Viimeisen syksyn aluksi

Kokousrumba alkoi jo elokuun alussa, mutta kirjaukset ovat jääneet tekemättä. Heikkenevä kuntatalous ja sote ovat tämän syksyn pääpuheenaiheita. Tampereen ennätyksellisen korkea työttömyysaste (17,9%), valtionosuuksien heikennys ja uudet miljoonien eurojen lisävelvoitteet ilman korvamerkittyä rahaa asettavat päättäjät vaikeaan tilanteeseen: leikatako lisää vai korottaako veroja. Eilen kaupunginhallitus kävi lähetekeskustelua palveluverkkouudistuksen logiikasta, jossa osa palveluista keskitetään ja osa järjestetään lähipalveluina.  Karttaharjoitukset saavat kuitenkin jäädä sikseen, kunnes soteuudistus on selvä. Tässä vaiheessa ei vielä tiedetä, toimitaanko maakunta-, kuntayhtymä- vaiko isäntäkuntamallilla. Käytäväpuheissa soten ennustetaan kaatuvan oman mahdottomuuteensa. Kun päätöksentekijänä istuu kahdella tuolilla sekä kaupunginhallituksessa että sairaanhoitopiirin hallituksessa, olo on välillä melko jakomielinen.

Meneillään on monia tärkeitä hankkeita, yhtenä toimintamallin uudistus, jossa selvitetään niin tilaaja-tuottajamallia kuin pormestarimalliakin. Epävirallista keskustelua on käyty mm. apulaispormestareiden  määrästä: jotkut tuntuvat olevan sitä mieltä, että vähempikin kuin neljä riittäisi. Kun seuraa sivusta apulaispormestarien työtahtia, tulee aivan vastakkaiseen johtopäätökseen. Mutta ehkäpä jossain spekuloidaan tulevilla valta-asetelmilla ja koalitioilla.  Ilman suurta haloota tehtiin kuitenkin alkukesästä vallansiirto kaupunginhallituksessa konsernijohtaja Juha Yli-Rajalalle, kun pormestari siirsi osan tehtävistään hänelle. Jo edellisellä valtuustokaudella asiasta käytiin keskustelua, nyt se on siis totta. Kaupunginhallituksessa istuu nyt vain yksi esittelijä. Tehokasta ja talous edellä, mutta ei välttämättä kovin monipuolista.

Olen huojentunut siitä, että kauteni kaupunginhallituksessa päättyy jouluna. Kahdeksan vuotta politiikan kärkipaikoilla on haastava tehtävä. Satu Hassi valittiin etuajassa valtuuston 2.varapuheenjohtajaksi Maija Kajanin jätettyä tehtävänsä työtilanteensa vuoksi. Olen valmis jättämään myös sairaanhoitopiirin tehtävät nuoremmille, ne vievät aivan liikaa aikaa iltakouluineen, seminaareineen ja suunnittelukokouksineen.

Luottamustehtävät eivät ole ainakaan omalla kohdallani olleet meriitti akateemisella uralla. Yliopiston kolmas tehtävä tuntuu olevan pelkkä korulause, yhteiskuntatieteilijänkin pätevyyteen riittää kun istuu kammiossa suoltamassa kansainvälisiä julkaisuja ja tirkistelee välillä avaimenreiästä ympäröivää yhteiskuntaa.

Yksi vastaus artikkeliin ”Viimeisen syksyn aluksi

  1. Ehkä akateeminen elämä ei arvosta mutta minä pieni ihminen kyllä – ja haluan sen sulle julkisesti Irene sanoa. Hienosti oot vienyt roolisi läpi! Uudet tuulet odottaa sit tän kauden jälkeen, ja hienoa onkin että elämä menee eteenpäin.
    Lämpimät terkut Atlantin takaa!

Kommentointi on suljettu.