Eilisiltainen valtuustonkokous surraa vieläkin päässä niin, että heräsin aamulla jo kukonlaulun aikaan. Klo 17 alkanut kokous päättyi vasta vähän ennen puolta yötä. Keskustelu Säästöohjelman toteuttamisesta kesti viisi tuntia, minkä jälkeen kolme pykälää pöydättiin ajanpuutteeseen vedoten.

Kokous oli odotetusti sähäkkä, sillä tiedossa oli neuvotteluyhteyden katkeaminen XL:n ja opposition välillä. Oppositio, demarit etunenässä, syytti XL-ryhmiä valtuustosopimuksen rikkomisesta. Tätä syytettä ei valtakoalition puolella nielty. Anneli Kivistö oli sitä mieltä, ettei heidän ryhmänsä näkemyksiä kuultu. Tosiasia on, että XL ei poikennut talousjohdon esityksistä muutoin kuin apulaispormestari Parviaisen junaileman 300 000 euron lisäyksenä toisen asteen koulutukseen. Opposition säästölista oli mittava – ja tässä taloustilanteessa mahdoton. Kritiikkiä herätti keskustelussa se, ettei listaa oltu toimitettu ennen kokousta xl-ryhmille.

Kokouksen tunnelma oli tiivis ja jännitteinen. Demareiden Pekka Salmen hyökkäys pormestari Niemistä vastaan oli yllättävän raju: hän moitti pormestaria huonosta taloudenpidosta ja johtajuudesta ja luonnehti Tamperetta seudun ”heikoimmaksi lenkiksi”. Salmi viittasi puheessaan kj Rantasen parempiin aikoihin. Syytös on kova, sillä pormestari Niemiselle ja kokoomukselle hyvä taloudenpito on ollut kunniakysymys. Jokainen vanha valtuutettu muistaa myös kj. Rantasen säästötoimenpiteet.

Vaalien läheisyys kuumentaa tunteita, mutta syytöksissä oli mukana katkeruutta. Demareiden ajama kallis talviuintisauna karsiutui pois säästöohjelmassa, muutama tunti aikaisemmin demarit menettivät konsernijohtopaikan kokoomukselle ja mausteena sopassa oli vielä toukokuun kokouksessa hävitty tunneliäänestys. Tosissaan ei varmaan kukaan uskonut opposition vastaehdotusten läpimenoon. Esitys oli heikolla pohjalla senkin vuoksi, että apulaispormestarit saattoivat yksi toisensa jälkeen osoittaa, että säästötoimenpiteet oli toteutettu lautakuntapäätöksiin nojaten ja hyvässä yhteisymmärryksessä toimialojen kanssa. Tiukentunut taloustilanne niittasi viimeisetkin pisteet XL:n hyväksi.

Illan päätteeksi äänestettiin vielä Jari Heinosen ja Mikko Aaltosen valtuustoaloitteesta pikavippien kieltämiseksi katumainonnassa. Esitys sai voimakkaan kannatuksen salin eri puolilta. Harvoin on nähty, että kokoomuksen valtuuston varapj. emerita Pirjo Rauhala äänestää skp:n Heinosen esityksen puolesta. Itsekin olin samalla kannalla.

Eilisessä kaupunginhallituksessa väännettiin säästötavoitteista. Lautakunnissa oli valmisteltu pohjaesitys, jonka mukaan toimittiin. Kaupunginhallituksen oli määrä ottaa vielä kantaa Tampere-lisään. XL esittikin, että Lanulan säästötavoitetta pienennetään 400 th eurolla ja summa kohdistetaan kokonaan Tampere-lisän säilyttämiseen ennallaan. Tämä oli perusteltu muutos, sillä pienten lasten perheissä ei äkkijarrutuksia kaivata, ja päivähoitopaikat ovat kiven alla taas syksyllä. Edelleen XL esitti Ikian säästövelvoitteet kohdistettiin kahdelle vuodelle, jolloin tämän vuoden summaksi jäi ”vain ” 1,1 milj. euroa. ”Oppositio” sanoi tuovansa oman/omat esityksensä valtuustoon. Kuntavaalien läheisyys näkyy siinä, että vastuu vaikeista asioista sälytetään näköjään kokonaan XL-ryhmien harteille.

Kaupunginhallituksesta kiirehdimme Steiner-koululle eteläisen alueen asukasiltaan. Kesäsäästä huolimatta paikalle oli saapunut kuutisenkymmentä asukasta monine kysymyksineen. Olen tyytyväinen valtuuston ja pormestarin asukasiltojen yhdistämiseen: asukkaat saavat asiantuntevia vastauksia apulaispormestareilta ja rauhattomuus kokouksissa on vähentynyt. Voi olla, että valtuustoryhmien edustajat eivät pääse tarpeeksi esille, mutta kommentointimahdollisuus heillä tilaisuudessa kuitenkin on. Etukäteen ounastelin, että säästöt nousisivat voimakkaammin esille, niistä oli kuulemma keskusteltu eilen torilla tiukkaan sävyyn apulaispormestareiden kanssa. Turhaan yritti myös Jari Heinonen viritellä tilaisuudessa keskustelua Rantaväylän tunnelista.

Tänä aamuna odotti työpaikalla tieto, että rehtori on eilen päättänyt vakinaistaa minut yli 20 vuotta jatkuneen pätkätyöläisuran jälkeen. Vaikka päätös oli odotettu, olin niin huojentunut, että itkin. Laitoin tavoistani poiketen työaikana FB-viestin tästä ilouutisesta. Päivän mittaa onnitteluja on tullut lähes 150 fb- ystävältä. Se lämmittää mieltä. Vielä keväällä olin melko katkera siitä, ettei minua professuuriin kelpoisena vakinaistettu suoraan yliopistonlehtorin vakanssiin. Nyt vain toivon, että saan jatkaa vakituisen pohjavakanssin turvin tulevat neljä vuotta erikoistumisalaprofessuurissa. Nyt opetuskiireet ovat ohi, kesäkuu on aikaa suunnitella tulevaa tutkimushanketta ja kirjoittaa artikkelia. Vielä toivon, että myös Paulin ja Tuukan työpaikat varmistuvat. Elämme epävarmoja aikoja: vanha ystäväni soitti eilen ja kertoi tulleensa irtisanotuksi Diakista monen muun kollegansa kanssa.