Kuukausi: syyskuu 2011

Media tekee välillä hyviä palveluksia, välillä varsin kehnoja. Köyhyystutkimushankettamme on lykästänyt:, sillä raporttiamme oli viime viikon lopulla klikattu yli 2000 kertaa ja siitä kertovaa artikkelia yli 7000 kertaa! Pääsimme Jari Heinosen kanssa radiohaastatteluun, joka tuli ulos eilen Yle-Tampereessa ja tänään valtakunnan verkossa Ajantasalla ohjelmassa. Ilman mediaa ei tutkimus saisi riittävää julkisuutta.

Mutta joskus media haluaa mennä asioiden edelle ja tehdä räväköitä otsikkoja. Viikko sitten pidetyn Seutufoorumin uutisointi oli hämmentävää. Puhuimme tilaisuudessa johtaja Juha Yli-Rajalan kanssa toisistamme tietämättä varsin samansuuntaisesti Tampereen linjasta: Tampere ei ole iso paha susi, joka aikoisi hotkaista naapurikunnat suureen kitaansa. Mutta seuraavana aamuna Aamulehden otsikointi vetikin maton altamme: Tampere ahmaisee kuitenkin! Tänä aamuna seutuhallitukseen kiirehtiviltä osallistujilta toimittaja oli kyselemässä tulevista kuntaliitoksista. Kokouksessa olikin varsin viileät tunnelmat. Revi nyt siitä hyvää seutuyhteistyötä!

Luin iltani iloksi Pekka ”Pomo” Paavolan muistelmia. Vihreistä ja puolisostani Paulista sen ryhmyrinä Paavola maalailee samaan aikaan kuvaa ylimielisenä besser wisserinä ja oppipoikana. Poliittisissa tarinoissakin sankarimuistelija tarvitsee aina vastapelurinsa ja pelikaverinsa. Kuten Riitta Koskinen jossakin haastattelussa totesikin, taidettiin siinä junailussa tarvita myös hänen ja Välimäen käsikirjoittajataitoja. Edeltäjäni kuvaus valtuuston puheenjohtajaksi nousemisesta ikään kuin henkilökohtaisena palkintona Pauli Välimäelle kertoo sekin ehkä enemmän muistelijasta kuin tosiasioista. Nousin tähän asemaan, koska paikka tuli vihreille ja minä olin vetänyt ryhmäni pormestarivankkureita, enkä ollut käytettävissä apulaispormestariksi. Jään kiinnostuksella odottamaan paitsi ”pitkien poikien” Seppo Rantasen ja Pauli Ruoholahden muistelmia (AL 28.9.), myös Seppo Salmisen ja Anneli Kivistön poliittisia reunamerkintöjä.

Vasta viime sunnuntaina ehdimme Paulin kanssa suppilovahverometsään ja saalis olikin varsin muhkea. Puolisoni on kolmen viikon ajan hiiviskellyt yömyöhään kotiin; ei kuitenkaan mistään joronjäljiltä, vaan remonttihommista. Esikoisemme Tuukan perhe hankki vanhan omakotitalon puolikkaan, siinä riittää vaarille tekemistä. Itsellä ei ole työpäivän ja luottamustehtävien päälle useinkaan voimia muuhun kuin kotitöihin, ja niihinkin vähänlaisesti. Viime sunnuntaina pääsin kuitenkin barokkimusiikin konserttiin Tampere -taloon: Vivaldin, Händelin, Telemannin – ja ehkä kaikista eniten Corellin – konsertot hivelivät musiikkihermojani!

Tampereen kaupunkiseudun valtuutetuille oli järjestetty tänään seutufoorumi, jonne oli saatu puhujaksi myös kuntamisnisteri Henna Virkkunen. Minut oli kutsuttu avaamaan tilaisuus kaupunginvaltuuston puheenjohtajana ja seutuhallituksen jäsenenä.

