Kategoria: Yleinen

Valtuuston esityslistalla oli tiedoksiantona hankkeen Vt 12 Tampereen tunneli  Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätös 20.8.2012. Totesin heti alkuun, että  emme ota tässä kokouksessa kantaa tunneliin tai Allianssi-sopimukseen sinänsä ja ettei ponsiesityksiä voida  asian käsittelyn yhteydessä tehdä. Olin pohjustanut asian lakimiesyksikön kanssa. Yhtään puheenvuoroa ei asiasta käytetty, mikä selvästi yllätti monet.

Jätin yhteisen valtuustoaloitteen tunnelivastustajan, kollegani Jari Heinosen (skp) kanssa virtuaalisen sosiaali- ja terveyspalvelukeskuksen perustamisesta Tampereelle. Alueellisten sosiaaliasemien lakkauttamisen seurauksena yli 90 % toimeentulotukihakemuksista käsitellään kirjallisesti, eivätkä kuntalaiset ja asiakkaat saa riittävän nopeasti yhteyttä sosiaalityöntekijään vaikeissa elämäntilanteessaan. Kaupunkilaiset joutuvat odottamaan aikaa myös terveysasemille, eivätkä saa näin välittömästi apua akuutteihin kysymyksiinsä.

Esitämme, että Tampereella kehitettäisiin ja otettaisiin käyttöön virtuaalinen sosiaali- ja terveyspalvelukeskus Pohjois- Suomessa (http://www.sosiaalikollega.fi/sosiaalijaterveyspalvelut/) käyttöön otetun järjestelmän mukaisesti. Keskus palvelisi kaikkia kaupunkilaisia, sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaita ja työntekijöitä.

Paljon on hyvää saatu Tampereella aikaan tällä ja edelliselläkin valtuustokaudella. Pormestari Niemisen tänään julkistama toimintakertomus ”Kuusi kehityksen vuotta” esittelee hyvin hänen pormestarikautensa saavutuksia. Aina riittää parantamista, mutta kyllä meidän pormestarimme ja apulaispormestarimme ovat tehneet tälläkin kaudella parhaansa.

Itseäni jäi hieman kiusaamaan valtuutettu Riitta Ollilan puheenvuoro, jossa hän harmitteli, ettei Koukkuniemen Jukola-rakennusta aikanaan purettu! Akka- akseli on yhä ylpeä saavutuksestaan, vai mitä Anneli Kivistö (sd) ja Riitta Koskinen (kok)? Aina kun laitan Aino-tossut jalkaani, muistan uhkauksemme kytkeä itsemme Jukolan seinään, jos purkutraktorit ajavat paikalle. Se taisi tepsiä.

Illan kolmen kokouksen jälkeen on hieman euforinen olo, pitäisi malttaa mennä nukkumaan, kun on varhainen lähtö työmatkalle ja pitkä työpäivä! Toivottavasti Pauli ehtii vaalikopille päivystämään!

(Kirjoitukseni AL:n teemasta, eivät näköjään julkaise valtuutettujen kirjoituksia; ehkä kannattaisi kuulla nykypäättäjiäkin).

Tampereella vanhustenhoidon painopiste on valtakunnallisten suositusten mukaan vanhusten kotona asumisen tukemisessa. Samaan aikaan kehitetään tehostettua palveluasumista esimerkiksi Koukkuniemen alueelle. Molempien edellytyksenä on kuitenkin riittävä ja osaava henkilöstö. Kotihoito ei saa olla vain kiireistä lääkkeiden jakamista tai verenpaineen mittaamista, vaan myös seurustelua ja henkistä tukea.

Tehostettu laitoshoito on yhä vaativampaa, siksi henkilöstömitoituksen on oltava riittävä. Perinteinen vanhainkotihoito on jäämässä historiaan. Kuitenkin vanhuksille, jotka eivät enää pärjää kotona, mutta eivät ole vielä tehostetun hoidon tarpeessa, tulee olla tarjolla ryhmäkotimuotoista asumista, sillä yksinäisyys on yksi suurimmista ikäihmisten ongelmista. Suurten palveluyksikköjen asemesta hoivakoteja perustettava eri kaupunginosiin, omalle kotiseudulle.

