehto.

Näin vuoden lopulla on syytä arvioida valtuustokauden ensimmäistä vuotta. Hieman yskien alkanut uuden koalition konsensus löytyi vasta tunnelipäätöksen jälkeen. Uusi pormestarikunta muodostaa koalitiossa yhtenäisen ja nuorekkaan tiimin, joka vie määrätietoisesti läpi tavoitteitaan. Tämä linjakkuus sopii tietysti uuden julkisjohtamisen ideologiaan, mutta samalla valta keskittyy yhä harvempiin käsiin. On hyvä muistaa, ettei pormestarikunta ole virallinen toimielin, mutta kuitenkin se linjaa kokouksissaan asioita ja sitoo päätöksillään ennalta kaupunginhallituksen käsiä. Toinen virallisilta toimielimiltä valtaa nakertava sivuraide on ryhmyreiden perjantaipalaveri, jossa myös sovitaan asioita etukäteen ohi virallisten toimielimien. Tarvitaanko tällaista, nyt kun kaupunginhallituksen uusi suunnittelukokous on tänä vuonna aloittanut toimintansa? Kun edellisellä valtuustokaudella oltiin huolissaan valtuuston vallan kaventumisesta, on nyt merkkejä siitä, että myös kaupunginhallituksen valta vähenee, kun valta keskittyy ryhmänjohtaja-apulaispormestareille. Tähän on hyvä palata, kun arvioimme toimintamalliamme tulevana vuonna.

Raskasta, suruntäyteistä syksyä ilahdutti Tasavallan Presidentin myöntämä Sosiaalineuvoksen arvonimi.

Nyt on aika siirtyä joulutauolle.

Levollista Joulun aikaa!

 

Pormestari Anna-Kaisa Ikosen ”Muutosbudjetti” on ankkuroitu kolmeen asiaan; talouskehitykseen, väestön ikärakenteeseen ja työllisyyteen.  On syytä olla hyvillään siitä, että vanha teollisuuskaupunki on onnistunut käymään rakennemuutoksen ja jonka väestönkasvun ennakoidaan jatkuvan yli 2000 asukkaalla vuodessa. Talousarviokirjassa on todettu tyytyväisyydellä, että väestön huoltosuhde oli viime vuonna toiseksi edullinen valtakunnassa: Tampereella se on 45, Helsingissä 42. Toisin sanoen sataa työikäistä kohti oli 45 alle 15-vuotiasta tai 65 vuotta täyttänyttä. Mutta kun toisaalla todetaan, että vuoden 2011 lopussa sataa työllistä kohti oli 123 työtöntä ja työvoiman ulkopuolella olevaa, ymmärretään, että taloudellinen huoltosuhde oli paljon heikompi. Korkea työttömyysaste, joka kesällä ylitti 16 prosenttia, ja erityisesti yli vuoden työttömänä olleiden määrän voimakas kasvu viimeisen vuoden aikana, haastavat kaupungin ripeisiin toimenpiteisiin. Kuntouttava työtoiminta, sosiaalinen kuntoutus ja nuorten kesätyöt ovat hyviä avauksia tässä vaikeassa taloustilanteessa. Mutta tämä ei riitä: elinvoimainen Tampere edellyttää huoltosuhteen vastuunkantoa yhdessä koko seutukunnan kanssa. Päädyttiinpä tulevaisuudessa Tampereen seudulla Eurooppalaiseen kaupunkimalliin tai yhteen kuntaan, olennaista on, että verot kerätään yhteen yhteiseen kassaan.

Talouskriisin keskellä ei pitäisi kuitenkaan sortua äkkijarrutuksiin. Tampere-lisä on yksi sosiaalinen innovaatio, jota vihreätkin ovat perinteisesti puolustaneet päivähoidon monimuotoisuuden nimissä; päivähoidon monimuotoisuus on mainittu myös pormestariohjelmassa. Nyt se ollaan lakkauttamassa päivähoidon säästöjen nimissä. Kun budjettikirjassa todetaan, että päivähoidon kasvavaan palvelutarpeeseen vastataan lisäämällä oman tuotannon palvelutilausta 130 paikkaa, jää kysymään, mahtaako tämä riittää?  Ei riitäkään, sillä lasten subjektiivista päivähoito-oikeutta rajataan tarjoamalla muita vaihtoehtoja, kuten kerhopalveluita. Tampere-lisän leikkaus kohdistuu kipeimmin pienituloisiin perheisiin, kuten KD -valtuustoryhmän pj. Satu Sipilä aivan oikein totesi.  Leikkaus kohdistuu esimerkiksi yksinhuoltajanaisiin, joiden toimeentulo on satasestakin kiinni. Mutta ilmeisesti tämä on yksi keino saada matalapalkka-alojen naistyövoima pyörittämään tuotannon rattaita.

