Tekijä: Irene Roivainen

Viime viikko oli varsin vauhdikas, sillä maanantaiaamuna saavuimme Paulin kanssa yöjunalla Lofooteille suuntautuneelta nuorison hakumatkalta; Vilja ja Kalle ajelivat muuttokuormansa kanssa kohti Tamperetta. Siitä sitten samaa soittoa töihin ja valtuuston kokoukseen illaksi.

Tiistaina kaupunginvaltuusto suuntasi opintomatkalle kohti Turkua. Melkoista porua sekin herätti kuntalaisissa, vaikka perinteisesti kerran valtuustokaudessa toteutettu opintomatka on suuntautunut ulkomaille. Esitimme valtuuston puheenjohtajiston kanssa jo alkukaudesta, että ulkomaanmatkasta luovuttaisiin. Yhtenä perusteluna oli sittemmin talouden taantuma, mutta myös se, että lähes kaikki valtuutetut istuvat lautakunnissa, kaupunginhallituksessa ja muissa toimielimissä, jotka voivat tehdä omia opintomatkojaan tarvittaessa vaikka ulkomaille.

Matka onnistui hyvin, vaikka tiistaina vettä tuli kuin aisaa istuessamme oopperassa Turun linnan kattamattomalla sisäpihalla. Kiitos upouuden Dalen villapaidan, sadeviitan ja -takin, en kastunut enkä palellut. Pohjolan vahvoista naisista (amatsooneista) kertova Alvilda oli hieno oopperakokemus barokkimusiikkiorkestereineen ja autenttisine ympäristöineen.

Keskiviikkoaamun vierailu jätevedenpuhdistamolle oli myös kiinnostava kohde. Asukkaat olivat vastustaneet hanketta etukäteen peläten mm. haju- ja meluhaittoja, mutta laitos oli erittäin siisti ja hajuttomampi kuin monet navetat. Laitoksen viereen oli rakennettu kalliinnäköisiä kerrostaloja, joten laitos ei tuntunut leimaavan kielteisesti aluetta.

Turkulaiset ottivat meidät lämpimästi vastaan, toivon mukaan voimme kutsua Turun valtuuston vastavierailulle Tampereelle tutustumaan pormestarimalliimme, sillä se tuntui edelleen epäilyttävän Turussa.

Perjantaina ja lauantaina pidimme Setlementtiliiton strategiakokouksen Tampereella. Haikeissa tunnelmissa hyvästelimme kaksi toisiin tehtäviin siirtyvää työntekijäämme, jotka jäävät kuitenkin onneksemme liikkeen piiriin.

Huomenna kaupunginhallitus ottaa kantaa Ranta-Tampellan tunnelikaavaan. Asiaa käsitellään useassa pykälässä; esityslistassa liitteineen oli taas lähes 1600 sivua! Uskon, että XL:n äänin asia saadaan eteenpäin. Ajelimme Lofooteilla monien tunneleiden läpi, pisin oli yli kuusi kilometriä, jotkut kulkivat matkan vuonojen alitse. Näen tunnelihankkeen kaupunkikehityshankkeena, joka yhdistää Näsijärven rantamaisemat kaupunkiin ja tuo mukanaan paljon uusi asuantoja keskustaan, Toivoisin demareiden kääntävän vielä kerran takkiaan ja tulevan alkuperäisen tunnelia tukevan linjauksen taakse, muuten yhteistyö ei ole oikein uskottavaa jatkoa ajatellen.

Lähtiessäni kolme tuntia sitten ryhmäkokouksesta, kuulin, että Irja Tulonen oli valittu kokoomusryhmässä yksimielisesti apulaispormestariksi Anna-Kaisa Ikosen siirtyessä valtiosihteerintehtäviin.

Hyvä valinta, kokematonta ei voi laittaa jäljelle olevalle puolitoistavuotiskaudelle. Tulosella on paitsi kokemusta apon tehtävistä, myös toimialan tuntemusta. Anna-Kaisa on sosiaalipoliitikko, jonka asiantuntemukselle olisi toki ollut käyttöä kotikaupungissakin. Vaihtoruletin pyöriessä on aika laittaa apojen asema erityistarkkailuun ja pohtia, miten sitä vahvistettaisiin pormestarijärjestelmässä.

