Uusi vuosi ja uudet haasteet

Kiitokset ystävällisistä viesteistä kaikille!

Tänään on sairasloman viimeinen päivä ja huomenna saan aloittaa työt. Toki opiskelijoiden ohjausta ja hallintohommia on tullut tehtyä sairaslomallakin, mutta nyt on voimia palata myös keskeytyneen tutkimushankkeen pariin. Olen tyytyväinen, että TAYS otti viimeisen sairaalajakson jälkeen minut poliklinikkaseurantaan. Vointi on nyt hyvä, tulehdus on helpottanut ja jaksan tehdä jo pitkiä kävelylenkkejä. Sairaalapäiviä kertyi melkoisesti, sillä maksukattokin ehti ylittyä puolentoista kuukauden aikana. Kiitos Pohjoismaisen hyvinvointivaltion, saamme erikoissairaanhoitoa joutumatta konkurssiin.

Huomenna on myös kaupunginvaltuuston ensimmäinen kokous. Kokouksessa valitaan kaupunginhallitus ja mm. valtuuston, lauta- ja johtokuntien puheenjohtajat. Olemme Marjatta Stenius-Kaukosen ja Elina Sirénin kanssa kehittäneet valtuustotyöskentelyn rakenteita: lyhentäneet puheenvuoroja ja muuttaneet kokouspäivän maanantaille huomisesta alkaen.

Alkanut vuosi on herättänyt huolen työn jatkuvuudesta yliopistolla, sillä viisivuotiskauteni on katkolla ensi kesänä. Viime keväänä huhuttiin, että dosentti- ja professoritasoinen henkilöstö vakinaistettaisiin. Meitä entisiä määräaikaisia yliassistentteja on pilvin pimein yliopistolla. Olisi kohtuullista että yli viisikymppisenä saisi vakituisen pestin, näytöt on kyllä ehditty antaa moneen kertaan.

Joulun vieton jälkeen olemme taas pienellä porukalla. Vilja vaihtoi opiskelijavaihtopaikan Italiasta Norjaan ja on kovin tyytyväinen päätökseensä. Sairaalasta kotiuduttuani olemme saaneet myös pitää hoidossamme lapsenlastamme Toivoa, joka valloittaa joka kerta mummon ja vaarin sydämet. Odotan hyvillä mielin tulevaa vuotta ja sen haasteita.

Sairaan hyvä joulu

Meidän perheessä jouluvalmistelut pääsevät aina kunnolla käyntiin vasta 4.adventtina. Niin tänäkin vuonna. Laitoin lauantaiaamuna jouluseimipöydän ja sille opiskelijoideni lähettämät valkoiset Amaryllikset. Tapanamme on nauttia valmisteluista pitkän kaavan kautta: hyvää joulumusiikkia, lasillinen viiniä ja kukkumista yömyöhään valmistelujen parissa. Tällä kertaa edettiin kuitenkin lyhyen kaavan kautta. Kivut alkoivat yllättävän voimakkaina lauantai-iltana, vaikka antibioottikuuri oli päättynyt vasta edellisenä päivänä. Acutaan lähtiessä pyörryin kotipihalle lumihankeen, mistä ambulanssi kiidätti minut perille ensiapuun. Tällä kertaa ei tarvinnut jonotella, vaan siirryin tarkkailun kautta vuodeosastolle.

On jouluaatonaatto, vointi alkaa olla jo hyvä, mutta antibioottitiputus kestää pyhien yli. Kotisairaalapaikkaa ei tällä varoitusajalla järjestynyt, mutta pääsen tiputusten väleissä jouluna kotilomalle. Yli kuukauden ajan jatkunut jojottelu sairaalan ja kodin välille käy voimille. Valtuutettu Maija Kajanin lempiteemaa lainatakseni, eikö tässä systeemissä osata tehdä riskianalyysiä niin, ettei pienestä toimenpidekärpäsestä pääsisi kasvamaan tällainen sairaalakierrehärkänen? Minusta näyttää, ettei palveluketjua ole rakennettu potilaan, vaan järjestelmän ehdoilla. Pilleripurkin kanssa kotiin lähetetty potilas ilman säännöllisiä kontrolleja jää liiaksi oman onnensa varaan. Hoito osastolla on korkeatasoista: lääkärit päteviä ja hoitajat työhönsä sitoutuneita ammattilaisia, surkea prosessi ei ole heidän vikansa, vaan järjestelmän.

Iloitsen siitä, että Vilja palasi Kallensa kanssa Italiasta jouluksi kotiin. Jouluvalmistelut sujuvat Paulin ja nuorison voimin kotona. Minulle riittää, että saan valmistaa joulupuuron ja hedelmäkeiton huomenaamulla perheelleni ja viettää tämän erilaisen joulun kotona. Näinä päivinä ovat lämmittäneet lukuisat yhteydenotot ja muistamiset. Ystävien huolenpito on paras joululahja. Olen kokenut enkelien siipien kannattelevan vaikeimpina hetkinä ja uskon, että Joulutähti loistaa yötaivaalla, vaikka en sitä näekään!

