Kategoria: Yleinen

Tällä viikolla on taas istuttu seminaareissa. Maanantai oli varattu kaupunginvaltuuston strategiaseminaarille, tiistai PSHP:n luottamushenkilökoulutukselle. Etenkin strategiaseminaarin ongelma on se, että työssäkäyvien on vaikea irrottautua koko päiväksi seminaariin, jolloin työryhmissä ääntä käytävät muut kuin valtuutetut. Itsekin jouduin hoitamaan osan päivää akuutteja työasioita. Asiantuntijaluennot käsittelivät kaupunkiseudun kilpailukykyä ja kestävää kaupunkisuunnittelua. Ryhmätöissä työstettiin kaupunkistrategialuonnosta, jonka on määrä valmistua syksyksi. Jäin pohtimaan paneelikeskustelussa varauksellista suhtautumista aluelautakuntiin.

Kaupunginhallituksen 700-sivuinen esityslista ei herättänyt juurikaan intohimoja. Listalla oli mm. kaupungin osallistuminen  joukkoliikenteen lippu- ja maksujärjestelmäosakeyhtiön perustamiseen, henkilöstöravintoloiden liikkeenluovutus, kolmen luonnossuojelualueen perustaminen/laajentaminen, liuta kaava-asioita.

Kiinnostava raportti ”Kunnallisvaalit 2012” kertoo mm. että vuoden 2012 kuntavaaleissa äänestysaktiivisuus laski edellisvaaleista Tampereella 59.4 prosentista 56,3 prosenttiin. Ja että erot äänestysalueiden välillä kasvoivat ja  nuorten äänestysaktiivisuus jatkoi laskuaan: keskiarvo 25-29-vuotiailla oli 38.2 prosenttia.

Viikon yksi puheenaihe on yhtiöpaikkojen jakopolitiikka. Esimerkiksi valtuutettu Johanna Loukaskorpi (sd.) on pohtinut blogeissaan kaupunginhallituksen jäsenten osallistumista yhtiöiden hallituksiin. Ainoastaan Kokoomus ja Vasemmistoliitto ovat toimineet kaupungin omien Corporate Governance –ohjeiden mukaisesti, Vihreät ja Demarit ovat käyttäneet hyväkseen kahden vuoden optiota ennen odotettavissa olevaa lakimuutosta.

Omassa ryhmässämme asiasta käytiin keskustelua, mutta haasteena on, kuinka turvata pienessä valtuustoryhmässä riittävä asiantuntemus yhtiöpaikkoihin, kun ryhmä uusiutuu reippaasti joka valtuustokausi. Olen ollut itse kannattamassa esitystä kaupunginhallituksen varajäsenten Anna-Kaisa Heinämäen ja Jaakko Mustakallion valinnasta yhtiöihin: he edustavat kokemusta ja näkemystä. Itse katsoin viisaammaksi jäädä varsinaisena kh:n jäsenenä pois yhtiön hallinnosta, vaikka Tampereen Särkänniemi Oy:n hallitustyöskentely on ollut mukavaa ja hallitus hyvä.

Pidän perusteltuna, että kansanedustajia valitaan yhtiöiden hallituksiin, koska heillä olisi muutoin vain rivivaltuutetun paikka, eikä heidän laajaa asiantuntemustaan hyödynnettäisi riittävästi kunnallisessa päätöksenteossa. Siitä olen pahoillani, että ryhmät käyttävät yhtiöpaikkoja palkitsemisjärjestelmänä, eikä asiantuntemus ole valintaperusteena. Mielestäni omistajaohjauksen pitäisi voida puuttua peliin, ettei hallitusten kokoonpano vaihtuisi liian paljon. Esimerkiksi Särkännimen hallitukseen jää vain kaksi vanhaa jäsentä: Tarja Jokinen (sd.) ja Ilkka Järvelä (vas,); melkoinen haaste jää yhtiön johdolle perehdyttää uusi porukka puistouudistuksen kokonaisuuteen.  Kantavat voimat Harri Jaskari (kok.) ja Timo Katto (kd.) eivät saaneet ryhmiltään mandaattia jatkoon. Vallanvaihto on kesän alussa.