Sali oli täppösen täynnä seutukunnan päättäjiä. Kehyskunnissa on herännyt huoli ja kapinamielikin kuntaudistuksen johdosta. Voimakkaimmat aplodit saivat uudistusta vastustavat puheenvuorot, mutta koin, että Tampereen kutsu rakentavaan keskusteluun noteerattiin myös naapurikuntien edustajien joukossa.

Seminaarin aineisto on luettavissa osoitteessa http://www.tampereenseutu.fi/seutuyhteistyo/paatoksenteko/seutufoorumi-21-9-2011

Viime lauantaina juhlimme Montessoritoiminnan 20 -vuotistaivalta Tampereella. Perheemme kaksi nuorinta lasta kävivät Iso-Heikkilän Montessoripäiväkotia ja sen jälkeen alakoulua Annalassa ja Karosessa.

Perheemme tutustui Montessoripedagogiikkaan ensimmäisen kerran 1980 -luvun alkupuolella teoriassa, kun Pauli kirjoitti kirjaa Vaihtoehtoinen elämäntapa. Luvussa Ihmiseksi kasvamisen yhteisöjä on alaluku Pedagogisia herätysliikkeitä, jossa hän esittelee Steiner-koulun ja Freinet-pedagogiikan ohella myös Montessoripedagogiikkaa Käytännössä Montessorikasvatuksessa minua on puhutellut sen lapsilähtöisyys ja lapsen yksilöllisen kehityksen huomioiminen herkkyyskausien kehyksessä. Olin aina hyvin vaikuttunut siitä, kuinka lastemme kehitystä havainnoitiin, dokumentoitiin vihkoihin ja havaintoja huomioitiin kasvatuksessa. Toinen kiehtova piirre oli arjen askareiden luonteva yhdistäminen laboratoriomaiseen työskentelyyn Montessori-välineillä. Ehkä kuitenkin eniten sykähdytti iltapäivällä eteiseen tullessa se, ettei vastassa ollutkaan korviavihlova hälinä, vaan hiljaisuus. Olen vakuuttunut siitä, että työrauha varmisti stressittömän ympäristön lapsille ja keskittymiskyvyn kehittymisen. Arvokasta oli myös se, että lapset saattoivat siirtyä päiväkodista suoraan tuttuun koululuokkaan. Tietysti oma lukunsa ovat leirikoulumatkat Italiaan ja niihin liittyvät muistot. Luulenpa, että meidänkin perheen rakkaus Italiaan syntyi niillä matkoilla.

Italialainen Maria Montessori (s.1870) oli ennakkoluuloton nainen, jonka haaveammattina oli tulla insinööriksi, mutta joka päätyi opiskelemaan lääketiedettä, toista tuon ajan miehistä alaa. Hän suuntautui kurssinsa ainoana naisena kehityksessään viivästyneiden lasten hoitoon ja kasvatukseen. Sensaatio oli se, että toivottomina pidetyt tapaukset oppivat hänen opastuksellaan lukemaan ja kirjoittamaan. Myöhemmin Montessori havaitsi kehittämänsä menetelmän ja välineiden helpottavan kaikkien lasten oppimista.

Meillä ei olisi Tampereella montessoripäiväkoteja, kouluja ja gaalailtaa ilman omia maria montessorejamme: Hanna Hjeltiä, Eeva Närhiä, Leena Kostiaista, Kirsi Nummista ja muita. Kätilönä ja kummitätinä hääräsi syntyvaiheessa Seija Pettrsson kaupungin sosiaali- ja terveystoimessa, sillä uuttahan oli se, että Montessoripäiväkoti aloitti Tampereella kunnallisena päiväkotina. Iso-Heikkilän päiväkoti perustettiin ensimmäisenä vuonna 1991, sittemmin Hikivuoren koululla aloittivat montessoriluokat vuonna 1994. Näiden jälkeen montessori on tullut Jussinkylän ja Orimuksen päiväkoteihin sekä Johanneksen kouluun.

