Tampereen päivän puhe Raatihuoneella 1.10.2009

Tampereen päivän puhe Raatihuoneella 1.10.2009

Arvoisat kutsuvieraat, tervetuloa Tampereen Raatihuoneelle juhlimaan 230-vuotiasta kaupunkia.

Distinguished guests, Ladies and Gentlemen, on behalf of the City of Tampere it is my great pleasure to welcome all of you to the Old City Hall to celebrate our two hundred and thirtieth (230th) anniversary!

Hyvät naiset ja herrat

Alussa oli vain sana.

”Tätä wastan pitä jokaitsella Kaupungin Asuwaisella oleman lupa ja wapaus, että, sen jälken kuin hän parahiten taita ja woi, harjoitta kaikellaista Kaupantekoa, Fabrikin liikundota ja Käsi töitä, kuin hän on oppinut, sen welwollisuden warinottamata, kuin yhteiset Kauppa-Reglementit ja Strå Ordningit muutoin etenkirjoittawat.”

Kustaa III allekirjoitti Gripsholmin linnassa Mälaren-järvellä Tampereen vapaakaupungin perustamiskirjan lokakuun 1. päivänä vuonna 1779. Seuraavana vuonna alkoivat teot: kaupungin ensimmäiset asukkaat kokoontuivat jakamaan tontteja 80 halukkaalle aivan tämän keskustorin – silloisen kauppatorin – ympärille.

Tampere oli pitkään pieni käsityöläiskaupunki, muutama ruutukaavakortteli Tammerkosken länsirannalla. 1800-luvun alussa kaupungissa oli 500 asukasta. Heidän toimeentulonsa tuli kuninkaan määräyksen mukaan liittyä kauppaan, tehtaisiin tai käsityöhön.

Tampere alkoi muuttua teollisuuskaupungiksi vasta kun Suomi siirtyi vuonna 1809 Ruotsin alamaisuudesta Venäjän suuriruhtinaskunnaksi. Aleksanteri I vieraili kaupungissa ja hänen perässään tuli James Finlayson. Hän perusti tehtaan kosken rannalle, mutta vasta Wilhelm von Nottbeck teki siitä suurteollisuutta 1800-luvun loppupuolella.

Kaupunkiin alkoi virrata halpaa työvoimaa – etupäässä lapsia ja nuoria naisia – ympäröivältä maaseudulta.

Kosken itärannalle kohoaa Tampellan tehdas, jossa tehdään höyrylaivoja Näsijärvelle. Tuhansia työläisiä kävelee joka aamu Finlaysonin ja Tampellan porteista sisään. Pohjoismaiden ensimmäiset sähkövalot syttyvät kaupunkiin vuonna 1882.

1900-luvulle tultaessa Tampere oli jo kasvanut Suomen kolmanneksi suurimmaksi kaupungiksi – ja suurimmaksi teollisuuskaupungiksi. Mutta yhä Suomi eli sääty-yhteiskuntaa ja se heijastui kunnallishallintoonkin. Äänioikeus perustui verotuloihin ja äänestää saivat vain papisto, porvaristo, käsityöläiset ja kauppiaat – asukkaiden enemmistöllä, työväestöllä, ei ollut äänioikeutta.

Kansa heräsi vaatimaan kansanvaltaa. Tampereesta tuli vallankumouksellisten tapahtumien näyttämö. Runoilija Kössi Kaatra luki Raatihuoneen parvekkeelta marraskuussa 1905 Punaisen julistuksen, jossa vaaditaan yksikamarista eduskuntaa ja yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta. Nuo kolme suurlakon päivää yhdistävät koko kansan ja koko kaupungin – ja järisyttävät koko maata.

Yksikamarinen eduskunta ja yleinen äänioikeus toteutui jo runsaan vuoden kuluttua. Mutta vain eduskuntavaaleissa. Kunnallisen kansanvallan puute oli osaltaan kärjistämässä sitä vastakkainasettelua, joka kansallisen itsenäisyyden saavuttamisen jälkeen johti veriseen sisällissotaan vuonna 1918.

Tampereen taistelut maalis-huhtikuussa 1918 olivat sisällissodan lopputuloksen kannalta ratkaisevia. Viljo Kajava kuvaa noita päiviä runossaan Kevät 1918:

”Kyttälä paloi,

Hämeenkatu leimahti tuleen.

Kaupungintalossa

naiskaartilaiset

kuolivat kivääri sylissä

otsaluu murskana.”

Sodan jälkeiset vuodet olivat raskasta aikaa. Kaupunki oli raunioina, mutta vielä enemmän raunioina olivat kaupunkilaisten sielut. Sisällissota löi sukupolvien ajaksi leimansa perheiden ja sukujen elämään.

Mutta elämä jatkui ja Tampere nousi jaloilleen – selvisi toisen maailmansodan kurimuksestakin, kasvoi ja vaurastui – hitaasti mutta varmasti.

