Kategoria: Väärän kuningattaren päivä

Eilisillan valtuustonkokous oli täynnä dramatiikkaa. Vasemmisto tyrmäsi säästöpaketin käsittelyn menettelytapoihin vedoten: lisälista oli jaettu pulpeteille vasta kokouksessa. Kun asia oli pari viikkoa sitten jäänyt pöydälle kaupunginhallituksessa, tiedettiin, että aikataulu muodostuu kireäksi. Ryhmät olivat kuitenkin käsittääkseni tuolloin sopineet siitä, että päätösesitys jaetaan valtuustossa pöydälle. Valtuustoryhmät ja valtuutetut olivat siis varsin hyvin perillä, että asia oli tulossa käsittelyyn. Tietenkin siinä teoreettisessa tapauksessa, että valtuutettu a) ei istu missään lautakunnassa, b) ei osallistu valtuustoryhmänsä toimintaan, c) ei seuraa kaupungin sähköpostia, d) ei keskustele toisten valtuutettujen kanssa, e) ei seuraa kaupunginhallituksen päätöksiä, f) ei lue paikallisia lehtiä – on tietysti mahdollista, ettei hänellä ole voinut olla asiasta mitään käsitystä. Vasemmisto oli kuitenkin valmistellut oman vastaehdotuksensa jo hyvissä ajoin ennen valtuuston istuntoa, joten siellä ainakin tiedettiin säästöpaketista. Myös XL-ryhmät olivat tehneet omat muutosesityksensä.

Tiedän kokemuksesta, että päätökset saadaan nurin menettelytapasyillä. Vasemmisto käytti tätä hyväkseen tilanteessa, jossa media oli TV-kameroita myöten paikalla salissa asian käsittelyä seuraamassa. Ja periaatteessahan he ovat täysin oikeassa. Kaupunginhallituksen olisi pitänyt sopia viimeistään viime maanantain kokouksessa, kuinka lista toimitetaan valtuutetuille ja merkitä päätös myös pöytäkirjaan. Näin ei ole tapahtunut. Tarvittaessa listat olisi toimitettu kaupungin autolla jokaisen postilaatikkoon. Kuitenkin ainakin omassa valtuustoryhmässämme sävelet olivat aivan selvät maanantai-iltana, enkä osannut ennakoida tällaista rumbaa keskiviikon kokoukseen.

Lieneekö niin, että XL:n lievennysesitys säästöihin tuli vasemmistolle yllätyksenä, ja keskiviikon sirkus oli reaktio siihen. Vaikka johtaja Juha Yli-Rajalan puheenvuoro herätti salin vasemmalla laidalla kritiikkiä, oli se suorasanaisen rohkea analyysi tilanteesta. Talousjohdon velvollisuus on herätellä valtuutettuja puhumaan säästöistä tässä tilanteessa, ei vain menettelytavoista. Paradoksaalista on sekin, että ylimääräinen valtuuston ”säästökokous” lisää kaupungin menoja ainakin 20 000 eurolla.

Jouduin hillitsemään uutta lehteriyleisöä, joka yltyi taputtamaan puheenvuoroille. Valtuustonkokoukset eivät ole poliittista teatteria, vaikka joskus siltä tuntuukin.

Kaupungin valtuuston puheenjohtajana koetan pitää näppini erillään päivänpolitiikasta. Kuitenkin joskus joudun puuttumaan asioihin, kuten kaupunginhallituksen kokouksessa kaksi viikkoa sitten. Tietooni oli tullut, että lautakunta (tetola) oli hyväksynyt huhtikuun kokouksessaan tuetun asumisen kilpailutuksen suullisen esittelyn perusteella. Nyt monet vanhat toimijat olivat huolestuneita tulevaisuudestaan. Ihan turhaan, minulle vakuutettiin. Mutta kun lautakunnan pöytäkirja ei ollut kh:n esityslistalla, halusin selvitystä asiasta. Niinpä kaupunginhallitus käytti otto-oikeutta ja käsitteli asiaa viime maanantain kokouksessa. Keskustelua käytiin toista tuntia, mutta päätösesitys pysyi. Saamieni tietojen mukaan kh evästi kuitenkin jatkovalmistelua. Jouduin jääväämään itseni asian käsittelystä Tampereen Kaupunkilähetyksen hallituksen jäsenenä.

