Arvoisat kutsuvieraat,
Tampereen kaupungin puolesta minulla on ilo ja kunnia toivottaa teidät tervetulleiksi tänne Raatihuoneelle juhlimaan 150 -vuotiasta Tampereen kaupunginkirjastoa.
Nostetaan aluksi malja päivänsankarille!
Hyvät kuulijat!
Kirjasto on paitsi julkinen tila, Space, myös käyttäjälleen merkityksellinen paikka, Place, Kirjastossa tilallistuu kolme erilaista sfääriä: koti, työ/opiskelu ja vapaa-aika. On sanottu, että kirjasto on samaan aikaan olohuone ja katedraali: kohtaamisen paikka ja tila ja tilaisuus hiljaisuudelle.
Kiitos kirjastotoimenjohtaja Tuula Haaviston, minulla oli tilaisuus tutustua aiheeseen liittyvään tuoreeseen norjalaistutkimukseen (Audunson et al: 2010: ”How do public libraries function as meeting places?”). Tutkimus vertaa kirjastoa yhtäältä toriin, jolla on mahdollisuus kohdata entuudestaan tuntemattomia ja erilaisia ihmisiä. Julkisena tilana se tarjoaa paikan erilaisille aktiviteeteille myös suljetummissa piireissä ystävien ja kollegoiden kesken. Se on myös metakohtaamispaikka ja virtuaalisen verkoston yksi solmukohta, Toisin sanoen: yhdessä ja samassa tilassa toteutuu yhteisöllisyys eri muodoissaan kevyestä kohtaamisesta vieraiden kesken tiiviiseen kanssakäymiseen tuttujen välillä.
Kirjastonkäytöllä ja sosiaalisella pääomalla on myös todettu olevan selkeä yhteys, vaikka selvää ei olekaan, onko kirjastonkäyttö yhteisöllisyyden syy vai seuraus. Tuon saman tutkimuksen mukaan kirjasto madalsi eri kaupunginosissa kynnystä tasa-arvoiseen osallistumiseen eri sosio-ekonomisissa ryhmissä. Kirjastolla havaittiin olevan tärkeä merkitys myös vähemmän koulutetuille ihmisille ehkä yllättäenkin myös torina, jonne voi tulla ilman sen kummempia tarkoitusperiä ja tavoitteita.
Tutkimus päättelee, että kirjastolla onkin tärkeä tehtävä myös Toiseuden kohtaamisessa ja siltojen rakentamisessa erilaisten monikulttuuristen heimojen välillä jälkimodernissa yhteiskunnassa. Tämä ajatus tulee lähelle Tuula Haaviston visioimaa ”Kulttuurien sorinaa” – konseptia, jossa – Tuulan sanoin – tarjotaan suomalaista kulttuuria maahan muuttaneille ja muita kulttuureja sopivina annospaloina paljasjalkaisille suomalaisille.
Hyvät kuulijat,
Kuten Matti Wacklinin kirjoittamasta historiikista ilmenee Tampereen kaupunginkirjaston edeltäjä lainakirjasto perustettiin Seurahuoneella sivistysseuran, ”lukuyhtiön”, aloitteesta huhtikuussa 1861 ajatuksenaan ”työkansan tiedon ja sivistyksen kartuttaminen”. Kaupunki tuli mukaan kuvioihin vasta parikymmentä vuotta myöhemmin ja pitkään saatiin odottaa kunnollisia tiloja. Ilman tehtailija Emil Aaltosta ne olisivat voineet jäädä rakentamatta. Vähitellen ymmärrettiin myös vapaan valistustyön tukeminen yhteiskunnan tehtäväksi ja kaupungin laajetessa perustettiin myös ensimmäiset sivukirjastot 1920 -luvulla. Tampereen kirjastolaitoksen kannalta keskeinen merkitys on ollut kirjastojohtajilla, jotka ovat olleet aikansa kulttuurivaikuttajia, kuten Juho Kemiläinen 1920-luvulla, Mikko Mäkelä 1940 -luvulta 1970 -luvun alkupuolelle saakka, Tuula Martikainen vuodesta 1986 vuoteen 2006 ja tämän jälkeen nykyinen kirjastotoimenjohtajamme Tuula Haavisto.
Tänään täällä Tampereella kirjastonkäyttöaste on korkea suhteessa valtakunnallisiin keskiarvoihin ja erityisesi suhteessa muihin isoihin kirjastoihin, Kaupunkilaiset käyttävät ahkerasti kirjastopalveluja, tosin kirjoja kysytään yhä vähemmän suhteessa muihin aineistoihin. Lehtilukusalit ovat yhä tärkeämpiä niiden kuntalaisten kannalta, joilla ei ole varaa tilata lehtiä omaan talouteen.
Globalisaatiokehitys vaikuttaa kirjastoon paitsi monikulttuurisuuden lisääntymisenä myös virtualisoitumisena digitaalitekniikan myötä. On ennakoitu, että tulevaisuudessa osa kirjastopalveluista ja vähitellen myös aineistot siirtyvät nettiin ja kokoelmien suhteellinen osuus pienenee. Tällöin myös kirjastotilaa vapautuu yhä enemmän yhteisölliseen käyttöön tapaamis-, tapahtuma- ja oleskelupaikoiksi, eräänlaiseksi kansalaistaloksi. Tilan hyödyntämisen kannalta laajat, aukioloajat ovat tärkeitä: sunnuntaiaukiolon mahdollistaminen onkin yksi ajankohtainen haaste täällä Tampereella. Tästä enemmän Tuula Haaviston puheenvuorossa.
Globaalisaatio virittääkin mahdollisuuden uuteen paikallisuuteen. Tämä haastaa pohtimaan palveluverkkoa ja kirjastotilojen tiheyttä ja palvelujen peittävyyttä täällä Tampereellakin. Kansalaisten tiedon ja kulttuurin tasa-arvoisen saatavuuden turvaaminen on keskeinen haaste tietoyhteiskunnassa. Kirjastojen käyttö Tampereella noudattaa yleistä trendiä: käyttö keskittyy isoimpiin kirjastoihin, joilla on laajimmat aukioloajat ja monipuolisimmat resurssit. Kirjaston koon lisäksi sijainti merkitsee paljon: ne kannattaa sijoittaa liikenteellisesti – ja nimenomaan joukko- ja kevyt liikenteellä – helposti tavoitettaviksi, jolloin niitä käytetään mahdollisimman paljonVuonna 1972 kirjasto sai maakuntakirjaston oikeudet ja se nimettiin Pirkanmaan maakuntakirjastoksi. Sittemmin täällä Pirkanmaalla kirjastojen vapaaehtoista yhteistyötä on jo toteutettu menestyksekkäästi ja alueelle on saatu yhteinen kirjastotietojärjestelmä sekä kokoelmien yhteiskäyttö kuljetusjärjestelmineen. Tämä luo hyvän perustan kirjasto- ja tietopalvelujen entistä tiiviimmälle ja laajemmalle seudulliselle toteuttamiselle.
Kirjastonjohtaja Tapani Kärki varoitti vuonna 1862 niistä haavoista, joita kirjastojen lakkauttamisesta voisi koitua: ”sillä haava suureksi pääsneenä on monta kertaa vaikeampi parata.” Toivon, että tulevaisuudessakin Tampereen kaupunginkirjasto voisi olla tässä kaupungissa ja koko Pirkanmaalla ”kaikkien sielujen apteekki”!
Vielä kerran, tervetuloa!