Kaupunki myös laajeni Pispalaan, Messukylään ja 1960-luvulta lähtien uusiin lähiöihin, kuten Kaukajärvelle, Hervantaan, Peltolammille ja Tesomalle.

On sanottu, että vasta talvisota eheytti sisällissodassa jakaantuneen kansan. Tampereella se näyttäytyi uudenlaisena konsensuksena, jossa punaiset ja valkoiset aseveljet liittoutuivat sodan jälkeisessä kunnallispolitiikassa. Luokkavastakohtien ylittäminen edesauttoi kaupungin rauhallista kehittämistä.

1900-luku oli hyvinvoinnin rakentamisen aikaa. Suomessa hyvinvointivaltio on paremminkin hyvinvointikunta – niin neuvolat, päivähoito, peruskoulu, terveydenhoito kuin vanhustenhoitokin perustuvat kuntien järjestämiin palveluihin.

1970- ja 80-luvuilla kaupunkiamme koetteli ankara teollisuuden rakennemuutos. Finlayson ja Tampella lähtivät – työttömyys kasvoi, mutta talouden rakennemuutos voitettiin kehittämällä informaatioteknologiaa ja korkeaa osaamista. Vähitellen punatiiliset tehtaat täyttyivät jälkiteollisen ajan yritystoiminnasta, kulttuurista ja opinahjoista.

Tässä muutoksessa Tampereen yliopisto ja Teknillinen yliopisto sekä muut oppilaitoksemme ovat olleet avainasemassa. Osaamisesta on tullut 2000-luvulle tultaessa Tampereen kasvun tärkein tekijä.

Olen varma että näin on tulevaisuudessakin. Tampere menestyy vahvan osaamisen ja koulutuksen perustalla. Investoinnit tiedon kasvuun ovat tänään yhtä tärkeitä elleivät tärkeämpiä kuin investoinnit materiaaliseen kasvuun.

Hyvät kuulijat

Tampere on kasvanut 230 vuodessa parin sadan asukkaan kaupungista

210 000 asukkaan kaupungiksi. Uudessa kaupunkistrategiassa ja kaupunkiseudun rakennemallissa kasvun visio jatkuu entistä voimakkaampana.

Kasvu täytyy ottaa vastaan ekologisesti kestävästi. Sitä edellyttää kauniin luontomme suojelu ja ilmastonmuutoksen haaste. Toivon että vuonna 2030 uudet tamperelaiset voivat viilettää töihin ja keskustan huveihin kaupunkiratikalla, vanhasta ruutukaavakeskustasta on tehty kävelykeskusta ja keinotekoiset raja-aidat Tampereen ja naapurikuntien välillä ovat poistuneet.

Toivon myös, että vuonna 2030 tamperelaiset valitsevat pormestarinsa kansanvaalilla ja suora demokratia on muutenkin jokapäiväinen tapa osallistua ja vaikuttaa.

Ladies and gentlemen!

The industrialisation and growth of Tampere began in the 1820s with the founding of the Finlayson textile factory. The company became the largest cotton mill in the whole of Scandinavia. The red-brick buildings on the banks of the Tammerkoski rapids form the industrial history and national landscape of Finland. Today, the restored buildings serve as museums, restaurants, art galleries and film theatres.

Hyvät kuulijat

Olen asunut Tampereella 30 vuotta. Olen siis junantuoma, kuten nykyään suurin osa kaupunkimme asukkaista. Sekin on rikkautta, että meitä on moneen junaan – ja nysseen. Kansainvälistyminen on eräs Tampereen voimavara. Toivon että suvaitsevaisuus ja monimuotoinen kulttuuri saavat entistä enemmän jalansijaa Tampereella.

Itse ihastuin Tampereen omaleimaisuuteen. Tämä on vahvojen ihmisten mutkaton kaupunki; tarpeeksi suuri jotta täällä voi kasvaa, sopivan pieni jotta tänne voi kotiutua.

Pidetään kotikaupungistamme huolta. Annetaan Tampereen virrata kauniina, värikkäänä ja elinvoimaisena – nyt ja huomenna.

Haluan päättää puheeni tänään koulujen runokilpailun voittaneen Siiri Hirsiahon (Sampolan koulu 9 A) runoon ”Tampereelle” (ks. www.tampere.fi etusivu).

Onnea 230-vuotias Tampere!

Ladies and gentlemen,I am pleased to tell you that we have the honour of hosting fifteen visiting delegations from our twin cities.Let’s give a warm applause of welcome to our friends.