Järjestöjen huoli ei ole vähäpätöinen. Vanhat toimijat, jotka ovat pilotoineet toimintaa ja rekrytoineen ammattilaiset, ovat pyrkineet tekemään laadukasta työtä. Nyt kilpailutuksessa laatu painoi ainoastaan 30 %, hinta 70 %. Kilpailutustilanteessa vanhat toimijatkin painoivat hintansa mahdollisimman alas; nyt heillä on käsitys, että he joutuvat myös myymään palvelut tällä edellisvuoteen nähden matalammalla hinnalla. Hintojen suhteen tarjoajien välillä oli suuri hajonta; aiheellista on kysyäkin, kykenevätkö alhaisimman tarjouksen jättäneet yhteisöt todella tuottamaan laadukkaita palveluja niin alhaisilla hinnoilla. Liikkeellä oli myös käsitys, että uusilta toimijoilta ei edes edellytetty palvelukuvauksia. Niin tai näin, valmistelu on varmasti tehty juridisessa mielessä oikein, mutta lautakunnalla olisi nyt kyllä peiliin katsomisen paikka.

Lautakunnan työtaakka taitaa olla liian suuri, kun sillä ei ole aikaa pysähtyä peruskysymysten äärelle, kuten laadun painoarvon ja laatukriteerien tarkistamiseen. Nyt se tyytyi suulliseen esittelyyn ja delegoi päätöksen tilaajapäällikölle. Ainakin liitetaulukon mukaan syntyi vaikutelma, että laatumittaristo kyennyt riittävästi erottelemaan toimijoiden välillä. Vanhojen järjestötoimijoiden suuntaan on vakuutettu, että toiminta jatkuu entisellään. Kysymys kuuluukin: missä laajuudessa ja millä hinnalla? Eikö olisi aika lisätä laatukriteereihin lisäpiste kokemuksesta palvelun tuottamisessa? Ilmeisesti myös järjestöt tarvitsisivat koulutusta kilpailutusosaamisessa.

Huomisen kaupunginhallituksen kokouksen esityslistalla on toimenpide-esitys talousarviossa pysymiseksi. Paineet ovat erityisen kovat juuri Terveyden ja toimintakyvyn toiminta-alueella. Ei siis ihme, että juustohöylä leikkaa siivun myös järjestöiltä. Samaan aikaan on kuitenkin muistettava, että mikäli järjestöjen tilannetta kurjistetaan nykyisestään, joutuvat ne nopeasti käynnistämään YT-neuvottelut henkilöstönsä kanssa. Korkeiden työttömyyslukujen kanssa kamppailevan kaupungin kokonaisedun kannalta tämä ei ole suotava kehityssuunta.

Henkilökohtaisesti seuraan tilannetta myös Setlementtiliiton puheenjohtajana. Paikallissetlementeissä on kokemusta siitä, että kilpailutuksen voittaa iso toimija, jolla ei ole välttämättä lainkaan kokemusta ja referenssiä palvelun tuottamisesta. Järjestökenttä on kyllä valmis osallistumaan ”The Big Society” -agendan hengessä palvelujen tuottamiseen, mutta ei vastikkeetta tai hinnalla millä hyvänsä.

***

Viime viikolla minulla oli tilaisuus pitää luento ”Tuulan (Kivistö) teematunnilla” Tammela – keskuksessa. Kerroin köyhyystutkimuksemme tuloksista. Keskustelu kävi sen jälkeen vilkkaana ja välillä kuumeten: taitetut indeksit, Kansiareena ja tunneli menivät suloisesti sekaisin keskustelussa ja paikalle eksynyt poliitikko sai kasapäin ”risuja” harjoitetusta politiikasta. Puolustin tehtyjä päätöksiä ja vetosin kaupungin alhaiseen velkaantumisasteeseen vaikeassa taloustilanteessa. Yleisön joukossa istui vanha työtoverini TAYS:an synnyttäneiden osastolta, hän piti kuin tilauksesta kauniin puheen ja ojensi ruusun. Päiväni oli pelastettu.

Kaupunginvaltuusto päätti tänä iltana selvin luvuin 37-30 Rantaväylän tunnelin toteuttamisesta, yhteistyöstä Tielaitoksen kanssa ja rahoitusjärjestelyistä. Enemmistön mukana äänestivät Vasemmistoliiton Sirkkaliisa Virtanen ja Jari Heikkilä, XL:n linjasta lipesi kolme valtuutettua. Päätöksen jälkeen kiitin valtuuston enemmistöä vastuullisesta päätöksestä. Tästäkös riemu repesi: etteikö hävinneiden näkemyksiä arvostettu! Kyllä arvostan, mutta tosiasia on, että pääasiassa XL-koalition harteille jäi vuonna 2008 tehdystä sopimuksesta kiinnipitäminen, olihan tämän päivän päätös tuon vanhan sopimuksen tarkistaminen kaupungin kannalta edulliseen suuntaan. Valtuuston puheenjohtajana kannoin huolta sopimuksessa pysymisestä. Mikäli sopimus olisi nyt hylätty, olisi vuoden 2008 sopimusta rikottu ja kaupungin luottamus sopimuskumppanina mennyt. Vastustajien tarkoituksena ei ollut tänäänkään kaataa vain Allianssi-sopimusta, vaan koko hanke.

