Palvelujen kilpailuttamisesta

Kaupungin valtuuston puheenjohtajana koetan pitää näppini erillään päivänpolitiikasta. Kuitenkin joskus joudun puuttumaan asioihin, kuten kaupunginhallituksen kokouksessa kaksi viikkoa sitten. Tietooni oli tullut, että lautakunta (tetola) oli hyväksynyt huhtikuun kokouksessaan tuetun asumisen kilpailutuksen suullisen esittelyn perusteella. Nyt monet vanhat toimijat olivat huolestuneita tulevaisuudestaan. Ihan turhaan, minulle vakuutettiin. Mutta kun lautakunnan pöytäkirja ei ollut kh:n esityslistalla, halusin selvitystä asiasta. Niinpä kaupunginhallitus käytti otto-oikeutta ja käsitteli asiaa viime maanantain kokouksessa. Keskustelua käytiin toista tuntia, mutta päätösesitys pysyi. Saamieni tietojen mukaan kh evästi kuitenkin jatkovalmistelua. Jouduin jääväämään itseni asian käsittelystä Tampereen Kaupunkilähetyksen hallituksen jäsenenä.

Järjestöjen huoli ei ole vähäpätöinen. Vanhat toimijat, jotka ovat pilotoineet toimintaa ja rekrytoineen ammattilaiset, ovat pyrkineet tekemään laadukasta työtä. Nyt kilpailutuksessa laatu painoi ainoastaan 30 %, hinta 70 %. Kilpailutustilanteessa vanhat toimijatkin painoivat hintansa mahdollisimman alas; nyt heillä on käsitys, että he joutuvat myös myymään palvelut tällä edellisvuoteen nähden matalammalla hinnalla. Hintojen suhteen tarjoajien välillä oli suuri hajonta; aiheellista on kysyäkin, kykenevätkö alhaisimman tarjouksen jättäneet yhteisöt todella tuottamaan laadukkaita palveluja niin alhaisilla hinnoilla. Liikkeellä oli myös käsitys, että uusilta toimijoilta ei edes edellytetty palvelukuvauksia. Niin tai näin, valmistelu on varmasti tehty juridisessa mielessä oikein, mutta lautakunnalla olisi nyt kyllä peiliin katsomisen paikka.

Lautakunnan työtaakka taitaa olla liian suuri, kun sillä ei ole aikaa pysähtyä peruskysymysten äärelle, kuten laadun painoarvon ja laatukriteerien tarkistamiseen. Nyt se tyytyi suulliseen esittelyyn ja delegoi päätöksen tilaajapäällikölle. Ainakin liitetaulukon mukaan syntyi vaikutelma, että laatumittaristo kyennyt riittävästi erottelemaan toimijoiden välillä. Vanhojen järjestötoimijoiden suuntaan on vakuutettu, että toiminta jatkuu entisellään. Kysymys kuuluukin: missä laajuudessa ja millä hinnalla? Eikö olisi aika lisätä laatukriteereihin lisäpiste kokemuksesta palvelun tuottamisessa? Ilmeisesti myös järjestöt tarvitsisivat koulutusta kilpailutusosaamisessa.

Huomisen kaupunginhallituksen kokouksen esityslistalla on toimenpide-esitys talousarviossa pysymiseksi. Paineet ovat erityisen kovat juuri Terveyden ja toimintakyvyn toiminta-alueella. Ei siis ihme, että juustohöylä leikkaa siivun myös järjestöiltä. Samaan aikaan on kuitenkin muistettava, että mikäli järjestöjen tilannetta kurjistetaan nykyisestään, joutuvat ne nopeasti käynnistämään YT-neuvottelut henkilöstönsä kanssa. Korkeiden työttömyyslukujen kanssa kamppailevan kaupungin kokonaisedun kannalta tämä ei ole suotava kehityssuunta.

Henkilökohtaisesti seuraan tilannetta myös Setlementtiliiton puheenjohtajana. Paikallissetlementeissä on kokemusta siitä, että kilpailutuksen voittaa iso toimija, jolla ei ole välttämättä lainkaan kokemusta ja referenssiä palvelun tuottamisesta. Järjestökenttä on kyllä valmis osallistumaan ”The Big Society” -agendan hengessä palvelujen tuottamiseen, mutta ei vastikkeetta tai hinnalla millä hyvänsä.

***

Viime viikolla minulla oli tilaisuus pitää luento ”Tuulan (Kivistö) teematunnilla” Tammela – keskuksessa. Kerroin köyhyystutkimuksemme tuloksista. Keskustelu kävi sen jälkeen vilkkaana ja välillä kuumeten: taitetut indeksit, Kansiareena ja tunneli menivät suloisesti sekaisin keskustelussa ja paikalle eksynyt poliitikko sai kasapäin ”risuja” harjoitetusta politiikasta. Puolustin tehtyjä päätöksiä ja vetosin kaupungin alhaiseen velkaantumisasteeseen vaikeassa taloustilanteessa. Yleisön joukossa istui vanha työtoverini TAYS:an synnyttäneiden osastolta, hän piti kuin tilauksesta kauniin puheen ja ojensi ruusun. Päiväni oli pelastettu.