Onnittelemme myös Tampereen päivänä Tampereen palkinnolla palkittuja sosiaalineuvos Kalevi Ahosta hänen ansioistaan Tampereen kaupungin hyväksi ja teatterineuvos Eila Roinetta hänen ansioistaan Tampereen kaupungin kulttuurielämän hyväksi. Samoin onnittelemme Tampereen kaupungin l luokan kultaisen ansiomitalin saaneita: insinööri Esko Bergiä, rovasti Esa Eerolaa, ja toimittaja Markku Leppästä heidän ansioistaan Tampereen kaupungin hyväksi ja muusikko Pauli Mustajärveä hänen ansioistaan Tampereen kaupungin musiikkielämän hyväksi sekä pääsihteeri Pirjo Puskalaa hänen ansioistaan Tampereen tunnettavuuden lisäämiseksi Euroopan Nuorten Olympiafestivaalien aikana.

Onnittelemme myös Tampereen omia kummilapsia, jotka täyttävät tänään 30 vuotta ja annamme heille pienen syntymäpäivälahjan. Onnea Tiina Asikainen, Kimmo Haapaniemi, Jaakko Järvi, Mikko Järvi, Tanja Sanatanen, Anna Saravo (o.s.Axén) ja Mari Särkkä.

Malja 230-vuotiaalle Tampereelle, Tampereen päivänä palkituille ja kaupungin kummilapsille!

Ladies and Gentlement: I would like to propose a toast to Tampere!

Mina damer och herrar: Skål!

Meine Damen und Herren: Zum Wohl!

Puhe Pispalan 19. päihdepäivässä 20.8.2009

Irene Roivainen: Puheenvuoro Pispalan päihdepäivässä 20.8.2009

 

LAMA JA PÄIHDEHUOLTO

 

Hyvät ystävät!

Talouden taantuma tuli äkkiä ja pyytämättä Tampereellekin viime syksynä. Kun vielä vuosi sitten työttömyysprosentti Tampereella oli alle 10 prosenttia, on se nyt 14,6 %. Työttömäksi on joutunut tuhansia ihmisiä ja se näkyy esimerkiksi kasvavina toimeentulotuen asiakasmäärinä.

Myös päihdeongelmat voivat lisääntyä työttömyyden seurauksena, jos ihmisten elämänhallinta vaikeutuu.

Alkoholin hinnan lasku ja ehkä lamakin alkoi näkyä Tampereella asiakasmäärissä viime vuonna, asiakasmäärät kasvoivat kuntouttavassa laitoshoidossa 19%. Monta vuotta asiakasmäärät pysyivät lähes vakiona, mutta nyt asiakasmäärä on selvästi kasvanut. Asiakkaat ovat entistä huonokuntoisempia hakeutuessaan hoitoon.

Tällä vuosikymmenellä alkoholin kulutus on kasvanut huolestuttavasti muistakin syistä kuin talouden lamasta johtuen. Suuri tekijä oli vuonna 2004 tehty alkoholiveron muutos, joka alensi viinan hintaa merkittävästi.

Tutkimusten mukaan nimenomaan varttuneet ikäpolvet, 50 -69 -vuotiaat ovat lisänneet 2000-luvulla alkoholin käyttöä merkittävästi. Mielenkiintoista on, että nuoret ikäpolvet, 15 – 29 -vuotiaat, eivät samassa määrin ole lisänneet alkoholin kokonaiskulutusta hintojen alentumisen seurauksena. Sen sijaan nuorilla humalahakuinen juominen on lisääntynyt, eli kerralla juodaan enemmän. Samoin naiset ottavat aiempaa useammin niin sanotusti kunnon kännin.

Vielä sellainen tutkimustieto, että alkoholin kulutuksen kasvu on ollut suurinta alemman koulutuksen saaneiden keskuudessa. Vähemmän koulutusta saaneet juovat enemmän ja humalahakuisemmin kuin enemmän koulutusta saaneet väestöryhmät.

Nämä tiedot antavat ajattelemisen aihetta. Vaikuttaa siltä, että alkoholin käytön suhteen Suomi ei vielä 2000-luvullakaan ole sivistysmaa, jossa viiniä nautittaisiin vain kohtuudella ruoan tai hyvien ystävien seurassa. Tässä suhteessa tapakasvatus on aika lailla epäonnistunut. Uudelle raittiusliikkeelle olisi nyt olemassa sosiaalinen tilaus. Raittiudesta pitäisi tehdä muoti-ilmiö. Onneksi sellaisestakin on merkkejä, kun esimerkiksi monet tiedostavat nuoret ovat valinneet täysraittiuden elämäntavakseen.

Päihdeongelmissa korostuvat myös alkoholin ja lääkkeiden sekakäyttö, joka on niinikään lisääntynyt viime vuosina. Päihdeongelmat ja mielenterveysongelmat kietoutuvat usein yhteen ja siksi näitä palveluja tulisi järjestää pitkälle yhteistyössä.

