Näsinkallion rampit, jälkikirjoitus. Och jag tycker inte om…

Suunnittelujaosto pitää huomenna ylimääräisen kokouksen Näsinkallion rampeista. Asian käsittely on edennyt hyvään suuntaan: suja merkinnee asian vain tiedoksi ottamatta siihen lähemmin kantaa. Näsinkallion rampit jäänevät vain tulevaisuuden varauksena suunnitelmiin. Tämä on oikea ratkaisu, kun YVA -prosessi on kesken. Asiaa ei olisi pitänyt alun alkaenkaan ottaa sujan listalle.

Valtion suuntaan on käyty neuvotteluja, joissa kustannusten nousun jakoperiaatteista on päästy sopimukseen. Valtion lupaama 33%:n tuki 173 miljoonan euron hankkeelle on euroissa 57 miljoonaa ja suurin Tampereen saama tuki tähän mennessä. Sitä ei pitäisi nyt vaarantaa.

Kun valtuuston enemmistö, demarit ja vasemmistoliitto mukaan lukien, on ollut aikoinaan pitkän tunnelin vaihtoehdon takana, pitäisi valtuustoryhmien pysyä linjakkaasti tämän ratkaisun takana. XL:n ryhmyrit hyväksyivät tämän linjan perjantaina, nyt pitäisi vielä neuvotella opposition kanssa, jotta asia voitaisiin viedä laajalla enemmistöllä eteenpäin, kuten tähänkin asti.

Näin ollen valtuuston ei tarvitse tässä vaiheessa ottaa asiaa käsittelyyn.

 

Olen tyrmistynyt Vihreiden kielipoliittisesta linjauksesta. Suomi on kaksikielinen maa, jossa venäjän kielen opetus ei saisi tapahtua ruotsin kustannuksella. Tällainen itä-länsi-ajattelu tuntuu perustuvan logiikalle, että Itä-Suomen nuoriso jämähtää kotiseuduilleen. Näinhän asia ei tietenkään ole. Sotkamon lukiossa ei opetettu 1970-luvulla venäjää, mutta sen vaihtoehto oli latina. Olen myöhemmässä elämässäni hyötynyt sekä latinan että ruotsin kielen taidosta.

Puhe Tampereen päivän vastaanotolla 1.10.2010

Raatihuoneen juhlavastaanotolla oli väkeä lähes 400, eikä 300, kuten Aamulehti kirjoitti. Monet vieraat kiittelivät tunnelmaa ja väljyyttä, joka tarjosi hyvät puitteet keskusteluille. Musiikilla oli tärkeä rooli tunnelman kohottajana: Matti Heinivaho Ensemble oli varma valinta tässä suhteessa. Omaan rooliini illan emäntänä kuului myös juhlapuhen pitäminen.

PUHE

Arvoisat kutsuvieraat, tervetuloa tänne Raatihuoneelle juhlimaan 231-vuotiasta Tampereen kaupunkia. Juhlissa mukana on myös ystävyyskaupunkimme Tarton delegaatio, toivotan teidät lämpimästi tervetulleiksi juhlaamme. Kohotetaan heti aluksi malja syntymäpäiväsankarille!

Hyvät naiset ja herrat

Tämä vuosi jää Tampereen kaupungin historiaan taloudellisen taantuman, vaikean työttömyyden ja kipeiden menoleikkausten vuotena, mutta se jää historiaan myös Tampereen yliopiston 50-vuotisjuhlavuotena, Tampere-talon 20-vuotisjuhlavuotena, Kansallisen veteraanipäivän juhlavuotena – ja Tampereen Pyrinnön koripallon Suomen mestaruutena.

Talouden aallonpohjat ovat aina ravistelleet Tamperetta, koska olemme edelleen vahvasti teollisuuskaupunki. Tampere on kuitenkin aina kyennyt nousemaan taloussuhdanteiden myllerryksestä. Se on onnistunut uudistamalla talouden ja yhteiskunnan rakenteita. 1990-luvun alussa se tarkoitti siirtymistä raskaasta teollisuudesta jälkiteolliseen informaatioyhteiskuntaan. Mitä se merkitsee tänään?