Olen ollut parin viikon kokoustauolla Pääsiäisloman ja viime viikolla Santiago de Compostelaan suuntautuneen pyhiinvaelluskävelyn (caminon) vuoksi. Välillä on hyvä irtaantua kiireisestä kokousarjesta, eivät asiat mihinkään karkaa, sillä kaupunginhallitus oli pöydännyt kaksi asiaa, joiden vuoksi jouduttiin pitämään ylimääräinen kokous viime maanantaina. Keskustan ja Perussuomalaisten edustajat löysivät toisensa oppositiossa linjattaessa sekä yhdyskuntarakenteen hajautumisen estämisen periaatteita että päätettäessä sako- ja umpikaivolietteen   kuljetuksen periaatteita.

Kaupunginvaltuuston lista oli poikkeuksellisen kevyt ja kokous lyhyt. Eniten keskustelutti valtuutettu Matti Höyssän kaupunkipuistoa koskeva aloite. Höyssän aloite sai lämmintä kannatusta eri puolilta salia, mutta toisaalta ihmeteltiin, miksi tärkeää hanketta ei viedä eteenpäin. Kenties siksi, että Eteläpuistoon haluttaan asuntorakentamista. Henkilökohtaisesti en sitä kannata, perustellumpaa on rakentaa Näsijärven rantaan joutomaalle kuin tuhota arvokas puistoalue Pyhäjärven rannassa.

Kyselytunnilla valtuutettu Jari Niemelän kysely Rantaväylän tunnelin tiedottamisesta oli varsinainen ”hökäisy”; kyllä kai valistuneen Niemelän luulisi ymmärtävän, ettei alkutalvesta jätetty valtuustoaloite tunnelihankkeesta ole mikään päätös. Musiikkia korvilleni olikin apulaispormestari Salmen (sd.) vastaus, jossa hän totesi voimassa olevan kaupungin virallisen kannan olevan, että tunneli tulee. Näitä äänenpainoja olisi toivonut kuulutettavan enemmän viime syksynä vaalien alla. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan; vastauksessaan Pekka Salmi osoitti olevansa tehtäviensä tasolla oleva apulaispormestari.

Aloitin tällä viikolla kymmenen vuoden tauon jälkeen Pirkanmaan Sairaanhoitopiirin hallituksessa. Se on erittäin kiinnostava näköalapaikka sote- uudistuksen keskellä. Ja onhan TAYS ollut 1980-luvulla myös työpaikkani. Valitettavasti samaan aikaan, kun istuin sairaalan kokoushuoneessa, lapsenlapsemme Toivo oli lastenosastolla tutkimuksissa hengitysoireiden vuoksi. Tänään pikkumies pääsi vihdoin kotiin; lapsen saama hoito sai vanhemmilta hyvät arviot.

Maanantaina kaupunginhallitus valitsi yksimielisesti uudeksi tilaajajohtajaksi Kari Hakarin. Niille, jotka kuvittelevat, että kyseessä oli ennalta sovittu poliittinen valinta, voin vakuuttaa, että prosessi oli huolella valmisteltu ja toteutettu. Osallistuin itse kärkiehdokkaiden haastatteluun kaupunginhallituksen puheenjohtajiston jäsenenä: paras valittiin. Onnea Kari!

Valtuuston kokouksessa aloin epäillä, että kevätpörriäinen oli pistänyt perussuomalaisten päät pyörälle: he olivat kuin herhiläiset kaupungin tytäryhtiöiden kimpussa. Siinä vaiheessa, kun Särkänniemeä vaadittiin myytäväksi, oli pakko hallituksen puheenjohtajana todeta, että yhtiö tuloutti viime vuoden 1,2 miljoonan voitosta kaupungille osinkoja 350 000 euroa. Sen sijaan, että yhtiö myytäisiin, on kaupungin pidettävä huolta kruununjalokivestään kehittämällä Mustanlahden aluetta, Onkiniemeä ja Ranta-Tampellaa. Särkänniemen aluetta ollaan kehittämässä voimakkaasti tulevina vuosina, sillä on edellytykset kehittyä merkittäväksi vetovoimatekijäksi ei vain kansallisesti, vaan myös kansainvälisesti. Jätän keväällä paikkani Särkänniemen hallituksessa, koska olen nyt kaupunginhallituksen jäsen. Iloitsen Koiramäen alueen valmistumisesta, se on meidän ikioma Junibackenimme.

