TIO avasi valtuustosyksyn

Valtuustokausi alkoi eilen vauhdikkaasti. Otin iltapäivällä vastaan Rantaväylän tunnelia vastustavan kansalaisliikkeen adressin. minkä jälkeen alkoi valtuuston kyselytunti ja lopulta valtuusto, joka kesti puoli kymmenen kieppeille.

Valtuustoa eniten puhuttanut asia oli Tietotekniikkakeskuksen liikelaitoksen palveluiden myynti. Asiaa on valmisteltu pitkin kesää kaupunginhallitusryhmissä, sillä välin kun rivivaltuutetut ovat lomailleet. Siltä varalta, etteivät valtuutetut joutuisi kesäterässä päättämään isosta asiakokonaisuudesta, pidimme jo maanantai-iltana asiasta tiedotustilaisuuden ennen ryhmäkokouksia. Lopulta asian lähempi puiminen jäi kuitenkin valtuustoryhmiin. Kesän kuluessa kaupunginhallitustasolla kävi selväksi, ettei In house -malli (kunnan yhtiö, joka myy pääosin kunnalle) tule kysymykseen, koska kehyskunnat ja PSHP eivät tulisi – virkamieskannanottojen mukaan – mukaan omistajina. In house -yhtiö ei voisi myöskään toimia markkinoilla, koska ulkoinen myynti ei saisi ylittää 10 %:a. Kaikesta huolimatta vasemmisto on pitänyt kiinni mallista loppumetreille saakka.

TIO -prosessi ansaitsee kritiikkiä kahdesta syystä. Asiaa on viety läpi nopealla aikataululla. Vaikka kiireelle on perusteensa (Turku on jo vastaavan päätöksen tehnyt kesäkuussa ja uhkaa ehtiä markkinoille ennen Tamperetta ja naapurikuntien tietotekniikkasopimukset päättyvät vuoden vaihteessa), olisi silti aina jätettävä aikaa demokraattiselle valmisteluprosessille ja keskustelulle. Kun tämä on jäänyt vaillinaiseksi, aletaan hidastaa päätöksentekoa, kuten kävi eilen, kun asia jätettiin pöydälle valtuustossa. Toki vanhoille valtuutetuille tämä oli uusintanäytös vuoden 2003 TIO -keskustelusta. Seutuhallituksen jäsenenä olisin toivonut myös kehyskuntien luottamuselinten päätöstä In house -malliin; nyt toimittiin kuntajohtajien linjausten perusteella.

Toinen kriittinen kohta koskee henkilöstön työsuhdeturvaa. Kun isojen yhtiöiden liiketoimintakaupoissa voidaan tarjota eripituisia työsuhdeturvia, miksi ei sitten kaupunki voisi edellyttää vuoden tai kahden työsuhdeturvaa? Päätösponsiehdotuksen muotoilu työsuhdeturvasta on viitteellinen, mutta ei sido mihinkään. Tässä olisi tarvittu eilen joustoa puolin ja toisin valtuustoryhmien välisissä neuvotteluissa. Kun kaupunginhallitustasolla ei aiemmin irtisanomissuojasta päästy tarkempaan muotoiluun, ei vasemmisto enää eilen suostunut neuvottelemaan vuoden työsuhdeturvasta. Lehterillä istuneille tiolaisille esitettiin näytelmä, josta ei ideologista hapatusta puuttunut.

Poliittinen arki on alkanut, edessä on haasteellinen syksy, jossa yksituumaisuus valtuustoryhmien kesken olisi enemmän kuin tarpeen. Mutta tämä ei tapahdu ilman aitoa yhteistyöhalua puolin ja toisin.

Palasin viime viikonloppuna pohjoismaisesta sosiaalityön konferenssista. Koko matkan ajan lähettelin huolestuneita tekstiviestejä kotiin. Vasta kotiin tultua sain tietää, ettei poliisi ollut edelleenkään tavoittanut häiriköinyttä miestä, joten parin viikon lähestymiskielto ei käytännössä ollut voimassa. Ystäviltä on tullut tukea ahdistavassa tilanteessa, tästä esimerkkinä Lemmetyisen Pentin sympaattinen viesti edellisen blogin yhteydessä. Myös monet valtuuston naiset ovat osanneet samaistua tilanteeseeni ja työtoverit sosiaalityön asiantuntijoina ovat kyenneet erittelemään taitavasti tilannetta.