Tiivistän 2000-luvulla tarvittavan rakennemuutoksen kolmeen sanaan: yhteisöllisyys, ekologisuus ja luovuus.

Kaupunkielämä on parhaimmillaan ihmisten vilkasta kanssakäymistä, urbaania vilskettä. Tampere on sopivan iso kaupunki synnyttämään talouden, kulttuurin ja tieteen verkostoja, innovaatioita ja sosiaalista pääomaa, joista tulevaisuuden menestystarinat syntyvät.

Kaupunki voi edistää tätä urbaania rakennemuutosta monin tavoin. Ylläpitämällä korkeatasoisia hyvinvointipalveluja, jotka ovat meille jopa kansainvälinen kilpailuvaltti. Tukemalla uutta luovaa tiedettä ja tutkimusta. Luomalla hyvää kaupunkiympäristöä, jossa ihmiset viihtyvät. Ja olemalla avoin uusille sosiaalisille ja taloudellisille keksinnöille ja käytännöille.

Vuosi 2010 on Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuosi. Köyhyys, hyvinvointierot, toimeentulovaikeudet ja sosiaaliset ongelmat ovat kasvaneet taantuman olosuhteissa. Meidän on erityisesti pidettävä huoli siitä, että valtakunnan keskitasoa huomattavasti korkeammat työttömyysluvut saadaan laskuun kaupungissamme. Se jos mikä vaatii uusia innovaatioita, joista esimerkkeinä sosiaaliset ja yhteiskunnalliset yritykset ja työvalmennussäätiö, joita kaikkia parhaillaan synnytetään.

Ilmastonmuutos on aikamme vakavin ympäristökysymys. Siitä on tullut myös taloudellinen kysymys. Vain puhtaat teknologiat pärjäävät lopulta kansainvälisessä kilpailussa. Ilmastoystävällinen teknologia, olipa kyse energiasta, rakentamisesta, tietotekniikasta tai vaikka liikenteestä, on Tampereen talouden kasvun suuri mahdollisuus, johon meidän kannattaa tarttua.

Kaupunki voi edistää ekologista rakennemuutosta näyttämällä esimerkkiä omassa toiminnassaan: rakentamalla ekotehokkaasti, tiivistämällä kaupunkikeskustaa, kehittämällä raideliikennettä ja suunnittelemalla hiilineutraaleja asuinalueita. Vuoreksen asuntomessut vuonna 2012 on tässä yksi näytön paikka. Viime aikoina on keskusteltu taas Rantaväylän tunnelista ja myös katuratikasta. Molemmat ovat suuria tulevaisuuden investointeja, jotka valtuusto on linjannut, ja joita on määrätietoisesti vietävä eteenpäin. On myös varmistettava, että valtio on mukana kustannusten jaossa.

Luovuus on aina ollut Tampereen menestyksen avain. Tampereen yliopiston ja Tampereen teknillisen yliopiston merkitys kaupunkimme kasvulle on ollut ratkaiseva. Ilman niitä meillä ei olisi sitä osaamispääomaa, jota yritykset ja kaupunki tarvitsevat. Tähän joukkoon voimme liittää tietysti myös Tampereen ammattikorkeakoulun ja monipuolisen toisen asteen koulutuksen. Tampere haluaa tehdä entistä tiiviimpää yhteistyötä yliopistojen ja oppilaitosten kanssa. Tästä esimerkkinä ovat ajankohtaiset kaupunkikehityshankkeet niin keskustassa Tampereen yliopiston kampuksen ympärillä kuin lääketieteellisen tiedekunnan ja teknillisen yliopiston ympärillä. Kaupungin on kehitettävä myös yhteistyöhankkeita, jotka tukevat kaupungin toimintamallin muutosprosessia ja parantavat osaamistamme kunnallisen palvelutuotannon järjestämisessä.

Hyvät kuulijat,

Tampereen uusi toimintamalli edustaa lähtökohdiltaan avoimuuden kulttuuria, jossa keskustellaan ja käydään vuoropuhelua eri tavoin ajattelevien ihmisten ja yhteisöjen välillä. Kansainvälistyminen on ollut yksi Tamperetta luonnehtinut piirre jo sen teollisen historian alusta lähtien. Toivon että suvaitsevaisuus ja monimuotoinen kulttuuri saavat entistä enemmän jalansijaa Tampereella.

