Hallintosäännöstä

Hiukan olen ihmetellyt sitä, että hallintosäännön uudistus ei valtuustossa tai ryhmien välillä ole herättänyt suurempaa keskustelua. Ehkä se johtuu siitä, että isoimmat muutokset linjattiin jo edellisellä kierroksella, kun pormestarin valtaa siirrettiin konsernijohtajalle. Tämä uudistus jatkaa samalla linjalla, joskin vähäisemmin muutoksin.

Yleisenä kommenttina on kuitenkin sanottava, että olemme siirtyneet näillä uudistuksilla aika lailla erilaiseen pormestarimalliin kuin 2007. Me olemme nyt kaksipäisen kaupungin johtajuuden tiellä: pormestari vastaa poliittisesta ja strategisesta johtamisesta, konsernijohtaja viranomais- ja operationaalisesta johtamisesta.

Se voi olla hyväkin tie. Voidaan kuitenkin kysyä, onko tällainen jako käytännössä mahdollinen, vai johtaako se siihen, että konsernijohtaja tekee väistämättä myös strategisia linjauksia. Ehkä poliittiset ryhmätkin ovat tätä epäilleet, koska hallintosääntöön on otettu aika merkittävä kohta: Kaupunginhallitus tekee konsernijohtajan kanssa johtajasopimuksen – vaikka konsernijohtaja on pormestarin alainen.

On mielenkiintoista verrata Tampereen hallintosääntöä Helsingin uuteen hallintosääntöön. Helsinkihän siirtyy nyt myös pormestarimalliin, joka yleisesti ottaen on hyvin saman tapainen kuin Tampereen malli. Myös siinä, että siellä pormestari vastaa nimenomaan poliittisesta ja strategisesta johtamisesta ja kansliapäällikkö operationaalisesta johtamisesta.

Aika merkittävä ero on kuitenkin siinä, että kansliapäällikkö on Helsingissä määräaikainen virkamies. Valtuusto valitsee hänet 7 vuoden määräajaksi tehtäväänsä.

Toinen tärkeä ero on siinä, että valtuustolle on annettu Helsingissä isompi valta johtavien virkahenkilöiden valinnassa. Valtuusto valitsee kansliapäällikön lisäksi toimialajohtajat ja tarkastusjohtajan.

Olennainen ero on siinäkin, että apulaispormestarit – joita Helsingissä tulee olemaan neljä – ovat paitsi lautakuntien puheenjohtajia, myös kaupunginhallituksen jäseniä. Tätä olen kannattanut myös Tampereella, sillä se tekisi johtamisesta linjakkaampaa.

Esimerkiksi näistä asioista olisin suonut valmistelun yhteydessä laajempaa keskustelua. Samoin olisi voitu keskustella enemmän siitä, miten valtuuston valtaa voidaan lisätä. Esimerkiksi valtuuston puheenjohtajan roolia isojen asioiden, kuten kaupunkistrategian ja valtuustoon nähden sitovien tavoitteiden valmistelussa voitaisiin korostaa. Myös kaupunkilaisten ja päättäjien vuoropuhelussa valtuuston puheenjohtajistolla voisi olla näkyvämpi rooli.

Mutta ehkä uudella valtuustolla on intoa palata mm. näihin asioihin.