Keskustelun kuluessa saattoi vain ihmetellä valtuutettujen lyhyttä muistia. Tilaajapäällikkö Laaksonen joutui palauttelemaan tehtyjä päätöksiä valtuutettujen mieleen. Sirkkaliisa Virtanen ja Riitta Koskinen kertasivatkin puheenvuoroissaan tunnelipäätösten pitkää historiaa. Vihreät ovat olleet alusta alkaen pitkän tunnelivaihtoehdon kannalla.

Rantaväylä -tunnelihankkeen historiaa kannattaa kaivella. Marraskuussa 2008 (26.11.) Tampereen kaupunginvaltuusto otti kantaa sopimukseen (”Sopimus rakentamiseen liittyvistä toimenpiteistä valtatien 12 parantamiseksi”) ja äänesti kokouksen kuluessa kolme kertaa. Aluksi Seppo Salmisen palautusehdotuksesta kaatui luvuin 52-13, tyhjää 1, pois 1. Tämän jälkeen Sirpa Koiviston tekemä pöydällepanoesitys kaatui luvuin 54-13. Ja lopuksi Erkki Axénin tekemä hylkäämisesitys kaatui luvuin 54-8, tyhjää äänesti 5.

Kun katsoo lähemmin yksittäisten valtuutettujen äänestyskäyttäytymistä, huomaa kiinnostavan asian. Hylkäämisen puolesta äänesti Axénin (kok) ohella Jukka Gustafsson (sd.), Lasse Heikkilä ja Satu Sipilä (kd), Jari Heinonen (skp), Ilkka Järvelä (vas) sekä Pertti Virtanen (PerusS). Tyhjää äänestivät demareista Sirpa Koivisto, Joonas Lepistö, Kari Niemelä, Pauli Ruoholahti ja Seppo Salminen. Suurin osa vasemmistoliiton ja demareiden kannattajista hyväksyi tuolloin tunnelin rakentamisen; heistä yksitoista istuu edelleen kaupunginvaltuustossa. Kuitenkin eilisessä äänestyksessä ainoastaan Sirkkaliisa Virtanen ja Jari Heikkilä pysyivät kannassaan.

Vuonna 2008 äänestyksen jälkeen kaupunginvaltuuston päätökseksi tuli, ”että Tampereen Rantaväylä työryhmän loppuraportti merkitään tiedoksi ja että sopimus rakentamiseen liittyvistä toimenpiteistä valtatien 12 parantamiseksi rakentamalla Rantaväylän tunneli, Paasikiventien joukkoliikennekaistat sekä Santalahden ja Naistenlahden eritasoliittymät hyväksytään”.

Valtuutetuilla on toki oikeus muuttaa kantaansa, mutta valtuuston puheenjohtajana katson, että vuonna 2008 hyväksytty sopimus sitoo edelleen Tampereen kaupunkia ja valtuutettuina olemme vastuussa siitä, että tehdyistä sopimuksista pidetään kiinni.

Valtuusto keskusteli nelisen tuntia tarkastuslautakunnan Arviointikertomuksesta, tilinpäätöksestä käytettiin vain yksi puheenvuoro. Äänestyksen henkilöstökassan toiminnan lakkauttamisesta voitti kaupunginhallituksen pohjaesitys luvuin 35-29 (poissa 3).

Ohessa vastauspuheenvuoroni Arviointikertomuksen käsittelyn yhteydessä:

Arvoisa Tarkastuslautakunnan puheenjohtaja, hyvät valtuutetut!

Kaupunginvaltuuston puolesta haluan kiittää tarkastuslautakuntaa vuoden 2011 arviointikertomuksesta. Kuten aikaisempina vuosinakin, lautakunta on tehnyt jälleen huolellista työtä ja kertomus antaa hyvän kokonaiskuvan valtuuston asettamien vuositavoitteiden toteutumisesta sekä kaupungin taloudesta ja hallinnosta. Arviointikertomus keskittyy toiminnallisten ja taloudellisten tavoitteiden arvioinnin lisäksi lautakunnan valitsemien kohteiden arviointiin.