Vanhusten hoivapalveluja tuottavat yhteisöt ovat tärkeä yhteistyökumppani kaupungille. Järjestöjen toimintaedellytyksistä on kuitenkin huolehdittava nykyistä paremmin mm. hoivapalvelujen kilpailutustilanteessa, sillä isojen kansainvälisten toimijoiden toimintalogiikka ei välttämättä palvele parhaalla mahdollisella tavalla kuntalaisen etua. Järjestöillä ja seurakunnilla on tärkeä rooli myös harrastusten ja virkistystoiminnan ylläpitämisessä. Omaishoitajat tekevät arvokasta työtä, jota on tuettava nykyistä enemmän niin taloudellisesti kuin vapaapäivien ja virkistys- ja kuntoutustoiminnan muodossa.

Tampereen teollisesta historiasta johtuen kaupungissamme asuu suhteellisen paljon pienituloisia ikäihmisiä. Heidän hyvinvointiinsa tulee kiinnittää enemmän huomiota. Köyhyysraporttimme (Roivainen, Heinonen & Ylinen 2011) mukaan köyhyydessä elävät vanhukset eivät useinkaan hae apua vaikeaan tilanteeseensa sosiaalitoimistosta. Seurakuntien diakoniatyöllä ja järjestötoimijoilla on tärkeä rooli tämän huono-osaisuuden tunnistamisessa ja tuen tarjoamisessa. Hyvä vanhuus kuuluu kaikille sosiaaliseen taustaan katsomatta.

IRENE ROIVAINEN

Kaupunginvaltuuston puheenjohtaja (vihr.)

Olen ehtinyt Vihreiden vaalikopille vain parina päivänä, sillä työpaikan muutto uusiin tiloihin ja työmatkat ovat rokottaneet vaalityötä. Eilen olimme Paulin kanssa useita tunteja paikalla keskustelemassa kaupunkilaisten kanssa.

Torilla kuulee monta tarinaa. Ikääntynyt mies tuli kertomaan toimeentulovaikeuksistaan, koska oli kuullut puheeni Köyhyysmarssilla. Kun puolison kuoltua alkoivat myös rahahuolet, sosiaalitoimistosta neuvottiin myymään omakotitalo. Mihin hän omasta kodistaan lähtisi! Niinpä hän oli kierrellyt pitkin kesää erilaisissa tilaisuuksissa, joissa oli jotakin tarjoilua. Vaalien aikaan vaalikopit olivat hyvä paikka tässäkin mielessä. Kun hän lopuksi kehaisee minun tehneen hyvää työtä, liikutun ja kiitän, sillä hetkeä aikaisemmin toinen mies on käynyt purkamassa kiukkuaan ”kokoomuksen puisto-osastolle” ja minulle ilmeisesti sen pääpuutarhurina.

Vihamielisyys onkin yksi ikävä piirre vaalikentillä. Ihmisten pettymys purkautuu kaunaisuutena ja kostonhaluna: ”koska teitte niin ja näin, en äänestä teitä”. Kokeneiden valtuutettujen tilalle halutaan uusia kasvoja. Rotaatio onkin hyvä asia, mutta se saattaa myös halvaannuttaa toimintaa. Viime kuntavaaleissa vihreiden valtuustoryhmä uusiutui radikaalisti. Se merkitsi vastuun siirtymistä käytännön politiikasta pitkäksi aikaa meille kokeneimmille, sillä tosiasia on, että valtuutetulta ensimmäinen nelivuotiskausi menee opetellessa laajoja asiakokonaisuuksia. Olisi katastrofi, jos 67-jäseninen valtuusto vaihtuisi kokonaan: silloin tätä kaupunkia johtaisivat tosiasiassa virkamiehet.