Ryhmänjohtajien valitseminen apoiksi sitouttaa jo varmasti tehtävään. Leena Kostiainen on ensimmäinen ryhmänjohtaja-apo, Olli-Poika Parviainen seuraava, sillä päätimme tänään, että hän jatkaa Vihreän ryhmän puheenjohtajana siirtyessään loppuvuodesta Perttu Pesän tilalle. Lisäksi tarvitaan vahvaa sitoutumista, ettei nelivuotiskausia jätettäisi jatkossa kesken. Positiivisesti ajatellen Tampereen pormestarimalli pätevöittää selvästi haastavampiinkin tehtäviin.

Virkistävän pitkän kesäloman jälkeen on tuntunut hyvältä olla viikko töissä. Kävimme Paulin kanssa reppuselkäturisteina Italiassa: patikoitiin Cinque Terren maisemissa, nautittiin kaupunkikulttuurista Genovassa, Milanossa, Firenzessä ja Bergamossa. Junilla matka taittui nopeasti ja halvalla. Kesäämme kuului myös totuttuun tapaan ”körttijuhlat”, tällä kertaa entisessä opiskelukaupungissani Oulussa ja mustikanpoimu Sotkamossa. Tietysti olen myös lukenut dekkareita ja kaunokirjallisuutta: Outi Pakkasta, Virpi Hämeen-Anttilaa ja Siri Hustvedtia.

Norjan tragedia järkytti valoisia kesähetkiä. Viattomien nuorten ihmisten kylmäverinen surmaaminen satutti siksikin, että Vilja on opiskellut kevään poikaystävänsä Kallen kanssa Oslon lähellä. Nyt he ovat vielä kesätöissä Lofooteilla ja odottavat meitä hakemaan heidät kotiin! Tietysti haemme.

Kiitos ja ylistys, vihdoin tähän maahan saadaan hallitus ja vielä sellainen, jossa Vihreätkin ovat mukana! Vielä viime viikon Vihreässä Langassa Koijärven puihin itsensä henkisesti kahlehtinut ideologisiipi oli kovasti hallitukseen menoa vastaan ja pilkkasi raskaasti Soininvaaraa ja muita vastuunkantajia pragmatisteiksi. Mielestäni on erinomaista, että Vihreät saavat ympäristöministerin salkun, parempi vaikuttaa kuin valittaa! Harmittaa tosin, jos hyvin tehtävänsä hoitanut Tuija Brax ei päässe jatkoon. Ja kyllä kirkkoministerinä näkisin mieluummin ex-piispa Ilkka Kantolan kuin Päivi Räsäsen.

Valtuusto kokoontui viimeisen kerran ennen lomia viime maanantaina. Siinä meni suuria päätöksiä, kuten yleiskaavaohjelma, kuin heittäen ilman keskusteluja, kun kaiken huomion vei Tampereen kansi ja keskusareenahanke. Pauli Ruoholahti (sd.) palautti valtuutettujen mieleen, että alun perin rakentamista suunniteltiin Sorsapuistoon. Nyt paikka on oikea, mutta kansi tulee kalliiksi kaupungille. Hanketta kiirehdittiin, kun kuviteltiin projektin valmistuvan vuoden 2013 MM-kisoihin. Ja siinä vaiheessa, kun huomattiin, ettei se millään ehdi, olivat suunnitelmat jo pitkällä. Tervetuloa vaan Liebeskindin pilvenpiirtäjät, kunhan kaupungin kasvavat kustannukset eivät vaaranna muita tärkeitä investointeja, kuten katuratikkaa. Sirnön Minna ilmoitti jättävänsä valtuuston Helsinkiin muuton myötä, itku tuli silmään yhdelle ja toiselle: Minna on ollut ”hyvä toveri” yli puoluerajojen.