Miten Tampereen kaupunki vastaa näihin haasteisiin? Päihdepalvelujen tarpeen kasvu on tiedostettu ja se on mukana kaupungin strategisissa linjauksissa. Sosiaali- ja terveystoimessa pyritään vahvistamaan ennaltaehkäisevää toimintatapaa. Perheiden tukeminen ja niin sanottu varhainen puuttuminen on keskeinen tavoite. Tärkeitä keinoja tässä ovat hyvinvointineuvolat ja erilaiset matalan kynnyksen palvelut. Sosiaali- ja terveystoimen tavoitteena on kaupunkilaisten tarpeita vastaavat yksilölliset palvelut, tamperelaisten omatoimisuus ja elämänhallinta ja tasa-arvoiset mahdollisuudet täysipainoiseen elämään.

Tampereen kaupunki ostaa suurimman osan päihdepalveluista, oma toimintaa on ainoastaan Tampereen ensisuoja- ja kuntoutumiskoti ja Palhoniemen huoltokoti (sekä Päiväperho lasten- ja nuorten palveluissa). Muut palvelut ostetaan, suurin tuottaja Tampereella Tampereen A-klinikka. Kuntoututtava laitoshoito kilpailutettiin, uudet sopimukset tulivat voimaan nyt heinäkuussa. Asiakasmäärät ja kustannukset ovat nousseet viime vuoden ja tämän vuoden aikana. Tämä on aiheuttanut sen, että hoitoaikoja on pyritty lyhentämään. Periaatteena on ollut, että kaikki pääsevät hoitoon, mutta hoitoaikoja pyritään lyhentämään.

Tampereella on runsaasti erilaisia toimijoita päihdepalveluissa. Tampere kuuluu pitkäaikaisasunnottomuusohjelmaan, joten uudet palvelut ovat keskittyneet lähinnä asumispalveluihin. Esimerkkeinä Härmälässä alkanut 22-paikkainen päihde- ja mielenterveyskuntoutujille tarkoitettu tukiasumishanke, jota A-kilta hoitaa, Nekalassa on aloittanut vapautuville vangeille hanke, jossa on tällä hetkellä 7 asuntoa toimijana Silta-valmennus ry. Hervannassa aloittaa joulukuussa Ässä-asuntojen tukiasumishanke, johon tulee 20 asuntoa alle 29-vuotiaille ja 5 asuntoa päihde- ja mielenterveyskuntoutujille. Lisäksi ensi vuonna valmistuu Hervantaan Diakonisen asuntosäätiön palveluasumishanke, johon valmistuu noin 60 asuntoa päihde- ja mielenterveysongelmaisille.

Hervannan hankkeeseen liittyy myös suunnittelukilpailu, jossa haetaan innovatiivisia tapoja yhdistää tuettu asuminen ja avokuntoutus. Tavoitteena on niin kuin kaikissa muissakin sosiaalihuollon palveluissa siirtyä laitoskuntoutuksesta avokuntoutukseen ja kevyempiin rakenteisiin.

Lisäksi nyt syyskuussa alkaa Hatanpäällä seutukunnallisen selviämishoitoaseman yhteydessä 10-paikkainen katkaisuhoitoasema.

Tampere on mukana myös Kaste-hankkeessa, jossa pyritään lisäämään peruspalveluiden osaamista ja varhaista puuttumista päihde- ja mielenterveysongelmissa. Tarkoituksena on vahvistaa ja kehittää terveys- ja sosiaaliasemien osaamista ja keinoja puuttua päihdeongelmiin jo varhaisemmassa vaiheessa.

Kaikkiin em. hankkeisiin olisi saatava kaupungin rahoitus lähivuosina.

Kaiken kaikkiaan Tampereella on monipuoliset ja hyvät päihdepalvelut.

Valitettavasti taantuma on johtanut siihen, että kaupungin talous on joutunut melkoiseen kurimukseen. Verotulojen kasvu on pysähtynyt ja tälle vuodelle ennustetaan noin 40 miljoonan euron alijäämää. Ensi vuonna alijäämä on kaksi kertaa suurempi, ellei menoja leikata tai saada tuloja esimerkiksi veronkorotuksella.

Käytännössä joudumme todennäköisesti tekemään molemmat : säästämään ja lisäämään tuloja veroja ja maksuja nostamalla. Vain näin saamme talouden tasapainoon ja voimme turvata palvelutason säilymisen.

Tänä keväänä tehtiin jo ensimmäinen säästöbudjetti valtuustossa. Kaikille toimialoille annettiin 3 prosentin säästövelvoite. Lautakunnat saivat kuitenkin priorisoida, miten se kohdistetaan. Käsittääkseni esimerkiksi terveyden ja toimintakyvyn lautakunta ei kohdistanut säästöjä päihdehuoltoon, vaan muille aloille.

Ensi vuonna päihdehuoltokin joutuu osallistumaan näihin lamatalkoisiin. Tietojeni mukaan palveluostoihin ei virkamiesvalmistelussa ole esitetty lainkaan korotuksia, vaan palvelujen tuottajia on pyydetty tekemään ns. nollatarjous, eli palvelut tulisi tuottaa samalla hinnalla kuin tänä vuonna. Kun esimerkiksi palkkakulut nousevat, se merkitsee että toiminnasta on säästettävä.