Keskustelussa tilinpäätösennusteesta  vilisi mitä villeimpiä säästöideoita. Omassa puheenvuorossani korostin keskuskaupungin huoltosuhteen epäedullisuutta suhteessa kehyskuntiin. Timo Aron selvityksen mukaan Tampere on vuosina 2000-2010 menettänyt 125 miljoonaa euroa muina kuin verotuloina vain siksi, että hyvätuloiset asukkaat ovat muuttaneet naapureihin. Muuttovirran kääntämiseksi tarvitsemme vetovoimaisia asuinalueita, olkoon keskustan kupeeseen tunnelin myötä rakentuva Nässyn ranta-alue yksi sellainen.

Tarvitsemme myös sitä, että kaupunkiseutuna toimimme paremmin. Lausunto kuntarakenneuudistuksesta kirvoitti opposition  kielenkannat. Valtuutettu Jari Heinonen (skp) syytti katteettomasti virkamiehiä epädemokraattisesta valmistelusta. Kuten apulaispormestari Salmi (sd.) totesikin, laitoimme lausuntopohjan melko lailla uuteen uskoon kaupunginhallituksessa. Lopputulos oli ehkä hieman ympäripyöreä, mutta eri näkemykset ja selvityshenkilö Rauno Saaren työ siinä kyllä otettiin huomioon.

Seutuyhteistyö perustuu luottamukseen ja hyvään yhteistyöhön. Kaupunkiseudun tulevaisuuden vaihtoehtoja –selvityksen ohjausryhmä kokoontui tiistaina. Aamun sote-uutinen ei ainakaan välittömästi lämmittänyt mielialoja, kun Kangasala ja Orivesi irtautuisivat nykyisestä seuturakenteesta.

 

 

Kaupunginvaltuusto kokoontui eilen toiseen strategiapäiväänsä pohtimaan hyvinvointipalvelujen kehittämistä. Talousraamit tehtiin kaikille selväksi ennen ryhmätöitä, 0 %:n kasvun varassa mennään, ellei haluta kaupunkia lähivuosina konkurssiin. Vuoden 2013 talousarvio on 16,4 miljoonaa euroa alijäämäinen. Tampereen lainamäärä per asukas on edelleen suurista kaupungeista toiseksi alhainen, mutta sekin on kasvanut viime valtuustokaudella 937 eurosta 1675 euroon per asukas  ja kasvaa edelleen. On siis kiristettävä joko kukkaron nyörejä tai keksittävä kiireen vilkkaa uusia tulonlähteitä.

Vihreässä valtuustoryhmässä painotimme aidon asukaslähtöisyyden merkitystä. Palveluverkkoa ei saa harventaa niin, että se uhkaa peruspalveluita. Etenkin varhaiskasvatus ja pienten lasten koulut on edelleen toteutettava lähipalveluina. Myös sosiaalityö on peruspalvelu, joka olisi turvattava alueilla. Keskitettyä sosiaalitoimistoverkostoa tuskin lähdetään hajauttamaan, mutta alueilla on oltava tiloja, joissa voidaan toteuttaa myös vastaanottopalveluita. Puhuttaessa terveyskioskeista ja –nysseistä unohdetaan usein sosiaalipalvelut. Mitä huono-osaisemmista ihmisistä on kysymys, sitä lähempänä palveluiden on sijaittava. Kannatamme palvelujen digitalisoimista, mutta niiden ei pidä korvata kasvokkaisia palveluja. Tämä on erityisen tärkeää ikäihmisten kohdalla.

Kansalaistalot voisivat olla alueiden kulttuuri- ja palvelukeskuksia. Esimerkiksi kirjastoista tai lähikouluista voitaisiin kehittää tällaisia toimintakeskuksia. Vierailin pari vuotta sitten Manchesterissa setlementtitaloissa, joista oli tullut uuden paikallisuuden hengessä köyhien alueiden toiminnallisia keskuksia. Yhteiskunnan taloudellisella tuella yhteisöt olivat ottaneet hoitaakseen erilaisten toimintojen järjestämisen alueella. Taloissa toimii erilaisia asukkaiden organisoimia kerhoja ja työpajoja.

Suuren yhteiskunnan (Big Society) ideologia on rantautumassa meillekin. Sosiaalipolitiikan professori (emerita) Briitta Koskiaho toteaa uusimmassa Suomen Kuvalehdessä: ”Britanniassa tajuttiin, että slummialueiden ihmiset loitontuvat entisestään muusta väestöstä. Nousi ajatuksia siitä, että kun ihmiset saadaan mukaan palveluiden tuottamiseen, voidaan julkista taloutta ja sen taakkaa helpottaa”.

