Julkaistu

Säästöistä, asukasillasta ja vakinaistamisesta

Eilisessä kaupunginhallituksessa väännettiin säästötavoitteista. Lautakunnissa oli valmisteltu pohjaesitys, jonka mukaan toimittiin. Kaupunginhallituksen oli määrä ottaa vielä kantaa Tampere-lisään. XL esittikin, että Lanulan säästötavoitetta pienennetään 400 th eurolla ja summa kohdistetaan kokonaan Tampere-lisän säilyttämiseen ennallaan. Tämä oli perusteltu muutos, sillä pienten lasten perheissä ei äkkijarrutuksia kaivata, ja päivähoitopaikat ovat kiven alla taas syksyllä. Edelleen XL esitti Ikian säästövelvoitteet kohdistettiin kahdelle vuodelle, jolloin tämän vuoden summaksi jäi ”vain ” 1,1 milj. euroa. ”Oppositio” sanoi tuovansa oman/omat esityksensä valtuustoon. Kuntavaalien läheisyys näkyy siinä, että vastuu vaikeista asioista sälytetään näköjään kokonaan XL-ryhmien harteille.

Kaupunginhallituksesta kiirehdimme Steiner-koululle eteläisen alueen asukasiltaan. Kesäsäästä huolimatta paikalle oli saapunut kuutisenkymmentä asukasta monine kysymyksineen. Olen tyytyväinen valtuuston ja pormestarin asukasiltojen yhdistämiseen: asukkaat saavat asiantuntevia vastauksia apulaispormestareilta ja rauhattomuus kokouksissa on vähentynyt. Voi olla, että valtuustoryhmien edustajat eivät pääse tarpeeksi esille, mutta kommentointimahdollisuus heillä tilaisuudessa kuitenkin on. Etukäteen ounastelin, että säästöt nousisivat voimakkaammin esille, niistä oli kuulemma keskusteltu eilen torilla tiukkaan sävyyn apulaispormestareiden kanssa. Turhaan yritti myös Jari Heinonen viritellä tilaisuudessa keskustelua Rantaväylän tunnelista.

Tänä aamuna odotti työpaikalla tieto, että rehtori on eilen päättänyt vakinaistaa minut yli 20 vuotta jatkuneen pätkätyöläisuran jälkeen. Vaikka päätös oli odotettu, olin niin huojentunut, että itkin. Laitoin tavoistani poiketen työaikana FB-viestin tästä ilouutisesta. Päivän mittaa onnitteluja on tullut lähes 150 fb- ystävältä. Se lämmittää mieltä. Vielä keväällä olin melko katkera siitä, ettei minua professuuriin kelpoisena vakinaistettu suoraan yliopistonlehtorin vakanssiin. Nyt vain toivon, että saan jatkaa vakituisen pohjavakanssin turvin tulevat neljä vuotta erikoistumisalaprofessuurissa. Nyt opetuskiireet ovat ohi, kesäkuu on aikaa suunnitella tulevaa tutkimushanketta ja kirjoittaa artikkelia. Vielä toivon, että myös Paulin ja Tuukan työpaikat varmistuvat. Elämme epävarmoja aikoja: vanha ystäväni soitti eilen ja kertoi tulleensa irtisanotuksi Diakista monen muun kollegansa kanssa.

Julkaistu

Valtuusto keskusteli viisi tuntia säästöistä

Eilisiltainen valtuustonkokous surraa vieläkin päässä niin, että heräsin aamulla jo kukonlaulun aikaan. Klo 17 alkanut kokous päättyi vasta vähän ennen puolta yötä. Keskustelu Säästöohjelman toteuttamisesta kesti viisi tuntia, minkä jälkeen kolme pykälää pöydättiin ajanpuutteeseen vedoten.

Kokous oli odotetusti sähäkkä, sillä tiedossa oli neuvotteluyhteyden katkeaminen XL:n ja opposition välillä. Oppositio, demarit etunenässä, syytti XL-ryhmiä valtuustosopimuksen rikkomisesta. Tätä syytettä ei valtakoalition puolella nielty. Anneli Kivistö oli sitä mieltä, ettei heidän ryhmänsä näkemyksiä kuultu. Tosiasia on, että XL ei poikennut talousjohdon esityksistä muutoin kuin apulaispormestari Parviaisen junaileman 300 000 euron lisäyksenä toisen asteen koulutukseen. Opposition säästölista oli mittava – ja tässä taloustilanteessa mahdoton. Kritiikkiä herätti keskustelussa se, ettei listaa oltu toimitettu ennen kokousta xl-ryhmille.