Tiistaina esiteltiin pormestarikyselyä valtuustosalissa, mutta keskellä päivää paikalle oli ehtinyt vain muutama luottamushenkilö. Poliitikot suhtautuvat malliin nyt hieman kriittisemmin kuin vuonna 2007, jolloin mallia oltiin ottamassa käyttöön eikä käytännön kokemuksia ollut vielä plakkarissa. Virkamiehet suhtautuvat (tietysti) myönteisemmin ei-valtuutetun valintaan pormestariksi – ettäkö palattaisiin kaupunginjohtaja-aikaan! Luottamushenkilöt ovat kriittisempiä, mutta vastausprosentti on niin matala, kolmenkymmenen prosentin tuntumassa, että asia on tutkittava tarkemmin. Esitin, että kysely suunnattaisiin eri asemissa oleville luottamushenkilöille, sillä varmasti valtuutetuilla on asiasta erilaisia näkemyksiä kuin ei -valtuutetuilla. Suoraa pormestarivaalia odotellessa ei kannata kehitellä sekamalleja. Syksyllä keskustelu aiheesta jatkuu seminaarisarjalla.

Yliopistolla on jo hiljaista. Itselläni on ollut vielä täysi ”flow” päällä, eilen illalla sain valmiiksi väitöskirjan esitarkastuslausunnon. Viikko sitten lähti Köyhyys kuntatyön haasteena -hankeemme raportti kustantajalle luettavaksi. Tutkimme yksinhuoltajien, vanhusten ja yksinäisten miesten köyhyyskokemuksia Tampereella. Olen hyvilläni uuden hallitusohjelman perusturvaa kohentavista toimenpiteistä, vaikka murusiahan ne köyhyydessä eläville ovat. Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden eetos on kuitenkin tärkeä signaali kansalaisille, myös meille iloisille veronmaksajille, joilta leikataan asuntolainojen korkovähennyksiä ja kotitaloustukea niin että tuntuu.

Kesäflunssan vaivaamana jouduin torstaina jättämään väliin kaupunginhallituksen Turun matkan, enkä päässyt höpöttämään Annelin, Maijan ja muiden akkojen kanssa bussimatkalla. Tänään menen viemään kaupungin tervehdyksen Perussuomalaisten puoluekokoukseen, se on luottotehtävä rva Vihreälle.

Perjantain vastaisena yönä piippasi tekstiviesti: ”Kaikki hyvin, upeat maisemat, näin kuusi valasta. Huomenna alkavat työt!” Vilja lähti kesätöihin Lofooteille Kallensa kanssa, ikävä on jo nyt tytärtä.

Tänä viikonloppuna aurinko on hellinyt uusia ylioppilaita ja muita koulunsa päättäneitä! Piipahdimme Viljan kanssa naapurin Leonan lakkiaisissa: näin ne Levonmäen Montessoriluokkalaiset kasvavat aikuisiksi! Perheen miesväki teki pienen juhlamatkan Edinburgiin esikoisemme Tuukan kolmekymppisten merkeissä.

Viime viikonloppuna lueskelin professori Aimo Ryynäsen viime vuonna julkaistun Pormestari -kirjan. Ryynänen puhuu vakuuttavasti suoran pormestarimallin puolesta. Hän kysyy: miksi pormestaria ei voitaisi valita suoralla kansanvaalilla, kun tasavallan presidenttikin valitaan? Niinpä: kuka haluaisi enää palata valitsijamieskäytäntöön? Näyttää kuitenkin siltä, että suoran vaalin mahdollistava laki ei ehdi hyvällä tahdollakaan seuraaviin kuntavaaleihin, mutta ainakin vuoden 2017 vaaleihin lakimuutoksen pitäisi jo ehtiä.

