Kuukausi: lokakuu 2010

Sunnuntain Aamulehden alakertatekstissä Jorma Pokkinen kommentoi valtuustoryhmien sopimusluonnosta, joka koskee seuraavien kuntavaalien jälkeisen paikkajaon pelisääntöjä. Pokkinen vyöryttää syyn tuumaustauosta vihreiden niskoille, vaikka myös vasemmistoliitto, keskusta, kristilliset ja sitoutumattomat olivat samoilla linjoilla. Tietääkseni vain demarit halusivat kieltää ryhmien väliset vaaliliitot.

Päätoimittaja Pokkinen olisi voinut ihmetellä sitä kiirettä, millä valtuustoryhmien menettelytapasopimusta runnottiin nyt kasaan kaksi vuotta ennen seuraavia kuntavaaleja. Pokkinen näyttää haikailevan aseveliakselin perään. Jos pieniä ryhmiä kielletään solmimasta vaaliliittoja, se saattaisi johtaakin kahden suuren ylivaltaan.

Tamperelaisen Rieväkylän Ritu taas on huomannut kokoomuksessa kyllästymisen merkkejä vihreisiin. Oho, mielestäni yhteistyö on sujunut hyvin. Ritu on väärässä väittäessään, ettei valtuuston puheenjohtajaa olisi voitu valita Särkänniemen johtoon uusien sääntöjen vuoksi. Päinvastoin, nyt kaupunginhallituksen jäsenet voivat toimia yhtiöiden johdossa, mutta apulaispormestarit eivät. Kaupunginvaltuuston puheenjohtajistoa rajoitukset eivät koske.

Vielä kommentti Pekka Salmen mielipidekirjoitukseen Tamperelaisessa: Pyrin valtuuston puheenjohtajana huolehtimaan siitä, että valtuusto sitoutuu aiemmin tekemiinsä linjauksiin. Tätä samaa linjakkuutta toivoisin myös sos.dem. ryhmältä.

Täytyy myöntää, että olen pelkästään tyytyväinen, että kaavailtu valtuustoryhmien välinen sopimus seuraavan vaalikauden valinnoista kaatui alkuviikosta. Tavoite on hyvä, suhteellisuuden lisääminen paikkojen jaossa, mutta ensin pitää olla malli siitä, mitä suhteellisuudella tarkoitetaan. Nyt esillä ollut sopimusluonnos olisi johtanut siihen, että suuret ryhmät kaappaavat jälleen vallan Tampereella.

Minua ihmetytti myös se tavaton kiire, millä hanketta vietiin eteenpäin: kuntavaaleihin on aikaa vielä kaksi vuotta! Käydään nyt eduskuntavaalit ensin ja aletaan sen jälkeen valmistautua kuntavaaleihin.

Poikkesin keskiviikkona viemässä kaupungin tervehdyksen Reilun kaupan tilaisuuteen, joka järjestettiin yliopistolla. Tampereen kaupunki valittiin keväällä 2008 ensimmäiseksi Reilun kaupan kaupungiksi Suomessa, nyt yliopistokin on osa reilua yhteisöä. Kaupungin puolella hanke on edennyt hyvin: reilun kaupan kahvia ja teetä tarjotaan kaikissa kaupungin virallisissa tilaisuuksissa ja työpaikkaravintoloissa. Talouden taantuman vaikutus näkyy siinä, ettei tavoitetta vuosittain lisättävistä uusista reiluista tuotteista pystytä välttämättä turvaamaan, vaan Tampereen Aterian budjettiraamit määrittävät hankintojen laajentamista.

Perjantaina minulla oli ilo ja kunnia viedä kaupungin tervehdys Tampereen ev.lut. seurakuntien yhteiskunnallisen työn 50-v. juhlaan ja osallistua paneelikeskusteluun yhteiskunnallisen työn tulevaisuudesta. Orientoiduin keskusteluun lukemalla kaksi mainiota tutkimusta työalasta, Ali Kulhian ja Laura Koskelaisen lisensiaatintyöt. Yhteiskunnallinen työ on edustanut koko olemassa olonsa ajan siltaa kirkon ja muun yhteiskunnan välillä. Niin tänäänkin Ilkka Hjerpen johtamana. Huoleni on, että yhteiskunnallisuus pysyy tulevaisuudessakin seurakuntatyön marginaalissa, ellei yhteisöllisemmän ajattelun sivupuroa saada uitettua koko kirkon valtavirraksi.

