Tekijä: Irene Roivainen

Viime keskiviikon kaupunginvaltuustossa kaikki isommat asiat jäivät pöydälle ja intohimoisin keskustelu käytiin Pisa-tutkimusta sivunneesta valtuustoaloitteesta osapuolten kiistellessä peruskoulun ideologisista lähtökohdista. Henkilökohtaisesti olen peruskoulujärjestelmän vankkumaton puolustaja, sillä ilman peruskoulukokeilua en olisi koskaan päässyt opintieni alkuun.

Palasin lauantai-iltapäivänä kolmipäiväiseltä lähiopetusjaksolta Helsingissä. Harvoin työkeikka on yhtä kiinnostava kokonaisuus, kun nyt, kun vierailevina luennoitsijoina olivat pohjoismaisen yhdyskuntatyön erityisasiantuntijat Päivi Turunen ja Alf Ronnby. Barak Obaman elämänkerran lukeneet tietävätkin hänen olleen yhdyskuntatyöntekijä Chicagon slummeissa, mutta harvempi tuntee taloustieteen Nobelin palkinnon saaneen ensimmäisen naisen Elinor Ostromin. Ostrom on osoittanut (”Coverning the Commons”, 1990), kuinka toisistaan riippuvaisten ja yhteen hiileen puhaltavien tavallisten ihmisten arkiset ratkaisut voivat edistää kestävää kehitystä ja paikallisdemokratiaa. Meillä Suomessa vaasalainen professori Hannu Katajamäki puhuu uudesta paikallisuudesta; hänen kädenjälkensä näkyy hienosti myös Setlementtiliiton uudessa strategiassa.

Katsoin Adventtikirkon televisiosta ja kaivoin esille vanhan Ylva Eggehornin runokirjan, jonka Adventti-runossa ”sinun kuninkaasi tulee sinulle köyhänä, ajaen valkoisella pyörällä lumessa. Ja lapset rakentavat lumesta lyhtyjä ja laulavat hänelle ja hänen kasvonsa ovat kirkkaat ja hän hymyilee ajaessaan kaupungin vanhojen talojen ohi missä ihmiset jotka kohta tappavat hänet kurkottavat ikkunoista eivätkä näe mitään, kuulevat vain, että joku laulaa”.

En ole ollut kymmeneen vuoteen kunnon sairauslomalla, enkä sairaalassa kuopuksen syntymän (1994) jälkeen. Kun lähdin kaksi viikkoa sitten pieneen toimenpiteeseen ja varauduin kolmen päivän sairauslomaan, en aavistanut, että toimenpide ei menisikään ”putkeen” ja joutuisin palaamaan sairaalaan kivuliaana ja tulehdusarvot koholla. Kuitenkin Acuta veti kuin unelma ja hoito vuodeosastolla oli erittäin hyvää.

Mutta tänä aikana tapahtui paljon: kaupunki järjesti köyhyysseminaarin, jossa Heinosen Jari käytti meidän tutkimusryhmämme puheenvuoron. Väliin jäi myös Setlementtiliiton liittokokous ja seminaari, jossa kollegani Piia Puurunen esitteli yhdessä valmistelemamme esityksen ”Setlementtityöstä ja toivon näkökulmasta”. Ja olihan se noloa, etten päässyt paikalle, kun minut valittiin liiton uudeksi puheenjohtajaksi. Lemmetyisen Pentti ja Hanna kävivät eilen kotona kukittamassa toipilaan. Myös valtuuston budjettikokouksen joutuivat Marjatta Stenius-Kaukonen ja Elina Sirén ottamaan hoidettavakseen lyhyellä varoitusajalla ja hienosti he suururakan hoitivatkin, sen verran kuuntelin radiointia. Sota ei yhtä miestä kaipaa, eikä rauha yhtä naista.

Mutta tänään on tehty jo viiden kilometrin kävelyretki, palaan huomenna töihin toiveikkain mielin.

Nukuin aamulla pitkään ja tajusin vasta Radio Moreenin avattuani, että tänään olisi ollut Tuomiokirkossa körttien kirkkopyhä. Olisin suunnannut sinne, jos olisin ollut aikaisemmin valveilla (siis todella ”herännyt”). Onneksi Siionin Virret ovat vaikuttavia myös radiosta kuultuina. Kymmenisen kilometrin kävelyretki Kaukajärven ympäri piristi kuitenkin syysviimassa mukavasti.