Kokouksen tunnelma oli tiivis ja jännitteinen. Demareiden Pekka Salmen hyökkäys pormestari Niemistä vastaan oli yllättävän raju: hän moitti pormestaria huonosta taloudenpidosta ja johtajuudesta ja luonnehti Tamperetta seudun ”heikoimmaksi lenkiksi”. Salmi viittasi puheessaan kj Rantasen parempiin aikoihin. Syytös on kova, sillä pormestari Niemiselle ja kokoomukselle hyvä taloudenpito on ollut kunniakysymys. Jokainen vanha valtuutettu muistaa myös kj. Rantasen säästötoimenpiteet.

Vaalien läheisyys kuumentaa tunteita, mutta syytöksissä oli mukana katkeruutta. Demareiden ajama kallis talviuintisauna karsiutui pois säästöohjelmassa, muutama tunti aikaisemmin demarit menettivät konsernijohtopaikan kokoomukselle ja mausteena sopassa oli vielä toukokuun kokouksessa hävitty tunneliäänestys. Tosissaan ei varmaan kukaan uskonut opposition vastaehdotusten läpimenoon. Esitys oli heikolla pohjalla senkin vuoksi, että apulaispormestarit saattoivat yksi toisensa jälkeen osoittaa, että säästötoimenpiteet oli toteutettu lautakuntapäätöksiin nojaten ja hyvässä yhteisymmärryksessä toimialojen kanssa. Tiukentunut taloustilanne niittasi viimeisetkin pisteet XL:n hyväksi.

Illan päätteeksi äänestettiin vielä Jari Heinosen ja Mikko Aaltosen valtuustoaloitteesta pikavippien kieltämiseksi katumainonnassa. Esitys sai voimakkaan kannatuksen salin eri puolilta. Harvoin on nähty, että kokoomuksen valtuuston varapj. emerita Pirjo Rauhala äänestää skp:n Heinosen esityksen puolesta. Itsekin olin samalla kannalla.

Julkaistu

Puhe Vuoreksen Asuntomessujen avajaisissa 13.7.2012

Asuntomessujen avajaiset sujuivat eilen aurinkoisessa säässä, vielä yöllä oli satanut kaatamalla! Olen tavannut Asuntomessujen johtoa ja suuren joukon kutsuvieraita. Eilen illan vastaanotolla oli suuri joukko kokkolalaisia. Kokkolan messuilla vieraili viime kesänä n. 130 000 kävijää. Jo ”viran” puolesta toivon, että meillä luku alkaa kakkosella. Omasta avakaispuheesta jouduin vaihtamaan vain puhuttelua, sillä eduskunnan puhemies Eero Heinäluomakin oli paikalla; lounaspöydässä oli tilaisuus keskustella myös hänen kanssaan. Lounastilaisuudessa puhunut vuoreslainen omakotirakentaja ja äiti palautti mieleeni oman rakennusurakkamme 1990-luvun lopulla: Krokotiili Geena -kirjan sanoin: ”Ja me lakensimme, lakensimme ja lakensimme…” Toivon sydämestäni, että lopputuloksena on uusien kotien ohella aidosti ”ystävyyden taloja”!

”Arvoisa eduskunnan puhemies, herra ministeri, hyvät kutsuvieraat, hyvät messuvieraat!

Minulla on iloa ja kunnia toivottaa teidät tervetulleiksi vuoden 2012 asuntomessuille Tampereelle, Vuoreksen uuteen kaupunginosaan, jonne lähivuosina rakentuu koti noin 13000 asukkaalle. Vuores onkin yksi suurimpia aluerakennushankkeita ei vain tällä seudulla, vaan koko Suomessa.

Näillä asuntomessuilla Tampere haluaa näyttää suuntaa tulevaisuuden kaupunkiasumiselle. Monia asuntomessuilla esiteltäviä ratkaisuja tullaan soveltamaan koko Vuoreksessa ja varmasti myös muualla Tampereella.