Hyvä uutinen on koulutilojen avaaminen harrastuskäyttöön, mutta vakava ongelma on koulujen ja päiväkotien sisäilmaongelmat. Ensi vuonna päästään aloittamaan Vehmaisten koulun ja päiväkodin perusparannus, mutta monet muut yksiköt joutuvat toimimaan puutteellisissa ja epäterveissä tiloissa vielä vuosia. Sisäilmaongelmista liikkuu paljon epämääräistä ja virheellistäkin tietoa, kuten väite että ongelmat johtuvat kaupungin energiansäästötoimista. Siitä ei ole selvityksissä tullut näyttöä. Jos ongelmien syy halutaan kiteyttää yhteen sanaan, se on korjausvelka. Siksi on hyvä että sisäilmakorjauksiin lisätään budjetissa varoja.

 

 

 

 

Kaupunginhallitus päätyi eilen yksimielisesti linjaamaan ratikkareitin Paasikiventie-vaihtoehdon mukaisesti. Pispalan valtatie-vaihtoehtoa olisi puoltanut mm. olemassa oleva kaupunkirakenne asukkaineen, Raholan ja Tesoman laajenemissuunta; Paasikiventien ratkaisua nopeus, Santalahden alueen kehittäminen ja Särkänniemen tarpeet sekä Pispalan valtatien liikenteen haasteet.

Päätöksenteon pohjana oli esitys Pispalan valtatien reitistä. Itse olin valmis ryhmäni ohjeistuksen pohjalta tukemaan tätä vaihtoehtoa, mikäli sen taakse saadaan muilta tukea. Nyt näin ei käynyt. Tärkeintä on vihreille, että asia menee ripeästi eteenpäin, reitti ei ole kynnyskysymys. Kuitenkin valittu vaihtoehto sisältää monia kysymysmerkkejä mm. lisäraiteiden, risteysalueiden ja kaavoituksen osalta. Siltä varalta, että valittu vaihtoehto näyttäisi hidastuttavan hanketta, sovimme, että linjaus otettaisiin uuteen tarkasteluun.

Kaupunginhallituksen konsensushenkinen ratkaisu yllätti paitsi median, myös aktivistien ratikkaryhmän, joka facebook -kirjauksissaan haukkui päätöksenteon ja päättäjät lyttyyn. Heidän mielestään asiantuntijoiden ja kansalaispalautteen olisi pitänyt painaa vaakakupissa enemmän. Kaupunginvaltuustolla on nyt käsissään aidosti mahdollisuus ratkaista asia toisinkin, mikäli se niin haluaa. Erityisesti tunnelikysymyksessä ratikanystävinä profiloituneilla ryhmillä on nyt näytönpaikka. Mielestäni valtuutetuille pitäisi tässä asiassa antaa vapaat kädet päättää asiasta.

Kaupunginvaltuuston kyselytunnilla olivat esillä Vehmaisten koulun sisäilmaongelmat. Niin kyselyn tekijä valtuutettu Riitta Ollila kuin kyselyyn vastannut apulaispormestari Leena Kostiainen pahoittelivat sitä, että selvät luvut ongelman laajuudesta puuttuvat. Runsaat sata päiväkotia ja viisikymmentä koulua, joista osa edustaa 1970 – 80 -lukujen heikkotasoista betonirakentamista, muodostavat melkoisen haasteen korjausinvestoinneille. Kaikkea ei voi korjata kerralla, joten selkeä prioriteettijärjestys ja tiekartta kyllä tarvitaan.

Valtuustokeskustelussa kaupunginhallituksen vastauksesta tarkastuslautakunnan arviointikertomukseen apulaispormestari Kostiainen totesi, että lastensuojelussa tilanne on ollut hallinnassa kesästä lähtien.  Alkuvuodesta tapahtunut notkahdus johtui Hervannan sosiaaliaseman sisäilmaongelmista, asiallisia väistötiloja kun oli vaikea löytää.

Demariryhmän päätös erottaa neljä naisvaltuutettua näkyi valtuustosalissa fyysisenä erontekona: profeetallisesti monet ensimmäiset tulivat viimeiseksi ja monet viimeiset ensimmäisiksi. Naisnelikko on nyt sijoitettu valtuustosalin takaosaan, mukana kansanedustaja Hanna Tainio. Pohdin, olisiko valtuuston puheenjohtaja voinut torjua demariryhmän esityksen. Itselläni on kokemus viime joulukuulta, jolloin jouduin ottamaan kantaa perussuomalaisten ryhmän esitykseen päästä isompana ryhmänä edemmäksi vasemmistoliiton paikalle. En suostunut tähän, sillä mielestäni ryhmän koko ei ollut riittävä syy muutokseen, vaan että vasen laita kuuluu vasemmistolle.

Ounastelen, että demareiden erottamispäätös pysyy voimassa korkeintaan ensi vuoden loppupuolelle, muuten demarit menettävät luottamushenkilöpaikkoja seuraavalle 2-vuotiskaudelle jäseniä valittaessa. Kun vielä muistetaan, että menettelytapasopimuksessa nelosten kanssa sovittiin aikoinaan demareiden vaatimuksesta, ettei yli 7 henkilön vaaliliittoja hyväksytä, peruutusvaihdetta varmaan haetaan.