Acutasta ja muustakin

Vaikea uskoa tässä koleudessa, että vain runsas viikko sitten hikoilimme kolmenkymmenen asteen helteessä Italian auringon alla. Kesäloman rippeet kuluivat Roomassa ja pienessä kaupungissa sen eteläpuolella, jonne tyttäremme on lähdössä Erasmus -vaihtoon ensi lukuvuodeksi. Ravasimme katsomassa opiskelija-asuntoja. Pieni ja viihtyisä asunto löytyikin italialaistytön kämppiksenä. Ihastelimme sikäläisen joukkoliikenteen edullisuutta. Yli sadan kilometrin junamatka nopeahkolla junalla taittui seitsemällä eurolla! Ja paikallisliikenteen kertalippu Roomassa maksoi euron. Silti autot hallitsevat katukuvaa, eikä sähköautoja ollut juurikaan liikenteessä.

Politiikan syksy on alkanut melko vaimeasti. Kaupunginhallitus keskusteli elokuun kokouksissaan mm. Acutan tilanteesta. Nokittelua käytiin lehtien palstoilla siitä, johtuiko yhteispäivystyksen ruuhkautuminen terveysasemien suluista. Niin kauan kuin muistan, Tampereella on taisteltu kesäaukioloista – ja aina ne on pantu täytäntöön. Mutta ehkä on niin, että etenkin vanhusten on vaikea etsiytyä juuri sille auki olevalle asemalle pitkien välimatkojen päähän ja siksi suunnataan suoraan Acutaan. Ikäihmisten käynnit selittävätkin pitkälle Acutan kriisiytynyttä tilannetta, eikä vähiten siksi, ettei heille on toistaiseksi tarjolla riittävästi jatkohoitopaikkoja. Tämä johtopäätös on luettavissa kaupungin tuoreesta talousraportista, sillä siirtoviivemaksut kohdistuvat juuri ikäihmisten toimialalle. Päivystyksen yhdistäminen on hyvä yritys, mutta sen onnistuminen edellyttää vanhusten palvelujen parantamista, mm. geriatrisen poliklinikan käyttöön ottoa.

Kiitos tarkan työterveyshuollon, jouduin itsekin tarkempaan syyniin kesän aikana. Röntgentutkimuksiin vanhemman rouvan kanssa odotellessamme keskustelimme siitä, miten arvokkaita tutkimuksia poliklinikkamaksulla saammekaan. Palvelu Hatanpään erikoispoliklinikalla ja röntgenissä oli mallikelpoista, eikä se selvästikään johtunut tunnettavuudestani. Siellä olin kaupunkilainen Eila Roivainen. Onneksi mitään akuuttia ei kuitenkaan löytynyt, vaan saan porskuttaa edelleen terveen kirjoissa.

Kesäkuulumisia ja syksyn aloittelua

Politiikan syksy käynnistyi varsinaisesti tänään, kun kävin pitämässä puheen naisten köyhyydestä Vihreiden naisten järjestämässä toritilaisuudessa ”Nainen puhuu kellon ympäri”.

Vain pariin politiikka-asiaan tuli otettua kesän aikana kantaa. Pertti ”Veltto” Virtanen väitti Tori -lehdessä, että kaupunginvaltuuston kokouksia ei haluta siirtää maanantaille, koska kansanedustajia kadehditaan. Siitä ei tietenkään ole kyse. Kokouspäivän muutosta alettiin valmistella jo viime keväänä ja se tulee elokuussa valtuustoryhmien käsittelyyn. Valtuuston puheenjohtajisto – Marjatta Stenius, Elina Sirén ja allekirjoittanut – teki asiasta aloitteen jo viime vuoden puolella. Mielestämme kokouspäivän muutos keskiviikosta maanantaille palvelee paitsi kansanedustajia, myös ihan jokaista rivivaltuutettua, joilla esittämässämme mallissa jäisi aikaa kokonainen viikko ennen ryhmäkokouksia esityslistoihin perehtymiseen. Nyt aikaa tähän on vain viikonloppu ja uskon, että muillekin kuin itselleni on tullut tutuksi sunnuntaiahdistus, kun puolipäivää lepopäivästä tuhrautuu esityslistan lukuun.

