Blogi

Kaupungin valtuuston puheenjohtajana koetan pitää näppini erillään päivänpolitiikasta. Kuitenkin joskus joudun puuttumaan asioihin, kuten kaupunginhallituksen kokouksessa kaksi viikkoa sitten. Tietooni oli tullut, että lautakunta (tetola) oli hyväksynyt huhtikuun kokouksessaan tuetun asumisen kilpailutuksen suullisen esittelyn perusteella. Nyt monet vanhat toimijat olivat huolestuneita tulevaisuudestaan. Ihan turhaan, minulle vakuutettiin. Mutta kun lautakunnan pöytäkirja ei ollut kh:n esityslistalla, halusin selvitystä asiasta. Niinpä kaupunginhallitus käytti otto-oikeutta ja käsitteli asiaa viime maanantain kokouksessa. Keskustelua käytiin toista tuntia, mutta päätösesitys pysyi. Saamieni tietojen mukaan kh evästi kuitenkin jatkovalmistelua. Jouduin jääväämään itseni asian käsittelystä Tampereen Kaupunkilähetyksen hallituksen jäsenenä.

Järjestöjen huoli ei ole vähäpätöinen. Vanhat toimijat, jotka ovat pilotoineet toimintaa ja rekrytoineen ammattilaiset, ovat pyrkineet tekemään laadukasta työtä. Nyt kilpailutuksessa laatu painoi ainoastaan 30 %, hinta 70 %. Kilpailutustilanteessa vanhat toimijatkin painoivat hintansa mahdollisimman alas; nyt heillä on käsitys, että he joutuvat myös myymään palvelut tällä edellisvuoteen nähden matalammalla hinnalla. Hintojen suhteen tarjoajien välillä oli suuri hajonta; aiheellista on kysyäkin, kykenevätkö alhaisimman tarjouksen jättäneet yhteisöt todella tuottamaan laadukkaita palveluja niin alhaisilla hinnoilla. Liikkeellä oli myös käsitys, että uusilta toimijoilta ei edes edellytetty palvelukuvauksia. Niin tai näin, valmistelu on varmasti tehty juridisessa mielessä oikein, mutta lautakunnalla olisi nyt kyllä peiliin katsomisen paikka.

Lautakunnan työtaakka taitaa olla liian suuri, kun sillä ei ole aikaa pysähtyä peruskysymysten äärelle, kuten laadun painoarvon ja laatukriteerien tarkistamiseen. Nyt se tyytyi suulliseen esittelyyn ja delegoi päätöksen tilaajapäällikölle. Ainakin liitetaulukon mukaan syntyi vaikutelma, että laatumittaristo kyennyt riittävästi erottelemaan toimijoiden välillä. Vanhojen järjestötoimijoiden suuntaan on vakuutettu, että toiminta jatkuu entisellään. Kysymys kuuluukin: missä laajuudessa ja millä hinnalla? Eikö olisi aika lisätä laatukriteereihin lisäpiste kokemuksesta palvelun tuottamisessa? Ilmeisesti myös järjestöt tarvitsisivat koulutusta kilpailutusosaamisessa.

Huomisen kaupunginhallituksen kokouksen esityslistalla on toimenpide-esitys talousarviossa pysymiseksi. Paineet ovat erityisen kovat juuri Terveyden ja toimintakyvyn toiminta-alueella. Ei siis ihme, että juustohöylä leikkaa siivun myös järjestöiltä. Samaan aikaan on kuitenkin muistettava, että mikäli järjestöjen tilannetta kurjistetaan nykyisestään, joutuvat ne nopeasti käynnistämään YT-neuvottelut henkilöstönsä kanssa. Korkeiden työttömyyslukujen kanssa kamppailevan kaupungin kokonaisedun kannalta tämä ei ole suotava kehityssuunta.

Henkilökohtaisesti seuraan tilannetta myös Setlementtiliiton puheenjohtajana. Paikallissetlementeissä on kokemusta siitä, että kilpailutuksen voittaa iso toimija, jolla ei ole välttämättä lainkaan kokemusta ja referenssiä palvelun tuottamisesta. Järjestökenttä on kyllä valmis osallistumaan ”The Big Society” -agendan hengessä palvelujen tuottamiseen, mutta ei vastikkeetta tai hinnalla millä hyvänsä.

***

Viime viikolla minulla oli tilaisuus pitää luento ”Tuulan (Kivistö) teematunnilla” Tammela – keskuksessa. Kerroin köyhyystutkimuksemme tuloksista. Keskustelu kävi sen jälkeen vilkkaana ja välillä kuumeten: taitetut indeksit, Kansiareena ja tunneli menivät suloisesti sekaisin keskustelussa ja paikalle eksynyt poliitikko sai kasapäin ”risuja” harjoitetusta politiikasta. Puolustin tehtyjä päätöksiä ja vetosin kaupungin alhaiseen velkaantumisasteeseen vaikeassa taloustilanteessa. Yleisön joukossa istui vanha työtoverini TAYS:an synnyttäneiden osastolta, hän piti kuin tilauksesta kauniin puheen ja ojensi ruusun. Päiväni oli pelastettu.

