Etsiskelin iltapäivällä turhaan huomisen kaupunginhallituksen esityslistoja. Sitten syttyi lamppu päässäni: kh on hiihtolomalla! En ollut kartalla siksi, että pidimme Paulin kanssa lomamme jo viime viikolla ennakkoon. Muutama päivä Nizzan lämmössä virkisti mukavasti, elokuun jälkeen kun ei ole tullut lomia pidetyksi. Lähdimme matkalle heti Sosiaalityön tutkimuksen päivien päätyttyä. Kirjoitettuani yöllä lentokenttäbussissa viimeiset sähköpostiviestit vaihdoin vapaalle, enkä lukenut posteja koko matkan aikana ja huomasin, kuinka paljon aikaa säästyykään, kun ei ole koko ajan on line -tavoitettavissa. Ihastuimme Nizzan kaupungin välittömään tunnelmaan, runsaaseen taidevalikoimaan ja euron joukkoliikennelippuihin. Näyttelyistä kiehtovin oli Marc Chagallin vanhatestamentilliseen aihepiiriin kiinnittyvät värikylläiset työt. Matka oli nautinnollinen kurkistus kevääseen lähes 20 asteen aurinkoisessa säässä!
Keskustelu kuntauudistuksesta tuntuu jatkuvan vilkkaana. Osmo Soininvaara on kirjoittanut viime viikolla blogissaan: ”Minusta on väärä järjestys yrittää ensin päättää kuntajaotuksesta ja sitten alkaa pohtia lähidemokratiaa. Ennen kannanottoa kuntien yhdistämiseen ihmisillä on oikeus tietää, mitä sillä tarkoitetaan ja miten päätöksenteko uuden suurkunnan sisällä toimii. Muussa järjestyksessä ei voi onnistua, koska kansalaisilla on kaikki syyt vastustaa” (http://www.soininvaara.fi/). Ode puhuu jälleen asiaa: mikäli suurkuntiin mennään, on jo etukäteen oltava tiedossa, perustuuko lähidemokratia tulevaisuudessa nykyiset kunnanvaltuustot korvaaviin kunnanosavaltuustoihin, tilaajalautakuntiin tai vastaaviin. Ilman budjettivaltaa on turha puhua myöskään todellisesta vaikuttamisesta.
Kuntakuulemiskierros jatkuu; Tampereelle se rantautuu maaliskuun alkupuolelle ja osallistun tilaisuuteen yhtenä kaupungin nimeämänä edustajana.
Kauko Tuovinen näyttää löytäneen yhteiskunnan viholliset yksi ja kaksi Paulista ja minusta. Hän kirjoittelee Tori -lehteeen ja Pirkanmaan demareiden julkaisuun tylyttäviä tekstejä siitä, kuinka me kaksi ja vihreät ylipäätään rakastavat valtaa. Totesin aikoinaan pormestarikampanjassa, että valtaa on rakastettava, jos sitä on saanut, muuten valta menee hukkaan. Mutta valtaan ei pidä rakastua, vaan siitä on myös osattava luopua, kun se aika tulee. Tätä fisosofiaa Kauko parka ei ole selvästi tajunnut.