Tampere on ollut Pirkkalan ohella edelläkävijä pormestarimallissa. Odotettavissa on, että meillä käynnistyy syksyllä laajemminkin keskustelu pormestarin valintatavasta: pitäisikö pormestari voida valita myös valtuuston ulkopuolelta. Nykyinen lainsäädäntö mahdollistaa jo tämän. Mielestäni nyt ei ole syytä lähteä kehittämään välimuotoja, ennen kuin on olemassa päätös suorasta vaalista. Henkilökohtaisesti olen edelleen sitä mieltä, että olkoon millainen guru tahansa ehdolla pormestariksi, asettukoon hän ehdolle kuntavaaleissa ja testauttakoon kansansuosionsa vaalien kautta.

Tampereella on käynnissä varsinaiset apulaispormestareiden vaihtoviikot. Nuoret ja lahjakkaat viedään käsistä, se on selvää, mutta jatkossa olisi varmaan hyvä tehdä jonkinlainen johtajasopimus nelivuotiskaudeksi. Toisin kuin AL:n Aki Taponen väittää, kyseessä ei todellakaan ole lohdutuspalkinto, vaan merkittävä luottamushenkilöpaikka. Jatkossa olisi hyvä, jos kaupungin palvelukseen siirtyvät voisivat odottaa siirtoa apulaispormestarikauden loppuun. Pertusta tulee kuitenkin erinomainen ”piällikkö” tapahtumatoimistoon ja onpa hänen nimensä ollut esillä myös Tampere -talon johtajaspekulaatioissa. Myös hallituksen pj Per Ashorn olisi erinomainen valinta Tampere -talon johtoon. Tärkeintä on, että kaikissa Tampereen kaupungin yhtiöissä noudatetaan hyvää hallintotapaa laittamalla paikat avoimeen hakuun: vain näin saadaan osaavin ja pätevin johtaja yhtiöön. Politiikka ei tee hakijaa epäpäteväksi, mutta muodolliset hakukriteerit on täytettävä, testit läpäistävä ja pätevimmäksi osoittauduttava. Näin toimimme Särkänniemessä vuosi sitten ja saimme parhaan mahdollisen toimitusjohtajan.

Pertun siirtyminen toisiin tehtäviin merkitsee uuden ”apon” valintaa. Mielestäni Olli-Poika Parviainen on itseoikeutettu Pertun seuraaja: hän on paitsi kulttuuripuolen substanssiosaaja, myös alalle kouliintunut lautakunnassa ja kh:n henkilöstöjaoston johdossakin. Lisäksi olisi luontevaa, että hän jatkaisi valtuustoryhmän johdossa Leena Kostiaisen tapaan. Saisimmehan näin loppuvaltuustokauden kokeilla käytännössä kuntaneuvostyyppistä mallia Tampereella. Se saattaisi tuoda linjakkuutta pormestarimalliimme niin, että valta ei lepäisi vain pormestarin hartioilla, vaan koko pormestarikunnan. Uskon, että tämä voisi tuoda aitoa kiinnostusta tehtävään eri poliittisissa ryhmissä ja sitä kautta halua rakentavaan yhteistyöhön, jolloin myös suhteellisuus voisi toteutua nykyistä paremmin.

Professori Ryynänen kantaa myös aiheellisesti huolta valtuuston – ja jopa valtuuston puheenjohtajan – vallasta pormestarimallissa. Kun pormestari ja apulaispormestarit valitaan valtuutetuista, kuntalaisten ääni tulee kuulluksi. Johtosääntöjä uudistettaessa on vielä muistettava tarkistaa niin delegointipykäliä kuin valtuuston puheenjohtajan paikkaa tässä kuviossa.

Hiljaa hyvä tulee, toivon mukaan myös hallitusneuvotteluissa! Urbaani sateenkaari olisi ollut hyvä pohja, mutta ei se punamultakaan huono olisi, jos se vihertäisi kunnolla!

Tampereen kaupunginvaltuusto kokoontui eilen maanantaina juhlan merkeissä. Uudeksi lasten ja nuorten palvelujen apulaispormestariksi valittiin Leena Kostiainen (kok). Tunnen Leenan jo niiltä ajoilta, kun hän toimi lastemme Montessoriopettajana Karosen koulussa. Olen vakuuttunut, että hänessä meillä on nainen, joka ilman suurempia vaikeuksia kykenee hyppäämään kesken kauden tehtävänsä jättävän ”apo” Kristiina Järvelän saappaisiin. Onnea ja menestystä molemmille uusiin tehtäviin!