Tämä on valitettavaa, sillä samaan aikaan päihdepalvelujen kysyntä on kasvussa.

Järjestöjen tekemä työ on kuitenkin erittäin tärkeä osa päihdepalveluja eikä sitä ole tarkoitus ajaa alas eikä edes vähentää pitkällä tähtäimellä. Tarpeiden kasvaessa kaupunki tulee todennäköisesti lisäämään tulevina vuosina erityisesti tuen asumisen ja päivätoiminnan ostoja. Myös kaupungin omia päihdehuollon palveluja tullaan todennäköisesti lisäämään. Tavoitteena on saada kaikilla kaupungin palvelualueille päihdekuntoutujille tarkoitettu päivätoimintakeskus.

Eräs suuri kysymys on päihde- ja mielenterveyspalvelujen yhdistäminen. Se on valtakunnallinen tavoite ja sitä joudutaan varmasti Tampereellakin pohtimaan. Se on sikäli haastava asia, että valtaosa päihdepalveluista tuotetaan järjestöjen voimin ja mielenterveyspalvelut taas on suurelta osin kaupungin omaa tuotantoa.

Hyvät ystävät! Vielä lopuksi pari sanaa tästä Tahmelan monitoimitalosta. Se on juuri sellaista päihdehuollon avopalvelua, jota kaupunki haluaa kehittää eri puolilla kaupunkia. Paikkana tämä on hieno ja Tampereen A-kilta on tehnyt uraauurtavaa työtä täällä.

Kaupungin tiloja hallitseva Tilakeskus on laittanut mm. tämän talon realisointilistalle. Kaupunki on tarjonnut A-killalle Pispalan paloaseman tiloja, johon toiminta voisi täältä siirtyä. Toiminnan kannalta Pispalan paloasema on keskeisellä paikalla ja siinä on varmasti omat etunsa. Tällä paikalla on kuitenkin pitkä historia ja perinne, jota ei saa missään tapauksessa tuhota. Mikään kaupungin luottamuselin ei ole ottanut kantaa tähän asiaan. Siksi kuulisin mielelläni teidän mielipiteitänne tästä asiasta ennen kuin mitään ratkaisuja tehdään.

Rantaväylän tunnelin kansanäänestysadressin luovutus

PUHE RANTAVÄYLÄN TUNNELIN KANSANÄÄNESTYSADRESSIN LUOVUTUSTILAISUUDESSA

12.8.2009 klo 16

Ensiksikin haluan kiittää Rantaväylä – liikettä tämän adressin keräämisestä. Edustuksellisen demokratian ohella tarvitsemme myös suoraa demokratiaa ja kansalaismielipiteen kuulemista. Kuntalain mukaan valtuuston on ”viipymättä päätettävä”, toimitetaanko kansanäänestys, mikäli 5% äänestysikäisistä asukkaista sitä vaatii. Valtuuston harkintaan siis jää, järjestääkö se kansanäänestyksen. Lain mukaan kunnallinen kansanäänestys on neuvoa-antava, päätösvalta asiassa säilyy valtuustolla.

Tämä on lähihistoriassa toinen kerta, kun Tampereella vaaditaan kansanäänestystä. Kymmenen vuotta sitten v. 1999 kerättiin lähes 10 000 (9646) nimeä käsittänyt adressi Koskenniskan sillan rakentamista vastaan. Kansanäänestysesitys kaatui valtuustossa selvin luvuin (48-19). Ehkä on hyvä palauttaa mieliin sekin, että nämä kaksi asiaa liittyvät toisiinsa myös liikenteellisesti: Koskenniskan siltaa ei lopulta rakennettu, koska Rantaväylän tunnelihanke teki sen tarpeettomaksi.

On syytä kerrata, miten tässä asiassa päätöksenteko on kulkenut ja missä vaiheessa nyt ollaan. Rantaväylän kehittämistä on valmisteltu jo pitkään, noin 10 vuoden aikana. Suunnitteluprosessin aikana on myös käyty kahdet kunnallisvaalit, joissa tunneli on ollut keskeinen teema.

Kaupunginvaltuusto on kolmeen kertaan suurella enemmistöllä linjannut, että Rantaväylää kehitetään ns. pitkän tunnelivaihtoehdon pohjalta. Alun perin pitkästä tunnelista päätettiin keskustan liikenneosayleiskaavassa 18.tammikuuta 2006. Silloin päätös syntyi äänin 53 – 14. Jos ajatellaan, mikä olisi sopiva hetki neuvoa-antavalle kunnallisella kansanäänestykselle tällaisessa asiassa, se olisi mielestäni ollut ennen tuota valtuuston päätöstä, sillä silloin oli selvitetty laajasti vaihtoehtoisia linjauksia, kuten tien leventämistä, kansiratkaisua ja eritasoliittymiä Mustalahteen ja Onkiniemeen.

