Tekijä: Irene Roivainen

Tällä viikolla minulla oli ilo ja kunnia olla avaamassa Kunnossa kaiken ikää -päiviä Tampere-talossa. Osallistujia oli runsaasti ympäri maata, valitettavasti minulla ei ollut mahdollisuus jäädä seuraamaan ohjelmaa, vaikka sen terveysliikuntaan teemat olivatkin kiinnostavia. Itselläni alkutalvi on mennyt sairaalahoidon jälkeisen rapakunnon korjaamiseen. Odotan jo innolla kesää ja pyöräilykautta!

Kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Irene Roivaisen KKI -päivien avauspuheenvuoro Tampere -talossa 17.3.2011

Hyvät Kunnossa kaiken ikää -päivien osanottajat!

Tampereen kaupungin puolesta minulla on ilo toivottaa teidät kaikki tervetulleiksi tähän ajankohtaiseen ja varmasti runsaasti ajatuksia herättävään seminaariin.

Olemme jokaista meitä koskettavien teemojen äärellä. Terveys on asia, jonka varmasti useimmat suomalaiset sanovat yhdeksi tärkeimmäksi arvokseen. Liikunta taas on suomalaisten yleisin harrastus. Silti niiden välisen yhteyden huomaa usein vasta sitten, kun terveys brakaa ja liikuntaa tarvitaan kunnon kohentamiseen.

Omat vanhempani joutuivat liikkumaan koko pitkän päivän Sotkamon syrjäkylällä maatalon töissä ja metsätöissä. Ei heidän tarvinnut työpäivän jälkeen lähteä kuntosalille tai lenkille – monipuolinen fyysinen työ piti kunnon yllä, mutta toki myös aiheutti monenlaisia rasitus- ja kulumasairauksia. Nykyään harvalla meillä on enää sellainen työ, joka ylläpitää fyysistä kuntoa. Itsekin istun toimistopöydän ääressä tuolla yliopistolla tai kokouksissa kaupungintalolla suurimman osan päivää. Liikkumattomuus tai yksipuolinen fyysinen työ aiheuttavat useimmat rasitus- ja kulumasairaudet. Ellemme työpäivän jälkeen pakota itseämme lenkille tai liikuntaharrastuksiin, riski sairastua esimerkiksi sydän- ja verisuonisairauksiin tai tyypin 2 diabetekseen kasvavat. Ikääntymisen myötä haasteeksi asettuu myös tuki- ja liikuntaelinten kunnosta huolehtiminen.

Nämä kaikki ovat paitsi meidän omiin elämäntapavalintoihimme liittyviä asioita, myös yhteiskuntapoliittisia haasteita. Niin työikäisten sairauspoissaolot ja työkyvyttömyysluvut kuin ikäihmisten hoiva haastavat myös päättäjiä pohtimaan sitä, mikä oikeastaan on kustannustehokasta. Sairauksien ennaltaehkäisy on niin yksilön kuin yhteiskunnankin kannalta se kustannustehokkain vaihtoehto.

On kuitenkin syytä kysyä, missä määrin palvelujärjestelmämme tarjoaa mahdollisuuksia omasta terveydestä huolehtimiseen. Jos koululiikunnalta viedään resursseja, jos vapaa-aikatilojen taksapolitiikka vie lähiliikuntamahdollisuudet pois omalta asuinalueelta tai jos palvelut karkaavat kävely- ja pyöräilyetäisyydeltä automatkojen päähän, ei ole syytä osoittaa syyttävää sormea laiskasti liikkuvaan kuntalaiseen – vaan meihin päättäjiin.

Niinpä ehdotan, että lääkärien tulisi entistä enemmän kirjoittaa liikuntareseptejä kuntalaisille ja työnantajien tulisi entistä enemmän rohkaista hyötyliikuntaan, kuten työmatkapyöräilyyn. Kuntien tulisi kehitellä porkkanoita terveysliikuntaan – sellaisia ovat hyvät lähiliikuntapalvelut, kävely- ja pyörätiet, uimarannat, junnu-urheilun tukeminen ja vaikkapa eläkeläisten kuntosalisetelit.

Luulenpa, että kunnan kannattaisi antaa vaikka ilmaiseksi tiloja tanssiseuroille, eläkeläisten jumppakerhoille tai äijien höntsäporukoille – se satsaus tulisi takaisin säästöinä terveysmenoissa.