Kulttuuri eri muodoissaan on yksi kaupunkimme menestystekijä. Tämä näkyy myös Tampereen päivän palkittujen profiileissa. Onnittelemme Tampereen palkinnolla palkittuja arkkitehti Raili Pietilää ja vuorineuvos Kari Neilimoa, sekä I luokan kultainen ansiomitalin saaneita toiminnanjohtaja Aino Kantojärveä, museonjohtaja Aimo Minkkistä, rouva Leila Parhankangasta, johtaja Esko Raipiaa ja kenraalimajuri evp Kalervo Sipiä. Teidän maljanne!

Vielä kerran tervetuloa!

Rantaväylän tunnelista ja muista ajankohtaisista asioista

Viime maanantain kaupunginhallituksen suunnittelujaoston esityslistalla oli Näsinkallion eritasoliittymä. Asia tuli sen verran puskista sujallekin, että se pöytäsi asian kahdeksi viikoksi. Ajatus täydellisestä eritasoliittymästä on nostettu nyt keskusteluun, koska sitä ei ole käsitelty YVA-selvityksen yhteydessä. On harmillista, että vasta nyt herätään huomaamaan liikenteelliset haasteet keskustan länsiosissa ja Särkänniemessä. Jälkiviisaasti voi todeta, että perusteellinen YVA-selvitys olisi pitänyt tehdä heti alkuunsa, eikä vasta valitusprosessin jälkeen.

Tunnelin vastustajien riemuksi Rantaväylän tunnelihanke viivästyy suunnitellusta aikataulusta. Kustannusten nousu puolella alkuperäisestä tekee asian eteenpäin viemisestä haastavan ei vain valtiovallan suuntaan, vaan myös kaupunginvaltuuston jatkokäsittelyssä. Valtuustoryhmät neuvottelevat kannoistaan tulevan viikon, ennen sujan ylimääräistä kokousta. Rantaväylän tunnelihankkeen parametrit ovat siinä määrin muuttunet taannoisesta valtuuston päätöksestä, että suja ei voi mielestäni ottaa kantaa asiaan, ennen kuin uudesta sopimuksesta, kustannusarviosta ja kustannusten jaosta on neuvoteltu valtiovallan kanssa. Valtuustohan on sitoutunut kolmannekseen kustannuksista, ei enempään. Näyttää siltä, että rahoituspäätös siirtyy seuraavalle hallituskaudelle. Mikä moka!

Tähän viikkoon on mahtunut monenlaista menoa ja meininkiä, vaikka alkuviikko menikin tautia potiessa. Tarkoitukseni oli käydä viemässä kaupungin 50-vuotissyntymäpäivätervehdys pormestarin kanssa Hanna Tainiolle. Onneksi Marjatta Stenius pääsi paikalle. Hanna toi aikoinaan kaupungin tervehdyksen meidän 100-vuotisjuhiimme. Mutta jo tiistai-iltana istuimme Hannan kanssa Suomen Tietokirjailijoiden Pirkanmaan alueen paneelissa keskustelemassa kirjallisuuden tulevaisuudesta, mukana oli myös kansanedustaja Arto Satonen. Yleisön joukossa oli varmasti meitä asiantuntevampaa väkeä, mutta ystävällisesti he meihin poliitikkoihin suhtautuivat. Itselleni tilaisuus oli myös heräte pyrkiä Tietokirjailijoiden jäseneksi. olenhan julkaissut sekä monografioita että toimittanut tieteellisiä teoksia. Torstai-iltana olin pitkästä aikaa Yhteisen kirkkoneuvoston kokouksessa, kokous taitaa olla viimeisiäni, koska en enää asettunut ehdolle seurakuntavaaleissa. Kokouksen jälkeen kävimme Paulin kanssa katsomassa Komediateatterin kepeän ja hauskan ”Lekaa ja leivoksia”. Tuija Vuolle on ihanan muuntautumiskykyinen näyttelijä, mutta hienoa työtä teki myös Irmeli Hirvonen. Ehkä esityksen hauskuus oli siinä, että kaksi ikääntyvää naista eivät olleetkaan mitään normimummokansalaisia, vaan reippaita norminrikkoja, olipa kyse sitten rahasta tai rakkaudesta.

