Vuosi sitten n\u00e4ihin aikoihin \u00e4iti oli sairaalassa, ja min\u00e4 umpiv\u00e4synyt. Vaativista luottamusteht\u00e4vist\u00e4 luopuminen tapahtui oikeaan aikaan, sill\u00e4 viime syksyst\u00e4 tuli ennakoitua raskaampi. Nykymuotoinen sosiaality\u00f6n erikoisalakoulutus ajettiin alas ja uutta suunniteltiin tiukoissa aikaraameissa.\u00a0Minun kohdallani t\u00e4m\u00e4 prosessi merkitsi ”oman oksan sahaamista”, sill\u00e4 olen ainoa erikoisalaprofessori, jolta meni ala ja teht\u00e4v\u00e4 alta, kun vastuualueeni integroitiin toiseen erikoisalaan. Kuusikymppisen\u00e4 olen hakenut oman alani professuureja: p\u00e4tev\u00e4ksi on todettu joka kerta, mutta teht\u00e4v\u00e4\u00e4n ei ole valittu. Professuurien t\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 nuoremmille tutkijoille on tehty ohituskaista painottamalla yksipuolisesti tutkimusansioita ja kansainv\u00e4lisi\u00e4 julkaisuja opetus- ja hallintoansioiden kustannuksella. Uusi yliopisto voi toki rekrytoida teht\u00e4viins\u00e4 keit\u00e4 haluaa, mutta sen pit\u00e4isi tapahtua hyv\u00e4\u00e4 hallintoa ja reiluja menettelytapoja noudattamalla, niin ettei syntyisi kokemuksia syrjinn\u00e4st\u00e4. Olisin kyll\u00e4 lopulta p\u00e4\u00e4ssyt professoriksi Poriin, mutta halusin j\u00e4\u00e4d\u00e4 Tampereelle: t\u00e4m\u00e4n kaupungin ja sen verkostot tunnen entuudestaan melko hyvin. Katostaan, onko t\u00e4lle kokemukselle k\u00e4ytt\u00f6\u00e4 jatkossa.<\/p>\n
Kulunut vuosi on merkinnyt \u00e4idin hoivavastuun siirtymist\u00e4 osaaviin k\u00e4siin. Olen kiitollinen Kajaanin Arvola-kodista ja sen ammattitaitoisesta henkil\u00f6kunnasta. Tapaan \u00e4iti\u00e4 yhden viikonlopun kuukaudessa, se ei ole paljon, mutta onneksi on puhelin!<\/p>\n
Kun t\u00e4n\u00e4 pakkasiltana katselen t\u00e4htikirkasta taivasta lapsuudenkotini saunapolulla, mieli on levollinen. T\u00e4lt\u00e4 paikalta on ennenkin l\u00e4hdetty kohti tuntematonta. T\u00e4nne on aina my\u00f6s hyv\u00e4 tulla laittamaan asiat t\u00e4rkeysj\u00e4rjestykseen. Hyv\u00e4\u00e4 tulevaa vuotta 2016!<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Vuosi sitten n\u00e4ihin aikoihin \u00e4iti oli sairaalassa, ja min\u00e4 umpiv\u00e4synyt. Vaativista luottamusteht\u00e4vist\u00e4 luopuminen tapahtui oikeaan aikaan, sill\u00e4 viime syksyst\u00e4 tuli ennakoitua raskaampi. Nykymuotoinen sosiaality\u00f6n erikoisalakoulutus ajettiin alas ja uutta suunniteltiin tiukoissa aikaraameissa.\u00a0Minun kohdallani t\u00e4m\u00e4 prosessi merkitsi ”oman oksan sahaamista”, sill\u00e4 olen ainoa erikoisalaprofessori, jolta meni ala ja teht\u00e4v\u00e4 alta, kun vastuualueeni integroitiin toiseen erikoisalaan. Kuusikymppisen\u00e4 … <\/p>\n