Aamulehti jatkaa säästöaiheilla: palkankorotuksista ja lomarahoista, mutta myös muista säästökeinoista. Otsikko – ja siihen liittyvä kysymys vastauksineen – ”Miksi ei säästetä Rantaväylän tunnelista?” on siinä mielessä harhaanjohtava, ettemme tässä ja nyt voi säästää tunnelirahoja, niistä tehdään tarvittavat päätökset tulevaisuudessa. Muutoin olisi kohtuullista, että säästöleikkuri kohdistuisi myös investointeihin: valtuuston olisi päästävä linjaamaan suurimpia investointihankkeita. Juha Yli-Rajala kommentoi säästöistä sukanvarteen: ”Rikkaus on kiinni omaisuudessa, ja silloin sitä pitäisi myydä”. Niinpä. Eikä kyse ole tietenkään vain kiinteistöistä, jotka ovat olleet näytävästi esillä Aamulehdessä, vaan myös arvopapereista.

Kahvi menee väärään kurkkuun siinä vaiheessa, kun luen Koukkuniemen alueen sunnittelusta. Työpari Ojala ja Päivärinta eivät jätä Jukola-rakennusta rauhaan. Olen käynyt pari kertaa lyhyellä aikavälillä tutustumassa Jukolaan ja olen edelleen sitä mieltä, että siitä saataisiin erinomainen ryhmähoitokoti esimerkiksi muistihäiriöisille vanhuksille ihan omana tuotantona. Luotan siihen, että apm Airaksiselta löytyy ymmärrystä säilyttävälle ratkaisulle. Lopulta ei ole kysymys joko-tai -ratkaisusta, kuten Ilkka Ojala antaa ymmärtää, vaan sekä että -ratkaisusta: jossa vanha ja arvokas rakennuskanta voidaan säilyttää ja rakentaa myös uutta alueelle.

Parin viime viikkoa on huvennut työkiireisiin ja kokouksiin, ettei ole ehtinyt edes kommentoimaan kaupungin kuulumisia. Tampereen talousnäkymät ja säästökeinot ovat lähes päivittäinen puheenaihe. Otsikot säästökuurien kohdentumisesta koululaisten aterioihin tai pienten lasten koululuokkien sijoitteluun saavat kaupunkilaiset varpailleen, ennen kuin mikään luottamuselin ehtii ottaa asiaan edes kantaa. Tampereen Aterian johtokunta palautti ateriamaksut uudelleen valmisteluun – kenties korotukset kohdennetaankin subventoituun henkilöstöruokailuun? Ja eilen lautakunta (lanula) päätti – Vihreiden Vesa Eskolan esityksestä – säilyttää pienten lasten luokat Järvensivulla ja Hallilassa. Jännitys ei kuitenkaan pääty vielä tähän, sillä Palveluverkkosuunnitelma on ensi maanantain suunnittelujaoston esityslistalla. Sujan listatekstin perusteella herää epäilys, onko tilaajajohtaja Eskonen mahtanut muistaa sujassa viime syksynä tekemiämme linjauksia -. pienten lasten koulujen säilyttämisestä, Koukkuniemen Jukola-rakennuksen säilyttämisestä ja Messukylän lukiosta – vai yrittääkö hän jääräpäisesti viedä vanhaa esitystään läpi jaostossa. Sekin on outoa, että asia tuodaan sujaan ennen kuin valtuustossa on otettu kantaa Seutuhallituksen rakennemallityöhön, jossa palvelurakenne on yksi osa-alue.

Yksi viikon hyvistä uutisista tuli valtiovallan taholta esityksessä nostaa 10 %:lla kuntien osuutta yhteisöverosta. Tampereella tämä merkinnee n. 20 miljoonan euron pottia kassaan. Saapa nähdä, suostuuko johtaja Yli-Rajala tinkimään yhtään 30 miljoonan euron säästötavoitteesta tämän vuoksi? Yksi vaihtoehto menojen juustohöyläämiselle toimialoilta on työntekijäjärjestöjen vastaantulo yleiskorotuksia lykkäämällä ja lomarahoja leikkaamalla. Tässä koetellaan solidaarisuuden rajoja. Toki voisi kysyä, miksi Tampere ei Helsingin tapaan kaiva lainkaan sukanvartaan, vaan pistää kaupungin matokuurille, vaan kaiketi se sukanvarsi on meillä niin paljon lyhyempi.

Valtuusto kävi keskiviikkona mielenkiintoisen keskustelun alaikäisten turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksen perustamisesta Tampereelle. Perussuomalaisten pöytäämisyritys sai taakseen vain neljä ääntä. Keskustelu pysyi onneksi asiallisena, ja erityisesti asiaa puoltavissa puheenvuoroissa tuotiin esille asiantuntevia argumentteja eri puolilta salia.

Valtuuston puheenjohtajisto on tehnyt valtuustoryhmille aloitteita valtuustotyöskentelyn kehittämiseksi. Esitämme muutoksia kokouspalkkioiden kiristämiseksi, repliikkipuheenvuorojen lyhentämiseksi ja tiedonanto- ja lähetekeskustelujen kehittämiseksi. Kaksi tällaista on jo kevään aikana järjestettykin, toinen oli viime keskiviikkona Sähkölaitoksen tilanteesta. Ehkä hieman yllättäenkin, keskustelussa ei noussut enää juurikaan esille kriittisiä puheenvuoroja laskutussotkusta.