Kokonaisuus ja suhteellisuuden taju ovat hukassa esimerkiksi silloin, kun 185 miljoonan euron tunneli-investointi nousee vaalien pääaiheeksi, vaikka se on vain murto-osa investointien kokonaisuudessa. Kuntalaisten hämmennyksen vielä ymmärtää, muttei sitä, että ehdokkaat ja jopa kaupunginvaltuustossa vaikuttavat sortuvat populismissaan yksinkertaistuksiin ja suoranaisiin valheisiin esittäessään tunnelirahojen laittamista palveluihin. Käyttötalousmenot ja investoinnit ovat kaksi eri asiaa, sen ymmärtää Erkkikin. Tuleekin miettineeksi, minkä tiedon varassa päätöksiä äänestyskopissa tehdään ja kenen on vastuu väärän tiedon varassa tehdyistä päätöksistä?

Vaikka yleensä ehdokkaiden välillä vallitsee hyvä yhteishenki ja etenkin valtuutetut käyvät kannustamassa toisiaan yli puoluerajojen toistensa kopeilla,  myös ehdokkaiden osaoptimointi ja raadollisuus paljastuu torilla päivystäessä. Äänestäjille saatetaan  esimerkiksi kertoa, ettei jotain ehdokasta kannata äänestää, koska tämä pääsee kuitenkin läpi. Kerrotaan, että Osmo Soininvaara putosi aikoinaan eduskunnasta tällaisen harhailluusion vuoksi. Oma lukunsa on kikkailu panelistien valinnalla tilaisuuksiin tai Facebook tykkäämisillä. Henkilökohtainen on poliittista ja poliittinen henkilökohtaista: silloin kun nimeltä mainiten aletaan leimata julkisuudessa, olen itse ottanut sen linjan, että puhun asiat kasvokkain selviksi. Se on tavallisesti auttanut.

Vaikka kilpailu on kovaa vaalikentillä, hyvä neuvo voisi olla se, että kannustaa aivan ensimmäiseksi äänestämään, etsimään itselleen läheisimmältä tuntuvan ryhmän ja sopivan ehdokkaan ja vasta sitten tarjoaa oman puolueensa vaalilehteä ja omaa esitettään. Tällä metodilla ei ehkä heru paljon ääniä, mutta jääpähän hyvä mieli, kävipä kampanjassa kuinka tahansa! Sosiaalietiikan professori Jaana Hallamaan kolumni ”Kenen taakkoja kannat” uusimmassa Kotimaa-lehdessä (18.10.-12) rohkaisee tähän: ”Kristitty on vapaa puhumaan lähimmäisistään hyvää ja vapaa pidättäytymään puhumaan pahan puhumisesta”.

 

 

 

 

 

 

Näin kirjoitin Aamulehden blogikutsuun aiheesta ”Nuoret ja syrjäytyminen”.

On arvioitu, että vuonna 2010 Suomessa oli 51 300 syrjäytynyttä nuorta (15-29-vuotiasta), joista huomattava osa ei ollut edes rekisteröitynyt työttömiksi työnhakijoiksi, eikä heitä näkynyt missään tilastoissa.

Matala koulutustaso selittää suurelta osin syrjäytymistä, siksi vuoden 2013 alussa voimaan astuva Nuorisotakuu on tärkeä uudistus. Se takaa kaikille alle 25-vuotiaille sekä alle 30-vuotiaille vastavalmistuneille koulutus-, harjoittelu-, työpaja- tai työpaikan kolmen kuukauden sisällä työttömäksi ilmoittautumisesta. Nuorisotakuuseen kuuluu myös koulutustakuu, joka takaa jokaiselle juuri peruskoulunsa päättäneelle koulutuspaikan.

Syrjäytyneistä nuorista lähes neljännes on maahanmuuttajataustaisia. Siksi maahanmuuttoon ja kotouttamiseen liittyvät toimenpiteet ovat erityisen tarpeellisia.