Asuntomessujen keskeinen teema, moderni puutarhakaupunki, kuvastaa koko Vuoreksen kaupunkisuunnittelun tavoitetta. Vuoreksen tunnuslause ”Pikkukaupungin elämää luonnon kainalossa” kertoo ajatuksesta rakentaa keskuskaupungin kupeeseen puutarhakaupunkimainen asuinalue. Luonnonläheisyydessään Vuores edustaakin hyvin puutarhakaupunkien aatteellista perintöä. Modernin siitä tekee kuitenkin kaupunkimainen elämäntapa, tiivis rakentaminen, sujuva joukkoliikenne ja hyvät julkiset palvelut. Vuoreksessa varaudutaan myös ratikan rakentamiseen; toteutuessaan se yhdistää Vuoreksen kantakaupunkiin ja muihin kaupunginosiin.

Asuntomessutaloissa yhdistyy laadukas arkkitehtuuri energiatehokkuuteen, huipputekniikka luonnonläheisyyteen. Vielä tänään messualue on keskellä ison Vuoreksen rakennustyömaata, mutta suunnittelun periaatteita voi jo nähdä itse messuilla ja sen ympäristössä. Näitä ovat energiatehokas rakentaminen, korkeatasoinen arkkitehtuuri ja viihtyisä asuinympäristö.

Kaikki talot on rakennettu uusien määräysten mukaan, ja talojen energiaratkaisuista kerrotaan erityisillä infotauluilla. Messuilla on myös yhdeksän passiivienergiataloa ja kaksi nollaenergiataloa, jotka näyttävät suuntaa tulevaisuuden ekotehokkaaseen ja hiilineutraaliin asumiseen.

Messualueen ja koko Vuoreksen rakentamista luonnehtii erilaisten asuntotyyppien ohella myös sosiaalinen monimuotoisuus. Tänne on rakennettu sekä omistus- että vuokra-asuntoja sekä asuntoja myös erityisryhmille, kuten kehitysvammaisille.

Hyvä asuinympäristö edellyttää myös yhteisöllisyyttä, joka ei aina rakennu itsestään, helposti eikä nopeasti. Hyvä asuinalue vaatii sosiaalisia innovaatioita, joita syntyy kansalais- ja asukastoiminnan tuloksena, ei niinkään viranomaistyönä. Siksi järjestöjen, yritysten ja seurakuntien panos on tärkeä niin asuntomessuilla kuin koko Vuoreksen kehittämisessä.

Hyvät kuulijat

Tampere kasvaa noin 2000 asukkaalla ja koko Tampereen seutu noin 4000 asukkaalla vuodessa. Tampereen seutukunnan haasteena on tarjota vuoteen 2030 mennessä koti 90 000 uudelle asukkaalle. Tampereen kaupunki on sitoutunut ottamaan vastaan puolet tästä kasvusta. Se merkitsee mittavia haasteita kaupunkisuunnittelulle, rakentamiselle ja palveluille.

Tampereella on Vuoreksen rinnalla monia muitakin isoja kehityshankkeita.

Keskustan ja koko Tampereen kantakaupungin täydennysrakentamisen avulla pyrimme saamaan uusia asuntoja jopa 30000 asukkaalle esimerkiksi Ratinan ja Ranta-Tampellan alueilla keskustassa, Härmälänrannassa, Niemenrannassa ja täydentämällä vanhoja asuinalueita.

Asuntorakentamisen ohella meidän on huolehdittava myös uusista työpaikoista ja liikenneyhteyksistä. Esimerkiksi tänne Vuoreksen lähelle rakentuu suuri Lahdesjärven työpaikka-alue ja kaupallinen keskus. Liikennehankkeista merkittävämmät ovat Rantaväylän tunneli, joka mahdollistaa Näsijärven rantojen saamisen keskusta-asumisen käyttöön, ja kaupunkiraitiotie, jonka ensimmäinen linja yhdistää Hervannan ja Lielahden alueet keskustaan – ja toivottavasti jo seuraava ratikkalinja yhdistää Vuoreksen keskustaan.

Arvoisat vieraat,

Asuntomessut on tärkeä instituutio, joka on jo vuodesta 1970 lähtien antanut vaikutteita suomalaisten kotitalouksien asumisen suunnitteluun. Messuilla on merkittävä rooli myös rakentamisen innovaatioiden toteuttamiselle, mikä tänä vuonna täällä Tampereella näkyy esimerkiksi passiivi- ja nollaenergiataloina, hulevesien käsittelynä tai jätteiden imuputkikeräyksessä. Uskon että ne näyttävät suuntaa tulevaisuuden asuinrakentamiselle.

