Tekijä: Irene Roivainen

Silloin kun pormestari ja apulaispormestarit ovat kiireisiä, yritän ehtiä avaamaan myös tärkeitä tapahtumia, kuten eilen Turkulaiset -näyttelyn saapuessa kaupunkiin. Kommenttini Tamperelainen -lehdelle on suoraan puheestani. Kannattaa käydä tutustumassa kontteihin ja jättää terveiset Tampereelta, nääs.

PUHE

Minulle on suotu harvinainen ilo toivottaa turkulaiset ja turkulaisen kulttuurin näyttely tervetulleiksi Tampereella. Näiden konttien saapuminen Tampereelle kertoo ainakin siitä, että tamperelaiset teekkarit eivät vieläkään ole onnistuneet tamppaamaan Turkua irti mantereesta, niin pontevasti kuin he sitä yrittävät joka vuosi tehdä ristiretkellään Aurajoen varrelle.

Ja hyvä niin. Tampere tarvitsee Turkua niin kuin Tapparan kannattaja Ilveksen kannattajaa. Tamperelaiset kisasivat melkein tosissaan Kulttuuripääkaupungin tittelistä, mutta oikeastaan me vain sparrasimme turkulaisia hakemaan sitä ihan tosissaan, jotta Helsinki ei ainakaan voittaisi.

Nyt olemme hyvin tyytyväisiä siihen, että Turku joutuu etsimään 50 miljoonaa euroa kulttuuripääkaupunkivuoden järjestelyihin ja me pääsemme katselemaan teidän tuhansiin nousevia kulttuuritapahtumia, toivottavasti ilmaiseksi. Ja olemme tietysti erittäin iloisia siitäkin, että tuotte tänne Tampereelle kulttuuria oikein konttikaupalla. Se on ystävällistä ja arvostamme sitä suuresti.

Tässä näyttelyssä on hauskaa se, että sitä ei ole tehty otsa ruvella, vaan pilke silmäkulmassa. Katsoja pääsee itsekin osallistumaan ja kertomaan näkemyksiään turkulaisista. Hauskaa olisi sekin, jos tämä konttikulttuuri synnyttäisi uusia turkulaisvitsejä – ja miksei myös turkulaisten tamperelaisvitsejä. Vanhat vitsit alkavat olla puhkikuluneita, kuten sekin että miten turkulaiset Anna Mäki ja Usko Kylmänen esittäytyivät treffeillä. Mä en anna vastausta, koska kyl mä se uskon, että kaikki ovat vitsin jo kuulleet.

Mutta tiesittekö miten erottaa tamperelaisen turkulaisesta? – Toist puolelt koskee.

Tampereen ja Turun kilpailu on enimmäkseen leikkimielistä, eikä turkulaisvitsejä ole kriminalisoitu. Siitä on oikein Tampereen poliisin tekemä päätös tämän vuoden elokuulta. Mutta jos kilpailu on leikkiä, yhteistyötä kannattaa tehdä tosissaan. Tampereen ja Turun seudut ovat Suomessa tärkeimmät vastapainot pääkaupunkiseudulle. Suomen talouden, koulutuksen ja kulttuurin kärkikolmio on Helsingin, Turun ja Tampereen kolmio.

Tässä kolmiossa asuu valtaosa suomalaisista, siellä tuotetaan valtaosa taloudellisesta kasvusta, sinne tullaan hakemaan yliopistosivistystä ja sieltä haetaan kulttuurin uusimpia virtauksia. Meidän kannattaa pitää yhtä ja tehdä yhteistyötä, koska siten olemme vahvempia ja voimme toteuttaa sellaisia hankkeita, joihin yksin kenenkään rahkeet eivät riitä.

Tamperelaiset ovat mielellään mukana myös kulttuuripääkaupunkivuoden tapahtumissa, niin tänne tuoduissa kuin Turussa järjestetyissä. Uskon että moni matkailija lähtee ensi vuonna Turkuun – ei tamppaamaan Turkua irti mantereesta, vaan tankkaamaan itsensä täyteen kulttuuripääkaupungin antia.

Näillä lyhyillä, mutta vaatimattomilla sanoilla tämän näyttelyn tervetulleeksi Tampereelle ja toivon sille paljon kävijöitä.

Raatihuoneen juhlavastaanotolla oli väkeä lähes 400, eikä 300, kuten Aamulehti kirjoitti. Monet vieraat kiittelivät tunnelmaa ja väljyyttä, joka tarjosi hyvät puitteet keskusteluille. Musiikilla oli tärkeä rooli tunnelman kohottajana: Matti Heinivaho Ensemble oli varma valinta tässä suhteessa. Omaan rooliini illan emäntänä kuului myös juhlapuhen pitäminen.

PUHE

Arvoisat kutsuvieraat, tervetuloa tänne Raatihuoneelle juhlimaan 231-vuotiasta Tampereen kaupunkia. Juhlissa mukana on myös ystävyyskaupunkimme Tarton delegaatio, toivotan teidät lämpimästi tervetulleiksi juhlaamme. Kohotetaan heti aluksi malja syntymäpäiväsankarille!

Hyvät naiset ja herrat

Tämä vuosi jää Tampereen kaupungin historiaan taloudellisen taantuman, vaikean työttömyyden ja kipeiden menoleikkausten vuotena, mutta se jää historiaan myös Tampereen yliopiston 50-vuotisjuhlavuotena, Tampere-talon 20-vuotisjuhlavuotena, Kansallisen veteraanipäivän juhlavuotena – ja Tampereen Pyrinnön koripallon Suomen mestaruutena.