Rantaväylän tunnelin kansanäänestysadressin luovutus

PUHE RANTAVÄYLÄN TUNNELIN KANSANÄÄNESTYSADRESSIN LUOVUTUSTILAISUUDESSA

12.8.2009 klo 16

Ensiksikin haluan kiittää Rantaväylä – liikettä tämän adressin keräämisestä. Edustuksellisen demokratian ohella tarvitsemme myös suoraa demokratiaa ja kansalaismielipiteen kuulemista. Kuntalain mukaan valtuuston on ”viipymättä päätettävä”, toimitetaanko kansanäänestys, mikäli 5% äänestysikäisistä asukkaista sitä vaatii. Valtuuston harkintaan siis jää, järjestääkö se kansanäänestyksen. Lain mukaan kunnallinen kansanäänestys on neuvoa-antava, päätösvalta asiassa säilyy valtuustolla.

Tämä on lähihistoriassa toinen kerta, kun Tampereella vaaditaan kansanäänestystä. Kymmenen vuotta sitten v. 1999 kerättiin lähes 10 000 (9646) nimeä käsittänyt adressi Koskenniskan sillan rakentamista vastaan. Kansanäänestysesitys kaatui valtuustossa selvin luvuin (48-19). Ehkä on hyvä palauttaa mieliin sekin, että nämä kaksi asiaa liittyvät toisiinsa myös liikenteellisesti: Koskenniskan siltaa ei lopulta rakennettu, koska Rantaväylän tunnelihanke teki sen tarpeettomaksi.

On syytä kerrata, miten tässä asiassa päätöksenteko on kulkenut ja missä vaiheessa nyt ollaan. Rantaväylän kehittämistä on valmisteltu jo pitkään, noin 10 vuoden aikana. Suunnitteluprosessin aikana on myös käyty kahdet kunnallisvaalit, joissa tunneli on ollut keskeinen teema.

Kaupunginvaltuusto on kolmeen kertaan suurella enemmistöllä linjannut, että Rantaväylää kehitetään ns. pitkän tunnelivaihtoehdon pohjalta. Alun perin pitkästä tunnelista päätettiin keskustan liikenneosayleiskaavassa 18.tammikuuta 2006. Silloin päätös syntyi äänin 53 – 14. Jos ajatellaan, mikä olisi sopiva hetki neuvoa-antavalle kunnallisella kansanäänestykselle tällaisessa asiassa, se olisi mielestäni ollut ennen tuota valtuuston päätöstä, sillä silloin oli selvitetty laajasti vaihtoehtoisia linjauksia, kuten tien leventämistä, kansiratkaisua ja eritasoliittymiä Mustalahteen ja Onkiniemeen.

Yleiskaavan hyväksymisen jälkeen pormestarin asettama työryhmä selvitti tunnelin rakentamisen edellytyksiä ja kaupunginvaltuusto teki periaatepäätöksen tunnelin suunnittelun aloittamisesta 15.8.2007 äänin 61 – 3.

Kolmannen kerran valtuusto päätti asiasta 26. marraskuuta 2008 äänin 54 – 8 hyväksyessään Rantaväylän tunnelin rahoitusta koskevan sopimuksen valtion kanssa.

Täytyy myös ottaa huomioon, että Rantaväylän tunneli on Tiehallinnon ja alueen kuntien tekemän kehittämisselvityksen mukainen ratkaisu ja hanketta toteutetaan yhteistyössä Tiehallinnon kanssa. Rantaväylä on osa valtatie 12:ta, joka on valtion tie, joten kaupunki ei voi yksinään ratkaista, miten sitä kehitetään.

Kaupunkilaiset ovat voineet ja voivat yhä vaikuttaa tähän asiaan monin tavoin. Parhaillaan on nähtävillä tunnelin ja sen liittymien asemakaavaehdotus perjantaihin 14.8. saakka Frenckellissä. Siitä voivat kaikki halukkaat antaa mielipiteitä. Kaupunginvaltuusto päättää asemakaavasta aikanaan. Myös tunnelin rahoitus tulee valtuuston päätettäväksi budjetin yhteydessä.

Valmisteilla on myös Ranta-Tampellan uuden asuinalueen asemakaava. Sen laaja selvitysaineisto on kaikkien luettavissa netissä kaupungin sivuilla. Aikanaan asemakaavaluonnos tulee myös nähtäville ja valtuuston päätettäväksi.

Mielestäni tämä asia on edennyt demokraattisesti ja näen tämän kansanäänestysaloitteenkin yhtenä osana demokratiaa. Päätösvalta asiassa on kuitenkin kuntalain mukaan valtuustolla, joka varmasti perehtyy asiaan tarkasti ja ottaa huomioon asiaan liittyvät moninaiset näkökannat.