Haluan tässä yhteydessä Tampereen kaupungin puolesta kiittää Osuuskunta Suomen Asuntomessuja hyvästä yhteistyöstä, samoin Tampereen asuntomessujen messutoimistoa ja Vuores-projektia ja kaikkia messualueen rakentajia – niin rakennusliikkeitä kuin yksittäisiä rakentajaperheitä samoin kuin muita yhteistyökumppaneita ja sponsoreita.

Toivotan teidät kaikki tervetulleiksi Tampereen Asuntomessuille. Messujen aikaan Tampereen kesä on täynnä tapahtumia, toivottavasti messuvierailla on aikaa tutustua kaupunkiimme.

Vielä kerran: tervetuloa!”

Julkaistu

Valtuustokauden viimeinen syksy on alkanut

Tampereen kaupunginvaltuusto kokoontui kesätauon jälkeen viime maanantaina. Edessä on tämän valtuuston viimeinen puolivuotiskausi ja vaalisyksy. Tulevissa vaaleissa ratkaistaan Tampereen tulevaisuus ei vain neljäksi vuodeksi, vaan useiksi eteen päin. Tällä kaudella olemme vakiinnuttaneet vuonna 2007 käyttöön ottamamme pormestarijärjestelmän. Kiinnostavaa on, etteivät muut suuret kaupungit ole seuranneet perässä, vaikka niissä kehitellään samantyyppisiä ratkaisuja minipormestarimalleista kokopäiväisiin kaupunginhallituksen puheenjohtajuuksiin. Eikö Tampereelle haluta antaa kunniaa toimivan järjestelmän kehittämisestä?

Tämän aamun Aamulehdessä oli Pirkkalan Risto Koivistolta jälleen hyvä kolumni aiheesta. Valtuutetut ovat olleet varsin tyytyväisiä pormestarimalliin. Pormestari Nieminen on ollut tähän asti ensimmäinen ja ainoa pormestari. Apulaispormestarit ovat sen sijaan vaihtuneet kuluneella kaudella turhankin usein, mutta hyvin ja asiantuntevasti ovat uudet ”apotkin” tehtävänsä hoitaneet. Apulaispormestareiden määrä pysynee tulevalla kaudellakin neljänä. Veikkaan, että jatkossa paikoille saattaa nykyistä useammin rekrytoitua valtuustoryhmien puheenjohtajia, Tällä kaudellahan tätä tuplaroolia on kokeiltu kahdessa ryhmässä, kokoomuksessa (Leena Kostiainen) ja Vihreissä (Olli-Poika Parviainen). Järjestelyä puoltaa ainakin se, että valtuustoryhmien puheenjohtajat saavat tätä kautta mahdollisuuden keskittyä muusta ansiotyöstä vapaana politiikan tekemiseen. Tämä tuottaa myös linjakkaampaa politiikkaa, vaikka toisaalta on tietysti riski, että valta keskittyy yksille ja samoille henkilöille. Siitä, ettei näin pääse käymään, on huolehdittava valtuustoryhmissä.

Julkisuudessa on esitetty kritiikkiä pormestariehdokkaiden nimien panttaamisesta. Niin kauan kuin laki ei salli suoraa pormestarivaalia, käydään normaalit kuntavaalit ja sen jälkeen valitaan pormestari. Mutta mitä tulevalta pormestarilta edellytetään, kun muodollisia valintakriteereitä ei ole? Lähtökohtaisesti hänen on tietysti nautittava valtuuston enemmistön luottamusta, mutta mitkä voisivat olla sisällöllisesti painavia perusteita uuden pormestarin valinnassa? Vaikka kuntareformi ei Tampereella nousekaan vaalikeskustelun kärjeksi, on keskuskaupungin pormestarin kannalla suuri merkitys, kuinka uudistusta viedään eteenpäin seutukunnassa. Tulevina vuosina Tampereella on suunniteltu toteutettavan suuria investointeja. Toisin kuin populistit antavat ymmärtää, Rantaväylän tunneli on paketissa; sopimus valtion kanssa on tehty, eikä hanketta peruta, pahimmassa tapauksessa hidastetaan vain. Sen sijaan esimerkiksi kaupunkiraitiotie ja Kansi-Keskusareena -hanke tulevat ajankohtaisiksi tulevalla kaudella. Mm. näiden kysymysten suhteen pormestariehdokkailla on varmasti erilaisia näkemyksiä.