Elämme nyt kansankirkon kohtalonaikoja: hajoaako se kahtiajakoon vai kykeneekö se uudistumaan yhteiskuntasuhteessaan. Seurakuntien yhteiskunnallisessa työssä on kautta sen historian ollut aitoa pyrkimystä ymmärtää toiseutta ja kirkon marginaalissa olevia, samalla kun kokonaiskirkon tasolla on liian usein vain pyritty kesyttämään outoja ilmiöitä ja torjumaan ne ”meihin” kuulumattomina.

Kun yhteiskunnallinen työ on historiansa aikana rakentanut yhteyttä erityisesti työväestöön, on sen tulevaisuuden haasteena päästä vuoropuheluun naisvaltaisten palvelualojen, seksuaalisten vähemmistöjen, vammaisliikkeen ja luomakuntaa varjelevien yhteisöjen kanssa. Yhteiskunnallinen työ on ollut pioneeri alue- ja lähiötyössä, niiden painoarvo kasvaa entisestään tulevaisuudessa, kun julkiset palvelut vetäytyvät asuinalueilta. Marjatta Pursiaisen, Sepi Tuomisen ja Eira Hernbergin työ Hervannassa muistetaan vieläkin hyvin.

Toivon, että eronteko diakoniatyöhön loivenee tulevaisuudessa siten, että diakoniatyö ja yhteiskunnallinen työ ymmärretään jatkumona, jonka toisessa päässä on yksilökohtainen työ ja toisessa yhteiskunnallinen/poliittinen diakonia. Luterilaisina uskomme, että usko kuuluu Jumalalle ja teot ihmisille. Jaksaaksemme palvella tarvitsemme spiritualiteetin vahvistamista ja rukoushiljaisuutta elämäämme. Marjatta Malmbergin työ tällä alueella on uraauurtavaa. Vaikuttava tilaisuus päättyi yhteiskunnallisten virsien veisuuseen Finlaysonin kirkossa ja Dietrich Bonhoefferin ”Hyvyyden voima”-virteen. Yhteiskunnallisen työn papit ovat olleet meidän perhepappejamme, sillä Seppo Kjellbeg on kastanut Tuukan ja Tuomaksen ja Juha Mattila Viljan.

Matkaeväiksi meille juhlavieraille annettiin Suurellä sydämellä-lehti. Siinä näyttää olevan mm. John Vikströmin ja meidän kaukajärveläisten oman papin Aaro Eerolan haastattelut. Muuten, Kotimaan kolme viimeistä numeroa ovat käsitelleet hyvin analyyttisesti kirkon suhtautumista hososeksuaaleihin.

Tällä viikolla olen melkein toivonut, ettei jet lag hellittäisikään. Olen herännyt aamuisin viimeistään viiden aikaan ja ehtinyt jo tehdä melkoisen rupeaman rästihommia ennen töihin lähtöä. Teimme syyslomalla 30 v-hääpäivämatkan New Yorkiin. Matkakohde oli mukana matkustaneen kuopuksen keksintö. Ihastuin suurkaupunkiin, sen ystävällisiin ihmisiin, museoihin, kiinnostaviin kaupunginosiin ja edullisiin hintoihin kirja- ja vaatekaupoissa. Kongressivaalit ovat viikon päästä, harmiksemme ne eivät näkyneet millään tavoin katukuvassa. Saimme kuitenkin ostettua kioskista Obama-suklaata vaalifiilistelyyn; pakkohan tässä on vain uskoa demokraattien voittoon, vaikka republikaanien voitto näyttääkin ilmeiseltä ainakin edustajainhuoneessa.

