Tekijä: Irene Roivainen

Lomilta on palattu jo elokuun alkupuolella, sen jälkeen on kiirettä riittänytkin. Ihmettelen usein, miten ehdinkään kokoustaa aikaisemmin niin paljon. Jälkiviisaasti voisi todeta, että oman terveyden uhalla tein pitkää päivää, olisi ehkä kannattanut luopua vaativista tehtävistä jo aikaisemmin. Mikä esti?

Ainakin liiallinen velvollisuuden tunne: piti olla muka varma, että tehtävät siirtyvät päteviin käsiin. Rehellisesti sanottuna vallasta luopuminen on myös riski jäädä yhteisön ulkopuolelle. En kaipaa edustamista ja Raatihuoneen vastaanottoja, mutta mukavia valtuustokollegoja on ollut välillä ikävä, kun rivivaltuutettuna käyn vain kerran kuukaudessa valtuustonkokouksessa. Viime viikkoina olen huomannut myös sen, kuinka luottamushenkilötyö oli – stressaavuudestaan huolimatta – tärkeä henkireikä, joka ehkäisi työstressiä ja antoi myös voimavaroja.

Mitä on tullut tilalle? Olen nauttinut kiireisen elämänrytmin helpottamisesta. Teimme Paulin kanssa kesällä pyöräretken Ahvenanmaalle. Elokuun alussa vaelsin tamperelaisen naisporukan kanssa Lapin tuntureilla ja hurahdin taas ulkoilmaelämään, johon tulee uusi lisä, kunhan kimppapurjevene saadaan huomenna Näsijärven rantaan.

Voin keskittyä nyt entistä paremmin työhöni. Nykyinen tehtäväni erikoisalakoulutuksen vastuuprofessorina päättyy ensi vuonna. Eläkeikään on vielä aikaa, tulevaisuus näyttää, mitä haasteita se tuo tullessaan.

Juhannusviikon alkaessa on aika toivottaa kesää tälläkin foorumilla. Tampereen kaupunginvaltuusto kokoontuu huomenna viimeiseen kokoukseensa ennen kesälomaa. Kun esityslistassa liitteineen on sivuja 1674 sivua ja pykäliä 21, kesäyössä käydään varmasti vilkasta keskustelua toimintamallista, ratikasta, Tampere3:sta ja ehkäpä myös joistakin kaava-asioista ja valtuustoaloitteista.

Yliopisto-opettajan kesätaukokin alkaa vähitellen. Kulunut vuosi on ollut raskas. Sosiaalityön erikoistumiskoulutuksen tilanne on epävarma, vaikuttaa siltä, että nykymuotoinen koulutus päättyy jo vuoden 2016 lopussa, ts. vetämäni koulutusryhmä saattaa jäädä lajinsa viimeiseksi, ellei joku yliopisto kiinnostu jatkamaan nykyistä koulutusta omilla resursseillaan. Onneksi on saatu rahoitus uusimuotoisen koulutuksen suunnitteluun Opetus- ja kulttuuriministeriöltä. Sosiaalialalla ei ole erikoislääkärikoulutuksen vakiintuneita rakenteita, mutta hyvällä suunnittelulla ja yhteistyöllä on mahdollista rakentaa paikalliseen kysyntään nykyistä paremmin vastaava koulutus. Uudessa sote -toimintaympäristössä sille saattaisi olevan menekkiä.

Odotan suku- ja körttijuhlia Sotkamossa, kesäkodin remonttia Kokkolassa, pyöräilyreissua Paulin kanssa Ahvenanmaalle ja vaellusviikkoa naisporukalla kolmen valtakunnan rajaseudulla Lapissa. Näillä eväillä jaksetaan elokuussa aloittaa taas uusi toimintavuosi!

Aurinkoisia kesäpäiviä!

P.S. Valtuuston kokouksesta kotiin saapuneena yritin ymmärtää salissa käytyä ratikkakeskustelua. Kun hankkeen vastustajille henkilöautoliikenne on normi, ratikka näyttäytyy erilaisten marginaaliryhmien, vanhusten, koululaisten ja pienten lasten äitien kulkuvälineenä. Miksi näille pitäisikään kehittää uusia kulkumuotoja? Autokeskeinen maailmankuva.