Kiitän adressin kerääjiä aktiivisuudesta ja vien tämän ehdotuksen kansanäänestyksestä valtuuston käsiteltäväksi.

AL:n kirjoituksen kommenteista

Blogin ja Aamulehden kirjoitus oli tietysti riski: sehän voi provosoida tekijää vielä pahempaan. En voinut kuitenkaan toimia tosinkaan: vuosia kaupungilla jatkunut tilanne oli tehtävä näkyväksi. Nyt kun uhka on kohdistettu rivivaltuutettuun /-valtuutettuihin, meillä ei ole suojanamme virastotalon turvalaitteita, virastomestareita tai sihteereitä edes työaikana.

Joka tapauksessa kenen tahansa kotirauhan rikkominen pitäisi olla tuomittava teko. Poliisi ei kuitenkaan tulkinnut eilen poliisilaitoksella käydessäni miehen toimintaa laittomana uhkauksena, koska hän ei suoraan sanonut, että aikoo tehdä minulle henkilökohtaisesti jotakin pahaa. Uhkan kohdistuminen valtuutettuihin kollektiivina ei siis ole uhka minua kohtaan, eikä tekijän uhkailuksi tulkittavat eleet pihallamme suoranainen uhkaus. Väitän, että tekijä osaa lukea lakia ja on hyvin perillä siitä, mistä hän voi tehdä joutumatta vastuuseen.

Aamulehden verkkolehteen tulleet kommentit ovat kiinnostavaa luettavaa. Tukea antavien viestien lisäksi on muutamia, jossa tällainen teko nähdään oikeutettuna.

Jotkut tuntuvat olevan sitä mieltä, että ”siitäs sait kansanedustajatekele”. Ihmiset eivät aina erota, ketkä ovat kunnallisia luottamushenkilöitä, ketkä päätoimisia poliitikkoja. Itse en ole kansanedustaja, enkä päätoiminen kunnallispoliitikko (pormestari tai apulaispormestari), vaan oman toimen ohessa valtuuston puheenjohtajan tehtäviä hoitava henkilö.

Toiset taas tuntuvat pitävän tekoa oikeutettuna poliittisista syistä: uusliberalismi, demokratiavaje ja pienen ihmisen asia ovat tekijöitä, jotka vievät kansalaiselta edesvastuun tällaiseen toimintaan. Onko ihmisellä oikeus käyttäytyä miten vain ja ottaa oikeus omiin käsiinsä? Tapaamani mies ei ollut mikään syrjäytymisen perikuva, vaan kylmäpäinen toimija. Selvittäessäni hänen asuntoasiaansa kävi ilmi, ettei hänelle ole kelvannut kaupungilta tarjotut kunnolliset vuokra-asunnot, vaan hän vaatii miljoonakämppää Ratinan rannasta.

Ja jotkut ehtivät sanomaan; hankkikaa nyt se kolmaskin auto pihaanne, niin tämä peli jatkuu. Meillä on yksi auto, eikä nimissäni ole yhtään; en myöskään aja autoa, sillä en ole koskaan ajanut korttia. Pihassamme ollut toinen auto on serkkuni, kuten kirjoitin eilen. Vielä ei ole tiedossa, mitä serkun auton vakuutus korvaa renkaiden vaihdosta, meidän kotivakuutuksemme ei sitä kata. Hyvässä lykyssä maksamme omasta pussistamme satoja euroja, joille kyllä velkaisessa lapsiperheessä olisi ollut totta vieköön muuta käyttöä.

Täytyy tunnustaa, ettei minulta riitä sympatioita näille arkipäivän fasismin puolustajille. Sitä kuitenkin toivon, ettette ikimaailmassa joutuisi vastaavaan tilanteeseen kuin me olemme joutuneet. Ympärivuorokautista huolta perheestä ja kodista ei lasketa euroissa.

Häirikkö kotiovella

Valtuuston puheenjohtajan poliittinen arki alkaa dramaattisesti. Keskiviikkoiltana kotiovelleni ilmaantuu kookas mies, joka uhkaa tehdä ruumiita, ellei hänen asioitaan hoideta. Olen tavannut miehen vaalitorilla viime syksynä ja tiedän hänen henkilöllisyytensä. Keskustelu sujuu rauhallisesti, lupaan viedä hänen asiaansa eteenpäin. Vierailijan uhkauspuheet herättävät kuitenkin huolen. Niinpä soitan poliisille keskiviikkoaamuna, mutta en tee tämän perusteella rikosilmoitusta, asiasta tehdään kuitenkin muistio.

