Tekijä: Irene Roivainen

Uudenvuoden lupausta kokouskiireiden vähentämisestä ei ole kovin helppoa laittaa täytäntöön. Kiireinen viikko päättyi Seutufoorumin seminaariin, jossa käytin päätöspuheenvuoron.

Parin seuraavan kuukauden aikana seutukunnan kunnissa otetaan kantaa rakennemalliin, joka on varsin laaja kokonaisuus, kun siihen on yhdistetty seudullinen liikennejärjestelmäsuunnitelma, asuntopoliittinen strategia ja ilmastonmuutoksen hillinnän tavoitteet. Tavoitteena on kokonaisvaltainen yhdyskuntasuunnittelu, joka kattaa maankäytön suunnittelun, asumisen, palvelujen ja liikenteen järjestämisen siten, että ennustettu 90 000 asukkaan kasvu voidaan ottaa vastaan kestävän kehityksen mukaisesti ja kasvihuonekaasujen päästöjä vähentäen.

On erittäin tärkeää, että kaikki seudun kunnat sitoutuvat yhteisiin strategisiin tavoitteisiin ja myös sen jälkeen edessä olevaan toimeenpanovaiheeseen. Rakennemalliin sisältyy suuria infrastruktuurihankkeita, kuten esimerkiksi raideliikenteen kehittäminen, johon myös valtion on osallistuttava. Tästä on kuntien ja valtion välille suunniteltuun aiesopimukseen saatava selkeät kirjaukset.

Keskiviikkona kiirehdin töistä suoraan Särkänniemen hallitukseen ja sieltä edelleen Messukylän seurakuntaneuvoston kokoukseen, jossa suurimpana asiana oli Tuomiokapitulin lausuntopyyntö seurakuntajakoa koskevan aloitteen johdosta. Yhteisen kirkkovaltuuston päätös on joiltakin osin ristiriidassa kirkkolain ja kirkkojärjestyksen säännösten kanssa, sillä paikallisseurakuntaa johtavat kirkkoherra ja seurakuntaneuvosto, ei seurakuntayhtymä. Kirkkovaltuutettu Antti Punkari vertasi Aamulehdessä asetelmaa Euroopan parlamentin ja jäsenmaiden suhteisiin. Itse löydän vertailukohdan lähempää, seutuhallinnosta, jossa päätöksentekojärjestelmä on sellainen, että seutuhallitus ei voi päättää yksittäisten kuntien puolesta asioita. Messukylän seurakuntaneuvostossa löysimme yhteisymmärryksen kirjaamalla lausuntoon, että meillä on hyvin erilaisia näkemyksiä seurakuntajaosta. Henkilökohtaisesti ymmärrän rakenteiden muutostarpeen, mutta en hyväksy menettelytapoja, jossa – laillisuutta hipoen – kävellään paikallisseurakuntien päätösten yli.

Kokoomuksen ja RKP:n ryhmänjohtaja Riitta Koskinen on tehnyt analyysin kaupunginvaltuutetuista (http://www.riittakoskinen.net/blogi/). Kuvaukset ovat osuvia ja ne paljastavat, että Riitan pehmeän kuoren alla on tarkka havainnoija, rohkea mielipiteenesittäjä ja terävä kynänkäyttäjä.

Huomenna kaupunginhallitus ottaa kantaa suoraan pormestarinvaaliin. Vihreiden ryhmänjohtaja Olli-Poika Parviainen esitti viime kokouksessa pontta päätösesitykseen: ”Tampereen tavoitteena on toteuttaa sellainen suora pormestarinvaali, joka on pormestarin aseman osalta yhteensopiva Tampereen nykyisen hallintomallin kanssa”, mutta asia jäi silloin pöydälle. Saapa nähdä, millainen päätös syntyy huomenna.

Uusi vuosi on vaihtunut suhteellisen levollisesti, vain pari kaupunginhallituksen kokousta takana. Uuden vuoden päivänä kävin tervehtimässä synnytysosastolla vuoden ensimmäistä tamperelaisvauvaa ja hänen vanhempiaan. Itse tein uudenvuodenlupauksen, että – mottoni mukaan – kiirehdin hitaasti. Se merkitsee sitä, että menoja on karsittava, sanottava ”ei” monille tarjouksille. Viime vuosi meni totutellessa valtuuston puheenjohtajan saappaisiin, tulevan vuoden uskon pääseväni jo helpommalla.

Minulla oli eilen illalla suuri ilo ja kunnia avata Timo-Olavi Jalkasen valokuvanäyttely ”Unelma – The Dream” Tampere-talossa. Se puhuu pysähtymisen ja hiljaisuuden puolesta. Käykääpä tutustumassa koskettaviin töihin. Näyttelyn esittely löytyy oheisen linkin kautta:

http://www.databooks.com/libretto/

Lauantai-iltana jälleen Tampere-talossa. Soud of Musicin jälkeen teen toisen lupauksen tälle vuodelle: enemmän kulttuuria, vähemmän kokouksia! Maria Lund on ihastuttava Maria, luonnonlapsi, joka ei sopeudu kivutta luostarilaitoksen normeihin  (sanoo nimimerkki ”Luterilaisessa luostarissa kasvanut”).