Takana on virkistävä loma kotimaassa. Lomamme alkoi perinteisesti körttijuhlilta, jotka tänä vuonna pidettiin Kiuruvedellä kauniissa pohjoissavolaisessa maisemassa. Juhlilla muisteltiin paitsi paikkakunnalla vaikuttanutta matkasaarnaaja Aku Rätyä, myös edesmennyttä Herättäjäyhdistyksen toiminnanjohtaja Jaakko Eleniusta, jonka päiväseurojen saarna Lapuan herättäjäjuhlilla 1980-luvun puolivälissä sai meidän perheemme lähtemään ensimmäistä kertaa juhlille. Itä-Suomen kierroksella poikkesimme myös Uudessa Valamossa Heinävedellä ja jäimme sinne yöksikin, Kiireetön elämänmeno kauniissa luostariympäristössä ja iltaristeily luostarin Sergei-laivalla oli vaikuttava kokemus.

Kesän aikana on käyty keskustelua sukupuolineuraalista avioliitosta, johon nykyinen hallitus ei siis aio ottaa kantaa. On surullista, että Suomen evankelisluterilainen kirkko konservatiivisuudessaan ei suostu homoparien vihkimiseen ja on jopa valmis harkitsemaan vihkimisoikeudesta luopumista väistääkseen vaikean asian. Ilahduin suunnattomasti piispa Wille Riekkisen kannanotosta tänään ilmestyneessä Kotimaalehdessä, jossa hän esittää, että vihkimisoikeus säilyisi kirkolla siinäkin tapauksessa, että laki sukupuolineutraalista tulisi voimaan. Minun mielestäni kirkon pitäisi kohdella kaikkia jäseniään tasa-arvoisesti riippumatta heidän sukupuolisesta suuntautumisestaan.

Köyhyysteeman äärellä

Osallistuin viikko sitten Budapestissa pidettyyn Eurocities -seminaariin, jonka teemana oli ”The Regeneration of Culturally Diverse Areas”, vapaasti käännettynä kulttuurisesti monimuotoisten alueiden uudistaminen. Osallistuin yhteisöllisyyttä pohtineen työryhmän työskentelyyn, mutta erityisesti kutsu oli tullut pyöreän pöydän keskusteluun muiden poliitikkojen kanssa. Keskustelussa käsiteltiin mm. asuntopoliittisia valintoja eriytyneen, segregoituneen ja heterogeenisen kaupunkirakenteen välillä. Lyhyt vierailu kaupungin vuokratalokortteleissa ilmensi hyvin eroa sikäläisen ja pohjoismaisen vuokra-asumisen välillä. Vuokratalot sijaitsivat keskellä kaupunkia, kun meillä ne sijoitettiin 1970-luvun lähiörakentamisen myötä kaupunkien reunoille. Romanikysymys nousi tavan takaa esille keskustelussa. Virkamiesten kaupunkikierrokselle osallistuneet olivat kauhuissaan romaneiden asuinolosuhteista, jotka olivat muistuttaneet enemmän eläinsuojia kuin ihmisasuntoja. Budapestissa on vanha romaniyhteisö, joka on asettunut asumaan aivan keskustan tuntumaan. Mutta viime vuodet ovat tuoneet tullessaan romaniväestöä ympäri maata ja sen rajojen ulkopuoleltakin. Tämä on haaste, johon Budapestin kaupunki eikä edes Unkari pysty yksin vastaamaan, vaan ratkaisuun vaaditaan koko EU -yhteisön tuki.

Kirjoitin ennen matkalle lähtöäni blogin köyhyydestä Tampereen vihreiden sivulle http://tampereenvihreat.fi/ Eilen tuli tieto, että Kunnallisalan kehittämissäätiö (www.kaks.fi) oli myöntänyt 80 000 euron rahoituksen hankkeellemme ”Köyhyys kuntatyön haasteena”. Pääsemme kollegoiden Satu Ylinen ja Jari Heinosen kanssa omistautumaan ensi lukuvuonna osa-aikaisesti tutkimustyöhön. Tampereen kaupunki on mukana hankkeessa maksamalla neljän harjoittelijan kolmen kuukauden palkkakustannuksista yhden tukikuukauden (yhteensä 4800 €). Tampereen yliopiston opiskelijat ovat keränneet alkuvuodesta alkaen haastatteluaineistoa hankettamme varten.