Ihmeen hyvin valtuutetut jaksoivat istua pulpeteissaan pitkän kokouksen ajan, vaikka Keskustorilta kantautui Kiekkoleijonien villitsemän yleisön juhlinta. Yksi oli kuitenkin joukosta poissa, apo Perttu Pesä, joka oli tehnyt mittavan urakan juhlan saamiseksi Tamereelle. Myös pormestari Nieminen piipahti välillä juhlissa ja palasi valtuustosaliin kultamitali kourassaan. Kahvitauolla me muut kävimme kurkistelemassa kattoparvekkeelta runsaslukuisen yleisön menoa ja meininkiä.

Vastauspuheeni tarkastuslautakunnan pj. Heinivaholle herätti melkoisen ”äläkän” valtuuston TAYS-siivessä.

PUHE ARVIOINTIKERTOMUKSEN KÄSITTELYN YHTEYDESSÄ

”Arvoisa tarkastuslautakunnan puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,

Kaupunginvaltuuston puolesta haluan kiittää tarkastuslautakuntaa vuoden 2010 arviointikertomuksesta. Lautakunta on tehnyt jälleen huolellista työtä ja kertomus antaa hyvän kokonaiskuvan valtuuston asettamien vuositavoitteiden toteutumisesta sekä kaupungin taloudesta ja hallinnosta.

Arviointikertomus keskittyy toiminnallisten ja taloudellisten tavoitteiden arvioinnin lisäksi lautakunnan valitsemiin painopisteisiin. Muutama huomio näistä tarkastuskohteista.

Kaupungin talous kääntyi viime vuonna positiiviseksi johtuen voimakkaista toimenpiteistä, kuten veroprosentin ja kiinteistöveron korotuksesta, henkilöstösäästöistä ja tietotekniikkakeskuksen myyntituloista. Menojen kasvu oli 2,4 prosenttia, mikä oli hyvä saavutus ja kertoo siitä, että Tampereen toimintamallissa voidaan sopeuttaa toimintaa talouden reunaehtoihin.

Tarkastuslautakunta esittää myös laajemman katsauksen vuosien 2000 – 2010 taloudellisiin tunnuslukuihin. Se on mielenkiintoista luettavaa ja kertoo siitä, miten siirtyminen tilaaja-tuottajamalliin on muuttanut talouden tunnuslukuja. Esimerkiksi palvelujen ostot ovat kasvaneet merkittävästi ja lähestyvät jo henkilöstömenoja. – Kaiken kaikkiaan täytyy sanoa, että tarkastuskertomus on hyvin ja selkeästi kirjoitettu, niin että talouden kiemurat avautuvat jopa tällaiselle sosiaalitantalle!

Sosiaaliasioista puheen ollen lastensuojelun tila on ollut usean vuoden ajan ongelmallinen Tampereella. Lastensuojelutarpeen selvittäminen on edelleen viivästynyt yli lain salliman kolmen kuukauden määräajan lähes puolessa tapauksista. Kun vielä kuluvan vuoden maaliskuussa vajaat 30% selvityksistä ylittää määräajan, vaarana on, ettemme tänäkään vuonna kykene toimimaan lain edellyttämässä määräajassa. Lastensuojelun prosessia on uudistettu ja lisärahoitusta myönnetty – ja jotain on saavutettukin, Vuosi sitten arvioin henkilöstösäästöjen heikentävän lasten ja nuorten palveluja etenkin ennaltaehkäisevien palvelujen osalta. Samalla arvioin, että lastensuojeluselvitysten jonoja purkamaan palkatut 6 sosiaalityöntekijää toisivat selkeän parannuksen tilanteeseen. Näin ei ole käynyt, sillä lastensuojeluselvitysten tarve on vain entisestään kasvanut kaupungissa. Huomio pätevien hakijoiden puuttumisesta vakansseihin on kiinnostava tieto kaupungissa, jossa yliopisto kouluttaa sosiaalityön ammattilaisia.

