Kuukausi: kesäkuu 2011

Kiitos ja ylistys, vihdoin tähän maahan saadaan hallitus ja vielä sellainen, jossa Vihreätkin ovat mukana! Vielä viime viikon Vihreässä Langassa Koijärven puihin itsensä henkisesti kahlehtinut ideologisiipi oli kovasti hallitukseen menoa vastaan ja pilkkasi raskaasti Soininvaaraa ja muita vastuunkantajia pragmatisteiksi. Mielestäni on erinomaista, että Vihreät saavat ympäristöministerin salkun, parempi vaikuttaa kuin valittaa! Harmittaa tosin, jos hyvin tehtävänsä hoitanut Tuija Brax ei päässe jatkoon. Ja kyllä kirkkoministerinä näkisin mieluummin ex-piispa Ilkka Kantolan kuin Päivi Räsäsen.

Valtuusto kokoontui viimeisen kerran ennen lomia viime maanantaina. Siinä meni suuria päätöksiä, kuten yleiskaavaohjelma, kuin heittäen ilman keskusteluja, kun kaiken huomion vei Tampereen kansi ja keskusareenahanke. Pauli Ruoholahti (sd.) palautti valtuutettujen mieleen, että alun perin rakentamista suunniteltiin Sorsapuistoon. Nyt paikka on oikea, mutta kansi tulee kalliiksi kaupungille. Hanketta kiirehdittiin, kun kuviteltiin projektin valmistuvan vuoden 2013 MM-kisoihin. Ja siinä vaiheessa, kun huomattiin, ettei se millään ehdi, olivat suunnitelmat jo pitkällä. Tervetuloa vaan Liebeskindin pilvenpiirtäjät, kunhan kaupungin kasvavat kustannukset eivät vaaranna muita tärkeitä investointeja, kuten katuratikkaa. Sirnön Minna ilmoitti jättävänsä valtuuston Helsinkiin muuton myötä, itku tuli silmään yhdelle ja toiselle: Minna on ollut ”hyvä toveri” yli puoluerajojen.

Tiistaina esiteltiin pormestarikyselyä valtuustosalissa, mutta keskellä päivää paikalle oli ehtinyt vain muutama luottamushenkilö. Poliitikot suhtautuvat malliin nyt hieman kriittisemmin kuin vuonna 2007, jolloin mallia oltiin ottamassa käyttöön eikä käytännön kokemuksia ollut vielä plakkarissa. Virkamiehet suhtautuvat (tietysti) myönteisemmin ei-valtuutetun valintaan pormestariksi – ettäkö palattaisiin kaupunginjohtaja-aikaan! Luottamushenkilöt ovat kriittisempiä, mutta vastausprosentti on niin matala, kolmenkymmenen prosentin tuntumassa, että asia on tutkittava tarkemmin. Esitin, että kysely suunnattaisiin eri asemissa oleville luottamushenkilöille, sillä varmasti valtuutetuilla on asiasta erilaisia näkemyksiä kuin ei -valtuutetuilla. Suoraa pormestarivaalia odotellessa ei kannata kehitellä sekamalleja. Syksyllä keskustelu aiheesta jatkuu seminaarisarjalla.

Yliopistolla on jo hiljaista. Itselläni on ollut vielä täysi ”flow” päällä, eilen illalla sain valmiiksi väitöskirjan esitarkastuslausunnon. Viikko sitten lähti Köyhyys kuntatyön haasteena -hankeemme raportti kustantajalle luettavaksi. Tutkimme yksinhuoltajien, vanhusten ja yksinäisten miesten köyhyyskokemuksia Tampereella. Olen hyvilläni uuden hallitusohjelman perusturvaa kohentavista toimenpiteistä, vaikka murusiahan ne köyhyydessä eläville ovat. Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden eetos on kuitenkin tärkeä signaali kansalaisille, myös meille iloisille veronmaksajille, joilta leikataan asuntolainojen korkovähennyksiä ja kotitaloustukea niin että tuntuu.

Kesäflunssan vaivaamana jouduin torstaina jättämään väliin kaupunginhallituksen Turun matkan, enkä päässyt höpöttämään Annelin, Maijan ja muiden akkojen kanssa bussimatkalla. Tänään menen viemään kaupungin tervehdyksen Perussuomalaisten puoluekokoukseen, se on luottotehtävä rva Vihreälle.

Perjantain vastaisena yönä piippasi tekstiviesti: ”Kaikki hyvin, upeat maisemat, näin kuusi valasta. Huomenna alkavat työt!” Vilja lähti kesätöihin Lofooteille Kallensa kanssa, ikävä on jo nyt tytärtä.