Viimeiset kokoukset on pidetty ja joululoma alkanut. Takana on 14 kaupunginvaltuuston kokousta, joissa tänä vuonna istuttiin yhteensä yli 70 tuntia. Kun päälle laskee vielä jokaviikkoiset kaupunginhallituksen kokoukset, ryhmäkokoukset ja muut valtuustonpuheenjohtajan velvollisuudet ja luottamustoimet, on vain huokaistava helpotuksesta, että hengissä ollaan.

Kaupunginhallitus käytti otto-oikeutta ja palautti alueellisten sosiaaliasemien alasajopyrkimykset uudelleen valmisteltavaksi lautakuntaan. Lautakunnan päätös oli valtuustosopimuksen vastainen, ja kun vihreät olivat lausekkeen aikoinaan sopimukseen saaneet, sitä puolustettiin loppuun asti. Hyvä me!

Keskittämistä vastaan äänestettiin myös kirkkovaltuustossa. Tehokkuutta tavoitteleva managerialismin henki on tarttunut seurakuntienkin keskushallintoon. Muutoksia seurakuntajaoissa on varmasti tehtävä, mutta ei väkivalloin vastoin seurakuntaneuvostojen tahtoa. Vastustin Yhteisen kirkkoneuvoston esityksiä ihan jo menettelytapasyistä. Joku tokaisi ohimennen – ehkä toiminnastani yllättyneenä – että tulen tukeneeksi tällä tavoin konservatiivisia näkemyksiä. Jos paikallisseurakuntien ja paikallisen päätöksenteon ja toiminnan puolustaminen on konservatiivisuutta, ilmoittaudun välittömästi konservatiiviksi. Päätösesitys olisi kaventanut luottamushenkilöiden sananvaltaa seurakunnissa ja keskittänyt virat yhtymään. Onneksi tältä osin saatiin muutos valtuustossa aikaan, eikä YKN:n esitykset menneet muutoinkaan sellaisenaan läpi. Onneksi nämäkin linjaukset tutkitaan vielä tarkkaan tuomiokapitulissa, josta selvitysmies laitetaan asialle. Äänestykset ja eriävät mielipiteet kertonevat jo sellaisenaan paljon.

Mutta nyt on aika vaihtaa joulukanava päälle myös omassa päässä. Iloitsen siitä, että perhe on koolla. Tyttäremme Vilja on auttanut jouluvalmisteluissa niin, että tuntuu, ettei ole edes tavanomaista kiirettä. Tavarataivaan asemesta keskitymme lepoon, lomaan ja yhdessäoloon. Kun kuusi tuodaan tänä iltana olohuoneeseen, ikkunaan sytytetään joulutähti ja seimiasetelma nostetaan pöydälle alkaa joulu meilläkin.

Hyvää Joulua!

Sain alkuillasta tekstarin Janhusen Merviltä terveyden ja toimintakyvyn lautakunnan kokouksesta: ”Sekä pöydälle pano että päätösesitys hävittiin 8-3.” Mervi sai tukea vain Emmanuel Enehiltä (vihr.) ja Elli-Maija Pölläseltä (vas,).

Lautakunnan syyskuussa torppaama aikuissosiaalityön keskittämisesitys meni sittenkin läpi, kun virkamiehet eivät ottaneet päätöstä eikä valtuuston linjausta kuuleviin korviinsa, vaan jatkoivat keskittämisen valmistelua. Luottamushenkilöiden päätösten yli käveltiin mennen tulleen. Tilat on jo vuokrattu ja henkilöstöjärjestelyihin ryhdytty. Tässä näkyi tilaaja-tuottajamallin sekavuus. Tuotantopuoli keskitti jo omilla päätöksillään sosiaalityön organisaatiota ennen kuin tilaajalautakunta ehti käsitellä palveluverkkoa.

Konkreettisesti asia tarkoittaa sitä, että kuudesta sosiaaliasemasta kolme lakkautetaan: Kaukajärvi, Linnainmaa ja Tammela. Ja tämä vain 200 000 euron tähden.

Yritimme valtuustoryhissä viimeiseen asti saada asiaa kaupunginhallituksen suunnittelujaoston ratkaistavaksi ennen lautakuntakäsittelyä, koska esitetty muutos poikkeaa niin paljon taannoisesta Palveluverkkosuunnitelmasta. Pormestari on luvannut ottaa asian sujan listalle, mutta vain tiedoksi.

Tarinan opetus: 1. virkamiehet jyräävät sen kun ehtivät ja 2. kokoomus ja demarit löytävät aina toisensa, kun on kysymys keskittämisestä.

Pieni toivon pilke on siinä, että lautakunta hyväksyi ponnen, että päätöksen sosiaaliset vaikutukset arvioidaan. Mielestäni ne olisi pitänyt arvioida ennen toimenpiteisiin ryhtymistä, eikä vasta jälkikäteen, mutta tänään virkamiehet veivät ja apulaispormestari ja lautakunta vikisivät.

Lue Mervin kokousterveiset osoitteesta http://aamulehdenblogit.ning.com/profile/MerviJanhunen