Talouden aallonpohjat ovat aina ravistelleet Tamperetta, koska olemme edelleen vahvasti teollisuuskaupunki. Tampere on kuitenkin aina kyennyt nousemaan taloussuhdanteiden myllerryksestä. Se on onnistunut uudistamalla talouden ja yhteiskunnan rakenteita. 1990-luvun alussa se tarkoitti siirtymistä raskaasta teollisuudesta jälkiteolliseen informaatioyhteiskuntaan. Mitä se merkitsee tänään?

Tiivistän 2000-luvulla tarvittavan rakennemuutoksen kolmeen sanaan: yhteisöllisyys, ekologisuus ja luovuus.

Kaupunkielämä on parhaimmillaan ihmisten vilkasta kanssakäymistä, urbaania vilskettä. Tampere on sopivan iso kaupunki synnyttämään talouden, kulttuurin ja tieteen verkostoja, innovaatioita ja sosiaalista pääomaa, joista tulevaisuuden menestystarinat syntyvät.

Kaupunki voi edistää tätä urbaania rakennemuutosta monin tavoin. Ylläpitämällä korkeatasoisia hyvinvointipalveluja, jotka ovat meille jopa kansainvälinen kilpailuvaltti. Tukemalla uutta luovaa tiedettä ja tutkimusta. Luomalla hyvää kaupunkiympäristöä, jossa ihmiset viihtyvät. Ja olemalla avoin uusille sosiaalisille ja taloudellisille keksinnöille ja käytännöille.

Vuosi 2010 on Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuosi. Köyhyys, hyvinvointierot, toimeentulovaikeudet ja sosiaaliset ongelmat ovat kasvaneet taantuman olosuhteissa. Meidän on erityisesti pidettävä huoli siitä, että valtakunnan keskitasoa huomattavasti korkeammat työttömyysluvut saadaan laskuun kaupungissamme. Se jos mikä vaatii uusia innovaatioita, joista esimerkkeinä sosiaaliset ja yhteiskunnalliset yritykset ja työvalmennussäätiö, joita kaikkia parhaillaan synnytetään.

Ilmastonmuutos on aikamme vakavin ympäristökysymys. Siitä on tullut myös taloudellinen kysymys. Vain puhtaat teknologiat pärjäävät lopulta kansainvälisessä kilpailussa. Ilmastoystävällinen teknologia, olipa kyse energiasta, rakentamisesta, tietotekniikasta tai vaikka liikenteestä, on Tampereen talouden kasvun suuri mahdollisuus, johon meidän kannattaa tarttua.

Kaupunki voi edistää ekologista rakennemuutosta näyttämällä esimerkkiä omassa toiminnassaan: rakentamalla ekotehokkaasti, tiivistämällä kaupunkikeskustaa, kehittämällä raideliikennettä ja suunnittelemalla hiilineutraaleja asuinalueita. Vuoreksen asuntomessut vuonna 2012 on tässä yksi näytön paikka. Viime aikoina on keskusteltu taas Rantaväylän tunnelista ja myös katuratikasta. Molemmat ovat suuria tulevaisuuden investointeja, jotka valtuusto on linjannut, ja joita on määrätietoisesti vietävä eteenpäin. On myös varmistettava, että valtio on mukana kustannusten jaossa.

Luovuus on aina ollut Tampereen menestyksen avain. Tampereen yliopiston ja Tampereen teknillisen yliopiston merkitys kaupunkimme kasvulle on ollut ratkaiseva. Ilman niitä meillä ei olisi sitä osaamispääomaa, jota yritykset ja kaupunki tarvitsevat. Tähän joukkoon voimme liittää tietysti myös Tampereen ammattikorkeakoulun ja monipuolisen toisen asteen koulutuksen. Tampere haluaa tehdä entistä tiiviimpää yhteistyötä yliopistojen ja oppilaitosten kanssa. Tästä esimerkkinä ovat ajankohtaiset kaupunkikehityshankkeet niin keskustassa Tampereen yliopiston kampuksen ympärillä kuin lääketieteellisen tiedekunnan ja teknillisen yliopiston ympärillä. Kaupungin on kehitettävä myös yhteistyöhankkeita, jotka tukevat kaupungin toimintamallin muutosprosessia ja parantavat osaamistamme kunnallisen palvelutuotannon järjestämisessä.

Hyvät kuulijat,

Tampereen uusi toimintamalli edustaa lähtökohdiltaan avoimuuden kulttuuria, jossa keskustellaan ja käydään vuoropuhelua eri tavoin ajattelevien ihmisten ja yhteisöjen välillä. Kansainvälistyminen on ollut yksi Tamperetta luonnehtinut piirre jo sen teollisen historian alusta lähtien. Toivon että suvaitsevaisuus ja monimuotoinen kulttuuri saavat entistä enemmän jalansijaa Tampereella.

Kulttuuri eri muodoissaan on yksi kaupunkimme menestystekijä. Tämä näkyy myös Tampereen päivän palkittujen profiileissa. Onnittelemme Tampereen palkinnolla palkittuja arkkitehti Raili Pietilää ja vuorineuvos Kari Neilimoa, sekä I luokan kultainen ansiomitalin saaneita toiminnanjohtaja Aino Kantojärveä, museonjohtaja Aimo Minkkistä, rouva Leila Parhankangasta, johtaja Esko Raipiaa ja kenraalimajuri evp Kalervo Sipiä. Teidän maljanne!

Vielä kerran tervetuloa!