Hyvää Vapahtajamme syntymäjuhlaa!

Puhe kaupunginvaltuutetuille 15.12.2010

Hyvät valtuutetut, virkahenkilöt, median edustajat ja yleisö lehterillä ja radioiden äärellä.

 

Takanamme on työntäyteinen valtuustovuosi. Aluksi hieman perinteisiä kokoustilastoja. Tänään pitämämme kokous on valtuuston 13. kokous – viime vuonan meillä oli 14 kokousta. Tilastojen mukaan kokoukset ovat kestäneet ennen tämän päivän kokousta yhteensä 50 tuntia 22 minuuttia, kun viime vuonna luku oli 67 h 16 minuuttia. Olemme siis parantaneet juoksuamme n. 17 tunnilla. Tämä on selkeä muutos edellisvuoteen verrattuna, jolloin puhuimme tässä salissa huomattavasti pidempään kuin aikaisempina vuosina. Keskimäärin kokoukset kestivät tänä vuonna 4 h 11 min, kun viime vuonna kokousten kesto oli keskimäärin 5 h 36 min. Kun viime vuonna arvioin, että kokouspalkkioiden leikkaaminen keväällä 2009 (yli 3 t kestävien kokousten osalta kertakorotus) ei ole ainakaan lyhentänyt kokouksia, voin nyt todeta, että puheenvuorojen pituuksien leikkaaminen varsinaisten puheenvuorojen osalta viidestä kolmeen minuuttiin ja repliikkipuheenvuorojen osalta kahdesta yhteen minuuttiin näkyy näissä luvuissa positiivisella tavalla. Täältä edestä katsoen puheenvuorojen leikkaaminen ei ole ainakaan heikentänyt valtuuston keskustelukulttuuria, päinvastoin. Mielestäni tässä salissa käydään nykyään hyvää vuoropuhelua aiempien pitkien monologien sijaan.

Muitakin tulkintoja tilastoista voi tehdä. Olisiko ns. hallitus-oppositio -asetelmakin hieman loiventunut. Se näkyy mm. kyselytuntien sisällössä ja siinä, että äänestyksiä on ollut suhteellisesti vähemmän kuin edellisenä vuonna (55 vs. 60 – toki päätöksiäkin on ollut hieman vähemmän ja puolet äänestyksistä on tapahtunut talousarviokokouksessa). Kyselytunteja on ollut kolme enemmän kuin edellisenä vuonna, mutta muutosehdotuksia lähes puolet vähemmän kuin viime vuonna. Vaikka valtuustoaloitteita jätettiin enemmän kuin viime vuonna, on syytä huomata, että viiden vuoden trendi on tässä selvästi eteenpäin. Kiitokset valtuustoryhmille siitä, että olette omaksuneet ryhmäaloitekäytännön henkilökohtaisten aloitteiden vaihtoehtona.

Kaupunginvaltuusto on kuluneena vuonna toiminut mielestäni hyvin: puheenvuoroja on käytetty aktiivisesti, replikointi on lisännyt vuoropuhelua ja keskustelu on ollut pääsääntöisesti hyvää tasoa. Siirtyminen edellisvuonna sähköiseen kokouskäytäntöön onnistui hyvin ja on edistänyt valtuutettujen tiedonsaantia ja vuorovaikutusta.

Kulunutta vuotta on luonnehtinut edelleen taloustilanteen kireys, mistä seurauksena on ollut talouden sopeuttamistoimenpiteet, tuottavuusohjelma ja valtuustoryhmien välinen valtuustosopimus vuoteen 2012 asti. Saimme kaupungin talouden tasapainotettua olosuhteisiin nähden varsin hyvin, mistä haluan kiittää valtuustoa ja virkahenkilöstöä. Säästötoimien keskellä valtuusto on painottanut kaupunkilaisten palvelutarpeita ja niiden priorisointia. Sen tulisi olla jatkossakin valtuuston toiminnan ohjenuorana. Vaikka tuleva kevät on eduskuntavaalivuosi, toivon, että voimme siitä huolimatta keskittyä rakentavaan yhteistyöhön ja aitoon ymmärtämiseen yli puoluerajojen.

Haluan kiittää valtuutettuja kuluneen vuoden työpanoksesta. Olemme istuneet valtuuston kokouksissa tämä ilta mukaan lukien n. 53 tuntia. Kokouksiin valmistautumisineen ja muine edustuksineen eri luottamushenkilötasoilla se on huomattava satsaus teiltä kaikilta. Kiitos teille siitä. Kiitos myös ystävällisyydestänne ja tuestanne, jota olen saanut puheenjohtajana kokea etenkin viimeisten viikkojen aikana. Erityisesti haluan kiittää valtuuston varapuheenjohtajia Marjatta Stenius-Kaukosta ja Elina Sireniä, jotka kantoivat kahdestaan vastuun talousarviokokouksesta poissa ollessani. Kiitän myös pormestari Niemistä, apulaispormestareita ja valtuustoryhmien puheenjohtajia hyvästä yhteistyöstä.