Yleiskaavan hyväksymisen jälkeen pormestarin asettama työryhmä selvitti tunnelin rakentamisen edellytyksiä ja kaupunginvaltuusto teki periaatepäätöksen tunnelin suunnittelun aloittamisesta 15.8.2007 äänin 61 – 3.

Kolmannen kerran valtuusto päätti asiasta 26. marraskuuta 2008 äänin 54 – 8 hyväksyessään Rantaväylän tunnelin rahoitusta koskevan sopimuksen valtion kanssa.

Täytyy myös ottaa huomioon, että Rantaväylän tunneli on Tiehallinnon ja alueen kuntien tekemän kehittämisselvityksen mukainen ratkaisu ja hanketta toteutetaan yhteistyössä Tiehallinnon kanssa. Rantaväylä on osa valtatie 12:ta, joka on valtion tie, joten kaupunki ei voi yksinään ratkaista, miten sitä kehitetään.

Kaupunkilaiset ovat voineet ja voivat yhä vaikuttaa tähän asiaan monin tavoin. Parhaillaan on nähtävillä tunnelin ja sen liittymien asemakaavaehdotus perjantaihin 14.8. saakka Frenckellissä. Siitä voivat kaikki halukkaat antaa mielipiteitä. Kaupunginvaltuusto päättää asemakaavasta aikanaan. Myös tunnelin rahoitus tulee valtuuston päätettäväksi budjetin yhteydessä.

Valmisteilla on myös Ranta-Tampellan uuden asuinalueen asemakaava. Sen laaja selvitysaineisto on kaikkien luettavissa netissä kaupungin sivuilla. Aikanaan asemakaavaluonnos tulee myös nähtäville ja valtuuston päätettäväksi.

Mielestäni tämä asia on edennyt demokraattisesti ja näen tämän kansanäänestysaloitteenkin yhtenä osana demokratiaa. Päätösvalta asiassa on kuitenkin kuntalain mukaan valtuustolla, joka varmasti perehtyy asiaan tarkasti ja ottaa huomioon asiaan liittyvät moninaiset näkökannat.

Kiitän adressin kerääjiä aktiivisuudesta ja vien tämän ehdotuksen kansanäänestyksestä valtuuston käsiteltäväksi.

Puhe EYOF:n päätöstilaisuudessa

Honored President of the European Olympic Committees, members of the European Olympic Festival organising Committee and National Olympic Committees and other distinguished guests. Hyvät kutsuvieraat.

My name is Irene Roivainen, I´m the Chair of the City Council. On behalf of the City of Tampere, I have great pleasure in welcoming you all to this reception at the Old City Hall, where the European Youth Olympic Festival host city contract was signed back in December 2007.

The city of Tampere was founded 230 years ago and the Old City Hall was built one hundred and eleven years later in 1890. So this building is 4 years older than the The International Olympic Committee (IOC(constituted itself on 23 June 1894).

The Old City Hall has long been at the centre of political events in Tampere. During the Civil War in 1918 the fraction called Reds made the Old City Hall their base. Most of those defending it were women soldiers. Traces of the ravages can still be found in this building.

In the mid-1960s, the building became a PR facility for the city administration. Over the years, the Old City Hall has become home to some of the finest Finnish works of art. I hope that you find time to wander through the building tonight and take a closer look at these wonderful works of art.

I wish to warmly thank all the young athletes, their coaches and support teams for attending the 10th European Youth Olympic Festival in Tampere. We have had an opportunity to host teams from 49 European countries However, this has only been possible because of the trust and support that our city has received from the European Olympic Committees in organising this event. Financial support from the European Union, the Ministry of Education’s national lottery funds and other partners has also been crucial for the success of the games. I would like to thank all of these groups as well as the Finnish Olympic Committee, the sports organisation Hämeen Liikunta ja Urheilu, local sports clubs and all the volunteers.

The main themes of the Tampere European Youth Olympic Festival have been sportsmanship, ecology and economy. As far as I know, we have successfully fulfilled all of these priorities.

The festival was a great success overall, in particular in terms of the sporting events.

We were especially delighted to have a high turnout of spectators. You could sense the young athletes’ tremendous enthusiasm at the competition venues and this also filtered back to those watching on television. I hope that everybody will take home good memories of Tampere and the Olympic Festival here.

Ladies and gentlemen, as Patrick Hickey, President of the European Olympic Committees, reminds us in the festival bulletin in the spirit of both the founder of the modern Olympic movement, Pierre de Coubertin, and the current president of the International Olympic Committee, Jacques Rogge: one of the Olympic movement´s prime concerns is the health and happiness of future generations. I would like to add one more aspect to this perspective: sports and fair play create social capital in communities and this plays an important role in diminishing social problems and in strengthening democracy and peace in our societies – not only in Europe, but also in a wider global context. The building we are in at the moment reminds us of the importance of these values. On behalf of the city of Tampere, I wish every success to the hosts of the 11th European Youth Olympic Festival, the city of Trabzon, Turkey.