Tampereen kaupungin strategiassa kuntalaisten hyvinvoinnin painopiste on ennaltaehkäisyssä ja asiakaslähtöisyydessä sekä toimintakyvyn, yhteisöllisyyden ja moniarvoisuuden vahvistamisessa. Strategisena päämääränä on laadukkaat palvelut tasapuolisesti kuntalaisten saatavilla. Tavoitteena on osallisuuden ja yhteisöllisyyden kehittäminen.

Ennaltaehkäisy on tärkeä päämäärä, mutta hyvinvointi on laajempi kysymys kuin vain sairauden puuttuminen. Liikunnan edistäminen tulisi nähdä kokonaisvaltaisena hyvinvoinnin tuottajana. Tiedämmehän, että liikunta kohentaa mielialaa ja vireystilaa ja lievittää myös masennusoireita.

Toiseksi: liikunta tulisi nähdä yhteisöllisenä kysymyksenä ja sosiaalisen pääoman tuottajana. Toisin kuin kilpaurheilussa, terveyskunnon ylläpitämisessä korostuu yhdessä tekemisen ilo ja vuorovaikutus. Tällöin liikkuminen voi olla toimiva lääke myös yksinäisyyden ja stressin torjuntaan.

Kolmanneksi: mahdollisuudet liikuntaan tulisi olla kaikilla iästä, sukupuolesta, kunnosta ja lompakon paksuudesta huolimatta. Tässä on haastetta niin liikuntaseuroille kuin kunnille.

Arvoisat seminaarin osanottajat, olen iloinen että olette tänään Tampereella ja tässä tilaisuudessa. Toivotan teille oikein antoisaa seminaaria!

Uutiset Japanin suurtuhoalueelta järkyttävät ja mykistävät: maailmanlopun meininkiä, jos mikä. Eikö ydinvoimaloiden rakentaminen tsunamialueille pitäisi kieltää kokonaan! Vihreät ovat Suomessa ainoa puolue, joka on vastustanut yksimielisesti ydinvoimaloiden lisärakentamista. Itse tulin vihreisiin nimenomaan ydinvoiman vastaisen liikkeen kautta, ja taas vakuutuin, että ydinvoima ei ole turvallinen ja kestävä energiaratkaisu.

Hiihtolomaviikolla alkanut keskustelu Suur-Tampereesta huipentui valtuuston kokouksessa käytyyn keskusteluun Pauli Ruoholahden valtuustoaloitteen pohjalta. Ruoholahden aloite ei ollut tosiasiassa niin radikaali kuin päälle päin näyttäisi, sillä arvio nykyisestä seutuyhteistyöstä on määrä tehdä joka tapauksessa vuonna 2012, jolloin arvioidaan myös selvityshenkilön käytön tarpeellisuus. On selvää, että Suur-Tampere mahdollistaisi tehokkaamman maankäytön, asumisen ja liikenteen suunnittelun kuin nykymalli, mutta vaarana on myös palvelujen liiallinen keskittäminen, mikä ei etenkään huono-osaisten ja huonojalkaisten osalta ole hyvä kehityssuunta. Julkisuudessa on arvosteltu minunkin varovaisia arvioitani. Seutuhallituksen jäsenenä olen ymmärtänyt. että lopputuloksen ohella myös rakentava prosessi ympäristökuntien kanssa on tärkeää. Kaulus Tampereen ympärillä vain kiristyy, jos alamme sanella muille, kuinka edetään. Mutta kenties valtiovalta voisi määrätä pakkoavioliiton kuntien välille, kun työssäkäyntiaste keskuskaupungissa ylittää tietyn prosenttirajan.

Valtuuston kokous oli yllättävän vaisu vaalien läheisyyteen nähden, mutta ehtiihän sitä vielä huhtikuun 11. päivän kokouksessa vielä politikoidakin. Ehkäpä myöskään radio ei ole paras väline vaalityöhön näinä aikoina.

Olin torstaina jakamassa ansiomitaleja luottamushenkilöille. Kuunnellessani 30-vuotiskultamitalistien Irja Tulosen, Seppo Salmisen, Seppo Kovalan ja Matti J. Mäkelän muisteluksia, vakuutuin siitä, että politiikka on kestävyyslaji, jossa vain sitkeimmät sissit jaksavat paahtaa vuodesta toiseen vaivojaan säästelemättä. Viime kuukausina on herätelty keskustelua luottamushenkilöiden kokouspalkkioista ihan aiheesta. Niiden tarkistamisen aika on ennen seuraavan valtuustokauden alkua, sillä omia palkkioitaan ei ole syytä lähteä nostamaan.