Tuomas ja Pauli starttasivat varhain anoppilaan, Vilja on kavereidensa luona Jyväskylässä ja alkaa huomenna pakata tavaroitaan Italiaan lähtöään varten, perheenäidin tehtäväksi jää pestä vinot pinot pyykkejä. Siivota en aio. Kypsyin viime keväänä työtaakkaani ja palkkasin hyvän siivoojan. Cliinexin Juhani laittaa huushollin järjestykseen joka toinen viikko. Niinpä saan tehdä viikonloppuna tekemättömiä töitä, lukea kaikessa rauhassa väitöskirjaohjattavani artikkeleita maanantaista ohjausta varten ja nauttia yksinolosta.

Johtosäännöistä ja viikon juhlatilanteista

Kaupunginvaltuusto keskusteli keskiviikkona mm. Jari Heinosen palveluverkkoa koskevasta valtuustoaloitteesta. Heinonen oli tehnyt aloitteensa tammikuussa, jolloin keskustelu asiasta kävi vielä kuumana, mutta vastaus aloitteeseen tuli vasta nyt kuukausien – ja päätösten – jälkeen. Asia on edelleen tärkeä, siksi menin minäkin käyttämään asiasta puheenvuoron pulpettiini. Totesin, että olen asiasta kantani aikoinaan vahvasti ilmaissut, mutta kun päätökset on tehty, keskityn menettelytapoihin.

Kuten blogissani (9.12.2009) kirjoitin, sosiaaliasemien tilat oli jo vuokrattu ja henkilöstöjärjestelyihin ryhdytty ennen luottamushenkilötason päätöksiä. Tässä näkyi ensinnäkin tilaaja-tuottajamallin sekavuus. Tuotantopuoli keskitti jo omilla päätöksillään sosiaalityön organisaatiota ennen kuin tilaajalautakunta ehti käsitellä palveluverkkoa. Tiltun ohella toinen opetus on se, ettei valtuuston pidä delegoida tämän mittaluokan asioita virkamiehille.

Päätöksenteossa on vedottu taannoisiin kaupunginhallituksen suunnittelujaoston linjauksiin, päätöksiähän ne eivät ole. Diashow sujan kokouksessa ja kikkailu lähi- ja aluepalvelujen käsitteellisellä erolla ei voi olla tulevia päätöksiä linjaava kanta. Kaupunginvaltuusto ei päässyt ratkaisemaan palveluverkkokysymystä, koska valmistelijoiden tulkinnan mukaan johtosäännöt eivät sitä mahdollistaneet. Kolmas opetus: ylimmän päätöksentekoelimen sulkeminen koko kaupunkia koskevista ratkaisuista on vakava puute johtosäännöissä. Johtosääntöjä on siis korjattava. Samoilla linjoilla oli myös esimerkiksi ryhmyrimme Olli-Poika Parviainen, joka puhui vielä laajemmin demokratiakäsityksestä ja johtosääntöjen uusimiseen liittyvästä problematiikasta

Tähän asti olemme samaa mieltä Jari Heinosen kanssa. Mutta kun Jari esitti lisäpontta pykälään johtosääntöjen uudistamiseksi, jo pomppasi. Jarin pitäisi olla ryhmänsä johtajana perillä siitä, että valtuustoryhmien kesken vallitsee jo tällä hetkellä yksimielisyys johtosääntöjen tarkistamisen tarpeesta. Minusta prosessissa olevasta asiasta ei kenenkään yksitäisen valtuutetun pitäisi ottaa pisteitä itselleen. Ponsiehdotus hävisikin selvin luvuin.

Kun Jukka Gustafsson alkoi taivastella tehtyjä palveluverkon keskittämisratkaisuja, en malttanut olla sanomatta hänelle, että juuri hänen ryhmänsähän oli toinen keskittämisen kannalla ollut ryhmä. Kuten blogissani kirjoitin helmikuussa (17.2.): ”Lautakunta on päätöksensä tehnyt, kokoomus-demari- koalitio voitti selvin luvuin.” Vihreät ja vasemmistoliitto vastustivat soteasemien alasajoa.