Nyt Länsi-Tampereelle kaavaillaan kunnallista Montessori-päiväkotia. Hanke on mukana pormestari Niemisen pormestariohjelmassa, jonka mukaan kaupungin läntiseen osaan tulisi myöhemmin myös Montessorikoulu. Montessoriväellä on pullat muutenkin hyvin uunissa, sillä lasten ja nuorten palvelujen toimialan apulaispormestarina istuu Karosen koulun entinen Montessoriopettaja ja rehtori Leena Kostiainen.

Tämä aika tarvitsee Montessoripedagogiikkaa vaihtoehtona yksiniittisille koulutusputkille, joissa helposti unohdetaan oppijan yksilölliset piirteet ja kehitysedellytykset. Täyteen mittaansa kasvaminen, lahjojensa ja itsensä löytäminen ei ole vain huippulahjakkaiden etuoikeus, vaan , kuten jo Maria Montessorin aikana, jokaisen ihmisen perusoikeus. Kasvaakseen persoonaksi ihminen tarvitsee yhteisöä, jossa voidaan kohdata erilaisuus rikkautena ja haasteena. Montessoriryhmät ja -luokat ovat olleet tätä kaikkea meidän lapsillemme ja heidän kauttaan meille vanhemmillekin.

Odotettu valtuuston tunnelipäätös lykkääntyy, sillä opposition voimin tunnelipäätökseen liittyvät päätöspykälät pöydättiin tämän illan valtuuston kokouksessa. Demareiden ja Vasemmistoliiton kunniaksi on kuitenkin sanottava, että pöydällepanoesitys tehtiin heti käsittelyn alussa, eikä ennakoimaani puherulettia viety jo tänään kertaalleen läpi.

Pöydällepano oli toki pettymys XL:lle, ja varmasti myös lehteriyleisölle ja medialle, mutta näillä mennään. Käytävällä huhuttiin ylimääräisen valtuuston kokouksen koolle kutsumisesta, toivottavasti sille tielle ei lähdetä. Vaikka kuukauden viivästys onkin turha ja harmillinen, on prosessin kannalta tärkeää, että mahdollisimman moni varsinainen valtuutettu pääsee painamaan nappia tässä tärkeässä asiassa. Pöydällepano on turha siksi, että tuskin kukaan kokousasiakirjansa läpikäynyt valtuutettu voi vakavissaan väittää, ettei ole saanut riittävästi tietoa käsiteltävistä kaavoista. Päätöksiin liittyvän parituhantisen liiteaineiston olisi kuvitellut varmistavan sen, ettei tiedonpuutteen vuoksi olisi tarvittu ylimääräisiä viikkoja. Mutta kiusaa se on pienikin kiusa, ja iso se vasta kallista kiusantekoa onkin.

Täytyy heti aamutuimaan korjata ja täydentää Aamulehdessä julkaistua haastatteluani Tampereen kaupungin tonttipolitiikasta. Totesin haastattelussa, ettei nykykäytännössä ole mitään hämärää: virkamiehillä on toimivalta asiassa niissä raameissa kuin poliitikkoina olemme sen heille delegoineet.Kaikki yli 500 th euron tontit tulevat luottamushekilöiden päätettäviksi. Nykykäytännöllä pyritään käsittääkseni monipuoliseen tonttien jakoon niin, etteivät vain suuret toimijat menestyisi jaossa. Mutta prosessia kannattaisi tarkistaa Helsingin mallin mukaan avoimen tontinluovutuskilpailun suuntaan. Totesin toimittajalle, että nykykäytäntö on ollut voimassa ainakin kj Rantasen ajoista lähtien, varmaan pitempäänkin. Sillä kaiketi ainakin Pekka Paavolan aikana virkamiehillä oli valta jaella tontteja.

Edessä jännittävä valtuustoilta. Nähtävästi oppositio jätättää tunnelikaavat pöydälle pyöritettyään ensi puherulettia tuntikausia. Toivoisin, että edes kaikki kansanedustajat salissa ymmärtäisivät, että valtion kanssa ei leikitä tässä asiassa: jos hanke nyt torpataan, Tampereen on turha jatkossa viedä hankkeitaan valtion suuntaan.