Hiihtolomaa seurannut viikko oli täynnä kokouksia, mistä johtuen jouduin tekemään viikonloppuna varsinaisia töitäni. Kevätaurinko houkutteli kuitenkin välillä pitkille kävelylenkeille, eikä aikaa jäänytkään elokuville, kuten suunnittelin. Perjantai-iltana meillä oli kuitenkin ilo osallistua Tampere-talon Chaplinin Nykyaika -näytäntöön Sirkka-Liisa Virtasen kutsuvieraina. Mykkäelokuvan sanoma ei ollut menettänyt merkitystään ja elävä musiikki teki esityksestä hyvin autenttisen tuntuisen.

Kuluneella viikolla minulla oli tilaisuus käydä pitämässä alustus FCG:n kuntapäättäjien Puheenjohtajaseminaarissa. Osanottajia oli eri puolilta maata Pellosta ja Rovaniemeltä Hankoon ja Tuusulaan. Iloitsin erityisesti kotiseutuni Kainuun edustuksesta. Kajaanin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Vesa Kaikkonen osoittautui naapurikylän mieheksi, ja oikein mukavaksi juttukumppaniksi. Aiheeni ”Valta, vastuu ja vaikuttaminen – poliittisen johtamisen jäsennys” on niin laaja ja haastava, että siinä riittäisi aineksia vaikka väitöskirjaksi asti.

Tampereen toimintamallissa kaupunginvaltuuston puheenjohtajalla ei ole paljon tosiasiallista valtaa, enkä tiedä onko sitä ollut ennenkään. Aseveliakselin aikainen ”pitkien poikien” toimintakulttuuri keskitti vallan kahden suurimman valtuustoryhmän puheenjohtajalle ja kaupunginjohtajalle. Pormestarimallissa valtaa on jaettu paitsi pormestarille, myös apulaispormestareille. Nyt olen ollut huomaavinani, että konsernijohdon valta on vahvistunut parin viime vuoden aikana. Myönteistä on se, että poliittisten ryhmien valta on tänään leveämmillä harteilla kuin aikaisemmin. Tammikuussa kaksivuotisjatkokauden alkaessa esittämäni ajatus yhteisen foorumin perustamista pormestarikunnalle, puheenjohtajistolle ja ryhmien johtajille vahvistaisi ylimmän luottamusjohdon yhteistyötä ja vaikutusmahdollisuuksia. Puheenjohtajaseminaarissa käydyt keskustelut antoivat lisäpontta ajatukselle. Menen maanantaina keskustelemaan asiasta pormestarin kanssa.

Kaksi viikkoa töitä yhteen putkeen on liikaa meikäläiselle. Rutistus päättyi kuitenkin eilen juhlatunnelmiin: Outi Välimaan väitökseen ja karonkkaan. Ohjaajille työn valmistuminen on samalla iloinen ja haikea tapahtuma, kun pitkäaikainen yhteistyö päättyy.

Viljalta tuli eilen tekstari Holmenkollenilta, että hän näkyy kisakuvissa. Ja sielläpä hän heilutti Suomen lippua Kallensa kanssa mäkimiestemme kisatessa!

Tänä iltana jännitetään, kumpi voittaa Putouksessa: Munamies vaiko Timo Harjakainen. Pohdimme Paulin kanssa, kumman puolella olemme. Jos päätökselle pitäisi hakea poliittisia perusteita, vaaka kallistuisi ilman muuta vihreän Munamiehen puolelle, sillä Timo Harjakainen on konservatiivisuudessaan ilmiselvä persu. Mutta Harjakainen on puhutteleva hahmo, ainakin lähes jokainen kunnallispoliitikko tuntee yhden hänen kaltaisensa tyypin. Niin tai näin, minä kun tykkään niin kovasti Aku Hirviniemestä, taidan kuitenkin peukuttaa hänen puolestaan ”Firman piikkiin”.

Kulunut kuukausi on mennyt ahkerassa työnteossa. Tulehduskierre on katkennut, mitä nyt pienempää kremppaa on ollut välillä. Valtuuston uusi kokouspäivä on osoittautunut toimivaksi ratkaisuksi, kokouksetkin ovat olleet lyhyempiä. Mutta saattavat ne pidentyäkin, tulin aivan epätoivoiseksi kun luin tänään kaupunginhallituksen sähköistä esityslistaa: liitemateriaaleineen listassa oli sivuja 1084! ”Ei elämässä selviä hengissä.”