Valtuuston pitäisi päästä keskustelemaan tuoreeltaan ajankohtaisista kysymyksistä, mutta käytännössä harva kokoustiheys takaa sen, että asiat on moneen kertaan jauhettu muualla, ennen kuin ne ehtivät valtuuston esityslistalle. Jatkossa on tärkeää, että valtuusto saa riittävän aikaisessa vaiheessa keskustella valmisteilla olevista isoista ratkaisuista, kuten esimerkiksi suurista kaavoitushankkeista, investoinneista tai talousnäkymistä. Ei riitä, että luottamushenkilöt vaikuttavat lautakunnissa, heidän on saatava käydä myös laajempaa yleispoliittista keskustelua suuressa salissa. Valtuustoaloitteista usein käytävä laaja keskustelu kertonee siitä, ettei tällaista tilaa keskustelulle juuri nykyisellään ole.

On se vaan niin mielenkiintoista, että demareiden ryhmänjohtaja Salmi syyttää vihreitä tilaajajohtaja Eskoseen kohdistuvasta poliittisesta ajojahdista. Siitähän ei ole kysymys, vaan tilaajaryhmän hallinnon uudistamisesta, joka on ollut tapetilla jo pitkään. Koko xl on ollut esitysten takana, ja demaritkin ovat olleet neuvottelemassa konsensusratkaisua ryhmien välille. Halua on näköjään edelleen luoda säröä vihreiden ja muun XL -koalition välille ja kosiskella kokoomusta vanhaan aseveliakselimalliseen yhteistyöhön, jossa voitaisiin sopia isoista virkapaketeistakin sulle-mulle -periaatteella.

Totta on toki, että vihreät ovat aktiivisesti vieneet tilaajaryhmän hallinnon uudistusta eteenpäin ryhmissä. Itse ryhdyin viime viikolla sujan kokouksessa ääneen ihmettelemään tilaajajohtajan nimitysvallan säilyttämistä: hän kun nimittää tilaajaorganisaatiossa kaikki alaisensa tilaajapäälliköistä alaspäin. Haluamme vahvistaa tilaajapäälliköiden roolia, he kun ovat lautakuntien substanssijohtajia.

Tilaajaryhmän hallinnon uudistamisella alkaa olla kiire, sillä valtuuston asettama määräaika on kulumassa umpeen maaliskuussa. Ennen seuraavaa valtuustonkokousta on ehdittävä tehdä niin kaupunginhallituksen johtosäännön kuin konsernihallinnon toimintasäännönkin päivittäminen. Kiitos jarrumiesten, tiukalle menee, mutta onneksi Koskisen Riitta palaa pian talvilomalta, niin akka-akseli pistää vauhtia rattaisiin.

Kaupunginhallituksessa jätettiin pöydälle tilaajaryhmän hallinnollisesta mallista – ja sitä kautta tilaajajohtajan tulevasta asemasta – päättäminen. Kun asiaa esiteltiin viikko sitten kaupunginhallituksen suunnittelujaoston kokouksessa, eniten suosiota sai ”koordinointiin ja kehittämiseen keskittyvä malli”. Se on pormestarin esitys kaupunginhallitukselle. Malli tähtää siihen, että tilaajajohtajan keskeinen tehtävä on vastata prosessien välisestä yhteensovittamisesta. Apulaispormestareille ja tilaajapäälliköille tulisi nykyistä enemmän sisällöllistä vastuuta. Asioiden esittely kh:ssa olisi tässä mallissa muilla konsernihallinnon ryhmän johtajille.

Esitetty malli vastaa suunnittelujaostossa viime keväänä tehtyjä linjauksia. Sujan visioissa tilaajajohtajan paikka ei ole ollut konsernijohdossa eikä edes sen rinnalla. Nyt tämä näyttäisi toteutuvan. Tilaajajohtaja on nykyisellään konsernijohtajien rinnalla yksi ”big boss” esittelyoikeuksineen ja alaisineen. Kuitenkin toimintamallia rakennettaessa tarkoituksena oli kehittää kevyt tilaajaorganisaatio, mutta sitä vastoin vahva apulaispormestarijärjestelmä. Myös äskettäin toteutetun selvityksen mukaan apulaispormestareiden ja tilaajapäälliköiden valtaa olisi lisättävä. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että apulaispormestareilla pitäisi olla esittelyvalta, kuten toimintamallin 2007 luonnoksissa todetaan; jos se vaatii kuntalain muuttamista, kaupungin olisi sitä esitettävä.

Asia jäi tänään pöydälle kh:ssa, vaikka ryhmien kesken näyttää vallitsevan konsensus. Tarvitaan vielä täsmennyksiä pormestarin esitykseen. Oma kysymyksensä on tilaajajohtaja Eskosen asema hallinnollisen mallin remontissa. Hallintoa ei pitäisi koskaan räätälöidä yksittäisille ihmisille; näin on kuitenkin tehty tilaajajohtajan kohdalla. Johtaja Eskonen on tarmokas mies; Lasse-setä löytää kyllä paikkansa kevennetyssäkin organisaatiossa.