Svenska dagen Raatihuoneella jäi kokematta perjantaina. Olin lupautunut emännöimään tilaisuuden, puhe oli tehtynä ja juhlavaatteet työhuoneella, mutta sairastuin kesken työpäivän. Onneksi Kristiina Mickelsson lupautui hoitamaan tilaisuuden puolestani. Harmittaa toki, sillä olisin mielelläni tavannut Tampereen ruotsinkielistä väkeä ja myös suurlähettiläs Molanderin, jonka kanssa minulla oli tilaisuus keskustella Ruotsin kuningasparin vierailun yhteydessä. Vaikka Tampere ei ole virallisesti kaksikielinen kaupunki, toivoisin, että ruotsin kieli olisi näkyvämmin esillä esimerkiksi museoidemme esittelymateriaaleissa.
Onko tämä nyt sitä? Uskon, ettei: lihaksia ja päätä särkee ja huonovointisuus vaivaa, mutta kuumetta ei ole paljon. Päivä on mennet punkan pohjalla.
Rieväkylän Ritu syyttää vihreitä demareiden poissulkemisyrityksestä valtuustosopimusneuvotteluissa. Myös Moron Aki Taponen arvailee, että ”vihreiden johtotroikka”: Pesä, Välimäki ja allekirjoittanut olisi tällaisten pyrkimysten takana. Toki toimittaja voi aina heitellä koepalloja, mutta huti tuli tällä kerralla. Valtuustoryhmämme neuvottelijoina toimi puheenjohtajistomme: Olli-Poika Parviainen, Niina Rissanen ja Kirsikka Siik. Olen varma että he toimivat asiapohjalta, eikä vanhalla kaartilla, Pertulla, Paulilla ja minulla ole ollut osaa eikä arpaa neuvotteluprosessissa.
Arvailun asemesta tutkiva journalisti voisi selvittää, mikä todella muuttui valtuustosopimuksessa, niin että vasemmisto lopulta lähti siihen mukaan. Väitän, että tosiasiassa ei mikään, tai oikeastaan vain heikkeni euroissa laskettuina. Kun ensimmäisen neuvottelukierroksen jälkeen demareiden Pekka Salmi ja vasemmistoliiton Marjatta Stenius-Kaukonen olivat ehtineet jo antaa julkilausuman, etteivät he ole sopimuksessa mukana, oli heidän enää vaikea perääntyä kasvojaan menettämättä. Ilman demareiden vpj. Atanas Aleksovskia sopua ei olisi syntynytkään: hänen ja muutaman muun maltillisen demarin ansiosta istuttiin uudelleen sopimuspöytään.
Olen todella tyytyväinen, että sopimus syntyi. Minulle olisi sopinut, että myös skp ja persut olisi saatu mukaan sopimukseen. Ihan vaan työrauhan vuoksi. Olen pormestarikampanjasta lähtien vaatinut, ettei mitään valtuustoryhmää suljeta päätöksenteon ulkopuolelle, koska hallitus-oppositio – asetelma ei sovi kuntaparlamentarismiin. Näinä vaikeina aikoina valtuuston pitäisi puhaltaa yhteen hiileen, eikä kuluttaa energiaa turhanpäiväiseen nahisteluun. Demarit ovat toiseksi suurin valtuustoryhmä, siksi erityisesti heidän panostaan tarvitaan yhteistyössä. Vihreillä ei ole mitään syytä kilpailla demareiden kanssa, sillä olemme samoilla linjoilla heidän kanssaan monissa asioissa, vaikkapa joukkoliikenteen kehittämisessä.
Totta on, että olen ollut kriittinen valtuustosopimusprosessia kohtaan. Kahden kuukauden jauhamisessa on puolensa, mutta reilua olisi ollut alkuunsa esittää neuvottelun reunaehdot. Sitten olisi neuvoteltu ja sitouduttu ensin valtuustosopimukseen ja sen pohjalta pormestarin budjettiesitykseen. Linjakkuutta olisin siis toivonut, en ryhmien ulosjäämistä neuvotteluista.
Hyvää isänpäivää!