Lisäksi haluan kiittää virkamiesten hyvää valmistelutyötä; ilman hyvää hallintoa ei tehdä myöskään hyviä päätöksiä. Erityisesti haluan kiittää tämän pöydän takana istuvia henkilöitä (Ritva Salisma, Jouko Aarnio, Tuire Nyyssönen, Merja Mäkinen ja Tiina Kyöttilä-Vettenranta) korvaamattomasta avusta puheenjohtajan työssä. Ilman teidän nuotitustanne kokoukset eivät yksinkertaisesti sujuisi. Kiitokset myös tekniikan väelle, virastomestareille ja keittiöhenkilökunnalle hyvinvoinnistamme huolehtimisesta.

Kiitos median edustajille kokousten aktiivisesta seuraamisesta. Olemme pyrkineet pitämään paitsi varsinaiset kokoukset, myös tiedonantotilaisuudet avoimina tiedotusvälineille. Medialla on tärkeä rooli ja vastuu ei vain päätöksenteon sisältöjen vaan myös niiden prosessien kuvaamisessa.

Kiitokset myös aktiiviselle yleisölle lehterillä ja radioiden äärellä.

Toivon teille kaikille levollista Joulun aikaa ja voimia tulevalle vuodelle.

Eduskuntavaaliehdokkuudesta vetäytyminen

Tänään syntymäpäivänäni (14.12.), kun Aamulehti on julkaissut nettisivuillaan uutisen kevään 2011 eduskuntavaaliehdokkuudesta luopumisestani, on syytä laittaa paria riviä tännekin. Päätös oli raskas, mutta välttämätön lähes kuukauden sairasloman jälkeen. Sairaslomani päätyttyä tarvitsen kaiken ajan kuroakseni umpeen menetetyn työajan ja keskittyäkseni nykyisiin luottamustehtäviini.

Kun minut viime keväänä valittiin ehdokkaaksi ensimmäisten joukossa, totesin, että vanhanaikaisena ihmisenä katson velvollisuudekseni asettua ehdolle, kun sitä pyydetään. Kaupunginvaltuuston puheenjohtajuus olisikin tarjonnut erinomaiset lähtökohdat vaaleihin, ellei elämä olisi yllättänyt.

Mutta nyt perusteellisen prosessoinnin tuloksena näen yhä selvemmin, että asialla on kääntöpuolensakin: valtuuston puheenjohtajana on hyvä olla myös päivänpolitiikan yläpuolella ja säilyttää hyvät yhteistyösuhteet eri ryhmiin. Vaalit olisivat tuoneet väistämättä jännitteitä vuorovaikutussuhteisiin.

Tiedän, että profiili yliopisto-opettajana ja ”kirkon ihmisenä” olisi tuonut oman lisänsä Pirkanmaan vihreiden ehdokaslistalla. Mutta kukaan ei ole korvaamaton. Olimme suunnitelleet Maija Kajanin kanssa yhteistä kahden naisen kampanjaa, jota toteutettaisiin iloisella ja rauhallisella meiningillä. Nyt minulla on hyvä tilaisuus olla mukana voimieni mukaan Maijan kampanjassa.

Ehdokkuudesta vetäytymiseni antaa Pirkanmaan Vihreille myös mahdollisuuden korjata ehdokasasettelua, sillä tätä ennen listalla oli tamperelaisilla naisilla yliedustus.

Jatkoa sairaskertomukselle

Perun puheeni: Acuta ei vedä aina kuin unelma. Olen palannut vielä kaksi kertaa Acutan kautta sairaalaan ja kokenut melko ikävänä sen, että kivuliaana ja kuumeilevana olen joutunut makaamaan Acutassa 9-10 tuntia ennen osastolle siirtämistä. Vaikka olen sopeutuvainen ja entinen sairaanhoitaja, osastohoitoon sopeutuminen on rankkaa. Sekahuoneissa miehet ja naiset pötköttelevät samoissa huoneissa ohuiden verhojen eristäminä, eikä intimiteettisuojasta ole puhettakaan, kun potilaiden asioita käydään läpi. Mielialani nousee monta pykälää ja paraneminen edistyy, kun saan siirron naisten huoneeseen, jossa puhua kälkätämme kaikenmaailman asioista. Päivistä tulee ystäväni.

Mutta jos tällä selviän, en valita, vaikka olen joutunut olemaan töistä pois kolmen päivän asemesta kolme viikkoa! Hankkeen väliraportointia jouduttiin siirtämään kuukaudella, vuosilomasta joulun aikaan on enää turha haaveilla. Sosiaalisia kustannuksia koitui viime viikollakin melkoisesti: väliin jäivät mm. valtuuston asukasilta Kaarilassa, setlementtiväen perinteinen joululounas Mäntyniemessä, ystävyyskaupunkivieraiden emännöinti ja ”professorini” Jorma Sipilän muotokuvan paljastustilaisuus. Minkä suuruisen hintalapun tästä laatisi PSHP:lle?

Mutta jos vihdoin tulen terveeksi ja saan viettää Joulun kotona perheeni parissa, painan villaisella koko asian.