Päässäni soi yksi melodia (…”hailla hampaat…”) Tampereen Teatterin ”Kolmen pennin oopperasta”. Bertolt Brechtin tekstin on loistavasti suomentanut Liisa Ryömä. Jo sanoituksen takia oopera on tarkoitus mennä uudelleen katsomaan; mutta toki myös ihanan Natalil Lintalan äänen ja Heikki Kinnusen, Jukka Leistin ja Lari Halmeen roolisuoritusten takia!

Kiireinen valtuustoviikko on takana. Keskiviikkoiltapäivänä tapasimme pormestarin huoneessa Superin edustajat. Ottaessani vastaan heidän Koukkuniemeä koskevan adressin, totesin mm., että omaisille suunnatun kyselyn mukaan vastaajista lähes 89 prosenttia koki, että läheinen saa hyvää hoitoa Koukkuniemessä. Tästä kiitos kuuluu erityisesti henkilökunnalle, joka tekee arvokasta työtä, vaikka se julkisuudessa saa liian usein kielteistä palautetta. Valtuuston tietoon ovat toki tulleet haasteet ja vaikeudet, työoloihin liittyvät epäkohdat, työn raskaus, henkilöstön riittämättömyys, sairauspoissaolot, samoin johtamiseen ja työkulttuuriin liittyvät ongelmat. Viime kesänä valtuusto lisäsi 4 miljoonaa euroa Koukkuniemen toimintaan. Koukkuniemen alueen kehittämissuunnitelma valmistui viime keväänä, joka toteutuessaan parantaa sekä vanhusten asuinolosuhteita että henkilöstön työolosuhteita osastoilla. Myös toimintatapa uudistuu Koukkuniemessä, kun esimerkiksi Jukola-rakennuksen ryhmäkotimuotoisen asumisen tuottajaksi suunnitellaan yhteiskunnallista palveluyritystä, jonka omistajina voisi olla Koukkuniemen henkilöstö. Lupasin, että esitys otetaan vakavasti ja henkilöstömitoitusta selvitetään.

Valtuusto hyväksyi yksimielisesti uudeksi kokouspäiväksi maanantain. Muutos astuu voimaan ensi vuoden alusta. Se merkitsee sitä, että ainakin kansanedustajien on nykyistä helpompi osallistua kokouksiin, ja valtuustoryhmien johtajatkin voivat keskittää kokouksensa yhdelle ja samalle päivälle, mutta ennen kaikkea muutos merkitsee valtuutetuille noin viikon lisäaikaa kokousmateriaaliin tutustumiseen.

Valtuustoviikon suurin kupla oli demareiden perääntyminen tunnelihankkeesta sillä perusteella, että raideliikenteen kehittäminen pitäisi aloittaa jo seuraavalla valtuustokaudella. Ratikan osalta esityksessä ei ole mitään uutta avausta, sillä kaupunginvaltuusto on jo seudullisessa rakennemallissa linjannut katuraitiotien rakentamisen aloittamisen ensi valtuustokaudella. Mutta uutta on tietysti se, että demarit ovat valmiita hylkäämään valtion 57 miljoonan tunneliavustuksen. Demarit käyvät tosi kallista vaalikampanjaa, ja vielä veronmaksajien rahoilla.

Katsoimme tiistai-iltana Ajankohtaisen Kakkosen homokeskustelua turhautuneina. Mistä näitä fundamentalisteja oikein tulee? Täytyy sanoa, että sympatiat olivat pelkästään homojen ja heitä puolustaneiden puolella. Oras oli tietysti omaa luokkaansa, mutta myös kirkkovaltuustoon pyrkivä Kenneth Liukkonen esiintyi vakuuttavasti vuoropuhelua rakentaen. Ilman Leena Huovista olisi kyllä usko mennyt koko kristikansaan. Ja melko monella on tainnut mennäkin, sillä kirkosta eroaminen on voimistunut tällä viikolla. Harmillista on vain se, että vahinko menee kokonaan luterilaisen kirkon piikkiin, vaikka konservatiivisista keskustelijoista osa taisi olla vapaakirkollisia.