Britannian ”punaisten konservatiivien” (Red Tory) ja ”sinisten demareiden” (Blue Labour) yhteisöllistämisen (kommunitaristiset) ideat ovat varsin lähellä toisiaan. Henkilökohtaisesti en kannalta Big Societyn valtionvastaisia arvoja, mutta näen agendan arvon paikallisuuden ja asuinalueiden voimistamisessa. Asuinalueet voidaan pitää elävinä yhteistyössä järjestöjen kanssa mm. tilaamalla niiltä kumppanuussopimuksilla erilaista kansalaistoimintaa ja virkistyspalveluita, mutta se ei tapahdu vastikkeetta, vaan selvällä rahalla. Myöskään julkisella sektorilla ei ole varaa väistyä kokonaan alueilta, jos ne halutaan pitää toimivina. Järjestöjä tarvitaan myös paikallisen demokratian kehittämiseen: ”keskusteleva demokratia” tarkoittaa vuoropuhelua eri osapuolten kanssa. Tätä me tarvitsemme Tampereella, tätä me kokeilemme Suomen Setlementtiliiton ”Uusi paikallisuus” –hankkeessa!

 

Politiikan viikkokatsaus kannattanee siirtää maanantaille, jolloin tuoreessa muistissa on juuri päättynyt kokous. Samalla voi vielä kommentoida edellisen viikon poliittista antia.

Kaupungin talousnäkymät eivät lupaa helppoja aikoja päätöksentekijöille. Jo nyt tiedossa on, että kehystä laadittaessa erityisen haasteen edessä ovat sote-palvelut. Apulaispormestari Mikko Aaltonen on talousmies, mutta ei hänkään ihmeisiin pysty; tarvitaan koko valtuuston tai ainakin valtaa pitävän koalition saumaton tuki säästökampanjassa. Talous notkahti jo viime vuoden puolella, joten on pienoinen ihme, että strategiset tavoitteet on saavutettu siitä huolimatta suhteellisen hyvin. Se kertonee rakenteellisten uudistusten alkaneen purra esimerkiksi lastensuojelun ennaltaehkäisevissä toimenpiteissä. Ilahduttavasti myös joukkoliikenteen käyttäjämäärät ovat kasvussa. Yksi suurista haasteista on nuorisotyöttömyyden kasvun leikkaaminen; sen suhteen on saatukin apulaispormestari Parviaisen johdolla jo edistystä aikaan.  Huolestuttava on sen sijaan on tieto, ettei kaupunki onnistu palkkaamaan riittävästi lastensuojelun työntekijöitä. Yliopisto kouluttaa sosiaalityöntekijöitä, mutta monet heistä suuntaavat muualle ilmeisesti paremman palkan perässä.

Tämän päivän kaupunginhallitus kuittasi aikaisempien linjaustensa jälkeen lähes keskustelutta  mm. henkilöstöruokailun kilpailuttamisen, työllisyydenhoidon raportin, lausunnon kuntarakenneuudistuksesta ja muutosten tekemisen talousarvioon. Myös vuosisuunnitelmat ja johtosäännötkin menivät pienin muutoksin läpi. Nurmin vesihuolto-osuuskunta-asia jätettiin yksimielisesti pöydälle lisäselvitysten saamiseksi.

Kaupunginhallituksen suunnittelukokous keskusteli lyhyesti kaupunkistrategian laadinnasta ja kaupunkiraitiotiestä, josta jäimme odottamaan perusteellisempaa selvitystä. Eco2-hanke oli hyvin pohjustettu ja siitä keskusteltiinkin ja toimintasuunnitelma vuosille 2013-15 hyväksyttiin. Itse en osallistunut jäävinä asiasta päättämiseen.

Tulevina viikkoina täytetään tilaajajohtajan paikka, jonka Pekka Salmi ilmoitti jo alkuvuodesta kuuluvan demareille. Läänitys ei tee ainakaan helpoksi demarin valintaa. Kun vuosi sitten tulin maininneeksi silloiselle tilaajajohtaja Eskoselle, että voisin harkita paikan hakemista, Lasse tokaisi: ”Ei siihen sosiaalitanttoja valita”. No eipä hakemiseni siihen kompastunut, mutta olisi kyllä kannattanut piruuttaan testata, kuinka pitkälle Vihreänä tanttana olisin päässyt.