Ladies and Gentlemen, hyvät naiset ja herrat:

I am honoured to welcome you all to this European Youth Olympic Festival closing reception. I hope that you have enjoyed your days here in Tampere and that you will enjoy your time tonight here in the Old City Hall. We wish you a very warm welcome.

(Raatihuonetta käsittelevä teksti perustuu teokseen Järvelä, Ari (2007): Tampereen Raatihuone – Pormestareiden talo).

Puhe Tampereen Taidemuseossa 3.7.2009 CMR -näyttelyn avajaisissa

Tähänastisen puheenjohtajakauteni huippuhetkiä oli avata eilen Marita Liulian taidenäyttely Tampereen Taidemuseossa. Minulla oli lomaviikolla riittävästi aikaa tutustua kuvataitelijan töihin ja myös mahdollisuus tavata ihastuttava taiteilija. Näyttelyyn on mentävä vielä uudelleen ajan kanssa, koska se kosketti minua niin voimakkaasti. Toivon, että moni muukin löytää tiensä Tampereen Taidemuseoon elokuun loppuun mennessä.

Kaupunginvaltuuston puheenjohtajan puhe Tampereen Taidemuseossa 3.7.2009 Marita Liulian näyttelyn avajaisissa.

Arvoisa taiteilija, hyvät kutsuvieraat!

Minulla on suuri ilo ja kunnia toivottaa teidät Tampereen kaupungin puolesta tervetulleiksi näyttelyn ”Choosing my religion – Uskontoja jäljittämässä” -näyttelyn avajaisiin. Ensiksikin haluan kiittää kaikkia yhteistyötahoja, joita ilman tämä näyttely ei olisi ollut mahdollinen.

Tampereen Taidemuseo on tunnettu monista kansainvälisistä näyttelyistään, joista monet ovat käsitelleet vieraita kulttuureja, joten nyt avattava näyttely sopii erinomaisesti jatkamaan tätä perinnettä. Näyttely aloitti kierroksensa Kiasmasta keväällä 2009, jossa siihen tutustui 42 000 kävijää. Tampereelta näyttely jatkaa Wäinö Aaltosen museoon Turkuun ja vuonna 2010 Kuntsin modernin taiteen museoon Vaasaan.

Jo näyttelyn otsikko herättää ajattelemaan uskontoa omakohtaisen valinnan tuloksena, eikä niin kuin perinteisesti olemme ehkä tottuneet ajattelemaan: valmiin maailmankatsomuksen päälle pukemisena – tämä ajatushan konkretisoituu esimerkiksi omassa kirkossamme kastemekossa tai konfirmaatioalbassa (Kristuksen päälle pukemisena). Teema muistuttaa myös siitä, että myöhäismodernissa yhteiskunnassa ihmiset joutuvat entistä useammin valitsemaan elämänkatsomuksensa erilaisten aatesuuntausten basaaripöydistä ja tuunaamaan oman näköisensä tulkinnan usein melko ristiriitaisistakin aineksista. Dosentti Terhi Utriainen toteaa näyttelyteoksessa osuvasti: ”On tullut mahdolliseksi puhua uskonnosta entistä avoimemmin, rehellisemmin, kriittisemmin, uteliaammin, epäileväisemmin, kokeillen – jopa leikkisästi!”

Marita Liulian monitaideteos tarkastelee rinnakkain maailman pääuskontoja kristinuskosta juutalaisuuteen ja islamiin, hindulaisuudesta buddhalaisuuteen ja taolaisuuteen. Näyttelyn rohkeus on ensinnäkin siinä, että se nostaa keskusteluun uskonnot häpeämättömän kauniilla tavalla. Vaikka henkisyys ja spiritualiteetti ovat tässä ajassa kasvavan kiinnostuksen kohteena, voisi väittää, että niistä puhuminen on edelleen vaikeaa, koska meiltä puuttuvat vuoropuhelun mahdollistavat yhteiset sanat ja jaetut merkitykset. Mutta tässä astuu kuvaan taide ja taiteilija, joka tavoittelee tulkinnoillaan kauneutta ja viisautta, suostumatta rienaamaan kohteitaan.

Marita Liulian tapa lähestyä aihetta on kiinnostava: se purkaa yhtäältä realistista illuusiota uskonnosta havaittuna tosiasiana, ja toisaalta se ei tyydy lähestymään sitä persoonakohtaisena mentaalisena rakenteena, vaan päätyy kolmanteen, omakohtaisesti elettyyn ja – ruumiillisestikin – konstruoituun kuvaan. Marita Liulia kirjoittaa: ”Pyrin päinvastaiseen kuin modernit taideopettajani – merkityksillä ladattuihin, monikerroksisiin ja monitulkintaisiin kuviin. Monista näistä maalauksista olin unelmoinut jo vuosia, ehkä vuosikymmeniä, mutta ne saattoivat syntyä vasta kun teoksen käsikirjoitus oli valmis. Maalaaminen oli eräänlaista meditaatiota, jossa taideteos syntyi oman kehoni ja mielen yhteydestä.”

