Tekijä: Irene Roivainen

Valtuuston talousarviokokouksesta ei muodostunut sellaista maratooni-istuntoa, joihin on totuttu, vaan saatoin napauttaa klo 9 alkaneen kokouksen päättyneeksi jo klo 17.18, hyvä me! Kaiken takana on tietysti laaja budjettisopu, jossa olivat mukana kaikki muut ryhmät perussuomalaisia ja skp:tä – ja ehkä hieman yllättäen sitoutumattomia – lukuun ottamatta. Persut ja Jari Heinonen tekivät totuttuun tapaan oppositiopolitiikkaa, mutta sitoutumattomien ulosjääminen olikin jo oudompi juttu. Eipä ihme, että ryhmänjohtaja Lasse Oksanen arvosteli kitkerästi ulosheittoa. Mielenkiintoista on, että TaSi laitettiin ulos budjettisovusta, kun se ei hyväksynyt kiinteistöveron korotusta viime kokouksessa. Samaan aikaan budjettisovussa saivat demarit olla mukana ilman minkäänlaista velvoitetta äänestää tunneliratkaisun puolesta. ”Oka” Oksanen vakuutti fiksusti, ettei XL-yhteistyö tähän kaadu, eikä ryhmä tehnyt yhtään vastaesitystä pohjaan. Mutta kyllä tässä nolottaa XL:n hampaattomuus.

Budjetin loppusummaa korotettiin lopulta n. 3,7 miljoonalla eurolla eli kohtalaisen paljon tässä taloustilanteessa. Monet lisäykset työllisyyteen ja peruspalvelujen kehittämiseen ovat tervetulleita ja PSHP:lle korvamerkitty pottikin ymmärrettävissä, mutta talviuimareiden saunaa en minäkään ymmärrä. Kun jokunen viikko sitten kuuntelin äänekästä Vuoreksen päiväkodin ja yhteisötalon vastustusta 450 000 euron takia, on vaikea ymmärtää, että nyt laitettiin vielä suurempi summa saunan rakentamiseen.

Yhtenä uutena avauksena nostettiin esille ns. Aktiivipassi, jota monet valtuustoryhmät ajoivat vuoden 2006 Linzin matkan jälkeen. Muistan, että ainakin vasemmistoliiton ja vihreiden kannatus asialle oli taattu. Kun hanketta ei apulaispormestari Tarja Jokisen aikana saatu etenemään, teki Jari Heinonen uuden valtuustoaloitteen. Tämän päivän tekstimuutosta ei Heinonen saanut aikaiseksi, koska hän ei koskaan ilmaantunut budjettineuvotteluihin. Jo tänään saimme huomata, että hankkeelle ei ole eduksi, mikäli se leimautuu vain yhden valtuutetun asiaksi. Oli varsin ikävää kuunnella esimerkiksi valtuutettu Leppilahden näkemyksiä joutilaista työttömistä ajelemassa kaupungin bussilla ympäri ämpäriinsä.

Vuorineuvos Paavo V. Suomisen kanssa tervehdimme tänään ystävällisesti toisiamme. Olin lähestynyt häntä taannoin sähköpostitse. Hän vastasi siihen erittäin ystävällisesti todeten ”rouva puheenjohtajan” olleen aivan oikeassa puheenvuoron pituuden rajoittamisessa kolmeen minuuttiin. Vuorineuvos ja herrasmies. Toivottavasti meille tarjoutuu tilaisuus yhteiseen kahvihetkeen. Tänään siihen ei ollut tilaisuutta, sillä lounastauollakin kokoustettiin.

Tänä aamuna heräsin varhain Helsingin aamuun, vaikka tänään ohjelmassa on vain osallistuminen Setlementtiliiton syysliitokokoukseen. Eilinen seminaaripäivä keskittyi yhteisöllisyyden ja paikallisuuden teemoihin tänä syksynä käynnistyneen Uusi paikallisuus-hankkeen tiimoilta. Hanketta johtaa vaasalainen professori Hannu Katajamäki. Olen itsekin mukana hankkeessa Tampereen yliopiston edustajana ja pidin eilen luennon yhteisösosiaalityöstä. Hankkeemme kolmas tutkija Torsti Hyyryläinen luennoi sosiaalisen media suhteesta paikallisuuteen. Äskettäin väitellyt liittohallituksemme entinen jäsen Seppo Niemelä avasi setlementtityön ja sivistyspedagogiikan välistä suhdetta. Vuoropuhelu setlementtityöntekijöiden kanssa osoitti jälleen kerran todeksi liikkeemme yhden perusajatuksen vastavuoroisuudesta ja toinen toisiltamme oppimisesta. Pari viikkoa sitten osallistuimme Pentti Lemmetyisen ja Helka Körkön kanssa Manchesterissa setlementtien Locality -konventtiin. Kenttäkäynnit kahdessa setlementtitalossa herättivät taas huomaamaan niiden merkityksen yhteisöjensä resurssikeskuksina.

