Matkailu avartaa. Palailen aamuvarhaisella kuutoskaupunkien seminaarista Helsingistä. Tänään olisi ohjelmassa ollut ministeritapaaminen, mutta vaihdoimme pormestarin kanssa lennossa paikkaa, kun omat työtehtäväni eivät mahdollista kahden päivän reissua. Etukäteen kuvittelin, että pormestarikysymys nousisi keskusteluissa keskeisimmin esille. Taidamme olla nurkkapatriootteja, eivät Pirkanmaan kähinät juuri muita kosketa, eikä pormestarimalli ole vaarassa, mikäli kollegoita on uskominen.
Pirkkalan tilannetta minulla ei ole asiantuntemusta kommentoida sen kummemmin, mutta, jos peilaa syntynyttä tilannetta Tampereen malliin, on meillä jotkut asiat paremmin. Ensinnäkin on pormestariohjelma, joka sitoo xl-ryhmät yhteen. Toiseksi on valtuustosopimus lähes kaikkien valtuustoryhmien kanssa. Mutta ennen kaikkea, meillä on pormestarijärjestelmä, jossa apulaispormestareilla on aidosti valtaa ja paikka kaupunginhallituksen pöydän ääressä. Näin ei ole Pirkkalan kuntaneuvoksilla. Pirkkalan kriisi on tehnyt näkyväksi myös sen, että pormestarin persoonalla on merkitystä. Timo P:mme yksi vahvuus on neuvottelevuus. En tunne Saksalaa, ihan mukavalta mieheltä hän vaikutti Brysselin matkalla, Mutta mukava mies on vihreiden Kari Talasmäkikin.
Kuutoskaupunkien seminaarissa neljännes paikalla olijoista oli vihreitä: olemme päässeet asemiin. Erityisen ilahduttava oli tavata Helsingin kaupunginvaltuuston pj Otto Lehtipuu. Olemme valtakunnan ainoat vihreät valtuustonpuheenjohtajat.
Tampereen puheenjohtajiston Marjatta Setnius-Kaukosen ja Elina Sirénin ja kaupunginhallituksen 1. vpj Maija Kajanin kanssa kehittelimme illalla nukkuman mennessä, kuinka palvelusetelijärjestelmää voisi käyttää synnytysten hoidossa. Maijan asiaa koskeva aloite jäi pöydälle viime kh:ssa.