Valtuuston puheenjohtajana olen tyytyväinen, että olemme tällä kaudella tehneet monia tärkeitä uudistuksia valtuustotyöhön kokouspäivän muutoksesta puheenvuorojen pituuteen. Valtuuston ja muiden toimielinten kokouspalkkioita emme ole kuitenkaan nostaneet v. 2005 jälkeen, minkä vuoksi Tampereen kaupungin luottamushenkilöiden palkkiot ovat jääneet pahasti jälkeen muista suurista kaupungeista. Vanha hyvä tapa Tampereella on ollut, ettei istuva valtuusto nosta omia palkkioitaan, vaan tekee korotukset uudelle valtuustolle. Luottamustehtäviä ei tehdä rahasta, mutta kohtuullinen korvaus tehtävästä on maksettava, muuten kokouksissa istuu kahdenkerroksen väkeä, kun virkamiehille ja pormestarikunnalle juoksee palkka kokouksista istumisesta.

Huomenillalla on valtuuston ja pormestarin asukasilta Kaukajärvella; kuntalaisiakin kuullaan säännöllisesti, olipa vaalivuosi tai ei.

Julkaistu

Marssi köyhyyttä vastaan. Puhe Tampereen keskustorilla

Hyvät tamperelaiset ja muualta tulleet,

minulla on ilo ja kunnia tuoda tähän tilaisuuteen Tampereen kaupungin tervehdys. Tuon terveiset myös Suomen Setlementtiliiton liittohallituksen kokouksesta Turusta.

Tampereen keskustori on historiansa aikana ollut suurten tapahtumien näyttämö. Tällä torilla on esimerkiksi jaettu kaupunkilaisia kahteen leiriin, kuten vuonna 1918 sisällissodan aikana, kun torilla seisotettiin punavankeja odottamassa kohtaloaan. Vastakkainasettelun aika ei tunnu olevan edelleenkään ohi. Keskustelu päihteidenkäyttäjien oikeudesta oleskella torilla kertoo siitä, että huono-osaisuus ei saisi näkyä kaupungin keskeisellä paikalla, Poissa silmistä, poissa mielistä. Järjestyshäiriöitä ja rikollista toimintaa emme kukaan hyväksy, mutta eihän näillä ihmisen pojilla ja tyttärillä ole paikkaa, mihin päänsä kallistaisivat. Ja sitten vielä joillakin on kanttia leimata nämä lähimmäisemme ”ihmisroskiksi”.

Yksi tamperelaista köyhyyttä ja syrjäytymistä selittävä tekijä on korkea työttömyysaste. Vaikka vuoden 2009 15,6 työttömyysprosentista on tultu alaspäin, ovat työttömyysluvut edelleen korkeat. Myös pientuloisia on Tampereella huomattavasti enemmän kuin seutukunnassa ja koko maassa. Samoin tuloerot ovat Tampereella suuremmat kuin muualla. Osittain tämä johtuu siitä, että seutukunnan ihmiset muuttavat kaupunkiin esimerkiksi ympäristökunnista puuttuvien vuokra-asuntojen vuoksi. Tampereella on myös onnistuttu vähentämään asunnottomuutta viime vuosina.

Tutkimme pari vuotta sitten, köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen teemavuotena, Satu Ylisen ja Jari Heinosen kanssa tamperelaisten köyhyyskokemuksia ja haastattelimme köyhyydessä eläviä yksinhuoltajia, vanhuksia ja yksineläviä miehiä, kuulimme monta elämänkohtaloa ja -tarinaa. Naisten tarinoissa pysäytti niiden ylisukupolvisuus. Se, että köyhyys vaikuttaa lapsiin ja naisten koko elämänkulkuun. Yksinhuoltajaäidit sinnittelevät pienten lasten kanssa muutaman euron päiväbudjetilla. Yksi haastateltu kertoi seuraavasti:

”Mä saatan laskea, että on nyt tän verran rahaa, et meil on seitsemän euroa per päivä. Niin sit mä en osta sen seitsemän euron yli. Sit jos tulee joku, et täytyy ostaa just joku pesuainepaketti, niin se saattaa viedä neljä euroo siitä yhdestä päivästä.” Vaikeat valinnat kaupassa, häpeä siitä, ettei lapsille voida tarjota kunnollisia vaatteita, harrastuksia, leluja ja laitteita. Apua ei saatu sosiaalitoimistosta, vaikka omat laskelmat osoittivat, että toimeentulotukea olisi pitänyt saada. Väsyttiin lippusten ja lappusten kiikuttamiseen virastoon, kun luvassa oli eioota. Pätkätyöt eivät ennusta näille naisille myöskään hyvää vanhuuden turvaa, kuten saatoimme todeta köyhyydessä elävien vanhempien naisten haastatteluissa. Nämä vanhukset eivät edes hakeneet apua, se oli vierasta heidän sukupolvelleen. Tingittiin jopa lääkehankinnoista ja yritettiin pihistää pienestä toimeentulosta vielä omille vaikeassa elämäntilanteessa eläville lapsillekin. Palvelujärjestelmän pitäisi olla niin lähellä ihmisten arkitodellisuutta, että huono-osaisuus huomattaisiin ja apua tarjottaisiin silloinkin, kun ihminen ei sitä osaa pyytää.

Pari vuotta sitten toteutettu palveluverkon keskittäminen heikensi kaupunkilaisten pääsyä sosiaalityöntekijän vastaanotolle. Lautakunta äänesti asiassa ja enemmistön kanta voitti: alueelliset sosiaalitoimistot ajettiin alas ja palvelut keskitettiin keskusta-alueelle. Näin saatiin ehkä jonot hetkeksi kuriin ja toimeentulotukimenot tasaantumaan, mutta on tilastollinen harha, että köyhyys olisi tästä kaupungista hävinnyt.

Sosiaalityön johdolta saamieni tietojen mukaan toimeentulotuen hakijoiden määrä ei ole kasvanut kaupungissa, mutta toimeentulotukimenot ovat kasvaneet runsaalla 10 prosentilla. Asumismenojen ohella tätä kasvua selittää täysin tulottomien suhteellisen osuuden lisääntyminen Tampereella kuten muissakin suurissa kaupungeissa. Tämä tarkoittaa sitä, että syrjäytyneiden ydinjoukko kasvaa myös Tampereella. Toimeentulotukimenojen kasvua suurissa kaupungeissa selittää myös lasten asiakkuuden lisääntyminen.

Kun kysytään lääkkeitä köyhyyden poistamiseen, tarvitaan toimenpiteitä niin valtakunnan kuin kunnan tasolla. Kunnallisella tasolla palvelujärjestelmää on kehitettävä niin, että apua saadaan vaikeassa elämäntilanteessa jonottamatta. Tämä taas tarkoittaa sitä, että toimeentulotukimäärärahoja ja työntekijöitä sosiaalityön asiakastyössä on lisättävä. On myös jalkauduttava virastoista ihmisten arjen keskelle. Vaikka joku muu väittäisi toista, tunnelirahoja ei voitaisi käyttää köyhyyden korjaamiseen. Sopimukset valtion kanssa on pidettävä ja investointeja on tehtävä, jotta kaupunki pysyy elinvoimaisena, mutta samalla on pidettävä huolta, että investointitaso pysyy kohtuullisena ja ettei tingitä käyttötalousmenoissa peruspalveluista. Kaupungilla, jolla on varaa mittaviin hankkeisiin on oltava varaa huolehtia myös huono-osaisista asukkaistaan. Yhteisön sivistys mitataan sillä, kuinka se kohtelee heikoimmassa asemassa olevia jäseniään.

Hyvät ystävät,

Seurakunnat ja järjestöt ovat kaupungille elintärkeitä yhteistyökumppaneita. Ne ovat kuitenkin joutuneet kantamaan vastikkeetta vastuuta myös korjaavasta työstä, joka kuuluisi kaupungin hoitaa. Seurakuntien diakoniatyöstä on autettu kaupunkilaisia silloin, kun jono sosiaalitoimiston luukulle ei ole vetänyt. Myös ilman Mustaa Lammasta moni jäisi vaille välitöntä apua. Kun nyt etsitään päivätoimintapaikkaa keskustasta päihteidenkäyttäjille, toivon, että se saadaan vihdoin toteutettua yhteistyössä kaupungin kanssa.

Ihmisroskia ei ole olemassakaan. Pohjoismaisessa hyvinvointimallissa lähdemme siitä, että meillä kuntalaisina ja kansalaisina oikeus avun saamiseen silloin, kun olemme vaikeassa elämäntilanteessa. Muiden yhteisöjen tarkoitus on täydentää tätä järjestelmää, ei korvata sitä. Pidetään siis huolta siitä, että tämä eetos säilyy edelleenkin suomalaisessa yhteiskunnassa ja täällä Tampereella.