Köyhyys ja huono-osaisuus selittävät pitkälle nuorten syrjäytymistä ja lisäävät polarisoitumista eri sosiaaliryhmistä tulevien nuorten välillä. On huolehdittava siitä, että tuloerot eivät enää kasva ja että koulut ja muu palvelut eivät eriarvoistu.

Syrjäytymiskehitykseen on puututtava varhain ennen kuin ongelmat kasvavat liian suuriksi. Ennalta ehkäisevä nuorisotyö ja koulujen sosiaalityö ovat tässä avainasemassa. Ennaltaehkäisevässä työssä järjestöillä on keskeinen rooli, mistä esimerkkinä Setlementti Ahjolan Nuorisokahvila Uniikki ja Kölvi-toiminta. Niiden toiminta pitää turvata.

Katu ei ole nuoren koti. Nuorille on järjestettävä matalankynnyksen harrastus- ja toimitiloja. Tampereella uusi Monitoimitalo 13 on tästä hyvä esimerkki.

IRENE ROIVAINEN

Aamulehti julkaisee edelleenkin pääsääntöisesti vain ei-valtuutettujen kirjoituksia vaaliblogeissaan, joten tässä viimeisin julkaisematon:

Kuntauudistus on laitettu telakalle vaalien ajaksi, mutta itse uudistuksen valmistelu jatkuu mm. sosiaali- ja terveydenhoitoalueiden valmisteluna. Samaa tahtia kun usko radikaaleimpiin kuntaliitosmalleihin hiipuu, näyttää esille nousevan moneen kertaan kuopattu aluekuntamalli. Se yhdistettynä sote-aluemalliin saattaakin olla vaalien jälkeen kuuma puheenaihe.

Hallitus linjasi ennen kesää oman tavoitteensa sosiaali- ja terveyshallinnon uudistukselle. Sairaanhoitopiirit yhdistetään viideksi erityisvastuualueeksi (erva) ja muu sosiaali- ja terveydenhoito yhdistetään kuntien vastuulla oleviksi sote-alueiksi, jotka voivat toimia joko vastuukuntamallilla tai kuntayhtyminä.

Tampereen seudulla tämä tarkoittaisi sitä, että sote-alue syntyisi joko osaksi Tampereen kaupungin organisaatiota tai sitten perustettaisiin Tampereen seudun sosiaali- ja terveyskuntayhtymä, johon siirtyisi myös osa erikoissairaanhoidon palveluista.

Helsingin Sanomat heitti 24.9. ilmaan kiinnostavan ajatuksen Tampereen ja Turun metropolihallinnosta. Lehden mukaan myös Sdp:ssä on asiaa ”alettu varovaisesti pohtia”. Metropolihallinto merkitsisi muun muassa yhteistä maankäytön, asumisen, liikenteen ja jätehuollon päätöksentekoa.

Selkeämpää olisi puhua demokraattisesta seutuhallinnosta, kuten Osmo Soininvaara blogissaan viime helmikuussa: ”Paras ratkaisu kaupunkiseutujen ongelmiin olisi aluekunta, joka keräisi verot, vastaisi yleiskaavoituksesta, joukkoliikenteestä, sosiaali- ja terveystoimesta ja toisen asteen opetuksesta sekä elinkeinopolitiikasta. Lähikunnat voisivat kilpailla palveluinnovaatioista mutta eivät kaappaamalla veronmaksajia toisiltaan.”

Kunnissa päätettäisiin edelleen asemakaavoista ja lähipalveluista. Ja Tamperekin voisi jakaantua kymmeneksi kunnanosavaltuustoksi, joissa olisi kussakin saman verran asukkaita kuin Pirkkalassa on nyt.

(Laajennettu versio aiheesta on julkaistu blogina osoitteessa www.tampereenseutu.fi)

IRENE ROIVAINEN

Seutuhallituksen jäsen (vihr)

Tampereen kaupunginvaltuuston puheenjohtaja