Tunnelipäätöksiä tekemässä

Takana muutaman tunnin katkonaiset yöunet. Kun vetää yli viiden tunnin valtuuston kokouksen juuri ennen nukkumaanmenoa, ei uni tahdo tulla silmään, etenkään kun kyseessä olivat historialliset Rantaväylätunneliäänestykset. Ja aamulla ei nukuta, kun miettii, mitähän Aamulehti kokouksesta kirjoittaa. Luen sen vasta hetken kuluttua.

Äänestystulos tunnelin hyväksi oli lopulta varsin selvä: ensimmäisen pykälän kohdalla 36 kaavan puolesta 30 vastaan, kokoomuksen Ivanoff äänesti tyhjää. Luvut olisivat olleet vieläkin selvemmät tunnelin puolesta, elleivät demarit olisi kääntäneet kelkkaansa. Nyt eivät kaikki sillä puolella salia saaneet äänestää omantuntonsa mukaan. Jokaisessa ryhmässä on alusta alkaen ollut valtuutettuja puolesta ja vastaan. Arvostin erityisesti kahden suoraselkäisen vasemmistovaltuutetun äänestyksiä tunnelin puolesta: Sirkkaliisa Virtanen ja Jari Heikkilä uskalsivat toimia johdonmukaisesti valtuuston aikaisempien päätösten mukaisesti. Keskustelu oli varsin kesyä, selvää taisteluväsymystä oli ilmassa.

Tunnelinvastustajien uho vaihtui äänestyksen jälkeen pettymykseen. Se purkautui osittain puheenjohtajankin arvostelun. Illan ainoalla kahvitauolla eteeni kiikutettiin tuore printti Aamulehden verkkouutisista, jossa perussuomalaisten Paavo V. Suominen valitti, että hänen puheenvuoronsa katkaistiin kesken kaiken. Ryhmänjohtaja Luoto oli käynyt selittämässä ennen kokousta, että tämä iäkäs varavaltuutettu on ensimmäistä kertaa kokouksessa. Kun huomasin, että varavaltuutettu Suomisen puhepumaskassa on vielä puheajan loputtua paljon sivuja jäljellä, toivoin hänen pyytävän uuden puheenvuoron. Toimittaja Taponen sylki naamalleni ”törkeästi toimittu”. Draama jatkui kokouksen loppupuolella, kun kehotin valtuutettu Luotoa pysymään pykälän otsikossa. Olen hyvilläni, että tästä lähtien valtuuston kokouksia tallentuu äänen lisäksi myös kuva. Eilen robotti olisi tallentanut nauhalle myöskin sen mediapelin, jota käytiin pitkin iltaa perussuomalaisten valtuustoryhmän liepeillä.

Puheenjohtajana ikävä velvollisuuteni on puuttua puheeseen asian vierestä. Jouduin tekemään eilen näin myös ystäväni valtuutettu Anneli Kivistön ja kollegani Jari Heinosen kohdalla. Mikäli kuulin oikein, sain tukea toiminnalleni emeritus valtuustonpuheenjohtaja Salmiselta – ja se on paljon. Ja nyt lehteä hakemaan.