Elämän rikkautta on pieni lapsenlapsemme. Sunnuntaina hän sai kasteessa nimen Toivo Viljami. Mummo ja vaari ovat ilmoittautuneet lapsenhoitajiksi, kun kesällä kiire vihdoin helpottaa.

Norrköpingissä

Palasimme Paulin kanssa perjantai-iltana Norrköpingistä, jonne oli kutsuttu ystävyyskaupunkien edustajat Visualization Centerin C avajaisiin. Hänen majesteettinsa Kuningas Kaarle Kustaa XVI oli mukana juhlassa ja sen jälkeen pidetyssä lounastilaisuudessa Vanhalla Raatihuoneella, jonne me ystävyyskaupunkien delegaatitkin osallistuimme. Huvittava yksityiskohta oli plaseerauksen nimikyltin teksti, jossa nimemme lisäksi oli vain ”Tammerfors kommun” ilman mainintaa Suomesta, mitä saksalaiset ystävyyskaupunkikollegat hieman ihmettelivät! Visualisaatiokeskus tarjosi huikean elämyksen maailmankaikkeuden sfääreistä virologian mikrokosmokseen. Dome Teatterin kattoon heijastetut kolmiulotteiset kuvat olivat todella huikeita! http://www.visualiseringscenter.se Näytöksen jälkeen ymmärsimme, kuinka etuoikeutettuja olemme, kun esslingeniläiset ja riaalaiset kutsuvieraat valittelivat, etteivät he ymmärtäneet hienon visuaalisen esityksen selostuksesta sanaakaan! Meitä haastateltiin vaikutelmistamme Norrköpings Tidningar -lehteen, ja kommentimme konseptin erinomaisuudesta, mutta kalleudesta tuli julkaistuksikin perjantain lehdessä.

Osallistuimme vielä illalla epämuodollisille kutsuille. Ruotsalaiset osaavat pitää hauskaa turhia jäykistelemättä. Meidät otettiin vastaan erittäin ystävällisesti ja vieraanvaraisesti. Selvästi isäntiä ilahdutti se, että puhuimme heidän kanssaan pääsääntöisesti ruotsia. Kollegani valtuustonpuheenjohtaja ja rouva pormestari Li Teske (sd.) osoittautui vanhaksi tutuksi taannoiselta Klaksvikin ystävyyskaupunkimatkalta, jossa tämä ”duktig kvinna” järjesti hetkessä majoitusongelmamme. Tapasimme myös viime syksynä Tampereen 230 -vuotisjuhlissa vierailleet valtuuston 1. varapj. Olle Vikmångin (sd.) ja Satu Vuorisen kollegan Helena Styreniuksen.

Meillä jäi vain pari tuntia aikaa tutustua Norrköpingin hienoon koskimiljööseen ja sen teolliseen ilmeeseen. Puisia kävelysiltoja pitkin on mahdollista liikkua aivan lähellä koskentuntumaa. Ratikka-ajelulle emme ehtineet, mutta kateeksi kävi, kun kuulimme, että ensimmäinen ratikkalinja rakennettiin kaupunkiin jo vuonna 1904! Kaupunki on panostanut muutenkin ekologisiin ratkaisuihin. Siirryimme mm. juhlapaikalle kaupungin omalla sähköautolla. Osallistuin Paulin kanssa perjantaiaamuna tapaamiseen virastotalolla, jossa meille esiteltiin sikäläisiä ympäristöhankkeita. Tapasimme lounaalla myös vihreän kuntaneuvoksen Stefan Arrelidin. Pauli esitteli juuri julkistettua Tampereen ECO2-hanketta.

