Kuukausi: elokuu 2010

Vaikea uskoa tässä koleudessa, että vain runsas viikko sitten hikoilimme kolmenkymmenen asteen helteessä Italian auringon alla. Kesäloman rippeet kuluivat Roomassa ja pienessä kaupungissa sen eteläpuolella, jonne tyttäremme on lähdössä Erasmus -vaihtoon ensi lukuvuodeksi. Ravasimme katsomassa opiskelija-asuntoja. Pieni ja viihtyisä asunto löytyikin italialaistytön kämppiksenä. Ihastelimme sikäläisen joukkoliikenteen edullisuutta. Yli sadan kilometrin junamatka nopeahkolla junalla taittui seitsemällä eurolla! Ja paikallisliikenteen kertalippu Roomassa maksoi euron. Silti autot hallitsevat katukuvaa, eikä sähköautoja ollut juurikaan liikenteessä.

Politiikan syksy on alkanut melko vaimeasti. Kaupunginhallitus keskusteli elokuun kokouksissaan mm. Acutan tilanteesta. Nokittelua käytiin lehtien palstoilla siitä, johtuiko yhteispäivystyksen ruuhkautuminen terveysasemien suluista. Niin kauan kuin muistan, Tampereella on taisteltu kesäaukioloista – ja aina ne on pantu täytäntöön. Mutta ehkä on niin, että etenkin vanhusten on vaikea etsiytyä juuri sille auki olevalle asemalle pitkien välimatkojen päähän ja siksi suunnataan suoraan Acutaan. Ikäihmisten käynnit selittävätkin pitkälle Acutan kriisiytynyttä tilannetta, eikä vähiten siksi, ettei heille on toistaiseksi tarjolla riittävästi jatkohoitopaikkoja. Tämä johtopäätös on luettavissa kaupungin tuoreesta talousraportista, sillä siirtoviivemaksut kohdistuvat juuri ikäihmisten toimialalle. Päivystyksen yhdistäminen on hyvä yritys, mutta sen onnistuminen edellyttää vanhusten palvelujen parantamista, mm. geriatrisen poliklinikan käyttöön ottoa.

Kiitos tarkan työterveyshuollon, jouduin itsekin tarkempaan syyniin kesän aikana. Röntgentutkimuksiin vanhemman rouvan kanssa odotellessamme keskustelimme siitä, miten arvokkaita tutkimuksia poliklinikkamaksulla saammekaan. Palvelu Hatanpään erikoispoliklinikalla ja röntgenissä oli mallikelpoista, eikä se selvästikään johtunut tunnettavuudestani. Siellä olin kaupunkilainen Eila Roivainen. Onneksi mitään akuuttia ei kuitenkaan löytynyt, vaan saan porskuttaa edelleen terveen kirjoissa.

Politiikan syksy käynnistyi varsinaisesti tänään, kun kävin pitämässä puheen naisten köyhyydestä Vihreiden naisten järjestämässä toritilaisuudessa ”Nainen puhuu kellon ympäri”.

Vain pariin politiikka-asiaan tuli otettua kesän aikana kantaa. Pertti ”Veltto” Virtanen väitti Tori -lehdessä, että kaupunginvaltuuston kokouksia ei haluta siirtää maanantaille, koska kansanedustajia kadehditaan. Siitä ei tietenkään ole kyse. Kokouspäivän muutosta alettiin valmistella jo viime keväänä ja se tulee elokuussa valtuustoryhmien käsittelyyn. Valtuuston puheenjohtajisto – Marjatta Stenius, Elina Sirén ja allekirjoittanut – teki asiasta aloitteen jo viime vuoden puolella. Mielestämme kokouspäivän muutos keskiviikosta maanantaille palvelee paitsi kansanedustajia, myös ihan jokaista rivivaltuutettua, joilla esittämässämme mallissa jäisi aikaa kokonainen viikko ennen ryhmäkokouksia esityslistoihin perehtymiseen. Nyt aikaa tähän on vain viikonloppu ja uskon, että muillekin kuin itselleni on tullut tutuksi sunnuntaiahdistus, kun puolipäivää lepopäivästä tuhrautuu esityslistan lukuun.

Takana on virkistävä loma kotimaassa. Lomamme alkoi perinteisesti körttijuhlilta, jotka tänä vuonna pidettiin Kiuruvedellä kauniissa pohjoissavolaisessa maisemassa. Juhlilla muisteltiin paitsi paikkakunnalla vaikuttanutta matkasaarnaaja Aku Rätyä, myös edesmennyttä Herättäjäyhdistyksen toiminnanjohtaja Jaakko Eleniusta, jonka päiväseurojen saarna Lapuan herättäjäjuhlilla 1980-luvun puolivälissä sai meidän perheemme lähtemään ensimmäistä kertaa juhlille. Itä-Suomen kierroksella poikkesimme myös Uudessa Valamossa Heinävedellä ja jäimme sinne yöksikin, Kiireetön elämänmeno kauniissa luostariympäristössä ja iltaristeily luostarin Sergei-laivalla oli vaikuttava kokemus.

Kesän aikana on käyty keskustelua sukupuolineuraalista avioliitosta, johon nykyinen hallitus ei siis aio ottaa kantaa. On surullista, että Suomen evankelisluterilainen kirkko konservatiivisuudessaan ei suostu homoparien vihkimiseen ja on jopa valmis harkitsemaan vihkimisoikeudesta luopumista väistääkseen vaikean asian. Ilahduin suunnattomasti piispa Wille Riekkisen kannanotosta tänään ilmestyneessä Kotimaalehdessä, jossa hän esittää, että vihkimisoikeus säilyisi kirkolla siinäkin tapauksessa, että laki sukupuolineutraalista tulisi voimaan. Minun mielestäni kirkon pitäisi kohdella kaikkia jäseniään tasa-arvoisesti riippumatta heidän sukupuolisesta suuntautumisestaan.