Tänä viikonloppuna aurinko on hellinyt uusia ylioppilaita ja muita koulunsa päättäneitä! Piipahdimme Viljan kanssa naapurin Leonan lakkiaisissa: näin ne Levonmäen Montessoriluokkalaiset kasvavat aikuisiksi! Perheen miesväki teki pienen juhlamatkan Edinburgiin esikoisemme Tuukan kolmekymppisten merkeissä.

Viime viikonloppuna lueskelin professori Aimo Ryynäsen viime vuonna julkaistun Pormestari -kirjan. Ryynänen puhuu vakuuttavasti suoran pormestarimallin puolesta. Hän kysyy: miksi pormestaria ei voitaisi valita suoralla kansanvaalilla, kun tasavallan presidenttikin valitaan? Niinpä: kuka haluaisi enää palata valitsijamieskäytäntöön? Näyttää kuitenkin siltä, että suoran vaalin mahdollistava laki ei ehdi hyvällä tahdollakaan seuraaviin kuntavaaleihin, mutta ainakin vuoden 2017 vaaleihin lakimuutoksen pitäisi jo ehtiä.

Tampere on ollut Pirkkalan ohella edelläkävijä pormestarimallissa. Odotettavissa on, että meillä käynnistyy syksyllä laajemminkin keskustelu pormestarin valintatavasta: pitäisikö pormestari voida valita myös valtuuston ulkopuolelta. Nykyinen lainsäädäntö mahdollistaa jo tämän. Mielestäni nyt ei ole syytä lähteä kehittämään välimuotoja, ennen kuin on olemassa päätös suorasta vaalista. Henkilökohtaisesti olen edelleen sitä mieltä, että olkoon millainen guru tahansa ehdolla pormestariksi, asettukoon hän ehdolle kuntavaaleissa ja testauttakoon kansansuosionsa vaalien kautta.

Tampereella on käynnissä varsinaiset apulaispormestareiden vaihtoviikot. Nuoret ja lahjakkaat viedään käsistä, se on selvää, mutta jatkossa olisi varmaan hyvä tehdä jonkinlainen johtajasopimus nelivuotiskaudeksi. Toisin kuin AL:n Aki Taponen väittää, kyseessä ei todellakaan ole lohdutuspalkinto, vaan merkittävä luottamushenkilöpaikka. Jatkossa olisi hyvä, jos kaupungin palvelukseen siirtyvät voisivat odottaa siirtoa apulaispormestarikauden loppuun. Pertusta tulee kuitenkin erinomainen ”piällikkö” tapahtumatoimistoon ja onpa hänen nimensä ollut esillä myös Tampere -talon johtajaspekulaatioissa. Myös hallituksen pj Per Ashorn olisi erinomainen valinta Tampere -talon johtoon. Tärkeintä on, että kaikissa Tampereen kaupungin yhtiöissä noudatetaan hyvää hallintotapaa laittamalla paikat avoimeen hakuun: vain näin saadaan osaavin ja pätevin johtaja yhtiöön. Politiikka ei tee hakijaa epäpäteväksi, mutta muodolliset hakukriteerit on täytettävä, testit läpäistävä ja pätevimmäksi osoittauduttava. Näin toimimme Särkänniemessä vuosi sitten ja saimme parhaan mahdollisen toimitusjohtajan.

Pertun siirtyminen toisiin tehtäviin merkitsee uuden ”apon” valintaa. Mielestäni Olli-Poika Parviainen on itseoikeutettu Pertun seuraaja: hän on paitsi kulttuuripuolen substanssiosaaja, myös alalle kouliintunut lautakunnassa ja kh:n henkilöstöjaoston johdossakin. Lisäksi olisi luontevaa, että hän jatkaisi valtuustoryhmän johdossa Leena Kostiaisen tapaan. Saisimmehan näin loppuvaltuustokauden kokeilla käytännössä kuntaneuvostyyppistä mallia Tampereella. Se saattaisi tuoda linjakkuutta pormestarimalliimme niin, että valta ei lepäisi vain pormestarin hartioilla, vaan koko pormestarikunnan. Uskon, että tämä voisi tuoda aitoa kiinnostusta tehtävään eri poliittisissa ryhmissä ja sitä kautta halua rakentavaan yhteistyöhön, jolloin myös suhteellisuus voisi toteutua nykyistä paremmin.

Professori Ryynänen kantaa myös aiheellisesti huolta valtuuston – ja jopa valtuuston puheenjohtajan – vallasta pormestarimallissa. Kun pormestari ja apulaispormestarit valitaan valtuutetuista, kuntalaisten ääni tulee kuulluksi. Johtosääntöjä uudistettaessa on vielä muistettava tarkistaa niin delegointipykäliä kuin valtuuston puheenjohtajan paikkaa tässä kuviossa.

Hiljaa hyvä tulee, toivon mukaan myös hallitusneuvotteluissa! Urbaani sateenkaari olisi ollut hyvä pohja, mutta ei se punamultakaan huono olisi, jos se vihertäisi kunnolla!