 

Kun vuodenvaihteessa jätin paikkani kaupunginhallituksessa, ilmaisin samalla haluni luopua myös PSHP:n hallituspaikasta. Yli kahdeksan vuoden putki keskeisissä luottamustehtävissä alkoi tuntua jaksamisessa, lupasin kuitenkin jatkaa vielä kevätkauden vaalien yli, jottei tulisi tarpeettomia muutoksia. Hallitustyö PSHP:ssä on ollut erittäin antoisaa, mutta kokousten määrä on kasvanut voimakkaasti viimeisen vuoden aikana johtuen mm. Tays:n  uudistamisohjelmasta. Tilanne on ollut varsin haastava ajankäytön suhteen: varsinaisten kokousten lisäksi on suunnittelukokouksia ja iltakouluja, joihin en ole ehtinyt mielestäni riittävän aktiivisesti osallistua. Tähän en ollut varautunut tehtävään ryhtyessäni, oli siksi syytä jättää eroanomus.

Tänään olen saanut eron PSHP:n hallituksesta, tilalleni sinne on valittu kaupunginvaltuutettu Jaakko Mustakallio.  Hänet valittiin tänä iltana myös kaupunginhallituksen jäseneksi ja 2.varapuheenjohtajaksi. PSHP:n varajäseneksi valittiin Olga Haapa-aho, hänet valittiin myös kaupunginhallituksen varajäseneksi samoin kuin Petri Siuro. Onnea valituille!

Eron luottamustoimesta luulisi olevan läpihuutojuttu, kun perusteluna on työhön liittyvät esteet. Näin ei kuitenkaan ollut tänään, vaan erolleni olisi kuulema kaivattu painavampia perusteita. Jossain oli ihmetelty myös siirtymistäni Särkänniemen hallitukseen.

Kun sote vihdoin toteutuu, tehdään sekä PSHP:n että kaupunginhallituksen pöydässä tärkeitä linjauksia. On tärkeää, että näissä toimielimissä istuvat keskeiset päättäjät. Kun olin itse aktiivisesti vaikuttamassa myös seuraajaani valintaan, katson toimineeni luottamushenkilönä vastuullisesti. Jossakin oli epäilty, että minua olisi pyydetty luopumaan tehtävistäni; päinvastoin, ryhmä toivoi minun jatkavan PSHP:ssä.

Vihreällä valtuustoryhmällä on kyllä omat rotaatiosääntönsä: me noudatamme esimerkiksi kaupunginhallituskoalition enemmistön toteuttamaa käytäntöä, ettei yhtiöiden hallituksissa istu kaupunginhallituksen jäseniä. Apulaispormestarit eivät myöskään toimi yhtiöiden hallituksissa. Tästä syystä apulaispormestariksi valittu Anna-Kaisa Heinämäki jätti jäsenyytensä Särkänniemen hallituksessa, ja ryhmä valitsi minut hänen tilalleen.  Olin käytettävissä, koska tehtävä ei vie liikaa aikaa eikä ole liian haastava yhtiön ex-puheenjohtajalle. Luottamushenkilöpaikat pitäisi kyetä jakamaan strategisesti oikein, palkintopaikkoja ne eivät ole.

Olen joskus sanonut, että valtaa pitää rakastaa, mutta siihen ei pidä rakastua. Tästä olen koettanut omassa toiminnassasi pitää kiinni. Nyt on aika siirtää vastuuta  hallitusti nuoremmalle sukupolvelle.

Tänä aamuna PSHP:n hallituksen kokouksesta poistuessani kyynel kimmelsi kuitenkin silmäkulmassa: haikeaa oli lähteä mukavasta porukasta.

Vaalit on käyty ja pulinat pois. Vihreät menestyivät vaaleissa hyvin, mutta on mahdollista, että siitä huolimatta jäämme hallituksen ulkopuolelle.  Toivon kuitenkin Juha Sipilältä viisautta tässä asiassa: Vihreät olisivat erinomainen lisä hallitukseen, olipa siellä sitten Kokoomus tai Demarit. Eikä tekisi pahitteeksi istua myöskään samaan pöytään Persujen kanssa. Kuplat on aika puhkaista!

Kuluneen sanonnan  ”helvetissä on erityinen paikka naisille, jotka eivät auta toisiaan” voisi näiden vaalien jälkeen muuttaa muotoon ”eduskunnassa on erityinen paikka naisille, jotka eivät auta toisiaan”. Katsokaa vaikka ex-puheenjohtaja Jutta Urpilaisen ja Pirkanmaan ex-äänikuningattaren Hanna Tainion kohtelua demareissa. Käsittämätöntä.