Tällä viikolla on ollut tilaisuus istua merkittävien henkilöiden seurassa. Piispainkokouksen vastaanotolla oli tilaisuus keskustella pöytäseurueeni arkkipiispa Kari Mäkisen ja piispa Irja Askolan kanssa. Irja Askolan tunnemmekin Paulin kanssa SKY:n ajoilta, hämmästyttävää, että hän vielä muisti meidät vanhat skyläiset. Osoittautui, että myös arkkipiispalla oli SKY-tausta.

Eilen meillä oli Särkänniemessä juhlatilaisuus kamarineuvos Olavi Joenpolven arvonimen johdosta. Tasavallan Presidentin myöntämä arvonimi on tätä ennen myönnetty vain kahdelle tamperelaiselle, Laila Halmeelle ja Matti Parjaselle.

Pietarista messuun ja kaupunginhallitukseen

Osallistuimme pormestarin kanssa viime viikon lopulla Pietarissa Helsinki-keskuksen toimitilojen avajaisiin ja seminaariin, jossa käsiteltiin Pietaria suomalaisten yritysten toimintaympäristönä. Sillä aikaa, kun pormestari oli muiden kaupunkien johtajien kanssa tapaamassa kuvernööriä, ehdimme muun seurueen kanssa piipahtaa pikaisesti Eremitaasissa ja Iisakin kirkossa. Matkalle saimme kuulla, että Aamulehden verkkosivuilla oli käyty keskustelua matkan hinnasta ja tarpeellisuudesta. Kun olemme päättäneet, ettei valtuusto tee tällä kaudella perinteistä ulkomaille suuntautunutta opintomatkaansa, on aivan perusteltua, että luottamushenkilöt osallistuvat pienemmillä kokoonpanoilla tilaisuuksiin myös ulkomailla. Olemme pormestarin kanssa osallistuneet hyvin harkiten matkoille. Tulevalla viikollakin jäämme pois kaksipäiväisestä kuusikkokaupunkien puheenjohtajistojen tapaamisesta Espoossa työ- ja edustustehtäviemme vuoksi. Tarkoituksenani oli lähteä käymään keskiviikkoaamun kokouksessa, mutta kuultuani, että tilaisuuteen osallistuu pormestarin ja varapuheenjohtajien kanssa myös kaupunginvaltuutettu, hejan varapj. Irja Tulonen, päätin jättää tilaisuuden väliin, ettei meiltä olisi yliedustusta.

Huomisessa kaupunginhallituksessa on esillä neljän palvelulinjan ylilääkärin viran perustaminen erikoissairaanhoidon tuotantoalueelle. Erikoissairaanhoidon johtokunta on yksimielisesti esittänyt, että pääsyvaatimuksena voisi olla erikoislääkärin tutkinnon ohella myös terveystieteiden ylempi korkeakoulututkinto. Tästä syystä kaupunginhallitus käytti otto-oikeutta viime maanantaina. Kun päätösesityksessä vedotaan jälleen kerran suunnittelujaoston linjauksiin, huomautin viime kokouksessa, ettei suja muistaakseni ole tehnyt linjauksia virkojen, vaan ainoastaan prosessien suhteen. Kiinnostavaa nähdä, mille kannalle kh huomenna asettuu, onhan tämä taas asia, joka ylittää poliittiset ryhmärajat, mutta jää nähtäväksi, ylittääkö se myös hoitaja-lääkärikoulukuntien rajat.

Tänään saimme ensimmäisen naispiispan, kun Irja Askola vihittiin Helsingin piispaksi. Hänen saarnansa kolme teemaa: armo, luottamus ja kohtuus osuivat ja upposivat ainakin meikäläiseen. Minulla on ilo ja kunnia tavata Irja -piispa ja muut piispainkokouksen osanottajat Raatihuoneella tulevalla viikolla.

Opettajani ja pitkäaikainen kollegani Seija oli kutsunut minut tänä iltana Tuomasmessuun tekstinlukijaksi. Aleksanterin kirkko oli täynnä väkeä, paljon nuoria ja nuoria aikuisia. Lämminhenkinen messu antoi levollisuutta ja virtaa tulevan viikon haasteisiin.