Palasimme myöhään perjantai-iltana tyytyväisinä kotiin. Lauantain ohjelmassa oli Jyväskylän kasvatusopillisesta korkeakoulusta vuonna 1965 valmistuneiden opettajien tapaaminen Vanhalla kirjastotalolla. Esittelin heille kaupungin hankkeita Rantaväylän tunnelista Hämpin parkkiin ja Monitoimihalliin, samoin kuin palvelurakenneuudistusta.

Sitten pääsimme vihdoin nauttimaan vapaasta viikonlopusta. Poissa ollessamme meillä oli käynyt ensimmäistä kertaa siivooja. Kirkkovaltuutettututtavani Elina Suojanen-Nirvin suositteli taannoin Juhania Cliinexistä. Ja kyllä kannatti: hän on tehnyt erinomaista työtä ikkunoiden pesusta lattiavahaukseen. Tähän asti ei ole muka ollut varaa, kun ostamme siivousta jo anopille, mutta kun koti alkoi olla riittävän kaoottisessa kunnossa, tartuin tilaisuuteen.

TarLan arviointikertomus valtuustossa

Keskiviikon valtuustonkokous alkoi jo klo 12. Tämä oli hyvä ratkaisu minunkin kannaltani, sillä meidän piti ehtiä Paulin kanssa iltakoneella kohti Tukholmaa ja sieltä ystävyyskaupunki Norrköpingiä. Ehdin kuitenkn vetää suurimman osan kokouksesta ja pitää vielä lopuksi puheenvuoron Tarkastuslautakunnan Arviointikertomuksesta. Olin tavannut TarLan jäsenet ja virkamiehet jo maanantaina lounaalla Raatihuoneella ja saanut pitää jo käytännössä saman puheen ja samalla kiittää heitä kertomuksesta.

 

”Arvoisa tarkastuslautakunnan puheenjohtaja,hyvät valtuutetut,

Kaupunginvaltuuston puolesta haluan kiittää tarkastuslautakuntaa vuoden 2009 arviointikertomuksesta. Lautakunta on tehnyt jälleen huolellista työtä ja kertomus antaa hyvän kokonaiskuvan valtuuston asettamien vuositavoitteiden toteutumisesta sekä kaupungin taloudesta ja hallinnosta.

Arviointikertomus keskittyy toiminnallisten ja taloudellisten tavoitteiden arvioinnin lisäksi lautakunnan valitsemiin painopisteisiin. Ne ovat mielestäni olennaisia. Olette ottaneet erityistarkasteluun kaupungin suuret hankkeet, lastensuojelun, nuorisotyöttömyyden, siirtoviivemaksut, ekotehokkuuden sekä sukupuolivaikutusten arvioinnin.

Muutama huomio näistä tarkastuskohteista.

Esitätte, että valtuustolle tuotaisiin suurten hankkeiden investointi- ja käyttötalousbudjetit arvioitaviksi. Tämä on tärkeä esitys, koska suuria investointihankkeita on todella paljon ja tiedämme, että tarpeiden ja taloudellisten mahdollisuuksien välillä on iso aukko. Siksi valtuuston talousarvioseminaarissa, joka pidettiin Pirkka-hallissa äskettäin, kiinnitettiin tähän samaan asiaan huomiota. Tavoitteeksi asetettiin suurten hankkeiden priorisointi – ja se on nimenomaan valtuuston tehtävä.

Lastensuojelun tila on ollut usean vuoden ajan ongelmallinen Tampereella. Ihan oikeutetusti se on nostettu tarkasteluun. Oman käsitykseni mukaan valtuusto ja lautakunta ovat kyllä tietoisia asian vakavuudesta. Lastensuojelun prosessia on uudistettu ja lisärahoitusta myönnetty – ja jotain on saavutettukin. Tänä keväänä on vihdoin saatu laitosvuorokausien kasvu taittumaan ja perhehoidon osuus on jo 48 % – vaikka esim. kiireellisiä huostaanottoja on 60 % enemmän kuin viime vuonna samaan aikaan ( v. 2009 niitä oli 54 ja nyt 90). Erityisen suurta huolta kannan henkilöstösäästöjen vaikutuksista lasten ja nuorten palveluihin. Ne aiheuttavat vääjäämättä heikennyksiä nimenomaan ennaltaehkäiseviin palveluihin – ja niitä sitten paikkaamme kalliisti näillä korjaavilla toimilla. Tämän vuoden osalta lastensuojeluselvitysten jonoja purkamaan palkatut 6 sosiaalityöntekijää ovat huhtikuuhun mennessä aloittaneet kaikki työnsä, joten selvitysajoissa pitäisi näkyä syksyyn mennessä selkeää parannusta. Talsan kanssa on lisäksi neuvoteltu 1,5 miljoonan lisätalousarviosta, jolla korjataan lastensuojelun tämän hetken ylityspainetta sekä vakinaistettaisiin nämä 6 sosiaalityöntekijää. Se olisi selkeä lisäpanostus, sillä aiempi 37 työntekijää kasvaisi näin ollen liki 20 prosentilla.

