Säästöistä, asukasillasta ja vakinaistamisesta

Eilisessä kaupunginhallituksessa väännettiin säästötavoitteista. Lautakunnissa oli valmisteltu pohjaesitys, jonka mukaan toimittiin. Kaupunginhallituksen oli määrä ottaa vielä kantaa Tampere-lisään. XL esittikin, että Lanulan säästötavoitetta pienennetään 400 th eurolla ja summa kohdistetaan kokonaan Tampere-lisän säilyttämiseen ennallaan. Tämä oli perusteltu muutos, sillä pienten lasten perheissä ei äkkijarrutuksia kaivata, ja päivähoitopaikat ovat kiven alla taas syksyllä. Edelleen XL esitti Ikian säästövelvoitteet kohdistettiin kahdelle vuodelle, jolloin tämän vuoden summaksi jäi ”vain ” 1,1 milj. euroa. ”Oppositio” sanoi tuovansa oman/omat esityksensä valtuustoon. Kuntavaalien läheisyys näkyy siinä, että vastuu vaikeista asioista sälytetään näköjään kokonaan XL-ryhmien harteille.

Kaupunginhallituksesta kiirehdimme Steiner-koululle eteläisen alueen asukasiltaan. Kesäsäästä huolimatta paikalle oli saapunut kuutisenkymmentä asukasta monine kysymyksineen. Olen tyytyväinen valtuuston ja pormestarin asukasiltojen yhdistämiseen: asukkaat saavat asiantuntevia vastauksia apulaispormestareilta ja rauhattomuus kokouksissa on vähentynyt. Voi olla, että valtuustoryhmien edustajat eivät pääse tarpeeksi esille, mutta kommentointimahdollisuus heillä tilaisuudessa kuitenkin on. Etukäteen ounastelin, että säästöt nousisivat voimakkaammin esille, niistä oli kuulemma keskusteltu eilen torilla tiukkaan sävyyn apulaispormestareiden kanssa. Turhaan yritti myös Jari Heinonen viritellä tilaisuudessa keskustelua Rantaväylän tunnelista.

Tänä aamuna odotti työpaikalla tieto, että rehtori on eilen päättänyt vakinaistaa minut yli 20 vuotta jatkuneen pätkätyöläisuran jälkeen. Vaikka päätös oli odotettu, olin niin huojentunut, että itkin. Laitoin tavoistani poiketen työaikana FB-viestin tästä ilouutisesta. Päivän mittaa onnitteluja on tullut lähes 150 fb- ystävältä. Se lämmittää mieltä. Vielä keväällä olin melko katkera siitä, ettei minua professuuriin kelpoisena vakinaistettu suoraan yliopistonlehtorin vakanssiin. Nyt vain toivon, että saan jatkaa vakituisen pohjavakanssin turvin tulevat neljä vuotta erikoistumisalaprofessuurissa. Nyt opetuskiireet ovat ohi, kesäkuu on aikaa suunnitella tulevaa tutkimushanketta ja kirjoittaa artikkelia. Vielä toivon, että myös Paulin ja Tuukan työpaikat varmistuvat. Elämme epävarmoja aikoja: vanha ystäväni soitti eilen ja kertoi tulleensa irtisanotuksi Diakista monen muun kollegansa kanssa.