Maanantaina kaupunginvaltuutetuille jaettu talousarviokirja on vielä lukematta, mutta lähtökohtaisesti positiivista on se, että palvelujen taso aiotaan säilyttää nykytasolla vaikeasta taloudellisesta tilanteesta ja korkeasta investointitasosta huolimatta. Joitakin palvelujen tason parannuksiakin on luvassa kohdennetuille tehtäväalueille esimerkiksi vanhustenhuoltoon ja lastensuojeluun.

Hieman skeptisesti sen sijaan suhtaudun tietoon toimeentulotukiasiakkuuden määrän taittumisesta Tampereella. Onkohan niin, että sosiaalitoimistojen keskittyminen vaikeuttaa asiakkaiden pääsyä asiakkuuden piiriin? Tältähän tilanne vaikuttaa toteuttamamme köyhyystutkimuksen perusteella. Esittelimme tutkimuksemme tuloksia Satu Ylisen ja Jari Heinosen kanssa keskiviikkoiltana valtuustosalissa. Paikalle oli saapunut nelisenkymmentä sosiaalityön ja -alan ammattilaista, samoin kuin kuntalaisia, mutta valtuutettuja ei ollut meidän Jarin ja minun lisäkseni paikalla kuin muutama: demareista Sirpa Koivisto ja Ilpo Sirniö ja perussuomalaisista Heikki Luoto.

Luottamushenkilöillä riittää toki tekemistä. Paikallispolitiikan terävin kärki on istunut kuluneen vuoden ns. USO -seminaareissa kehittelemässä toimintamalliamme. Nyt valtuustoryhmien keskusteltavaksi on tuotu mm. pormestarin valintatapa ja apulaispormestareiden määrä. Jälkimmäisen kysymyksen osalta jaan apo Leena Kostiaisen ja tulevan apon Olli-Poika Parviaisen näkemyksen, ettei apulaispormestareiden määrää tulisi ainakaan vähentää nykyisestä. Töitä on aivan liikaa etenkin niillä apoilla, joilla on johdettavanaan kaksi toimialaa. Pormestarin valintatavasta en ole muuttanut kantaani: hänet on valittava valtuutetuista, muuten palaamme virkamiesjohtoiseen malliin. Hyvä ajatus sen sijaan on, että pormestarivalinta tehtäisiin vasta vaalien jälkeen vaalituloksen ratkettua. Kokemuksesta voin sanoa, että pormestarikampanja vie liikaa voimia kandidaateilta ja herättää turhia spekulaatioita apulaispormestariehdokkuudesta. Luulisi, että kokoomuksessakin löytyisi kyvykkäitä pormestariehdokkaita valtuutettujen joukosta, ettei tarvitsisi lähteä ulkopuolelta hakemaan. Olisiko nyt pätevien naisten vuoro?

Äskettäin julkistettiin myös poliitikkojen verotustietoja. Harva huomaa, että kaupunginvaltuuston puheenjohtaja saa ansiotulonsa lähinnä perustyöstään yliopistolla. Valtuuston puheenjohtajan vuosipalkkio 4000 euroa vuodessa ja normaalit valtuutetun kokouspalkkiot päälle. Ellei tilannetta korjata seuraavalle valtuustokaudelle, tehtävään ehdolle asettunee vain eläkeläisiä. Omalla kohdallani olen huomannut myös sen, ettei kaupungin korkein luottamustehtävä ole mikään meriitti yliopistolla, vaan pikemminkin riski menettää työpaikkansa. Yli kaksikymmentä vuotta jatkunut määräaikaisuus jatkuu edelleen, vaikka kelpoisuus professuuriin on todettu aikaa sitten. Yliopisto ei ainakaan omana aikanani ole ollut mikään suojatyöpaikka, mutta nykyän ei riitä sekään, että on ”satanen laudassa” koko ajan. Herättää epäilyksiä, jos joillakin on vielä aikaa ja tarmoa touhuta talon ulkopuolella luottamustehtävissä. Kokemuksesta voin sanoa, että luottamustehtävät eivät vie niinkään aikaa päivätyöltä kuin yhteiseltä vapaa-ajalta  perheen ja läheisten kanssa.

Osallistuin tänään Clasun 110 -vuotisjuhliin. Juhlat alkoivat messulla Tuomiokirkossa, emeritus piispa Juha Pihkala saarnasi latinan kielellä. Lyhyen latinan lukijana olisin tuskin ymmärtänyt muuta kuin sanan sieltä ja toisen täältä ilman suomenkielistä käsiohjelmaa. Kreikan- ja hebreankielisten osuuksien kohdalla kohotin vain näkymätöntä tohtorinhattuani klassikoiden huikealle sivistyksen määrälle.