Kuvan ymmärtäminen konstruktiona johtaa ajattelemaan sitä politiikan ja ideologian – siis myös uskonnon – läpäisemänä kuvauksena. Tämä näkyy taiteilijan toisessa rohkeassa vedossa lähestyä maailman uskontoja sukupuolen näkökulmasta. Tässä kontekstissa, kuten taiteilija itse toteaa: ”Uskonnot ovat talouden ohella edelleen miesten lähes täydellisesti hallinnoimia alueita”, joissa naisille ”on edelleenkin tarjolla vain palvelijan tai välittäjän rooli”. Siitä huolimatta, että taiteilija on nainen, hän ylittää sukupuolten kategoriset rajat ja kokeilee teoksessaan sekä miehen että naisen uskonnollisia rooleja ja asuja, esimerkiksi juutalaisen opiskelijapojan hahmossa. Näin hän tulee tehneeksi eräänlaisen norminrikkomiskokeen, joka näyttää toteen uskontojen sukupuolitettuja rajoja, joissa nainen jää usein marginaaliin ja näkymättömäksi – myös kuvauksen kohteena.

Choosing My Religion -näyttelyssä on kysymys, kuten Terhi Utriainen toteaa – ”tietoisen ja uskonnollisesti sitoutumattoman taiteilijaminän rooli- tai pukuleikistä, tai identiteettikokeilusta, johon hän kutsuu yleisönsä mukaan”.

Näyttelyyn kytkeytyvässä maailman uskontoja kuvaavassa verkkotietopaketissa (www.maritaliulia.com/cmr) uskontoja tarkastellaan erilaisista näkökulmista, kuten niiden käsityksiä maailmasta, jumalasta, ihmisestä, kuolemasta, harjoituksesta ja säännöistä. Taide ei pelkästään kuvaa kohdettaan, vaan se rakentaa ja rakenteistaa myös todellisuutta. Terhi Utriainen kysyy: miltä osin Liulia piirtää maailmanuskonnoista estetisoivia tai eksotisoivia kuvia. Mielestäni Marita Liulian taiteesta välittyy pyrkimys vuoropuheluun kuvaamiensa maailmanuskontojen kanssa, hän myös tekee näkyväksi niiden kulttuurisia piilomerkityksiä.

Yksi toistuva teema valokuvissa on verhoutuminen kaapuun tai huiviin. Tämä toistuu eri uskontokuntien kuvauksissa kristinuskon Mariasta islaminaisten burkhaan ja hindujen sariin. Naisten kuvausten ohella kangas on kiedottu myös soturin kasvojen eteen. Huivi on vahva poliittinen symboli tämän päivän Euroopassa. Samalla se muistuttaa meitä huivin käytön historiallisesta merkityksestä omassa yhteisössämme. Huivipäisiä naisia on kuvattu myös suomalaisessa kuvataiteessa, ja myös uskonnollisten yhteisöjen kuvauksissa, kuten Venny Soldan-Brofeltin seuratupakuvissa tai Veikko Vionojan teoksissa. Mutta lähemmän tarkastelun kohteeksi ne eivät ole tainneet aiemmin päästä.

Taiteella on interaktiivinen rooli: se kutsuu katsojaansa vuoropuheluun. Uskontotieteilijän kysymys: ovatko uskonnolliset kuvat esteettisiä kuvia uskonnoista vai voivatko ne toimia pyhinä uskonnollisina kuvina, on mielestäni teoreettinen. Kysymys ei ole joko tai -asetelmasta, vaan sekä että -suhteesta. Kauneus on pyhää. Pyhä on kaunista.

Kiitokset Tampereen kaupungin puolesta taiteilija Marita Liulialle ja Tampereen Taidemuseolle hienosta näyttelystä. Tämän taidenäyttelyn suuri arvo on siinä, että se herättelee katsojaa kulttuurien väliseen vuoropuheluun ja ymmärrykseen. Siitä esimerkkinä juuri huivien uskonnollinen merkitys. Me ihmettelemme, kun bussissa tulee vastaan huivipäisiä maahanmuuttajanaisia, mutta emme muista, että kaksisataa vuotta sitten Suomessa syntyi herätysliike, jonka tunnus oli musta siniraidoin varustettu huivi. Ehkä moni ei tiedäkään, mutta tuo huivi tekee paluuta, kun nuoret körtit kietaisevat huivin kaulaansa tulevana viikonloppuna Seinäjoen herättäjäjuhlilla. Arvoisa taiteilija, hyvä yleisö, en voi välttää kiusausta vetää laukustani oma siniraitaiseni. Mutta se on jo toinen tarina, toivon, että jokainen teistä löytää oman tarinansa tästä näyttelystä.