Runsas viikko on vierähtänyt erilaisten tapaamisten merkeissä. Perjantaina 9.4. kävin avaamassa lasten tiedemuseon (Discovery Museum of Tampere) Lielahdessa. Hankkeen taustalla on Kaliforniasta Tampereelle muuttanut Sheela Kiiskilä suomalaissyntyisen puolisonsa kanssa.
Muutettuaan Tampereelle Sheela etsi turhaan lapsensa kanssa Kaliforniassa tutuksi tullutta tiedemuseota, lähin oli kahden tunnin matkan päässä Heurekassa. Kun perhe sittemmin palasi vielä joksikin aikaa takaisin Kaliforniaan, he ryhtyivät kehittelemään ajatusta tiedemuseosta yhteistyössä sellaisten museoiden kuin Exploratorium ja Tom Tits kanssa. Ja nyt museo on totta.
Tiedemuseon (Discovery Museumin) ajatuksena on tarjota paikka lapsille, jossa he voivat leikkiä ja kiinnostua tutkimisesta ja tieteen tekemisestä hauskalla tavalla ja kokeilemalla, sillä elämä ympärillämme on täynnä ihmeitä, kuten Sheela kauniisti sanoi: ”We want to promote that Science is not something boring or have to learn in school but that Science is everywhere around us and we can see the science marvels in everything we do.” Avajaisissa mukana olleet lapset ryntäsivät innolla tutustumaan näyttelyyn ja kokeilemaan tieteen ihmeitä.
Valtuuston asukasilta oli tiistai-iltana Kaukajärvellä. Paikalla oli nelisenkymmentä kaupunkilaista ja heillä monenlaisia huolenaiheita alkaen Juvankadun lisääntyneestä liikenteestä. Myös sosiaaliasemien alasajo puhutti vielä jälkikäteenkin. Välillä vastakkainasettelu valtuutettujen ja yleisön välillä oli käsin kosketeltava. Olen nähnyt tärkeänä vahvistaa Alue-Alavareiden roolia asukasilloissa, sillä se edistää vuoropuhelua. Vasta valittu Kaakkoinen Alvari olikin esittäytymässä tilaisuudessa: jatkossa sen haasteena on olla välittämässä laajasti asukkaiden tuntoja. Illan positiivisin hahmo oli Kaukajärven Yhteisötyön Antti Salo, joka esitti Hymy -ryhmien perustamista. Tilaisin Antilta heti tällaisen ryhmän jokaiseen asukasiltaan.
Torstaina piipahdin alkuillasta Parkinson-yhdistyksessä, jonne kaukajärveläinen sosiaalihuollon vaikuttajanainen Anja Auvinen oli minut kutsunut. Liikuntatilat ja vammaisten taksiasiat olivat yhtenä huolenaiheena, lupasin viedä terveisiä apulaispormestareille. Äitini sairastui vuosi sitten Parkinsonin tautiin, joten monet asiat tuntuivat varsin omakohtaisilta. Sain myös hyviä apuvälinevinkkejä kotiin vietäväksi.
Loppuillaksi valtuutetut oli kutsuttu Klassilliselle koululle keskustelemaan koulun tulevaisuudesta. Paikalle oli saapunut lisäkseni vain kuusi valtuutettua: Riitta Koskinen, ”Tintti” Rantaviita-Tiainen, Aila Dundar-Järvinen, Kirsikka Siik, Ilkka Sasi ja Hannu Soro (varavaltuutettu). Tilaisuuden puheenjohtajana toimi Klassikoiden puheenjohtaja piispa emeritus Juha Pihkala, jonka lämmin persoonallisuus teki varmasti vaikutuksen kaikkiin paikallaolijoihin. Saimme jokainen lahjaksi myös Uolevi Itkosen ”Clasu ja Tampere” -teoksen.
Kertasin päätöksenteon vaiheet ja toivotin Klassikot tervetulleiksi luovuttamaan 1600 nimen adressin valtuustolle ensi keskiviikkona. Päättäjinä ymmärrämme, ettei tehtyjä päätöksiä voida lähteä helposti pyörtämään. Silti ajattelen, että päätöstä pitäisi pohtia vielä ja miten latinankielen asema voidaan turvata. Illasta jäi hyvä mieli: siinä oli aitoa kohtaamisen tuntua. Ostin Clasun paidan, jossa lukee ”Sapere aude” – uskalla tietää”. Puin sen lauantaina päälle, kun menin seuraamaan väitöstilaisuutta yliopistolla. Oman järjen rohkeaa käyttöä toivon myös luottamushenkilöiltä.