Päiväjuhlassa koululla oli surullinen tunnelma ja kriittisiä puheenvuoroja kuultiin kaupungin suunnitelmia kohtaan lakkauttaa koulun toiminta nykyisessä muodossaan. Aihetta onkin. Totesin omassa tervehdyspuheenvuorossani, että klassillista lyseota perustettaessa Tampereelle 1900 -luvun alussa merkille pantavaa oli, että Tampereen kaupungin kaikki edustajat olivat kirjoittaneet anomuksen. Tämän jälkeen on nähty monia vaiheita Clasun historiassa. Koulun 60-vuotisjuhlan aikaan otettiin kantaa mm. latinan kielen asemaan suomalaisessa yhteiskunnassa. Koulun 100-vuotishistoriikkia kirjoitettaessa uskottiin vahvasti, että yhdentyneen Euroopan aikaan siirtyminen merkitsisi myös Clasun kulttuurisen merkityksen ymmärtämistä uuden ajan airuena. Mutta puolentoista vuoden takainen kouluverkkouudistus osoitti, että oppi ei ollut vielä mennyt perille. Kaupunginvaltuustollehan ei annettu päätösvaltaa asiassa. Elän toivossa, että tulevaisuudessa sivistyksen merkitys ymmärretään tässä kaupungissakin paremmin. Sapere aude – uskalla tietää, käytä rohkeasti omaa järkeäsi. Siinä on edelleen haastetta kaikille päättäjille ja Clasun ystäville. Nyt kun on käynyt ilmi, että koko kouluverkkopäätös perustui vanhoihin tilastotietoihin koululaisten määrässä, sopii toivoa, että päätös avataan vielä kerran, kuten apulaispormestari Leena Kostiainen vihjasi Aamulehden haastattelussa. (Aiheesta aiemmin blogissani 18.4.2010)

Tällä viikolla olisi ollut Harry Potterista tutuksi tulleelle Hormipulverille taas käyttöä. Päivätöiden päälle on ollut ohjelmassa valtuustoinfoa ja asukasiltaa. Loppuviikosta oli myös kiinnostava valtakunnallinen seminaari kuntapäättäjille pormestarimallista. Ehdin käydä kuuntelemassa vain pari luentoa, professori Aimo Ryynäsen ja Jari Stenvallin luennot olivat jälleen kerran antoisia. Harmitti, että Pirkkalan mallin esittelyä en ehtinyt kuulla, meidän olisi hyvä käydä vuoropuhelua pormestarimalliemme eroista ja yhtäläisyyksistä ja mallien hyvistä ja huonoista puolista.

Hervannan asukasilta torstaina oli vetänyt paikalle 80 osallistujaa, mitä voi pitää hyvänä saavutuksena. Sirpa Koivu Kuntademokratiayksiköstä on laatinut tilaisuudesta niin hyvän raportin, että liitän sen tähän oheen. http://www.tampere.fi/tampereinfo/osallistuminen/ajankohtaista/62lkqZqpQ.html

Yleisön joukosta huudeltiin maahanmuuttajavastaista kritiikkiä, mutta onneksi enemmistö osallistujista oli rakentavasti monikulttuurisuuden kannalla.

Vastuuton populismi harmittaa minua. Helpompaa olisi tietysti seurata hiljaa sivusta kuin kommentoida ja käyttää olematonta vapaa-aikaansa vastineiden kirjoittamiseen. Poliittiset luottamushenkilöt ovat myös joutumassa vihepuheen kohteeksi. Jukka Koo Salosenkin taannoisen mielipidekirjoituksen otsikko oli (AL 25.10) ”Kellot soivat nyt napinpainajille”. Kun käänsin vastineessani otsikon häntä itseään vastaan, hän väitti eilisessä kirjoituksessaan kirjoitukseni sisältäneen vihaa. Pois se minusta. Päättäväisyyttä kyllä, sillä kaupunginvaltuustoa puolustan kuin tiikeriemo.

Tänään kirkon penkissä istuessa Lutherin virren (V 170:3) sanat lohduttivat väsynyttä mieltä:”Jos täyttyisikin maailma / nyt valheen enkeleistä, /niin pimeys ei voittoa /kuitenkaan saisi meistä./ Ne olkoot raivoissaan / ja syöskööt kiukkuaan. Nyt valheen vallat on / jo saaneet tuomion. / Ne yksi sana kaataa.” Aamen.

”Ei kun etiä päin, sano mummo lumessa.” Huomenna menen suppilovahverometsään!