Valtuuston tunnelipäätöksiä on noudatettava

 

Valtuutettu Jari Heinonen vaatii mielipidekirjoituksessaan Tori-lehdessä (6.10.), että Rantaväylän tunnelihanke on torjuttava. Heinonen unohtaa kuitenkin näin vaatiessaan valtuuston enemmistön tekemän päätöksen rakentaa Rantaväylän tunneli ns. pitkän tunnelin vaihtoehdon pohjalta.

Viime aikaiset käänteet tunnelihankkeen osalta ovat olleet sen verran nopeat, että on ymmärrettävää, että rivivaltuutetun on vaikea pysyä kelkassa mukana. Kun Näsinkallion ramppihanke ilmaantui kaupunginhallituksen suunnittelujaoston esityslistalle, esitin itsekin, että hanke poikkeaa sekä kustannuksiltaan että sisällöllisesti siinä määrin valtuuston aiemmista linjauksista, että se olisi tuotava uudelleen valtuuston käsittelyyn.

Mutta kun suunnittelujaosto linjasi 4.10. että ramppeja ei tässä vaiheessa rakenneta, ja kun valtion suunnalta vahvistettiin lupaus maksaa kolmasosa kustannuksista mukaan lukien sprinklerijärjestelmä, en näe tässä vaiheessa tarvetta valtuustokäsittelyyn.

Valtion lupaama 33%:n tuki hankkeelle on euroissa noin 60 miljoonaa ja suurin Tampereen saama tuki tähän mennessä. Jos kaupunki irtautuisi tästä sopimuksesta, se vaarantaisi seuraavankin suurhankkeen, eli valtion tuen raideliikenteen kehittämiseen.

Rantaväylän tunnelihanketta koskeva YVA -selvitys valmistuu lähiviikkoina. Sen jälkeen kaupunginhallituksen on arvioitava, antavatko esitykset aihetta uuteen valtuustokäsittelyyn.

Irene Roivainen

kaupunginvaltuuston pj.

Vastine Esko Vuoristolle

 

Valtuuston asukasillat ovat tilaisuuksia, joissa kuunnellaan asukkaiden terveisiä päättäjille ajankohtaisista asioista. Alvarit tuovat heti tilaisuuden alkuun yhteisiä alueen huolia. Näin tapahtui myös Pohjois-Hervannan koululla 5.11., jossa Ari Hyvärinen esitteli ns. Herukka -hanketta valtuutetuille. Valtuutetut keskustelivat myös etukäteen toimitetuista kysymyksistä, esimerkiksi työuupumuksesta sairautena. Valtuutetuilla on kaupunginvaltuuston kokouksissa kolmen minuutin puheenvuorot, asukasilloissa puheenvuorot ovat voineet olla pidempiä.

Olemme jo aiemmissa asukasilloissa sopineet, ettemme keskittyisi illoissa puhumaan jo tehdyistä päätöksistä, siksi viittasin tähän lähtökohtaan myös Hervannassa. Esko Vuoristo sai aikaa esitellä omaa asiaansa valtuutetuille, jotka osallistuivat keskusteluun asiasta siinä määrin kuin he olivat siinä perillä. Tarkimmin asiaan olivat perehtyneet kaupunginhallituksen suunnittelujaoston jäsenet ja yhdyskuntalautakunnan jäsen. Ennen seuraavaan asiaan siirtymistä tiedustelin vielä sekä valtuutetuilta että yleisöltä, halutaanko tähän asiaan vielä lisätä jotakin; tällaista tarvetta ei tuntunut olevan myöskään Vuoristolla.

Mitä tulee rantarakentamiseen, olen sitä mieltä, että Hervantajärven yleiskaavaehdotus turvaa varsin hyvin ranta-asukkaiden tarpeet mahdollistaessaan asuin- ja loma-asuntojen kunnostamisen, vähäisen laajentamisen ja uuden rakennuksen rakentamisen tuhoutuneen tilalle. Linjaus turvaa myös maakuntakaavan edellyttämän seudullisesti merkittävän vihervyöhykkeen säilymisen alueella.

Irene Roivainen

Kaupunginvaltuuston puheenjohtaja (vihr.)