Palasin eilen illalla lähiopetusjaksolta ja kirjoittelin puheen Juice-raitin avajaisiin. Tämänpäiväinen tilaisuus oli aivan mahtava, erityisesti konserttiosuus, kun lavalla kuultiin nuorekkaan Hauli Brosin lisäksi varttuneempia manserokkareita Heikki Saloa, Pate Mustajärveä, Mikko Alataloa…Juice-raittiin voi tutustua lähemmin osoitteessa www. raitit.net/juice

Juice ja Tampere

Arvoisa yleisö, minulla on ilo ja kunnia Tampereen kaupungin puolesta toivottaa teidät tervetulleiksi Juice -ratin avajaisiin.

”Ujo, laiha maalaispoika naurettavissa vaatteissa, ei kai Kapernaumista voi kuulua sen kummempaa.” Näin kuvaa Harri Rinne kirjassaan ”Juice on (Juice off)” (2002) ensivaikutelmaansa Juhani Leskisestä juankoskelaisesta opiskelijasta, jonka Mikko Alatalo hänelle esitteli joskus vuonna 1971.

Kyllä voi. Juankoskelainen ujo ja laiha maalaispoika loi yhdessä Mikko Alatalon, Harri Rinteen ja muiden ystäviensä kanssa alkusävelet ilmiölle nimeltä Manserock.

Juicen kerrotaan ihastuneen Tampereeseen heti ja tunteneen olonsa kotoisaksi kaupungissa, jonka koskimaisema ja tehdasmiljöö olivat kuin muistumia hänen omalta kotiseudultaan Juankoskelta. Juice oli heti kartalla: hän oppi helposti suunnistamaan kaupungissa karttaan vilkaisematta rautatieasemalle, torille ja ravitsemusliikkeisiin. Mutta myös Tampereen mentaalinen maisema ja kulttuuri-ilmasto näyttää sopineen Juice Leskiselle. Ahtaat maalaiskaupunkiympyrät vaihtuivat vanhan teollisuuskaupungin ilmaisulliseen ”roheuteen”, joka antoi tilaa tekemiselle ja uusille tulkinnoille ”Manserockin sanoin”:

”Manserock on poikaa”, Se on kiukun patinoimaa, reteetä ja roimaa, räjähtävää voimaa tää rock’n roll. ”

Juice kotiutui Tampereelle ja pysyi tamperelaisena lopun ikäänsä. Täällä Juice omien sanojensa mukaan oli ensimmäistä kertaa elämässään ”jotakin” (Rinne 2002, 50). Sitten kun Juicesta tuli vielä enemmän: instituutio ”The Juice”, hänellä oli myös toimivat suhteet Tampereen kaupungin johtoon: hän mm. neuvotteli jostakin hankerahoituksesta kaupunginjohtaja Jarmo Rantasen kanssa. Kun Juice Leskinen vuoden 1990 huumeoikeudenkäynnin jälkeen vangittiin, hänet päästi pälkähästä – kukapa muu kuin sisäministeri Rantanen yhteistyössä silloisen apulaiskaupunginjohtaja Kaarina Suonion kanssa.

Kotikaupunki on päässyt mukaan myös Juicen sanoituksiin: Tampere by Night, Tampereen aamu, Manserock ja eri kaupunginosatkin vilahtavat tuotannossa: Lamminpää, Kissanmaa, Pyynikki ja Pispala. ”Mikään kotiseuturunoilija ei Juice silti ole. Maisema, jossa Juice kävelee, on sielun maisema”, väittää Harri Rinne.

Hyvät kuulijat, mutta mikä merkitys Juicella on ollut Tampereelle ja tamperelaisille?

Juice jatkoi suurten tamperelaisten runoilijoiden ja kirjailijoiden työtä ja vei sitä uusille urille – varsinkin Lauri Viitaa hän ihaili, onhan hänelle biisikin Lauri Viidan muistomerkistä. Juice loi kiistämättä vahvan pohjan Manserockille, esimerkiksi Epuille ja Popedalle, mutta myös valtakunnallisesti kirjalliselle, älykkäälle rockille.