Eilisillan valtuustonkokous oli täynnä dramatiikkaa. Vasemmisto tyrmäsi säästöpaketin käsittelyn menettelytapoihin vedoten: lisälista oli jaettu pulpeteille vasta kokouksessa. Kun asia oli pari viikkoa sitten jäänyt pöydälle kaupunginhallituksessa, tiedettiin, että aikataulu muodostuu kireäksi. Ryhmät olivat kuitenkin käsittääkseni tuolloin sopineet siitä, että päätösesitys jaetaan valtuustossa pöydälle. Valtuustoryhmät ja valtuutetut olivat siis varsin hyvin perillä, että asia oli tulossa käsittelyyn. Tietenkin siinä teoreettisessa tapauksessa, että valtuutettu a) ei istu missään lautakunnassa, b) ei osallistu valtuustoryhmänsä toimintaan, c) ei seuraa kaupungin sähköpostia, d) ei keskustele toisten valtuutettujen kanssa, e) ei seuraa kaupunginhallituksen päätöksiä, f) ei lue paikallisia lehtiä – on tietysti mahdollista, ettei hänellä ole voinut olla asiasta mitään käsitystä. Vasemmisto oli kuitenkin valmistellut oman vastaehdotuksensa jo hyvissä ajoin ennen valtuuston istuntoa, joten siellä ainakin tiedettiin säästöpaketista. Myös XL-ryhmät olivat tehneet omat muutosesityksensä.

Tiedän kokemuksesta, että päätökset saadaan nurin menettelytapasyillä. Vasemmisto käytti tätä hyväkseen tilanteessa, jossa media oli TV-kameroita myöten paikalla salissa asian käsittelyä seuraamassa. Ja periaatteessahan he ovat täysin oikeassa. Kaupunginhallituksen olisi pitänyt sopia viimeistään viime maanantain kokouksessa, kuinka lista toimitetaan valtuutetuille ja merkitä päätös myös pöytäkirjaan. Näin ei ole tapahtunut. Tarvittaessa listat olisi toimitettu kaupungin autolla jokaisen postilaatikkoon. Kuitenkin ainakin omassa valtuustoryhmässämme sävelet olivat aivan selvät maanantai-iltana, enkä osannut ennakoida tällaista rumbaa keskiviikon kokoukseen.

Lieneekö niin, että XL:n lievennysesitys säästöihin tuli vasemmistolle yllätyksenä, ja keskiviikon sirkus oli reaktio siihen. Vaikka johtaja Juha Yli-Rajalan puheenvuoro herätti salin vasemmalla laidalla kritiikkiä, oli se suorasanaisen rohkea analyysi tilanteesta. Talousjohdon velvollisuus on herätellä valtuutettuja puhumaan säästöistä tässä tilanteessa, ei vain menettelytavoista. Paradoksaalista on sekin, että ylimääräinen valtuuston ”säästökokous” lisää kaupungin menoja ainakin 20 000 eurolla.

Jouduin hillitsemään uutta lehteriyleisöä, joka yltyi taputtamaan puheenvuoroille. Valtuustonkokoukset eivät ole poliittista teatteria, vaikka joskus siltä tuntuukin.

Tampereen kaupunginvaltuusto keskusteli runsaat kaksi tuntia lausunnosta kunnallishallinnon rakennetyöryhmän selvitykseen. Lausuntoon oltiin pääsäntöisesti tyytyväisiä etenkin kaupunginhallituksessa tehdyn ponsilisäyksen jälkeen. Kuitenkin kriittisiäkin puheenvuoroja kuultiin mm. lähidemokratian ja .- palvelujen tiimoilta. Mikko Kriikun tekemä muutosesitys keräsi taakseen paitsi keskustan, myös sitoutumattomien, perussuomalaisten ja skp:n ääniä, mutta hävisi äänestyksessä selvin luvuin 12-55 pohjaesitykselle.

Sopimus hankkeen VT 12 Tampereen tunnelista jäi sen sijaan pöydälle yksimielisesti ilman lähetekeskustelua, asia ratkaistaan siis toukokuun valtuustossa. Allianssi-sopimus parantaa vain entisestään aiemmin tehtyä sopimusta, joten asia-argumentein asiaa ei ainakaan voi vastustaa. Asia menee läpi XL-äänin, mutta toivotaan, että vasemmistostakin löytyy tukea tärkeän hankkeen läpiviemiseksi, sillä vuoden 2008 sopimusta hyväksyttäessä myös salin vasen laita oli vahvasti juonessa mukana.

Jälkimmäisen pykälän käsittelyssä oli episodi, jossa kommentoitiin puheenvuorojärjestystä. Joidenkin mielestä apulaispormestareiden, jotka toimivat samalla ryhmiensä puheenjohtajina (Kostiainen ja Parviainen), olisi pitänyt pidättäytyä kannatuspuheenvuoroistaan pöydällepanoon, koska heidän puheenvuoropyyntönsä ohittavat rivivaltuutettujen puheenvuorot. Puheenjohtajana en voi lähteä arpomaan, mistä positiosta apo-ryhmyrit puhuvat, vaan jaan puheenvuoroja vuorolistan mukaan. Leena Kostiainen totesi, että ryhmänjohtajat olivat sopineet menettelystä keskenään. Nähtävästi salin vasemmalla laidalla jotkut olisivat vain halunneet ehtiä puhumaan ennen pöytäämistä. Puhetta riittää siis ensi valtuustossa.

