Härmälästä Peltsulle ja Rovaniemelle

Lauantaiaamu valkenee Rovaniemellä. Kolmen päivän lähiopetusjakso päättyy tänään ja ehdimme Heinosen Jarin kanssa illaksi kotiin Tampereelle, sillä Rovaniemellä Finnairin turvatarkastus tuskin tökkii samalla tavalla kuin Helsingissä torstaiaamuna.

Viikko sitten valmistelin puhetta Härmälä -päivään, jossa kerroin valtuustosyksyn haasteista, 40 miljoonan euron verotulovajeesta, kansanäänestysvaatimuksesta Rantaväylätunneliasiassa ja seuraavan kokouksen listalla olevasta Tietotekniikkakeskuksen liikelaitoksen palveluiden myymisestä. Tiistai-iltana oli valtuuston asukasilta Peltolammilla, jossa valtuustoryhmien edustajien tietoon tuotiin monia huolia alkaen alueen liikenneturvallisuudesta Pirkka-hallin nurmikenttäpysäköintiin ja hotellihankkeeseen. Ensimmäistä kertaa koin asukasillassa pyrkimystä aitoon vuoropuheluun valtuutettujen kanssa ilman isompaa syyttelyä ja nokittelua. Se johtui varmasti siitä, että paikalla oli monia Etelä-Alvarin jäseniä. Tavoiteltavaa olisikin, että nämä Alvarit toimisivat yhä enemmän välittäjinä alueidensa ja valtuustoryhmien välillä. Peltsulla kehitimme tähän rakenteenkin: Alvarin muistiot toimitetaan tästä lähtien kaikille valtuutetuille sähköpostilla.

Torstaiaamuvarhaisella luin bussissa Helsinki-Vantaalle Moroa, jossa Aki Taponen ehdottaa valtuustosalin takaseinälle vessoja, etteivät valtuutetut myöhästy äänestyksistä vessareissulla. Aki hyvä, valtuuston puheenjohtajakin ehti tässä kuulussa äänestyksessä kipaista naistenhuoneessa, vaikka niihin on tunnetusti pidemmät jonot kuin miesten vessaan. Sovittu viiden minuutin tauko venyi itse asiassa parilla minuutilla, kun valtuutettuja ei alkanut ilmaantua saliin. Toki valtuutetulla on oikeus käydä vessassa ja kahvilla milloin vain kokouksen kuluessa, mutta ihan oma moka on, jos sen vuoksi myöhästyy asian käsittelystä.

Aamulehti soittelee torstaina ja kyselee muistoja opiskeluajoilta. Luentotauolla ei muistu paljon muuta mieleen kuin Vespa, vaihtoehtoisen sosiaalipolitiikan yhdistys, jonka perustimme opiskelijakavereiden kanssa 80-luvun puolivälissä. Kotoa kuulen, että Yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan 60-vuotisjutussa esitellään pääasiassa tiedekunnassa opiskelleita maisterijulkkiksia. No mitäpä mediaseksikästä olisikaan esitellä tiedekunnasta väitelleitä ja professuureja hoitavia kaupunginvaltuutettuja Heinosta ja Roivaista, mehän teemme vain akateemista perusduunia.