Mies ilmaantuu uudelleen ovellemme torstai-iltana puoli kymmenen aikaan. Olemme palanneet saunasta ja yövaatteissamme. Huikkaan oven raosta, ettemme ota vieraita vastaan ja että vierailija rikkoo kotirauhaamme. Hän jää pyörällään kurvailemaan paikoitusalueelle ja käy tutkimassa auton rekisterikilvet ja postilaatikon. Valvomme puoleen yöhön ja tarkkailemme pihaa.

Aamulla Pauli on hakenut lehden ja ryystää tyytyväisenä aamukahviaan. Vedän kahvin väärään kurkkuun, kun näen olohuoneen ikkunasta, että katoksessa oleva serkkuni auton kumit ovat tyhjinä. Ryntäämme ulos: molempien autojen renkaat on viillelty rikki. Ilmoitamme poliisille.

Levonmäki on nimensä mukaan ollut ”levon mäki”, rauhan ja turvallisuuden perikuva. Nyt tämä idylli on rikottu. Mielestäni myös poliitikoille kuuluu kotirauha. Sekopäiden paikka on jossakin muualla kuin asuinalueilla. Ovella käynyt mies filosofoi, ettei hän pelkää kuolemaa. Totesin, että itse pelkään kuolemaa ja elämääkin välillä, onhan minulla lapsia.

Puhe EYOF:n päätöstilaisuudessa

Honored President of the European Olympic Committees, members of the European Olympic Festival organising Committee and National Olympic Committees and other distinguished guests. Hyvät kutsuvieraat.

My name is Irene Roivainen, I´m the Chair of the City Council. On behalf of the City of Tampere, I have great pleasure in welcoming you all to this reception at the Old City Hall, where the European Youth Olympic Festival host city contract was signed back in December 2007.

The city of Tampere was founded 230 years ago and the Old City Hall was built one hundred and eleven years later in 1890. So this building is 4 years older than the The International Olympic Committee (IOC(constituted itself on 23 June 1894).

The Old City Hall has long been at the centre of political events in Tampere. During the Civil War in 1918 the fraction called Reds made the Old City Hall their base. Most of those defending it were women soldiers. Traces of the ravages can still be found in this building.

In the mid-1960s, the building became a PR facility for the city administration. Over the years, the Old City Hall has become home to some of the finest Finnish works of art. I hope that you find time to wander through the building tonight and take a closer look at these wonderful works of art.

I wish to warmly thank all the young athletes, their coaches and support teams for attending the 10th European Youth Olympic Festival in Tampere. We have had an opportunity to host teams from 49 European countries However, this has only been possible because of the trust and support that our city has received from the European Olympic Committees in organising this event. Financial support from the European Union, the Ministry of Education’s national lottery funds and other partners has also been crucial for the success of the games. I would like to thank all of these groups as well as the Finnish Olympic Committee, the sports organisation Hämeen Liikunta ja Urheilu, local sports clubs and all the volunteers.

The main themes of the Tampere European Youth Olympic Festival have been sportsmanship, ecology and economy. As far as I know, we have successfully fulfilled all of these priorities.

The festival was a great success overall, in particular in terms of the sporting events.

We were especially delighted to have a high turnout of spectators. You could sense the young athletes’ tremendous enthusiasm at the competition venues and this also filtered back to those watching on television. I hope that everybody will take home good memories of Tampere and the Olympic Festival here.

Ladies and gentlemen, as Patrick Hickey, President of the European Olympic Committees, reminds us in the festival bulletin in the spirit of both the founder of the modern Olympic movement, Pierre de Coubertin, and the current president of the International Olympic Committee, Jacques Rogge: one of the Olympic movement´s prime concerns is the health and happiness of future generations. I would like to add one more aspect to this perspective: sports and fair play create social capital in communities and this plays an important role in diminishing social problems and in strengthening democracy and peace in our societies – not only in Europe, but also in a wider global context. The building we are in at the moment reminds us of the importance of these values. On behalf of the city of Tampere, I wish every success to the hosts of the 11th European Youth Olympic Festival, the city of Trabzon, Turkey.

Ladies and Gentlemen, hyvät naiset ja herrat:

I am honoured to welcome you all to this European Youth Olympic Festival closing reception. I hope that you have enjoyed your days here in Tampere and that you will enjoy your time tonight here in the Old City Hall. We wish you a very warm welcome.

(Raatihuonetta käsittelevä teksti perustuu teokseen Järvelä, Ari (2007): Tampereen Raatihuone – Pormestareiden talo).