Nuorisotyöttömyyden – ja työttömyyden ylipäätään – kasvu on ollut Tampereella poikkeuksellisen voimakasta. Siihen on rakenteellisia syitä, joita kaupungin päätöksillä on vaikea korjata. Jotain kuitenkin voimme tehdä ja valtuusto panosti tämän vuoden budjetissa täsmärahaa nuorten työllistämiseen eri keinoin. Nyt on pidettävä huoli, että nämä rahat tulevat tehokkaasti käytettyä ja siitä tulisi valtuustolle myös raportoida.

Ehdotus siirtoviivemaksukäytännön lopettamisesta on mielenkiintoinen. Siitä on varmasti syytä käydä perusteellinen keskustelu. Tietty ristiriita on siinä, että vaikka maksu selvästi ohjaa toimenpiteitä ja kannustaa kaupunkia hoitojonojen purkamiseen – ei sillä näytä olevan siirtoviivemaksuja alentavaa vaikutusta. Maksujen määrä on päinvastoin ollut kasvamaan päin. On kuitenkin perusteltu esitys, että viivepaikoista maksettaisiin vain todelliset kulut.

On hyvä että tarla on kertomuksessaan arvioinut myös kaupungin energia- ja ilmastopolitiikkaa sekä sukupuolivaikutusten arviointikäytäntöä. Tällaisia kehityshankkeita on syytä seurata. Arviointikertomuksen huomiot hankintojen ympäristövaikutuksista ovat tärkeitä. Se on asia, jossa kaupunki voi tehdä merkittäviä ympäristötekoja, ajatellaanpa vaikka energian tai materiaalien säästöä. Tässä olemme vasta alkutaipaleella.

Hyvät tarkastuslautakunnan jäsenet

Arviointikertomuksen mukaan valtuuston asettamista vuositavoitteista 64 % toteutui ja 15 % toteutui osin. Toteutumatta jäi 13 % tavoitteista ja 8 % oli sellaisia, joiden toteutumista ei voida arvioida. Lautakunnan mukaan kokonaisuutena tavoitteet toteutuivat hyvin. Olen siitä samaa mieltä, varsinkin kun tiedämme, millaisissa taloudellisissa vaikeuksissa olimme ja kaupungin henkilöstö joutui toteuttamaan budjetin tavoitteita kovan säästökuurin keskellä.

Lopuksi haluan vielä nostaa esille arviointikertomuksen huomion valtuuston roolista toimintamallissamme. Manse mallillaan -selvityksessä arvioitiin, että pormestarimalli olisi merkinnyt valtuuston vaikutusvallan heikentymistä. Itse en koe näin tapahtuneen – valtuutetut vaikuttavat lautakunnissa, pormestari ja apulaispormestarit ovat valtuutettuja ja he käyvät jatkuvaa vuoropuhelua valtuustoryhmien kanssa. Mutta tämä on asia, jota on varmasti tarkemmin arvioitava ja mielellään vielä ennen tämän valtuustokauden loppua. Ja on myös mietittävä, millä tavoin valtuuston roolia ylimpänä päätöselimenä ja talouden ja strategian linjaajana voidaan vahvistaa.

Kiitos vielä kerran tästä arviointikertomuksesta. Se synnyttää varmasti vilkkaan keskustelun tänään täällä valtuustossa.”