Kuukausi: lokakuu 2011

Osallistuin tänään Clasun 110 -vuotisjuhliin. Juhlat alkoivat messulla Tuomiokirkossa, emeritus piispa Juha Pihkala saarnasi latinan kielellä. Lyhyen latinan lukijana olisin tuskin ymmärtänyt muuta kuin sanan sieltä ja toisen täältä ilman suomenkielistä käsiohjelmaa. Kreikan- ja hebreankielisten osuuksien kohdalla kohotin vain näkymätöntä tohtorinhattuani klassikoiden huikealle sivistyksen määrälle.

Päiväjuhlassa koululla oli surullinen tunnelma ja kriittisiä puheenvuoroja kuultiin kaupungin suunnitelmia kohtaan lakkauttaa koulun toiminta nykyisessä muodossaan. Aihetta onkin. Totesin omassa tervehdyspuheenvuorossani, että klassillista lyseota perustettaessa Tampereelle 1900 -luvun alussa merkille pantavaa oli, että Tampereen kaupungin kaikki edustajat olivat kirjoittaneet anomuksen. Tämän jälkeen on nähty monia vaiheita Clasun historiassa. Koulun 60-vuotisjuhlan aikaan otettiin kantaa mm. latinan kielen asemaan suomalaisessa yhteiskunnassa. Koulun 100-vuotishistoriikkia kirjoitettaessa uskottiin vahvasti, että yhdentyneen Euroopan aikaan siirtyminen merkitsisi myös Clasun kulttuurisen merkityksen ymmärtämistä uuden ajan airuena. Mutta puolentoista vuoden takainen kouluverkkouudistus osoitti, että oppi ei ollut vielä mennyt perille. Kaupunginvaltuustollehan ei annettu päätösvaltaa asiassa. Elän toivossa, että tulevaisuudessa sivistyksen merkitys ymmärretään tässä kaupungissakin paremmin. Sapere aude – uskalla tietää, käytä rohkeasti omaa järkeäsi. Siinä on edelleen haastetta kaikille päättäjille ja Clasun ystäville. Nyt kun on käynyt ilmi, että koko kouluverkkopäätös perustui vanhoihin tilastotietoihin koululaisten määrässä, sopii toivoa, että päätös avataan vielä kerran, kuten apulaispormestari Leena Kostiainen vihjasi Aamulehden haastattelussa. (Aiheesta aiemmin blogissani 18.4.2010)

Tällä viikolla olisi ollut Harry Potterista tutuksi tulleelle Hormipulverille taas käyttöä. Päivätöiden päälle on ollut ohjelmassa valtuustoinfoa ja asukasiltaa. Loppuviikosta oli myös kiinnostava valtakunnallinen seminaari kuntapäättäjille pormestarimallista. Ehdin käydä kuuntelemassa vain pari luentoa, professori Aimo Ryynäsen ja Jari Stenvallin luennot olivat jälleen kerran antoisia. Harmitti, että Pirkkalan mallin esittelyä en ehtinyt kuulla, meidän olisi hyvä käydä vuoropuhelua pormestarimalliemme eroista ja yhtäläisyyksistä ja mallien hyvistä ja huonoista puolista.

Hervannan asukasilta torstaina oli vetänyt paikalle 80 osallistujaa, mitä voi pitää hyvänä saavutuksena. Sirpa Koivu Kuntademokratiayksiköstä on laatinut tilaisuudesta niin hyvän raportin, että liitän sen tähän oheen. http://www.tampere.fi/tampereinfo/osallistuminen/ajankohtaista/62lkqZqpQ.html

Yleisön joukosta huudeltiin maahanmuuttajavastaista kritiikkiä, mutta onneksi enemmistö osallistujista oli rakentavasti monikulttuurisuuden kannalla.

Vastuuton populismi harmittaa minua. Helpompaa olisi tietysti seurata hiljaa sivusta kuin kommentoida ja käyttää olematonta vapaa-aikaansa vastineiden kirjoittamiseen. Poliittiset luottamushenkilöt ovat myös joutumassa vihepuheen kohteeksi. Jukka Koo Salosenkin taannoisen mielipidekirjoituksen otsikko oli (AL 25.10) ”Kellot soivat nyt napinpainajille”. Kun käänsin vastineessani otsikon häntä itseään vastaan, hän väitti eilisessä kirjoituksessaan kirjoitukseni sisältäneen vihaa. Pois se minusta. Päättäväisyyttä kyllä, sillä kaupunginvaltuustoa puolustan kuin tiikeriemo.

Tänään kirkon penkissä istuessa Lutherin virren (V 170:3) sanat lohduttivat väsynyttä mieltä:”Jos täyttyisikin maailma / nyt valheen enkeleistä, /niin pimeys ei voittoa /kuitenkaan saisi meistä./ Ne olkoot raivoissaan / ja syöskööt kiukkuaan. Nyt valheen vallat on / jo saaneet tuomion. / Ne yksi sana kaataa.” Aamen.

”Ei kun etiä päin, sano mummo lumessa.” Huomenna menen suppilovahverometsään!

Tein keskiviikkoaamuna lähtöä Pietariin, kun silmiini osui Aamulehden Aki Taposen kolumni ”Roivainen tylytti senioria”. Jotain tällaista olin osannut ennakoida jo edellisessä blogissani, mutta uskoin viimeiseen asti toimittajan suhteellisuudentajun voittavan historiallisen tunnelikokouksen kommentoinnissa. Ei toiminut. Lähtökiireessä ehdin vain heittää tekstarin ja verkkokommentin lehteen. Puheenjohtajana pyrin tasapuolisuuteen, viime kokouksessakin puutuin johdonmukaisesti muihinkin yli kolmen minuutin ja asianvierestä puheenvuoroihin, mutta pyydän toki anteeksi kasvotusten Perussuomalaisten varavaltuutettu Paavo V. Suomiselta, mikäli siihen on aihetta. Ilokseni Heikki A. Ollila oli kirjoittanut eiliseen Aamulehteen sympaattisen mielipidekirjoituksen. En ole kiireideni vuoksi edelleenkään lukenut asiasta verkkokeskustelua, puoliso suosittaa, etten lukisikaan.

