Tänä viikonloppuna aurinko on hellinyt uusia ylioppilaita ja muita koulunsa päättäneitä! Piipahdimme Viljan kanssa naapurin Leonan lakkiaisissa: näin ne Levonmäen Montessoriluokkalaiset kasvavat aikuisiksi! Perheen miesväki teki pienen juhlamatkan Edinburgiin esikoisemme Tuukan kolmekymppisten merkeissä.
Viime viikonloppuna lueskelin professori Aimo Ryynäsen viime vuonna julkaistun Pormestari -kirjan. Ryynänen puhuu vakuuttavasti suoran pormestarimallin puolesta. Hän kysyy: miksi pormestaria ei voitaisi valita suoralla kansanvaalilla, kun tasavallan presidenttikin valitaan? Niinpä: kuka haluaisi enää palata valitsijamieskäytäntöön? Näyttää kuitenkin siltä, että suoran vaalin mahdollistava laki ei ehdi hyvällä tahdollakaan seuraaviin kuntavaaleihin, mutta ainakin vuoden 2017 vaaleihin lakimuutoksen pitäisi jo ehtiä.
Tampere on ollut Pirkkalan ohella edelläkävijä pormestarimallissa. Odotettavissa on, että meillä käynnistyy syksyllä laajemminkin keskustelu pormestarin valintatavasta: pitäisikö pormestari voida valita myös valtuuston ulkopuolelta. Nykyinen lainsäädäntö mahdollistaa jo tämän. Mielestäni nyt ei ole syytä lähteä kehittämään välimuotoja, ennen kuin on olemassa päätös suorasta vaalista. Henkilökohtaisesti olen edelleen sitä mieltä, että olkoon millainen guru tahansa ehdolla pormestariksi, asettukoon hän ehdolle kuntavaaleissa ja testauttakoon kansansuosionsa vaalien kautta.
Tampereella on käynnissä varsinaiset apulaispormestareiden vaihtoviikot. Nuoret ja lahjakkaat viedään käsistä, se on selvää, mutta jatkossa olisi varmaan hyvä tehdä jonkinlainen johtajasopimus nelivuotiskaudeksi. Toisin kuin AL:n Aki Taponen väittää, kyseessä ei todellakaan ole lohdutuspalkinto, vaan merkittävä luottamushenkilöpaikka. Jatkossa olisi hyvä, jos kaupungin palvelukseen siirtyvät voisivat odottaa siirtoa apulaispormestarikauden loppuun. Pertusta tulee kuitenkin erinomainen ”piällikkö” tapahtumatoimistoon ja onpa hänen nimensä ollut esillä myös Tampere -talon johtajaspekulaatioissa. Myös hallituksen pj Per Ashorn olisi erinomainen valinta Tampere -talon johtoon. Tärkeintä on, että kaikissa Tampereen kaupungin yhtiöissä noudatetaan hyvää hallintotapaa laittamalla paikat avoimeen hakuun: vain näin saadaan osaavin ja pätevin johtaja yhtiöön. Politiikka ei tee hakijaa epäpäteväksi, mutta muodolliset hakukriteerit on täytettävä, testit läpäistävä ja pätevimmäksi osoittauduttava. Näin toimimme Särkänniemessä vuosi sitten ja saimme parhaan mahdollisen toimitusjohtajan.
Pertun siirtyminen toisiin tehtäviin merkitsee uuden ”apon” valintaa. Mielestäni Olli-Poika Parviainen on itseoikeutettu Pertun seuraaja: hän on paitsi kulttuuripuolen substanssiosaaja, myös alalle kouliintunut lautakunnassa ja kh:n henkilöstöjaoston johdossakin. Lisäksi olisi luontevaa, että hän jatkaisi valtuustoryhmän johdossa Leena Kostiaisen tapaan. Saisimmehan näin loppuvaltuustokauden kokeilla käytännössä kuntaneuvostyyppistä mallia Tampereella. Se saattaisi tuoda linjakkuutta pormestarimalliimme niin, että valta ei lepäisi vain pormestarin hartioilla, vaan koko pormestarikunnan. Uskon, että tämä voisi tuoda aitoa kiinnostusta tehtävään eri poliittisissa ryhmissä ja sitä kautta halua rakentavaan yhteistyöhön, jolloin myös suhteellisuus voisi toteutua nykyistä paremmin.
Professori Ryynänen kantaa myös aiheellisesti huolta valtuuston – ja jopa valtuuston puheenjohtajan – vallasta pormestarimallissa. Kun pormestari ja apulaispormestarit valitaan valtuutetuista, kuntalaisten ääni tulee kuulluksi. Johtosääntöjä uudistettaessa on vielä muistettava tarkistaa niin delegointipykäliä kuin valtuuston puheenjohtajan paikkaa tässä kuviossa.
Hiljaa hyvä tulee, toivon mukaan myös hallitusneuvotteluissa! Urbaani sateenkaari olisi ollut hyvä pohja, mutta ei se punamultakaan huono olisi, jos se vihertäisi kunnolla!