Parin viime viikon kiistat demareiden kanssa ovat olleet kuluttavia: on tuntunut kohtuuttomalta, että he kaatavat pettymyksensä vihreiden niskaan ja menevät myös henkilökohtaisuuksiin. Iloitsen ystävyydestä yli puoluerajojen. Akka-akseli tekee tässä suhteessa tärkeää liennytystyötä. Akselilla saattaa olla edessään uusia haasteita: kun Koukkuniemen Jukola -rakennus saatiin pelastettua, ehkä Aino-tossuja tarvitaan seuraavan kerran Tesoman kirjastotalon nurkilla?

Niin kauan kuin Koskisen Riitta johtaa kokoomuksen joukkoja, vihreillä ei ole hätäpäivää. Ja akka-akselin toisessa päässä on Kivistön Anneli, jota kutsun ”isosiskoksi”. Vaikka emme ole samaa mieltä kaikista asioista, kunnioitamme silti toisiamme. Anneli pisti muuten hihat heilumaan ja sai reilussa kuukaudessa työllistettyä melkoisen joukon ihmisiä ja tuosta vaan oman työnsä ohessa. Mekin saimme sitä kautta oikein hyvän tutkimusapulaisen tutkimushankkeeseemme. Hyvä Anneli!

Mikäli Aamulehteen (1.11.) kirjoittanutta kunnallisneuvos Seppo Salmista on uskominen, meidän perhe muodostaa Tampereen valtakoalition pienoiskoossa. Kiitos vain kehuista Seppo hyvä, mutta kyllä ryhmänjohtajamme Olli-Poika Parviainen osaa vetää itse johtopäätöksensä neuvottelutilanteissa.

Demareiden on ihan turha kaataa vihreiden syliin omaa syntisäkkiään, eli sitä, että he pyrkivät rajoittamaan ryhmä 20 valtaa kieltämällä vaaliliitot. Eikä vihreillä ole myöskään yliedustusta luottamuspaikkojen suhteen, koska olemme valittuja asemiimme osana tätä isompaa rh 20 -kokonaisuutta. Salminen näyttää muuten olevan samoilla aaltopituuksilla Tamperelaisen Rieväkylän Ritun kanssa. Ymmärrän pettymyksen, kun neuvottelut karahtivat karille, mutta kysyn edelleen: mihin tässä on kiire ennen budjettivaltuustoa, vuodenvaihteen valintoja ja eduskuntavaaleja?

Sunnuntain Aamulehden alakertatekstissä Jorma Pokkinen kommentoi valtuustoryhmien sopimusluonnosta, joka koskee seuraavien kuntavaalien jälkeisen paikkajaon pelisääntöjä. Pokkinen vyöryttää syyn tuumaustauosta vihreiden niskoille, vaikka myös vasemmistoliitto, keskusta, kristilliset ja sitoutumattomat olivat samoilla linjoilla. Tietääkseni vain demarit halusivat kieltää ryhmien väliset vaaliliitot.

Päätoimittaja Pokkinen olisi voinut ihmetellä sitä kiirettä, millä valtuustoryhmien menettelytapasopimusta runnottiin nyt kasaan kaksi vuotta ennen seuraavia kuntavaaleja. Pokkinen näyttää haikailevan aseveliakselin perään. Jos pieniä ryhmiä kielletään solmimasta vaaliliittoja, se saattaisi johtaakin kahden suuren ylivaltaan.

Tamperelaisen Rieväkylän Ritu taas on huomannut kokoomuksessa kyllästymisen merkkejä vihreisiin. Oho, mielestäni yhteistyö on sujunut hyvin. Ritu on väärässä väittäessään, ettei valtuuston puheenjohtajaa olisi voitu valita Särkänniemen johtoon uusien sääntöjen vuoksi. Päinvastoin, nyt kaupunginhallituksen jäsenet voivat toimia yhtiöiden johdossa, mutta apulaispormestarit eivät. Kaupunginvaltuuston puheenjohtajistoa rajoitukset eivät koske.

Vielä kommentti Pekka Salmen mielipidekirjoitukseen Tamperelaisessa: Pyrin valtuuston puheenjohtajana huolehtimaan siitä, että valtuusto sitoutuu aiemmin tekemiinsä linjauksiin. Tätä samaa linjakkuutta toivoisin myös sos.dem. ryhmältä.