Tampereen Vihreä valtuustoryhmä esittää uudeksi apulaispormestariksi Anna-Kaisa Heinämäkeä, erinomainen valinta, samoin kuin Jaakko Mustakallion valinta kaupunginhallitukseen. Odotan jo lähtökuopissa kaupunginhallituksen varapaikalta vapautumista, annan tilaa nuoremmille samalla kertaa. Jätin jo eilen hyvästit Ikäihmisten lautakunnassa, jossa olen ollut kaupunginhallituksen edustajana. Teen ”Maijat”, eli seuraan Maija Kajanin esimerkkiä eli jään rivikaupunginvaltuutetuksi ja olen käytettävissä uudelleen  Tampereen Särkänniemen hallitukseen, jos niin halutaan. Pirkanmaan Sairaanhoitopiirissä olen vielä valmis jatkamaan toistaiseksi ainakin varapaikalta.  Pidän päätöksenteon kannalta järkevänä, että varsinainen jäsenyys on sidottu kaupunginhallitussalkkuun.

On ollut todella suuri helpotus vähentää luottamustehtäviä, elämään on tullut kaivattua hitautta ja mahdollisuus keskittyä ydinasioihin: työhön ja perheeseen. Nyt kun en vaikuta enää keskeisillä paikoilla kuntapolitiikassa, kirjoittelen blogejakin entistä harvemmin. Mutta kyllä taidan vielä ennen kesää kirjoittaa päätöksenteosta yliopistossa, uutta aineistoa on taas kertynyt. Onnea 90-vuotiaalle Tampereen yliopistolle!

Hyvää Vappua kaikille, ylioppilaslakit päähän, skumppaa lasiin ja marssimusiikki soimaan!

 

 

 

Minulla on ollut tilaisuus osallistua tämän vuoden alusta Ikäihmisten lautakunnan kokouksiin kaupunginhallituksen edustajana. Maaliskuun kokouksen (25.3.-15) asialistalla on mm. Sosiaaliasiamiehen selvitys ja vanhusten asumispalvelujen palvelusopimukset. Sosiaaliasiamiehen selvityksestä käy ilmi, että vanhuspalvelulain noudattaminen ei Tampereen seutukunnassa toteudu vielä toivotulla tavalla. Esimerkiksi Kangasalan, Tampereen ja Lempäälän osalta sosiaaliasiamiehet toteavat, että 3 kk on liian pitkä aika odottaa päätöstä tai ympärivuorokautista hoitopaikkaa. Asumispalvelujen osalta kiinnostava on tieto, että tulevaisuudessa kaupunki hankkii vain ryhmämuotoista palveluasumista, muu tuettu asuminen ja palveluasuminen muuttuu kotihoidoksi. Vuonna 2015 ikäihmisten asumispalveluja ostetaan n. 58,5 miljoonalla eurolla eri sopimuskumppaneilta Vuodesta 2011 alkaen on ollut käytössä tehostetun palveluasumisen palveluseteli.

En ole vanhuspolitiikan asiantuntija, mutta maallikkopohjalta arvioisin, että Tampereellakin valtakunnallinen prosenttitavoite kotona asumiselle on liian korkea. Tehostetun hoidon paikkoja tarvittaisiin huomattavasti nykyistä enemmän, muuten vanhukset joutuvat selviämään kotona kohtuuttoman pitkiä aikoja yksin tai usein ikääntyvän omaisen hoitamana.

Olen kertonut aikaisemmin blogeissani Kainuussa asuvan äitini tilanteesta (hänen luvallaan). Kokemukseni on, että julkinen sektori kyllä toimii, kunhan hoivan kynnysten yli päästään. Onneksemme viime marraskuussa äiti pääsi vuodeosastolle pitkälle tutkimusjaksolle asiantuntevan geriatrin hoitoon. Osoittautui, että aikaisempi neurologin diagnoosi oli puutteellinen ja lääkehoito vaati säätämistä. Oikean diagnoosin myötä myös toimintakyvyn mittariston pisteet täyttyivät tehostettuun hoitoon. Sitten alkoi hoitopaikan odotus. Ison hoivayrittäjän kanssa kaupungilla oli sopimus, paikka olisi järjestynyt heti, mutta vanhuksemme halusi tuttuun hoivayhteisöön. Niinpä hän sai palvelusetelin. Kolmen kuukauden vuodeosastolla odottelun jälkeen paikka järjestyi Kajaanin Arvolakodista, joka on vanha toimija alueella, mutta ei ole menestynyt tehostetun hoidon kilpailutuksessa suurella palveluyritykselle. Nyt kun kuukausi on kulunut ryhmäkodissa, äidin elämä on hyvällä tolalla. Palvelusetelin ansiosta myös mökin mummolla on varaa tehostettuun hoivaan hyvässä hoivayhteisössä keskellä kaupunkia.

Tästä prosessista opin sen, että läheisten pitää olla välillä melko tiukkana, että asiat alkavat järjestyä: kyllä sitä AVI- korttiakin kannattaa käyttää, jos asiat eivät muuten suju, sanoo nimimerkki ”Kokemusta omaava”.