Viikko on jo puolivälissä, eikä riviäkään merkintöjä, vaikka kokouksia on kyllä riittänyt. Päällimmäisenä on kuntarakenneuudistukseen annettava lausunto, joka jäi maanantaina pöydälle kaupunginhallituksessa. Tänään keskustelua aiheesta käytiin seutuhallituksen pöydän ympärillä. Tampereen lausuntopohja liputtaa yhden vahvan peruskunnan puolesta, naapurit ovat toisella kannalla. Tampere on valtiovallan esittämän ulkopuolisen selvityshenkilön kannalla, naapurit paikallisen selvityksen. Kun yhteistä näkemystä Tampereen ja naapureiden kesken on vaikea löytää, on käyty vielä keskustelua b-vaihtoehdosta eli seutuyhteistyön rakenteiden uudistamisen tarpeesta, mikäli Tampereen ykköstavoite ei toteudu.

Tampereella keskustelu valtuustoryhmissä on edelleen käymättä, valtuustohan on saanut vasta lyhyen infon asiasta. Lähinnä kaupunginhallitustaso on paremmin perehtynyt asiaan. Varsin perusteellinen lausuntopohja on kaupungin johtoryhmän ja virkahenkilöiden käsialaa. Tuskinpa lausunnon pohjaesitykseen on tulossa suurempia muutoksia, mutta uskon, että poliittiset ryhmät punnitsevat vielä perusteellisesti sen yksityiskohtia.

Viime perjantaina ryhmyrikokouksessa oli vieraana pormestari Rissanen, kuntaneuvos Kari Talasmäki ja kansliapäällikkö Oskari Auvinen. Pirkkalassa ei ole hallitus-opposiotio -jakoa, mikä sujuvoittaa kuulemma päätöksentekoa. Pormestarilla on aktiivinen rooli poliittisen yhteistyön rakentajana mm. poliittisen valiokunnan ja valtuustoryhmien yhteisen hallitusohjelman kautta. Kunnassa on laadittu raportti pormestarimallin kehittämisestä. Lainaisin monta hyvää ajatusta naapurilta, mutta en lähtisi esittämään kansliapäällikköä Tampereelle (vaikka Oskari Auvisen ottaisin kyllä meillekin töihin!). Vastalahjana naapurille antaisin vahvemmat asemat kuntaneuvoksille.

Valtuutetun päivä on pitkä. Ensin oli tiedonantotilaisuus kaupunginhallituksen jaostoista ja kuntauudistuksen tilanteesta. Ennen kyselytuntia kävin ottamassa ryhmänjohtajien kanssa vastaan koivistonkyläläisten ja lähiseutujen asukkaiden vetoomuksen Sulkavuoren keskuspuhdistamon suunnittelun keskeyttämiseksi. Ja sitten oli vuorossa varsinainen valtuuston kokous, jonka asialistalla eniten keskustelua herätti Tampereen Aterian liikelaitoksen organisointi. Keskustelua seurasi tiukka äänestys ja kaupunginhallituksen kanta voitti nipin napin Pekka Salmen vastaesityksen; muutama lipesi siis XL-ryhmästä. Kuultiin hyviä puheenvuoroja, yksi helmistä oli Anna-Kaisa Ikosen puheenvuoro, jossa hän peräänkuulutti tilaa erilaisille palvelukonsepteille ja pienimuotoisille ratkaisuille. Tuli mieleeni anoppini, joka totuttelee Kokkolan kaupungin ateriapalvelun tarjontaan ja ihmettelee, kun ei voi valita kasvis- ja kalaruokaa pelkän ”perunamössön” asemesta.

Tilinpäätösennusteen käsittelyn yhteydessä apulaispormestari Leena Kostiainen lupasi laittaa laittoman lastensuojelun tilanteen kuntoon ja tuoda tilannekatsauksen toukokuun tilinpäätöskokoukseen. Tästä pisteet Leenalle.

Hyvää keskustelua kautta linjan, tosin omaa ryhmääni tuntuu vaivaavaan kevätväsymys, vain Olli-Poika Parviainen oli äänessä.

Tänään allekirjoitettiin myös menettelytapasopimus neljän isoimman ryhmän kesken. Minusta se ei tee oikeutta pienille ryhmille torjuessaan yli 7 jäsenen tekniset vaaliliitot.

Kaupunkilehti Tamperelaisessa valtuutettu Erkki Axén ja tilaajajohtaja Lasse Eskonen ovat käyneet keskustelua virkamiesten vallasta. Komppaan Axénia siltä osin, että virkamiehistä etenkin konsernijohdolla on tätä nykyä paljon valtaa ja Eskosta siinä, että varsinkin strategia- ja seutuasioissa tarvittaisiin jatkossa voimakkaampaa poliittista johtajuutta.