”Pauli Matti Juhani Leskisestä ei olisi tullut koko kansan Juicea ilman Tamperetta eikä Tampere olisi ilman Juicea ja hänen kollegojaan kaupunki, jonka suomalaiset kerta kerran jälkeen listaavat maan mieluisimpiin asuinpaikkoihin. Juicen pr-arvo Tampereelle on yhä suunnaton, vaikka mies on poissa”, kirjoittaa Hannu Hyttinen … Ja minä allekirjoitan tämän arvion. Tampereen yksi vahvuus on omaperäinen rock-kulttuuri, jonka isähahmo – vai pitäisikö sanoa jo että isoisähahmo – Juice on.

Paitsi vetovoimatekijä, Juice ja Manserock ovat kerros tamperelaista kulttuurimaisemaa siinä missä koskimaisemamme punatiilisine tehdaskannuksineen. Ne ovat myös osa kansallista kulttuuriperintöä, mistä esimerkkinä Tampereen Työväen Teatterissa syyskuusta 2006 alkaen täysille katsomoille pyörinyt Manserock -musikaali Vuonna 85, jonka suosio osoittaa, että kyseessä ei ole vain paikallinen ilmiö.

Siksi ne – Juice ja Manserock – ansaitsevat omat ”muistomerkkinsä”. Ja kun Juicesta puhutaan, patsastelu ei tule kyseeseen, vaan savolaiselle nomadille sopii toisenlainen muistijälki kaupunkitilassa: ”raitti” liikkeen ja liikkeellä olemisen vertauskuvana. Juice -raitti paikantuu kaupungissa moniin Juicen elämänkulun kannalta keskeisiin pisteisiin. Juice-raitin kohteen tarjoavat samaistumiskohteen kaupunkilaisille ja muille kulkijoille: täällä hän opiskeli, tässä hän asui, täällä hän konsertoi, tässä ravintolassa hän istuskeli, tänne hänet haudattiin.

Kiitos Hannu Hyttiselle ja hänen taustavoimilleen Juice-raitin suunnittelusta ja kiitos taiteilijalle, joka varmaan pilven reunalta katselee meitä ja hyräilee huvittuneena. Näillä ”Tampereen aamun” sanoin julistan Juice -raitin avatuksi.

”Ei sorsat uppoa Tammerkoskeen,Tulin puuteriksi Tampereen poskeen.Liukunut olen yli rajan,Istun kahviloissa ohi sulkemisajan.”

Eilen ilmestyneessä Tamperelaisessa Rieväkylän Ritu kommentoi lehdessä 1.1. julkaistua haastatteluani. Ritu näyttää ymmärtäneen näkemyksieni väärin ja unohtaneen sen, että olen ollut laajan poliittisen yhteistyön ja suhteellisen valintatavan takana ”aina”.

Kun minut valittiin valtuuston puheenjohtajaksi tammikuussa 2009, kirjoitin blogissani: ”Vihreiden ryhmänjohtaja Olli-Poika Parviainen totesi puheessaan, että puhuin vasemmistoryhmien puolesta loppuun asti ja vaadin puheenjohtajan paikkaa valtuuston toiseksi suurimmalle ryhmälle, sosiaalidemokraateille. Mutta kun neuvotteluissa ei päästy laajaan sopuun, puheenjohtajan paikka tuli vihreille”. Totesin myös silloin, että ”tulisi jo saada luottamus ja asialliset suhteet XL:n ja vasemmiston välille. Toivottavasti ne syntyvät tällä valtuustokaudella”. Ja muistutin, että ”onhan sentään puheenjohtajuuksia jaettu suhteellisuuden mukaan, pitkälle vihreiden vaatimuksesta”.

Ritu on pitkin syksyn haikaillut entisen aseveliakselin perään: kokoomuksen ja demareiden valtakauteen, jossa muilla poliittisilla ryhmillä ei ollut mitään tekoa. Siihen ei ole enää paluuta. Nykyinen XL-yhteistyö on toiminut hyvin, mutta tähän ei pidä jäädä, vaan yhteistyötä on laajennettava muiden ryhmien suuntaan.

Laitoin Ritulle vastineen Tamperelaiseen, se on julkaistu verkkolehdessä osoitteessa: http://www.tamperelainen.fi/Keskustelut/Keskustelupalstat/Aiheittain/Ajankohtaista/Artikkeli-Ritu-Jatkuuko-XL-yhteistyo ja ilmeisesti se julkaistaan keskiviikkona lehden printtiversiossa.