Jo vuosi sitten tarkastuslautakunta ehdotti sairaanhoitopiirin siirtoviivemaksukäytännöstä luopumista. Onhan tietty ristiriita siinä, että vaikka maksu selvästi ohjaa toimenpiteitä ja kannustaa kaupunkia hoitojonojen purkamiseen – ei sillä näytä olevan siirtoviivemaksuja alentavaa vaikutusta. Maksujen määrä on päinvastoin ollut kasvamaan päin. Arviointikertomuksen mukaan siirtoviivemaksujen perimisen periaatteissa ei ole tapahtunut muutosta vuoden 2010 aikana, ”koska kaupungin konserniohjauksen näkemys ei ole tavoittanut kaupungin edustajia”. Mielestäni kaupungilla tulee olla vain yksi ääni – myös silloin kun puhutaan sairaanhoitopiiristä.

Tarkastuslautakunta teetti laajan kokonaisselvityksen valtuuston strategian ja vuositavoitteiden toteutumisesta ikäihmisten palvelutuotannossa. Siinä arvioitiin vanhustenhuollon 18 hanketta. Arvioinnin perusteella kaupungin ikäihmisten palvelurakenteessa oli tapahtunut muutosta valtuuston määrittelemään suuntaan. Yksi huomio koskee vanhainkotihoidon ostojen vähentymistä. Osa ostopalveluyhteisöjen vanhainkotipaikoista on muutettu tehostetun palveluasumisen paikoiksi. Taannoin pormestarin asettamassa työryhmässä käytiin keskustelua, että vanhainkotipaikoille voisi olla edelleen tarvetta, sillä kaikki ikäihmiset eivät selviä kotona tai palveluasunnoissakaan ulkopuolisesta tuesta huolimatta.

Erityisen tärkeänä pidän huomioita toimeentulotuesta. Toimeentulotukihakemuksista peräti 90% käsitellään kirjallisten hakemusten perusteella. Kuten kertomuksessa todetaan, keskittämisen varjopuolena on, että sosiaalityöntekijöiden saavutettavuus on huonontunut olennaisesti. Kuten sosiaaliasiamies on kertomuksessaan todennut, asiakkaiden tulisi päästä määräajoin ja erityisesti asiakkuuden alkuvaiheessa sosiaalityöntekijän puheille.

Hyvät valtuutetut

Arviointikertomuksen mukaan valtuuston asettamista vuositavoitteista 55% toteutui kokonaan ja 28% osittain, toteutumatta jäi 32% ja 7% tavoitteista oli sellaisia, joiden toteutumista ei voinut arvioida. Heikennystä tavoitteiden saavuttamisessa on tapahtunut vuoteen 2009 verrattuna jonkin verran. Lautakunnan mukaan kokonaisuutena tavoitteet toteutuivat ”melko hyvin”, kun ne edellisenä vuonna toteutuivat ”hyvin”.

Tarkastuslautakunnan arvio tytäryhtiöiden tavoitteiden vaihtelevasta tasosta on myös tärkeä. Tavoitteiden haasteellisuuteen tulisi jatkossa kiinnittää enemmän huomiota. Uutena myönteisenä piirteenä voi pitää tarkastuslautakuntien välistä seudullista yhteistyötä elinkeino- ja kehitysyhtiö Tredean arvioinnissa. Tärkeä on myös havainto tekopohjavesihankkeen hitaasta etenemisestä ja sen kohtaamasta vastarinnasta. Hankkeen kustannukset ja vaikutukset tulisi todellakin päivittää ja sen pohjalta arvioida hankkeen jatkamisen edellytykset.

Kiitos vielä kerran tästä arviointikertomuksesta. Se lähtee nyt kaupunginhallitukseen vastattavaksi ja palaa sitten valtuuston käsittelyyn.