Kaupungin taloudellinen asema heikkeni viime vuonna. Vuosikate laski merkittävästi ja tulos putosi 51 miljoonaa euroa edellisvuodesta. Heikkoon tulokseen ovat syynä yhtäältä verotulojen vähäinen kasvu ja toisaalta käyttötalousmenojen huomattava kasvu. Tältä osin tilanne on heikentynyt vuodessa, sillä viime keväänä saatoimme todeta Arviointikertomuksen käsittelyn yhteydessä positiiviseksi kääntyneen taloustilanteen toteuttamiemme voimakkaiden toimenpiteiden, kuten veroprosentin ja kiinteistöveron korotuksen ja henkilöstösäästöjen tuloksena.

Tästä huolimatta vuoden 2011 talousarvion toiminnalliset vuositavoitteet ovat toteutuneet Arviointikertomuksen mukaan peruskaupungissa ”yllättävä hyvin” ja ”edellisvuotista paremmin”. Arviointikertomuksen mukaan valtuuston asettamista vuositavoitteista toteutui 72 % (vuonna 2010 55%) ja toteutumatta jäi 18 % (vuonna 2010 32%); loput tavoitteista toteutuivat osittain tai ne olivat sellaisia, joiden toteutumista ei voinut arvioida.

Tarkastuslautakunta kiinnittää huomiota kahteen vuositavoitteeseen, jotka ovat jääneet ”toteutumatta vuosi vuoden jälkeen”: pientaloasuntojen kaavoittamiseen ja lastensuojelutarpeen selvittämiseen. Lastensuojelun tila on ollut ongelmallinen Tampereella jo usean vuoden ajan. Lastensuojelutarpeen selvittäminen on viivästynyt edelleen yli lain salliman kolmen kuukauden määräajan. Lastensuojelun prosessia on uudistettu ja lisärahoitusta myönnetty – ja jotain on saavutettukin, Kaksi vuotta sitten arvioin henkilöstösäästöjen heikentävän lasten ja nuorten palveluja etenkin ennaltaehkäisevien palvelujen osalta. Samalla arvioin, että sosiaalityöntekijöiden lisäys toisi selkeän parannuksen tilanteeseen. Lastensuojelun laittoman tilanteen on luvattu korjaantuvan toukokuun loppuun mennessä ja käsittääkseni tilanne onkin kohentunut tältä osin. Kuulemme varmaan asiasta apulaispormestari Kostiaisen selonteon tämän kokouksen kuluessa.

Tarkastuslautakunta esittää analyyttisen katsauksen Tampereen kaupungin talouden tasapainosta neljästä näkökulmasta, jotka auttavat ehkä paikantamaan myös keskustelua tänä iltana tässä valtuustosalissa. Tuloslähtöinen ”ekonomisti” tarkastelee tuloslaskelmaa eri kulmasta kuin resurssien, tarpeiden tai vastikkeellisuuden näkökulmasta lähestyvä päättäjä. – Kaiken kaikkiaan täytyy sanoa, että tarkastuskertomus on hyvin ja selkeästi kirjoitettu ja liikennevalojen merkit ovat tulleet jo meille tutuiksi!

Tarkastuslautakunta on johdonmukaisesti kiinnittänyt viime vuosina huomiota sairaanhoitopiirin siirtoviivemaksuihin ja se on ehdottanut niistä luopumista. Siirtoviimemaksuista ei ole luovuttu edelleenkään, mutta kokonaissumma on pienentynyt kiitettävästi vuoden aikana. Kaupungin omat toimenpiteet, ennen muuta kotiutustiimi, on tältä osin parantanut tilannetta ja helpottanut tarkoituksenmukaisen hoitopaikan valintaa.

Hyvät valtuutetut

Jo viime vuonna tarkastuslautakunta kiinnitti huomiota tytäryhtiöiden tavoitteiden vaihtelevaan tasoon. Tältä osin tavoitteissa ja mittareissa ei näytä tapahtuneen olennaista muutosta yhteismitallisempaan suuntaan. Tarkastuslautakunnan näkemyksen mukaan tytäryhteisöjen keskeinen rooli konsernissa edellyttää hyvien ohjeiden lisäksi nykyistä selkeämpiä menettelytapoja ja toiminnan läpinäkyvyyden lisäämistä.

Kiitos vielä kerran tästä arviointikertomuksesta. Se lähtee nyt kaupunginhallitukseen vastattavaksi ja palaa sitten valtuuston käsittelyyn.