Osallistuin kolmatta kertaa Helsinki -päiville Pietarissa. Seminaari ”Elements of an attractive City” oli kiinnostava myös kaupunkitutkimuksen näkökulmasta. Tapasin seminaarissa vanhan tuttuni, professori Mari Vaattovaaran Helsingin yliopistosta. Yli kymmenen vuotta sitten kiersimme vastaväitelleinä tohtoreina kaupunkitutkimusseminaareissa. Toinen seminaaripäivä ”Kuinka aloittaa toiminta Suomessa ja menestyä” oli suunnattu pietarilaisille yrittäjille. Tampereen kaupungin puheenvuoron käyttänyt johtaja Kari Kankaala onnistui selvästi inspiroimaan osallistujia, sillä kyselyitä riitti kokoustauolla. Venäjänkielisyys ja Venäjän kulttuurin tuntemus on kuitenkin valttikortti, jota ei voi näissä yhteyksissä aliarvioida. Onneksemme matkaseurueeseemme kuuluivat Suomen itämeri-instituutista Irina Sarno ja Esa Kokkonen, joilla on pysyvät kontaktit Pietariin. Kun takavuosina kaupunginvaltuustossa kyseltiin, mihin sisämaakaupunki Tampere tarvitsee itämeri-instituuttia, on vastaus tänään selvä: kontaktien rakentamiseen. Olisi silkkaa tyhmyyttä jättää käyttämättä Pietarin tarjoamat mahdollisuudet. Ilahduttava uutinen viime viikolta olikin, että Tampereella ja Lapissa vierailleet venäläiset aikovat varmimmin tulla Suomeen uudestaan. Allegro -junayhteys on kätevä: matka Lahden ja Pietarin välillä taittuu vajaassa kolmessa tunnissa. Paluumatkalla olimme tosin vähällä myöhästyä junasta, kun emme varanneet riittävästi aikaa iltapäiväruuhkassa etenemiseen.

Ensi viikko on monella syyslomaviikko, itselläni ei, sillä Pietarin matkaan tärvääntyi kolme säästynyttä kesälomapäivääni. Mutta pää tuulettui turhista murheista, sai vierailla kiinnostavissa paikoissa ja tavata mielenkiintoisia ihmisiä, joihin ei tavallisena turistina ikinä tutustuisi.

Takana muutaman tunnin katkonaiset yöunet. Kun vetää yli viiden tunnin valtuuston kokouksen juuri ennen nukkumaanmenoa, ei uni tahdo tulla silmään, etenkään kun kyseessä olivat historialliset Rantaväylätunneliäänestykset. Ja aamulla ei nukuta, kun miettii, mitähän Aamulehti kokouksesta kirjoittaa. Luen sen vasta hetken kuluttua.

Äänestystulos tunnelin hyväksi oli lopulta varsin selvä: ensimmäisen pykälän kohdalla 36 kaavan puolesta 30 vastaan, kokoomuksen Ivanoff äänesti tyhjää. Luvut olisivat olleet vieläkin selvemmät tunnelin puolesta, elleivät demarit olisi kääntäneet kelkkaansa. Nyt eivät kaikki sillä puolella salia saaneet äänestää omantuntonsa mukaan. Jokaisessa ryhmässä on alusta alkaen ollut valtuutettuja puolesta ja vastaan. Arvostin erityisesti kahden suoraselkäisen vasemmistovaltuutetun äänestyksiä tunnelin puolesta: Sirkkaliisa Virtanen ja Jari Heikkilä uskalsivat toimia johdonmukaisesti valtuuston aikaisempien päätösten mukaisesti. Keskustelu oli varsin kesyä, selvää taisteluväsymystä oli ilmassa.

Tunnelinvastustajien uho vaihtui äänestyksen jälkeen pettymykseen. Se purkautui osittain puheenjohtajankin arvostelun. Illan ainoalla kahvitauolla eteeni kiikutettiin tuore printti Aamulehden verkkouutisista, jossa perussuomalaisten Paavo V. Suominen valitti, että hänen puheenvuoronsa katkaistiin kesken kaiken. Ryhmänjohtaja Luoto oli käynyt selittämässä ennen kokousta, että tämä iäkäs varavaltuutettu on ensimmäistä kertaa kokouksessa. Kun huomasin, että varavaltuutettu Suomisen puhepumaskassa on vielä puheajan loputtua paljon sivuja jäljellä, toivoin hänen pyytävän uuden puheenvuoron. Toimittaja Taponen sylki naamalleni ”törkeästi toimittu”. Draama jatkui kokouksen loppupuolella, kun kehotin valtuutettu Luotoa pysymään pykälän otsikossa. Olen hyvilläni, että tästä lähtien valtuuston kokouksia tallentuu äänen lisäksi myös kuva. Eilen robotti olisi tallentanut nauhalle myöskin sen mediapelin, jota käytiin pitkin iltaa perussuomalaisten valtuustoryhmän liepeillä.

Puheenjohtajana ikävä velvollisuuteni on puuttua puheeseen asian vierestä. Jouduin tekemään eilen näin myös ystäväni valtuutettu Anneli Kivistön ja kollegani Jari Heinosen kohdalla. Mikäli kuulin oikein, sain tukea toiminnalleni emeritus valtuustonpuheenjohtaja Salmiselta – ja se on paljon. Ja nyt lehteä hakemaan.